Ajatuksia opetuksesta, sattuneista syistä

Sateisen, syksyisen sunnuntaiaamun positiivisuutta.

Suomalainen koulu- ja opetuslaitos niittää kunniaa kaikilla tantereilla. Mitä Pisa mittaa? Petämmekö itseämme vai elämmekö perusteettomilla kehuilla, kun muilla menee vielä huonommin? Kohtaavatko tarpeet ja tarjonta vai rahat ja opettajien, kouluttajien työllistäminen? Riittävätkö meillä rahat opiskelijoiden ja muiden aikuisten päivähoitoon?

Peruskoulun tasapäisyyden tavoiteasetanta ilmeisesti pitää huolta siitä, että lapsemme eivät nykyisin välttämättä opi sen paremmin kieliä kuin matematiikkaakaan. Ainakaan peruskoulussa. Minulle julkituotuna syynä kuulemma se, että tarkoituksenmukainen ja tehokas opettaminen syrjäyttää liian useat oppilaat. 

Ammattikorkeakoulussa sähköinsinöörin opintoihin hyväksytään, vapaavalintaisena ammattiaiheena mm. viininmaistelun, josta tarjolla on 10 pistettä. Millä tavalla viininmaisteluosaaminen edistää sähköinsinöörin ammatillista osaamista on minulle hiukan epäselvä. Sen hallitseminen tuskin lisää sen paremmin työllistymismahdollisuuksia, sähkötekniikan osaamista kuin potentiaalisen työnantajan mahdollisuutta arvioida, mitä töitä tämä insinööri osaa. Ja ehkäpä näitä vapaavalintaisia aineita voi sisällyttää enemmänkin? Miten olisi noitaoppi, pitsinnypläys ja vaikkapa sirkustaiteet?

Oppisopimuskoulutuksella pyritään nyt Raahen ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa kuulemma opettamaan myös Facebookin peruskäyttäjäksi. En kiellä, etteikö Facebook omaa mahdollisuuksia myös yritystoiminnalle, mutta yhden suositun trendivälineen opettaminen oppisopimuksella on sekä opetuksen, oppilaiden että veronmaksajien maksuhalun aliarviointia. Ehkä olisi syytä osoittaa Raahen AKK, Adultan ja Jalasjärven AKKn tielle?

En väitä, että pitäisi palata entiseen, siis koulutuksen suhteen aikaan ennen peruskoulua, ammattikorkeakouluja ja ammatillisia aikuiskoulutuskeskuksia. Mutta olettaisin, että

peruskoulua ei pidä rakentaa enemmistö haitaksi muutamien syrjäytyvien pelosta (eiköhän heidän lisäohjaus ole varsin helposti ja halvalla hoidettavissa, kun verrataan oppia vaille jäävien aiheuttamaan kustannukseen), 

valinnaisten tarjolla olevien opintojen tulisi edes jollain tasolla olla liittyviä varsinaiseen perustutkinnon sisältöön(nykymittapuun mukaan arvostellen), 

ammatillisen aikuiskoulutuksen sisältöä, tarjonnan laajuutta ja valikoimaa sekä opetuksen tehokkuutta tulisi arvioida muillakin kriteereillä kuin kysynnällä,

koulutus, opetus, tutkimus evät enää ole se ihmelääke, joka takaa kansakunnan tulevaisuuden hyvinvoinnin. Huomattavasti tärkeämpiä ovat osaaminen, tekeminen ja työ.

Harkintakykymme on varmasti kehittynyt sen jälkeen, kun Kemin kaupunginkirjasto Aku Ankan valikoimistaan poisti tai kun yrittäjäkurssin keskeisen sisällön muodostivat MS Word ja pitsinnypläys. Mutta mihin suuntaan? Tuhoammeko tätä rataa demokratiamme ja taloutemme lisäksi myös osaamisemme ja lastemme tulevaisuuden?

Kenellä kirkkain kristallipallo?

Nokian omistajien suunnitelmat siirrosta ison veden taakse lienevät jo pitkällä? Valmistus täältä jo lähti, samoin tuotekehitys, pääkonttorin siirto lienee enää vain ajan, varsin lyhyen ajan kysymys?  

Metso ja OP-Pohjola aloittavat poikkeuksellisen suuria yt-neuvotteluja. Metso muistaa samanaikaisesti osakkaitaan bonushenkisillä osingoillaan pankki taas ennen näkemättömän hyvästä tuloksesta. 

