Järki hoi, äly älä jätä

Ilmeisesti Kauppalehti ei todellakaan halua, että kaikenkarvaiset tavalliset tossujaan kuluttavat eläkeläiset lukisivat sen arvokkeellisia uutisia?

Kohdatessani lehden nettiversion yhteenvetosivulta, "suurella vaivalla" rakentamastani Google - uutispatterista mielenkiintoisen linkin, yrittäen siihen tutustua, saan vastaani mainoksen.

--------------

Haluatko lukea lisää uutisia?

Olet nyt lukenut kuukausittaiset 25 uutista, joihin sinulla on maksuton lukuoikeus Kauppalehden verkkopalvelun rekisteröityneenä käyttäjänä.
Tekemällä Kauppalehti Uutistilauksen voit lukea Kauppalehden verkkopalvelun uutisia rajoittamattomasti, sekä verkossa että mobiilisti.

Ja päälle vielä painonapin, Tee tilaus. 

--------------

Moiseen olen toki jo tottunut, joten tarjolla olevasta X kirjaimesta painaen kuvittelen pääseväni jatkoon. Ja pääsenkin, lehden valitsemaan ykkösuutiseen, joka minua ei todellakaan kiinnosta. 

Ja riemu jatkuu. Hakiessani sitten minulle linkkinä tarjottua uutista esille vyöryvien otsikoiden joukosta löydän vihdoin hakemani. Ja sama juttu toistuu. En siis koskaan pääse linkin tarjoamaan uutiseen tutustumaan.

Näin minulle on jo muutaman päivän tapahtunut, nyt viimeksi alla olevan linkin avulla.

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/talvisota+saa+muistomerkin+-+ahtisaari+suojelija/201206206839


Kaikkea se kaupallisuus teettää.

Suosittelen päätoimittajille, Hannu Leinoselle (vastaava) tai
Arno Ahosniemelle, että hankkisivat yhtiön kirjastoon - tai nykyisin ehkä nettiin lukuoikeuden - ja ainakin koko markkinointiosaston henkilöstölle kirjaan

Dale Carnegie
Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa

Pikainen tutustuminen kirjan sisältöön on mahdollista Wikipediasta.

Päätellen myös siitä, miten ajantasaisena ja julkaisun sääntöihin sitoutuen yhtiön blogisivustoa valvotaan, kehitetään ja ylläpidetään on syytä aloittaa perusteista. Tämä kirja antaa hyvän alun.

Ehkä tällä hidastetaan vauhtia, jolla seuraaviin yt-neuvotteluihin joudutaan?


PS.

Vaikka niitä luenkin, ihan niin arvokkeellisia nuo uutiset eivät kuitenkaan ole, ettenkö tulisi ilmankin niitä toimeen. On olemassa vaihtoehtoja.

Angela taipui! Vaiko Jyrki-boy?

Brysselistä kuuluu kummia. Pörssit riehaantuivat ralliin. Markkinoilla paistaa taas aurinko. Maailmako pelastunut? Tai edes Eurooppa? Edes hetkeksi?

Katainen ja Urpiainen antoivat varmaan periksi? Vai olisiko Saksan pankkien kuprujen putsaus jo hoidettu? Saamme siis entistä varmemmin maksaa ylisuuren osamme laskuista?

Nyt olisi varmaan korkea aika näyttää, mitä Suomalainen Sisu todella pitää sisällään?


PS.

Miten Euroopan etu onnistui voittamaan Saksan edun Angela? 


PPS.

Monen mielessä EU-jäsenyys oli luonteeltaan lähinnä kaupallinen. Toisten mielestä ennen kaikkea turvallisuuspoliittinen. Tämäkö on hinta turvallisuudestamme?

Risto Siilasmaa, Nokia In Memoriam

Jos Nokian hallituksen uuden puheenjohtajan puheenvuoroa joku toivoi, toivottavasti sai mitä halusi?