Tämän päiväisistä ilmoittajista Uponor, Logica, Premium Board, Haminan Steveco ja Liikkuva Poliisi lienevät tässä konkurssissa pikkutekijöitä ja mennevät mittatappioina. UPM ja StoraEnso lienevät omansa pesänsä jo pitkälti tyhjentäneet?

Metsolta, Storalta ja UPMltä lienee usko Suomeen, tulevan toimintansa paalupaikkanakin lienee kadonnut, tai ainakin hyvää vauhtia katoamassa. Investoinnit tehdään sinne minne kannattaa, eikä syrjäinen Suomi kuulu siihen alueeseen. Ja kun usko täkäläisiin toimintaedellytyksiin kerran menee, ei luottamusta hevillä uudelleen rakenneta, olipa yrityksen historia mikä tahansa.

Mutta meidän elinkeinopolitiikka edistää startuppeja ja yrittäjyyttä. Kun Suomen mittapuun mukaiset teollisuus ja suuret yritykset poistuvat, eivät startupit maata pelasta. Kun muutaman viimeisen päivän aikana puhutaan sadoista ja tuhansista irtisanomisista on turhaa kuvitella, että valtion tuella syntyvät startupit ratkaisevat työllisyyttä, verotuloista puhumattakaan. Tuettuina ne itse asiassa vaativat supistuvia verovarojamme vielä pitkään, voidakseen työllistää sen toisen työntekijän.

Aikaa poliittisilla puolueilla on ollut korjata teollisuuden ja suurten yritysten toimintaedellytyksiä jo vuosikymmeniä.  Puheita ja virheellisiä analyysejä pitemmälle ei politiikalla ole päästy edes Lehman Brothersin kaatumisen paljastaman Pohjois-Atlantisen finanssikuplan jälkeen. Siitäkin jo neljä vuotta. Vastuullista politiikkaa?

Onneksi on vielä ulkomaisia sijoittajia houkuttelevia aloja, kaivosteollisuus ja terveyden- ja sairaidenhoito etunenässä. Vai onko? 

Liberalistisen markkinataloususkonnon riivaama Pekkarisen kaivoslaki antaa kelle tahansa, ulkomaiset mukaan lukien etsiä ja hyödyntää Suomen malmivaroja. Erityisesti niitä uusiutumattomia malmivaroja. 

Automaatio pitää huolen siitä, että työ korvataan niin pitkälle kuin mahdollista pääomalla, joten merkittävää verokertymää ei toimiva kaivos Suomeen jätä. Yritysverotuksen kansainvälinen toimija järjestää Suomen verottajan ulottumattomiin. Logistiikka ja jatkojalostus on halvemmin hoidettavissa vaikkapa Venäjältä, tai miksei vaikka Bulgariasta, Malista tai Afganistanista? Meiltä viedään resurssit, vai pitäisikö sanoa, että meiltä poliittiset puolueet antavat lähes vastikkeetta ryöstää resurssit.

Maamme terveydenhuolto on hyvää vauhtia yksityistymässä, vai olisiko sitten oikeampaa sanoa, että ideologian sokeuttamat markkinauskovaiset ovat sitä pakolla yksityistämässä? Ensin ehkä suomalaisiin sitten ulkomaisiin käsiin, sitten monopoliksi ulkolaiseen käteen. 

Sekö on tämän nykyisen poliittisen establishmentin tarkoitus? Siirtää kansalaiset pakolla yhdestä varsin hyvin toimineesta ja edullisesta julkisesta monopolista, yhden yksityisen kansainvälisen monopoliyhtiön lypsylehmäksi?  Sillä siihenhän tämä tulee johtamaan, sen verran pieni Suomi on. 

Eikä mielenkiintoinen kehitys vielä tähän lopu. Ensin hinnat nousevat, sitten laatu eriytetään maksukyvyn mukaan, lopuksi huonoiten tuottava toiminta lopetetaan. Silloin on turha enää politikoida. Sitten vain kuollaan pois?

Sittenkö kansan on hyvä huutaa puolueita vastuuseen? 

 

Ainoana alueemme valtiona on Suomi leikkaamassa puolustusvoimiensa resursseja.  Muut tekevät päinvastaista, kasvattavat niitä. Yksipuolisuudestaan huolimatta, vertailu yhden potentiaalisen vastustajamme sotavoimien vahvuussuhteessa meihin, kertoo karua kieltä.  Ei pitäisi olla varaa enää ainakaan supistaa. Mutta ilmeisesti meidän poliittinen johtomme tietää jotain, mitä muut eivät? 

Tilanteen tullen, on turha tämänkään typeryyden vuoksi kannata enää puolueita vaatia vastuuseen?

6.000 miljardia euroa vai 800.000 miljardia? Kaikkien aikojen kupla.

Tuo 6.000 miljardia on se summa, jonka EKP, FED ja muut ovat parin viime vuoden aikana kuulemma pumpanneet maailmantalouteen. Näin Taloussanomat. Wouv! On siinä lati poikineen. Siitä 800.000 eurosta valtaosa on bitteinä. Jossain.

Onko se rahaa?

Muutama vuosi sitten kirjoittamani artikkelin mukaan, on se. Rahaahan on nykyisin vain velkaa.

 

Onko se paljon?

Riippuu varmaan siitä mihin sitä vertaa. Jos vertaat silloin liikkeellä olevaan "oikeaan" perusrahaan, on se. Yli toinen mokoma kaikkeen maailman oikeaan rahaan. Jos taas vertaat perusrahaan ja perinteisiin luottoihin se on paljon, noin neljännes tai viidennes kaikista maailman perinteisistä luotoista ja oikeasta rahasta. Maailman silloisesta nimellisestä BKTstäkin se on, ainakin hetkessä loihdittuna myös todella paljon, yli 10%. Kaikkeen maailman likviditeettiin verrattuna alta prosentin, ei siis syytä huoleen ollenkaan, varmaankaan?

Onko se käytetty viisaasti?

Sillä on lähinnä pelastettu USAn ja EUn pankkeja. Varmaan ne ovat pelastamisen arvoisia? Käytännössä pankkien velkoja on muutettu valtioiden, siis kansalaisten, siis veronmaksajien veloiksi. Veloiksi joista joku, joskus joutuu vastaamaan ja ne velat maksamaan. Tavalla tai toisella. Vastaus riippuu siis siitä mitkä olivat vaihtoehdot ja viimeistään nyt, lähes neljän kuluneen vuoden jälkeen siitä kenen joukoissa seisot.

Mitä tästä seuraa?

En malta olla yhtymättä tämän päiväisen Taloussanoman Jan Hurrin kirjoituksen otsikon arvioon, Tätä menoa keskuspankit ja valtiot tuhoavat rahan. Ja sitä ne aivan ilmeisesti ovat tietoisesti tekemässä. Ja ehkä on syytäkin. Kaikki kuplat puhkeavat aikanaan. Mutta pankit ja valtiot eivät mitään tuhoa, ihmiset tuhoavat. Tässä tapauksessa Pohjois-Atlantisen finanssimaailman tukemat poliitikot, intressipiireineen.

Me tavikset, me maksamme.



PS.

Sillä Reaali superinflaatio laukkaa jo. Ja mitä sitten seuraa, sen voi katso suoraan lähihistorian kirjoista. Pankkijärjestelmä meni jo aika päivää sitten.

Peruskoulu ja Pisa-usko – suora putki syrjäytymiseen?

Viime päivinä on kovasti keskusteltu syrjäytymisestä ja sen estämisestä. Aiheen on antanut Niinistön työryhmän kirjanen, joka on kaikkien saatavissa netistä nimellä Ihan tavallisia asioita.   

Näin tavallisen tossunkuluttajan tasolla tuntuu siltä, että ilmeisesti kuntavaalien kiihottamana, puolueiden edustajat ottavat voimakasta puolueideologista kantaa kirjasen ”Ihan tavallisten asioitten” puolesta ja vastaan. 

Satuin tänään 17.9.2012 kuulemaan asiasta autoradiosta, mennessäni vähän vailla 10.00 jokaviikkoiseen Suuret Ikäluokat 60+ tapaamiseen. Siitä lyhyestä katkelmasta jäi käsitys, että Vihreät ja ainakin Vasemmisto pitävät kirjasen totuuksia itsestäänselvyyksinä, ellei peräti latteuksina, joilla yritetään väistää keskustelua rakenteellisten uudistusten ja rahoituksen tarpeellisuudesta. 

Olin ihmeissäni. Eihän kirjasen sanoma voine estää syrjäytymisen estämiseen tarvittavien rakenneuudistusten ja rahoituksen lisäyksen toteuttamista? Harkitsemista? Päättämistä? Itse asiassa, luettuani suurimman osan (?) en voi kuin yhtyä esitettyihin tilannekuvauksiin ja vinkkeihin niitä kohdattaessa. 