Olen harvoin seurannut yhtä ponnetonta kipparin puheenvuoroa, tapahtuipa se palavalla porauslautalla, uppoavassa laivassa tai vaikkapa tuhoon tuomitussa yrityksessä. Myönnän toki, että en yhdessäkään moisessa tilanteessa ole onnekseni ollut. Mutta valitan, Nokia on.

Yle TV 1 Päivän kasvo -ohjelmasta tänään jäi kuva, että Risto Siilasmaa kuuliaisesti toisti kaiken sen, minkä yhteiskuntasuhteiden osasto (vast.) oli prepannut hänet sanomaan. Hän teki sen rauhallisesti, eleettömästi, värittömästi ja, ja, .... ulkopuolisen yhdentekevästi.

Jos Nokian johto tai suurimmat omistajat katsoivat, että uuden puheenjohtajan tulee juuri nyt tulla esille ja, jollei ehkä todistaa vakuuttavasti, että yhtiö - Fenix-linnun lailla - vielä nousee, niin ainakin valamaan uskoa valitun strategian oikeutuksesta ja menestyksellisyydestä työntekijöihin, asiakkaisiin ja sijoittajiin. Tässä järjestyksessä. Jonkunhan on heidät vakuutettava ja nopeasti, sillä toimitusjohtajan kykyihin ei enää taida uskoa kukaan? Olipa hän kuinka älykäs, analyyttinen, kriittinen ja transparentti tahansa.

Nokia on kännykkä. Älypuhelin tai tavallinen. Ja onhan siellä varmasti patentteja, verkkoja ja paikkaliiketoimintaakin, mutta Brändi nimeltä Nokia on kännyköitä. Niitten mukana Nokia tulevaisuudessa, niin kauan kuin sitä vielä riittää, joko elää tai sitten ei. Siltä osin Nokia seisoo yhdellä, tai korkeintaan kahdella jalalla.

Risto onnistui tekemään selväksi, että tavallisten kännyköiden osalta markkina on tasaisesti ja supistumassa, älypuhelimessa ollaan Windows 8 varassa ja kännykköjen tulevaisuudessa kaikki munat ovat yhdessä korissa. Vai pitäisikö sanoa ikkunassa?

Hän ei vastannut kysymykseen miksi loppuvaiheessa olleista omista käyttöjärjestelmistä Meegoista ja Meltemeistä piti yllättäen ja pikaisesti luopua. Eikä sihhen, miksi kaikki munat oli pakko panna tuohon yhteen ikkunaan.

Eikä hän itse tuonut esille sitä, mitä hyötyä yhtiö ja sen toimitusjohtaja tavoittelivat ja mahdollisesti katsoivat saaneensa siitä, että päätökset - myös luopuminen omasta Symbiasta - julkistettiin yhtä näyttävästi kuin Jobs julkisti omat laitteensa? Ja miksi näin tehtiin vähintään vuosi ennen kuin Windows 8 olisi edes myytävissä? Ei kai yhtiön kassan näennäinen valtavuus sokaissut?

Käsitykseni mukaan Risto Siilasmaan esitys ei vakuuttanut Nokian tulevaisuuden mahdollisuuksista. Toivottavasti olen väärässä. Työtekijöiden, asiakkaiden ja sijoittajien vuoksi.


PS.

Minäkin koen tuskaa mutta lähinnä Nokian ja sen työntekijöiden, asiakkaiden ja omistajien puolesta.

Kovaa peliä Berliinissä

Angela Merkel on kovaa vauhtia lähestymässä omaa Totuuden Hetkeensä. Joko tällä viikolla vai onnistuuko vetkuttelun jatkaminen yhä vain?

Hänen pohteensa on kristallinkirkas: Kumpi ompi tärkeämpi, Rauha Euroopassa vai Saksan ehdoton ylivalta? Aivan ilmeisesti Angelan nykyinen politiikka ei voi antaa hänelle kumpaakin.

Saksalla on ollut jo muutaman vuoden aikaa maksattaa pienillä euro-mailla - Suomi mukaan lukien – oman maansa pankkivalvonnan lepsuus sekä teollisuutensa ja pankkiensa ahneus. Ja taatusti sikäläiset pankit ja muut rahoituslaitokset ovat tilaisuudesta ottaneet vaarin, maksimiinsa. Näin "ulkopuolisena" voisin tietysti toivoa, että kansallisella ahneudellakin olisi joku raja? Vaan ihmisiä me olemme kaikki.

Jos Saksa ei suostu taipumaan huomioimaan EU - ja EMU - maiden kokonaistarpeita, voimme kuopata tämänkertaisenkin yrityksen aikaansaada yhteinen Eurooppa. Ja Saksa tulee tuntemaan toimintansa seuraukset vaikeimman kautta, nyt sitten kolmannen kerran vuosisadassa.

PS.

Mielenkiintoinen tuo Angelan uhkaus. Eihän demokratiassa kansalaisten tarvitse Johtajaa tappaa, jos politiikkaa halutaan vaihtaa? Se kai on demokratian paras puolustus?

PPS.

Ja lähestyy myös Kataisen, Vanhasen, Urpiaisen ja Kiviniemen tilinteon hetki. Lausuntoa ei tarvinne enää kauan odotella.  Se alkaa: "Ei meillä ollut vaihtoehtoa ..." Saapa nähdä nielläänkö me vielä sekin?

Business is business

Juhannuksen taikaa? Samalla kun kokkoja Suomessa sytyteltiin, niin teki myös naapurimaan suuri poika, Vladimir Putin. Hän vahvisti sen itsestäänselvyyden, että Venäjän asevoimien komentajan, kenraali Nikolai Makarovin puhe Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa 5. kesäkuuta vastaa Venäjän ylimmän johdon käsityksiä. Hänen lausumansa merkitystä yrittivät monet itseään Suomessa asiantuntijoina pitävät vähätellä, toiset taas suurennella heti tuoreeltaan. Miksi ihmeessä? Pelkäämmekö me todella jokaista risahdusta? 

Ei mikään ole Venäjän johdon ajattelutavassa muuttunut Vladimirin taas otettua tsaarin paikan. Mutta kun hän on palannut, hän haluaa sen tehdä myös tiettäväksi, sekä ulkomailla että varsinkin kotimaassa. Enkä epäile hetkeäkään, etteikö monen venäläisen sydämessä sävähtänyt, kun havaitsi Äiti Venäjän olevan taas vahvoissa käsissä.

Sen lisäksi, että Vladimir ja Tasavaltamme Presidentti Sauli Niinistö pelasivat vertauskuvallisesti jääkiekko-ottelun - vertauskuvallisinta ehkä se, että molemmat pelasivat samassa joukkueessa(?) – saatiin samalla toinenkin viesti. Suomalaisia maanomistuksia koskevat Venäjällä Venäjän lait. Tuskin tämäkään voi olla kenellekään kovin suuri uutinen?

Sauli on luonut itsestään kuvan poliitikkona, joka ei helposti kuvia kumartele henkilönä, joka puhuu asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Ehkä samanmieliset Pietarissa kohtasivat? Viestinä ”Business as usual”? Toivottavasti.

Siitä päästäänkin itse asiaan. Huomiotamme kiinnittäneen puheensa lisäksi kenraali Makarov on ilmaissut Venäjän olevan kiinnostunut Patrian AMV sotilasajoneuvojen tilaamisesta. Puhutaan noin 500 kappaleesta. Kun kappalehinta pyörii noin parin miljoonan kieppeillä, ei kiinnostuksen merkitystä ole syytä vähätellä. Ei, vaikka ainakin suurin osa koottaisi lisenssillä Venäjällä.