Kirjasessa kyse kai on toisaalta löytää arkipäivän vastauksia arkipäivän ongelmien ratkaisemiseen ja keskustelun aikaansaaminen. Korostaa yksilöiden mahdollisuuksia ja vastuutakin syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Miksi siis moinen ideologinen mökä? Keskustelun aikaansaamisessa on ainakin onnistuttu kiitettävästi. 

Radiohjelman katkelmasta jäi mieleen toimittajan viittaus Hesari artikkeliin Kannelmäessä kasvaneen Jari-Pekka Hietsillan kokemuksiin otsikolla Älä jää ostarille pyörimään. Toimittaja otti esille häntä koskettaneena havainnon, että ilmeisesti syrjäytyminen ja syrjäytyneet on vain kauniimpi ilmaus sanalle paskasakki.  Minua taas puhuttelivat mm. Hietsillan havainnot;  ”Kun Munkkiniemessä aina kysyttiin onks sun porukat kotona, meillä (Kannelmäessä) se oli aina, onks sun mutsi kotona?” ja ”Meillä vaikuttaa vaikenemisen laki , kun on kyse vaikeista asioista. Niistä ei puhuta.”

Kannelmäen kasvatilta, ja itse asiassa keneltä tahansa, mielestäni oivia havaintoja suomalaisen yhteiskunnan kipupisteistä.  Eihän meillä ole vielä yhteisesti ”loppuun käsitelty” vuotta 1918 eikä sen seurauksia, vuosien 1939 – 1981 tapahtumien syistä ja seurauksista nyt puhumattakaan. Oikeista termeistäkin vielä taistellaan.

Siitä päästäänkin toiseen – ja varsinaiseen  -  asiaani ja samalla Hesarin tämän päivän ensimmäiseen pääkirjoitukseen otsikolla Kehuttu koulumallimme alkaa repeillä reunoilta. Mahdollisista päinvastaisista väitteistä huolimatta edellä kuvatulla ja nyt seuraavalla saattaa olla vahva yhteys. Olen asiasta muutamankin kerran kirjoittanut, esimerkiksi Sitra: Nuoret jasyrjäytyminen.

Sattuneesta syystä kävi minulle vasta viime perjantaina ilmi, miten meillä peruskoulun ala-asteella voidaan opettaa vierasta kieltä. Syytän kieltämättä itseäni siitä, etten ole seikkaa aiemmin havainnut, ja nyt on jo kovin myöhäistä. Mutta itse kieltenopiskelun 1950 – 60 lukujen kauhutarinoita kuulleena, en ole voinut edes kuvitella, että peruskoulu on vienyt opetuksen, ainakin vieraiden kielten opetuksen, ojasta allikon kautta suoraan suon silmään. 

Aikoinaan vieraita kieliä Suomessa kuulemma opetettiin kieliopin ja tekstien kääntämisen kautta. Ei siis ihme, että vielä minunkin sukupolveni pitkään vaikeni kaikilla mahdollisilla osaamillaan kielillä? Peruskoulun kai piti avata uusia mahdollisuuksia? 

Tehokkaan opettamisen vaihtoehtojen ääripäinä näen itse vanhan, lähinnä kirjallisen - kieliopin ja tekstien kääntämisen – tai ja varsinkin ala-asteella ”luonnonmenetelmän” kautta – leikkien, laulaen, suullisen ja vuorovaikutusosaamisen avulla. 

Vaan miten on nyt? Oppilailla on lukukirja, jota ei juurikaan tunneilla ääneen lueta, tehtäväkirja joka sisältää sanoja, yksinkertaisia lauseita ja erikoistehtäviä – kuten ”sanaristikoita” – ja kaikkea muuta kivaa. Kääntäminen tapahtuu sanojen tasolla, lauseitten tai ajatuskokonaisuuksien kääntämisestä, kieliopista puhumattakaan, ei jälkeäkään. Miten kukaan voi tällä tavalla oppia vierasta kieltä? 

Erityisesti, miten lapsi voi edes motivoitua moiseen? Hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala…. Yhtä hyvin heille voidaan opettaa Andromedan Galaxin Sirius aurinkokunnan Erdogyyn planeetan maailmankieltä. Kyllähän lapsi kaikkeen sopeutuu kun ei muusta tiedä, mutta....Oppimisen motivaatio ainakin on yhtä korkealla.

He eivät itse kuule kieltä, eivät puhu kieltä, eivät ymmärrä ilmaistuja ajatuskokonaisuuksia, eivätkä ainakaan sitä, miksi ihmeessä heidän kannattaa moista taitoa edes oppia. Jos ei edes opettaja pidä opettamansa kielen osaamista sellaisessa arvossa, että sitä itse opettaessaan puhuisi, miksi ihmeessä heidän pitäisi?

Tämä on esimerkki kieltenopetuksen mahdollisuuksista. Matematiikan opetuksen kukkaset saanen jättää tuonnemmaksi?

Tapa se kusipää

Muistan ajan, kun jääkiekko oli urheilua. Se oli aika ennen kuin lajista tehtiin ammatti harvoille ja business vielä harvemmille. Siitä tuli suuren rahan pelikenttä, palvelutoimiala muiden joukossa.

Siitä päätellen, mitä Ilta-Sanomat nyt uutisoi, se ei enää ole edes sitä. Lähinnä mieleen tulevat gladiaattorit, nuo Rooman valtakunnan ammattiviihdyttäjät. Edellisen linkin videosta voi itse kukin todeta mille  katsojat nyt osoittavat samalla tavalla suosiotaan kuin sirkushuveista nauttivat roomalaiset aikoinaan. Silloin kun veri roiskui areenalle.

On tekopyhyyttä väittää, etteikö jääkiekon väkivaltaisuus ole kaikkien tiedossa. Ja on ollut jo kauan. On myös riittävästi kokemuksia siitä, ettei tämänkertainen "Tapa se kusipää" taatusti ole ainutkertainen tapahtuma.

Samat huudot kuuluivat aikoinaan myös junnujen jääkiekkokaukaloiden laidalla. Myös sen, jossa Semir Ben-Amor aikoinaan lajia Espoossa aloitteli. Onneksi ne saatiin silloin heti karsittua. Mutta saatiinko ne todella poistettua, vai saatiinko ne vain painettua piiloon? Tallennettiin vain johtamismenetelmäksi Liigaan? Videosta päätellen, ne eivät hävinneet minnekään.

Käsitykseni mukaan yhteiskunta ja yritykset ovat tukeneet ja tukevat edelleen kymmenillä ja sadoilla miljoonilla suomalaista jääkiekkoa. Nollatoleranssin puolesta on kampanjoitu aika-ajoin, turhaan. Väkivalta - lievä tai törkeä, sillä ei väliä - hyväksytään lajiin kuuluvana periaatteella, kaikki on sallittua kun ei jää kiinni. Jos väkivalta lajista karsitaan, moni ammatti ja koko business loppuu. Ei mielestäni lainkaan hassumpi vaihtoehto.

Haluammeko todella suosia harrastusta, jossa lapsemme oppivat, että kaikki on sallittua, kun ei jää kiinni? Jossa vastustajan väkivaltainen rusikointi käskytetään johdon toimesta?


PS.

Kun sattuneesta syystä aikoinaan olin saman kaukalon laidalla, muistan aina vanhempien perustelut lasten harrastukselle; "ovatpahan pojat sitten poissa muusta pahanteosta." Vaan eivätpä välttämättä ole olleet ollenkaan. Sen paremmin kaukalossa kuin sen laidallakaan. Mieleen muistuu  Heinojen murhat yli 10 vuoden takaa. Saman kaukalon kasvatteja.

Euro kerralla kuntoon

Lomat on Euroopassa nyt pidetty ja kansa palaa sorvin ääreen. Valitettavasti sinne palasivat myös nuo kansan palvelijat, poliitikot ja virkamiehet.

Mikään ei ole muuttunut heidän poissa ollessaan. Maailma, Eurooppa ja Suomikin ovat ihan samassa pisteessä, kuin heidän lähtiessään. Olisiko yksinkertaisin keino ongelmiemme ratkaisemiseksi estää heidän paluunsa?

Monta sataa, ehkä jopa tuhatta miljardia pannaan seuraavaan kesään mennessä veronmaksajain piikkiin. Eikä tämä tapahdu kasvun toivossa vaan, jos ei maailmanlopun niin ainakin EUn ja euron lopun pelossa.  

Millä tavalla virtuaalisen, puhtaasti velkaan perustuvan valuutan siirtäminen kansalaisten maksettavaksi tätä poliitikkojen ja virkamiesten pelkoa hillitsee? Ehkä se vain näyttää heidän mielestään hyvältä? Proaktiivista positiivista toimintaa? Onhan siinä vihdoin sentään konkreettinen maksaja. Vaikkei pankinjohtaja enää kovasti taviksiin asiakkaana luotakaan - lokaa vain jaloissaan pankin lattialle tuo - on varmaan oltava tyytyväinen, että sentään poliitikot ja virkamiehet?