Patria AMV

Siitä huolimatta, että kaupan järkevyys joidenkin mielestä on kannaltamme kyseenalainen, varsinkin kun se yhdistetään Venäjän Ranskalta tilattuihin ja ilmeisesti Itämerelle sijoitettavaksi tarkoitettuun neljään Mistral-luokan maihinnousualukseen, kannattaa tuo presidenttien ote muistaa myös meillä kauppamahdollisuuksia arvioitaessa.

 

Mistral

"Business is business". Venäjä on meille mahdollisuus ja ihan varmasti Venäjä jostain tarvitsemansa omat sotilasajoneuvot joka tapauksessa hankkii. Toivottavasti meiltä täältä Suomesta.

Tomma tunnor bulra mest

MTV3 uutisoi Jyrki-boyn todenneen: Kreikan maksettava lainansa sovitussa aikataulussa. Uskokoon ken haluaa. Ei ole saatu markkinavoimista niskalenkkiä, ei näy voittoja takuutuksista, selvästikin vastuumme Kreikan lainoista ylittävät 1,9 miljardia eikä USAn subprime - kriisi mennyt, väitteistä huolimatta, Suomen ohi jälkiä jättämättä.

Ainahan voi tietysti väittää, että poliitikko virkansa puolesta joutuu esittämään asiat positiivisessa valossa ja sokerilla kuorrutettuna. Näin varmaan uskovat Jyrki-boyn opetuslapset ja leikkikoulun muuta kaverit. Mutta jatkuvasti, vuodesta toiseen ja asiassa kuin asiassa toistuessaan siinä menee ulkopuoliselta uskottavuus viranhaltijan arvostelukykyyn. Mitä jää jäljelle?

Huolestuttavinta on se, että samalla vahvistuu kuva siitä, ettei edes virkamiesjohto pysty ohjaamaan pääministerin toimintaa sen paremmin kuin lausuntojakaan maan edun suuntaan. Uskookohan hän itse siihen mitä kulloinkin puhuu? Onko hänellä maan asioiden tasolla arvostelukykyä ollenkaan?

Me suomalaiset arvostelemme usein itseämme sinisilmäisiksi ja vieraskoreiksi, uskomme kun meitä kehutaan ja kiitellään. Jyrki-boyn ja Jutta-tytön toiminta ovat tästä malliesimerkkejä. Omiensa joukossa massat ehkä hurraavat, mutta kylmä tulee, kun ulkopuolisena miettii minkä osaamisen ja arvomaailman perustalta Suomea johdetaan.

Hitaita ovat tuolla Ruotsissa

"Euroalueen kriisi on jakanut Euroopan asukkaat häviäjiin ja voittajiin.

Häviäjiä ovat Euroopan veronmaksajat ja kriisimaiden asukkaat, kun taas pankkien omistajat, hedge-rahastot ja EU-komissio ovat voittajia. Veronmaksajat ovat pelastaneet uhkapeliä pelanneet pankkiirit ja pelurirahastot, kun taas kriisi on antanut komissiolle mahdollisuuden ajaa Euroopan talousunionia eli omia valtapyrkimyksiään." Näin Kauppalehti.

So, what´s new?

Eurokriisin syyllinen on Yhdysvallat

Vihdoin joku, jonka äänellä pitäisi olla merkitystä sanoo ruman sanan niin kuin se on. Itse asiassa sanojia on jopa kaksi Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja EU-presidentti Herman Van Rompuy. Eikä foorumikaan huono ollut; G20-maiden kaksipäiväinen huippukokous Meksikossa.

Ainakin minua on jo pitkän ajan hämmästyttänyt USAn ja sen pankkien poissaolo mm. julkisista Kreikan velkojen luettelosta. Kuitenkin, varsinkin Taloussanomien Jan Hurrin analyyseistä on aina käynyt esille suhteettoman suuri "Muut" ryhmä. Ja jo pari vuotta sitten kävi selväksi, että mm. Goldman Sachs antoi luottoja mm. loton tuottoja vastaan, lentokenttien laskeutumismaksuja vastaan.