Tästä "velkaa velalle ja vielä vähän lisää velkaa - strategiasta" tulee mieleen entisaikojen kilpavarustelu. Aikoinaan jotkut harhaoppineet pitivät sitä jopa sodan syynä? Olisiko tässä nyt todella menossa taloussodan varustautumisvaihe? Vaikka kieltämättä päättömältä tuntuu varustautua taloussotaan velkaannuttamalla kansat ja kansakunnat. Vaan tiedä nyt noista herrojen metkuista....

Ilmeisesti ns. päätöksentekijät eivät pidä yksinkertaisista ratkaisuista? Gobaalissa maailmassa pankkien ja valtioiden kytky on katkaistava. Yhteinen rahoituslaitoksia koskeva lainsäädäntö on rakennettava sellaiseksi, että minkä tahansa pankin voidaan antaa mennä konkurssiin.

Kansalaisten tarvitseman pankkitoiminta - olkoon sitten talletuspankki, pienpankki tai vaikkapa lokapankki - on kokonaan irrotettava globaalin maailman rahoitusmonsterien toiminnasta. Annetaan lokapankkien hoitaa kansalaisten tarpeet ja monstereiden jatkaa pelipankkeina, oman sääntelynsä puitteissa. Hoitakoon monsterit itsensä.

Pannaan siis pankkijärjestelmä kerralla kuntoon. 

Antiklimax Nokia

Niin paljon odotuksia on Nokiaan ladattu viimeisen parin vuoden aikana.

Kun Stephen Elop tarttui ruoriin ja pakkonaitti yhtiön Microsoftille, jättämättä muita mahdollisuuksia, juttu oikeastaan oli jo selvä.

Mutta palavat porauslautat, muut ilmeiset typeryydet ja upotettu Meego panivat miettimään; olisiko niillä sittenkin jotain takataskussa? Jotain, joka ilmaantuessaan järisyttäisi vielä enemmän?

Ei ollut. Siinä se. Nokia in memoriam.


PS.

Etsi vaikka nimellä Nokia tai vaikkapa nimellä Stephen Elop tästä blogista.

"Teknokraattinen systeemi on todennäköisin mahdollisuus"

Jatketaan mieluummin vaikka tästä; kun demokratia, jälleen kerran kaatuu ”omaan mahdottomuuteensa”, mitä sitten seuraa? Millä tavalla kansakunnat järjestävät hallintonsa ja johtamisensa sen jälkeen?

Edelliskertoina seurauksena demokratian epäonnistumisesta Euroopassa oli yksinvaltius, osin demokraattisin menetelmin aikaan saatu. Kyllästyneinä puolueiden "riitelyyn", tehottomuuteen ja poliitikkojen omanvoitonpyyntiin demokratioissa, kansakunnat olivat valmiita luopumaan vaikuttamisen mahdollisuudestaan edustajiaan valittaessa. 

Tuskinpa he montakaan ajatusta uhrasivat sille demokratian tärkeimmälle ominaisuudelle, että he samalla luopuivat oikeudestaan päättää milloin ja miten valituista päästään rauhassa eroon, kun se aika tulee? Jälkiviisaudella voisi väittää, että olisi kannattanut.

Toisaalta, jos kansalaiset ja/tai kansakunnat ovat kyllästyneet demokratiaan, kuten he ensimmäisen maailmansodan jälkeen olivat, lienee aika luultavaa, että yhdellä demokratialla tuskin korvataan nykyistä demokratiaa? Se kun mahdollistuisi muutenkin, heti seuraavissa vaaleissa.

Väittäisinpä, että tavalla tai toisella synnytetään monarkia - varsinkin valtioissa joissa ao. hallintomuodolla on perinteitä - tai jonkun messiaanisen henkilön ympärille rakentuva itsevaltius, joka ainakin alussa säilyttää demokraattisen, tasavaltaisen ulkoasun. Siis, kuten silloin ennen.

Karl, kommentissaan artikkeliini Joukossa tyhmyys tiivistyy ehdottaa teknokratiaa.

Mutta eikö meillä itse asiassa jo ole teknokratia? Itse asiassa päällekkäinen, päällekkäisiä; nuo teknokraattiset urapoliitikot puolueissaan? Puoluetoimiston teknokraatit, jotka tarvittaessa ostavat asiantuntijapalvelut, ellei omaksi koetusta porukasta osaamista löydy. (Eipä silti, että moista osaamattomuutta yksikään puolue suostuisi myöntämään.) Me veronmaksajathan senkin palvelun joka tapauksessa joudumme maksamaan.

Kun jokaisella valtapuolueella on omat edustajansa virkamieskunnassa ei liene syytä olettaa, etteikö jokaisella merkittävällä puolueella jo ole omaa julkishallinnon teknokraatistoa pilvin pimein? Jokaisessa ministeriössä, hallituksessa, virastossa ja laitoksessa; koulut, yliopistot, sairaalat vielä siihen päälle? Joten siltä osin tilanne lienee heillä ihan hienosti hallinnassa?

Sama koskee myös muita etujärjestöjä, noita lobbausjärjestöjä jotka itse asiassa toimivan puoluelaitoksen kanssa päällekkäin, mutta virallisesti vain niihin vaikuttaen. Ay-liike laajasti ottaen - siis mukaan luettuna professorit, opettajat, juristit, ekonomit, insinöörit, agrologit ja vaikkapa lääkärit - työnantajajärjestöt yhtä laajasti ottaen - siis mukaan luettuna juristit, ekonomit, insinöörit, agrologit ja vaikkapa rasvanahkaduunarit, lähihoitajat, siivoojat ja muut yrittäjät – toimialajärjestöt – puu, lvi, eristys, asfaltti, öljy, betoni, kauppakamarit ja muut – opiskelijajärjestöt – edellä mainittujen lisäksi tradenomit, amk–erityiskoulutetut tai niiden ”työnantajat” yliopistot, korkeakoulut, ammattikoulut ja ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset -  ikäkausijärjestöt  - lapset, nuoret, vanhukset - ja niiden erityistarpeet – päivähoito, yksinhuoltajuus, asuminen, hoito, kuntoutus…. Siis koko tuo kovasti hehkutettu kolmas sektori, jonka aikaansaamista kuluista meistä jokainen maksaa veroissaan, valtion tukina. Ihana ikiliikkuja?

Ja kaikissa – jokaisessa - ovat suloisessa sekamelskassa mukana nuo kaikkien alojen ammattilaiset, poliitikot, nuo iki-ihanat broilerimme. Taajamissa tai maaseudulla. Luottamusmiehinä hallituksissa tai palkollisina. Kukin kykyjensä ja taipumustensa mukaisesti. 

Onko kukaan vaivautunut kokonaisuudessa selvittämään etujärjestökentän – puolueet ja kolmas sektori ml. - keskinäiset henkilösidonnaisuudet? Kuka vastaa kenelle ja mistä? Ja millä edellytyksillä, millä lihaksilla, missä ominaisuudessa? Ja kenen kukkarolla?

PS.

Eiköhän ole aivan selvää miksi verovarat eivät enää riitä julkisen sektorin palvelutuotannon toteuttamiseen? Lainsäädännön avulla paisutettuun "hallinnointiin" uppoaa  niin paljon, ettei suoritteisiin enää riitä euroja. Ja tulevaisuudessa vielä vähemmän.


PPS.

Itse veikkaisin nykymenon seuraajaksi plutokratiaa. Siis Ceteris paribus. Plutokratiaahan tässä selvästi nykyisin tavoitellaan. Mutta voin kyllä olla väärässäkin.

Virkamiesten ja poliitikkojen roolit sotkettu. Tarkoituksella?

Ei demokratia ole yhteiskuntien hallinto- ja johtamismallina epäonnistunut. Se vain on - jälleen kerran rapautunut - rälssiytynyt pienen, itseään sen ainoana oikeutettuna etujoukkona pitävän puolue-eliitin valtapelin raaka-aineeksi.

Näin minä asian näen, periaatteella mutkat suoriksi -  ja "looking at the big picture" periaatteella.

Kansalaisdemokratia on kansalaisten kannalta vähiten huono kaikista yhteisöjen hallinto- ja johtamismalleista. Näin varsinkin, mitä tulee yhteiskuntien hallitsemiseen ja johtamiseen. Keskityn siihen.

Demokratian keskeisimpänä hyötynä kansalaisten kannalta on mahdollisuus vaikuttaa siihen, ketkä hallintoon ja johtamiseen valikoidaan heitä edustamaan. Ennen kaikkea demokratia antaa varmuuden siitä, että edustajista päästään myös eroon yhteisesti sovittujen pelisääntöjen puitteissa. Rauhallisesti.

Euroopan demokratiat, kuten toki muidenkin ovat, erilaisten historiallisten kulkujen pohjalta kaikki syntyneet suuren uskon, innostuksen ja aatteellisen idealismin vallitessa. Ajan myötä kaikki tuo rapautuu ja rapisee ja jäljelle jäävät vain muodot, rakenteet. Niitä ylläpitävät yhä suuremmassa määrin puolueet, joille kansalaiset kuvittelevat voineensa ulkoistaa hallinto- ja johtamisvastuun.