Olen väittänyt ja väitän edelleen, että NATOn  sotatarviketeollisuus erityisesti Yhdysvalloissa, Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa on ollut Välimeren euro-maiden keskeisin hyötyjä. Ja kuten tiedämme vaativat kaikki suuret asekaupat valtioiden luvan. Ja valtio on ilmeisesti aina myös hankkeen rahoittamisen takana. Ja niitä ase ja -tarvikekauppoja on todella paljon sukellusveneistä panssareihin, lentokoneista miehistönkuljetusvaunuihin, raketeista tutkiin ja sodanjohtamisjärjestelmiin.




Toivotaan todella, että asiaa ei tällä kerralla pystytä vaikenemalla tappamaan.


Alla joitakin aihepiiristä kirjoittamiani artikkeleita. Ne alkavat syyskuusta 2011 ilmeisesti siksi, että silloin siirsin blogini Kauppalehdestä tänne Bloggeriin, enkä ole jaksanut kaikkia artikkeleitani tänne vielä siirtää.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/09/mihin-ne-velkarahat-on-kaytetty.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/09/kumpi-on-enempi-syyllinen.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/11/sotia-on-monenlaisia.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/12/potti-nokkiin-vaan-ei-makseta.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/12/aika-on-ajanut-nato-jasenyytemme-ja.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/02/ystavani-heratteli.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/06/eun-kriisitoimissa-suomella-on-vain.html


PS.

Otsikosta riippumatta, olen sitä mieltä, että eurokriisin syy on koko nykyinen Pohjois-Atlantinen velkaan perustuva finanssijärjestelmä.

Kuin kaksi marjaa; Kreikka ja Suomi

Näin Kreikan vaalien tulosta odotellessamme Kauppalehti uutisoi jo voittajan; Kreikan hallintoapparaatti. Se ennakoi, että tehoton hallinto torpedoi Kreikan pelastamisen.

"Vain yksi asia on varma odotettujen vaalien jälkeen: maan tehoton hallintoapparaatti saa jatkaa ja torpedoida kaikki pelastusyrityksiä. Merkittäviltä potentiaalisilta hallituspuolueilta on turha odottaa päättäväistä pöhöttyneen hallinnon uudistamista."

Sehän on kuin meillä täällä Suomessa. Joku tai jotkut kolmesta perinteisestä suurpuolueesta aina vastustaa ihan mitä tahansa, ja niiden jäseniähän julkisen sektorin kaikki organisaatiot ovat täynnänsä. Jopa ne joiden puolue poikkeuksellisesti ei vastusta toimivat virkamiessolidaarisuudesta. Ja ymmärtäähän sen. Valtaa ja suojatyöpaikka viedään.

Ja kuten Kreikassa rakenne on vanhaa perua ja hyvinä aikoina rakennettu.

Poliittista nepotismia vai Nokian tapaa?

Suomen Kuvalehti valitsi viikon valopääksi Stephen Elopin. Parissa vuodessa Elopista on tullut ihan tavallinen kuolevainen? Tosin aika kovapalkkainen.

Minunkin piti tietysti valintaa kommentoida:

Hakki kirjoitti:

Kävelevä katastrofi, mutta ilmeisen ahkera ja tehokas. Siinä mielestäni Stephen Elop. Mies saa puhua vaikka tavalla, joka on silkkiä ja samettia kaikkien korvissa, mutta tulos puhuu puolestaan.

On selvää, ettei Elop ole syypää siihen tilaan, jossa hän otti Nokian vastaan. On mahdollista, ettei hän tiennyt täsmälleen kuinka syvällä yhtiö oli. Mutta homman vastaanottaessaan hän tiesi, että hänet palkattiin pelastamaan yhtiö(?). Näin jälkikäteen arvioiden näyttää kyllä siltä, että hänet palkattiin tuhoamaan yhtiö. Tai ainakin hän niin uskoi?