Puolueet ovat kuitenkin ajan kuluessa myös muuttuneet. Mikä aikoinaan syntyi suuren uskon, innostuksen ja aatteellisen idealismin vallitessa on sekin arkipäiväistynyt. Niitä johtamaan ja niissä työskentelemään on vähitellen valikoitunut ihmisiä, joille politikointi on muodostunut ammatiksi, mieluiten työuraksi.

Valitettavasti valtaa ulkoistettaessa ne, joille se ulkoistetaan kuvittelevat, että heille samalla on siirtynyt peruuttamaton oikeassa olemisen oikeutus ja vastuu. Kansalaisista tulee rakenteen "välttämätön paha", jonka mielipiteitä on, erityisesti vaalien alla manipuloitava ”oikean” vaalituloksen aikaansaamiseksi. Kun näin tapahtuu, ei demokratia enää ole kansalaisten vaan vallanhaltijoiden, puolueiden ammatti - työura eliitin, lyhyesti puolueiden demokratiaa. Ja, kuten olemme todennet, edellyttää tehokas manipulointi hyvää otetta mediasta.

On syytä painottaa, että näin käy väistämättä, elleivät kansalaiset pidä huolta valtaoikeudestaan. Eikä se ole helppoa. Monen muun tekijän lisäksi kansalaisdemokratian tulisi keskittyä yhteiskunnan strategisen tason päätöksentekoon ja sen toteuttamisen valvontaan, vaikka yleisten ja yhteisten asioiden arkipäivän pohteet ovat pieniä ja käytännönläheisiä yksinkertaisia operatiivisia asioita. Sata vuotta sitten, sääty- ja luokkayhteiskunnan aikoina puolueiden omimilla ideologioilla oli olennainen merkitys myös sillä tasolla. Enää ei ole.

Yhteiskunnan operatiivisia asioita tehokkaasti toteuttamaan on, tai pitäisi jo olla olemassa teknokraatit, virkamieskunta, ei suinkaan kansalaisten valitsemat edustajat. Edustajien tehtävä on, kansalaisten valtuutuksella ohjeistaa ja valvoa virkamiesten suorittamaa toteutusta. Vaan kehitys kun on vienyt siihen, että poliitikkoa ja virkamiestä yhdistää yksi asia ylitse muiden; leivän isä – puolue. Heillä on sama työnantaja, yhteiskunta. Ei kansalaisten vaan puolueiden itselleen omima yhteiskunta, jossa kansalaisille on jätetty vain maksajan rooli. Edetäksesi urallasi poliitikkona tai virkamiehenä sinun on toimittava puolueiden ”pillin mukaan”. Kansalaisten pillit voit unohtaa, poliitikon ja virkamiehen tulevaisuuteen ja päätöksentekoon ei heillä enää ole merkitystä.

Strategisen ja operatiivisen päätöksenteon rajaviivan häviäminen yhteiskunnassa, Suomen ja ilmeisesti myös muiden demokratioiden osalta on nyt aikaansaanut sen, että ylläpidämme valtion ja kuntien osalta vähintään kahdenkertaista osin nelin tai kuusinkertaista hallintorakennelmaa. Ja kalliiksihan moinen tulee, kun poliitikkojen päätöksiä ohjaa yksinomaan puolueen intressit ja virkamiesten teknokratia on sekin jo valjastettu puolueiden intressejä edistämään. Ei siinä kansalaisten veronmaksukyky enää riitä julkisen sektorin palveluja tuottamaan.


PS. (Liittyen Karlin kommenttiin artikkelissa Joukossa tyhmyys tiivistyy)

”Se, että oppositio ei saisi vastustaa hallitsevaa puoluetta  (typerillä ja)  lupauksilla ja antagonismilla  (- tämä ei olisi sanavapauden rajoittamista, vaan typeryyden)  tai että konkreettisia  (- ei puoluemielipide asioita -)  käsiteltäisiin niiden tarjoamien käyttöetujen mukaan yhteiskunnalle, ilman vastapuolueiden mielipidettä  (, joka on aina vallantavoittelua - itsekeskeisyyden ilmaisua)  , ei taitaisi olla demokratian lähtökohtien mukainen ratkaisu ollenkaan? Yhteiskunnallinen typeryys kun on katsojan silmässä ja poliittinen päätöksenteko aina vallankäyttöä.