On yhtä lailla selvää, että toimitusjohtajan esimiehenä on toiminut Jorma Ollilan johtama hallitus. Ja vaikka tj:n ei varmaankaan kaikkea tekemäänsä ja sanomaansa tarvitse etukäteen hallituksellaan hyväksyttää voisi kuvitella, että hallitus edes antaisi reaaliaikaista ja konkreettista palautetta tj:n ilmiselvistä typeryyksistä? 

Auttamatta tulee mieleen Kehittyvien Maakuntien Suomen tavat toimia ja toiminnan tulos. Molemmat pääpukarit(?) linnaan, josta toinen sairaana poistettiinkin. Ja, viitaten nimimerkki Lukumiehen esille ottamaan ”poliittiseen nepotismiin” saattaisi osakkailla löytyä jopa syytä haastaa entinen hallitus ml. sen puheenjohtaja käräjille yhtiön varojen tarkoituksellisesta käyttämisestä oman edun ja imagon edistämiseen. 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/06/nokia-ja-mus tilaisen-hevonen.html

Lukumies kirjoitti:

SK:n olisi pitänyt selvittää mikä vaikutus ns. pappa betalar-ilmiöllä oli Nokian unohtumiseen maitolaiturille vuonna 2005.

Siihen saakka Jorma Ollilan johtama yhtiö oli leimallisesti ollut ahkerien ja yritteliäiden maalaispoikien aikaansaannos, Olli-Pekka Kallasvuo näytti joutuvan oman nousunsa hintana hyväksymään näteistä optioista kiinnostuneita poliittisten sukujen poikia ylimpään johtoon (Ihamuotila, Savander, Andersson, Aho, Ahtisaari).

Lähdeaineistona olisi voitu käyttää talouslehtien runsasta pohdintaa siitä millä hetkellä ‘synnynnäinen johtaja Niklas Savander’ syrjäyttäisi Kallasvuon. Myös Ollilan päätoimista politikointia EVA-forumien ja brändiryhmien puheenjohtajana olisi pitänyt tarkastella kriittisesti.

Tosiaan, mikä vaikutus ns. pappa betalar-ilmiöllä oli tähän viimeisimpään Nokia ilmiöön? Oliko Nokian tapa myös Maan Tapa? Osa siitä?

On se senerran mielenkiintoinen ajatusmalli, että se ainakin oman artikkelin ansaitsee. KMSn veijarit saivat linnaa. Pääsevätkö Nokian veijarit Linnaan?'



PS.

Väärinkäsitysten välttämiseksi; en omista, en ole koskaan omistanut, enkä tule omistamaan Nokian osakkeita. Ei tietääkseni kukaan lähipiiristänikään.

Nokia ja mustilaisen hevonen

Ei Stephen Elopia tämän vuoksi kannata maasta karkottaa. Jorma Ollila seurasi katseella vierestä kun Nokiaa amatöörimäisesti lahtipenkkiin johdettiin ja myöhemmin Elop sitä alkoi lahdata. Nyt nähdään onko Risto Siilasmaassa miestä tarttumaan maamme suurimpaan teolliseen ongelmaan ja ratkaista se.

On selvä, että Nokian hallitus on nyt julkaistut leikkaukset hyväksynyt. Siksi ei ole todennäköistä, että Ristokaan uskaltaisi positiivista merkkiään Nokian eikä Suomen teolliseen historiaan jättää. Jopa tilanteen taustasta paljoakaan tietämätön voi tehdä johtopäätökset vähintään tarvittavista toimista. Siihen ei tarvita hallituksen jäsenyyttä.

Kun Pöyryllä on mennyt huonosti riittävän kauan lähtee yhtiön toimitusjohtaja. Se taisi olla eilen? Näin ulkopuolisen silmin ei yrityksellä voi paljoa huonommin mennä, kuin mitä Nokialla on mennyt. Ei ollut Olli-Pekka Kallasvuon aika ruusuilla tanssia, mutta kassassa oli rahaa ja edellytyksiä nousuun oli vielä silloin. Tämänpäiväisen jälkeen ei käytännössä enää ole. Mutta Stephen Elop jatkaa. Uskomatonta.

Suomea viedään kuin pässiä. Jyrki Katainen hoitaa yhteiskunnan "vastuullisuudellaan" ja Elop porauslautallaan. 

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2011/02/stepen-elop-and-licence-to-kill.html

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/02/paivaunia-uima-altaassa.html

Nokia ehti olla maamme suurin riskikeskittymä noin 10 vuotta. Nyt riskit konkretisoituvat. Syykin on selvä; meille suomalaisillekin niin kovin tuttu. Luokaton johto.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/02/kumpujen-yosta-kalevalanpaivan.html

Eikä siinä ole julkisen ja yksityisen sektorin eroa.

EUn kriisitoimissa Suomella on vain maksajan tehtävä

Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n luottotilastoista ilmenee jokseenkin vaivatta, minkä ulkomaiden pankeilla on velkakriisin alussa ja sen kuluessa ollut eniten riskiluottoja kriisimaissa. Ne ovat Saksa, Ranska, Britannia ja Yhdysvallat.

Näiden maiden suurpankit ottivat ennen kriisiä hartiavoimin osaa kriisimaiden velkakuplan paisuttamiseen ja saivat samalla tilaisuuden nauttia vuosien ajan erittäin tuottoisan liiketoiminnan antimista.

BIS:n ja euromaiden keskuspankkien tilastoista ilmenee sekin, kuinka paljon pääomaa ulkomaiset pankit ovat kriisin kuluessa vetäneet kriisimaista turvaan.

Kreikan rahoituskriisin leimahtamisesta tähän päivään mennessä ulkomaiset pankit ovat myyneet kriisimaiden velkakirjoja ja muita sijoituksia, irtisanoneet lainoja ja jättäneet erääntyneitä lainoja uusimatta ainakin tuhannen miljardin euron arvosta.

Sekin paljastuu tilastoista vaikeuksitta ja vailla pienintäkään väärinkäsityksen vaaraa, millä maalla ei pitäisi olla mitään tekemistä kriisitoimien kanssa.

Se on Suomi.

Suomalaisilla pankeilla tai muillakaan rahoitusalan yrityksillä ei ole kriisin alkaessa eikä sen kuluessa ollut kriisimaissa liossa luottotilastojen pyöristysvirheen vertaa. Suomi ei ole osallistunut velkakuplan puhaltamiseen tai sen rahastamiseen.

Yllä oleva on Taloussanomien Jan Hurrin tämänpäiväisen Analyysin johtopäätös. 

Suomen Sven Tuuva saa nyt siis keskittyä Saksan, Ranskan, Britannian ja Yhdysvaltojen suurpankkien pelastamiseen. Ja velkaantua tasolle, jolta paluuta ei ole. Tämä siis on vastuullisina itseään pitävien puolueiden tapa hoitaa äänestäjien heille antamaa valtuutta. 

Otamme velkaa voidaksemme ylläpitää yhteiskuntamme tehottomat rakenteet ja sitoudumme vastuisiin, joista eivät selviä edes tulevat sukupolvet neljänteen polveen. Kun uutta taloutta ei ole, ja viisaus "voitolla on monta isää, mutta tappio on orpolapsi" pitää sekin edelleen paikkansa, voin kertoa miten käy kohtalonyhteyden ja solidaarisuuden. Kun kirstu on tyhjä kaikkoavat kaveritkin.

Uusi hallittu rakennemuutos. Ja taas kokisten johdolla ja demarien tuella.

Tässä vaiheessa viimeistään pitäisi poikien ja tyttöjen ymmärtää, että ei kannata jäädä toimettomana odottamaan hetkeä kun kapteeni huutaa:  "Pelastautukoon ken voi!" Sillä tähän peliin kuuluu, että hän huutaa sen siinä vaiheessa laivan ainoasta pelastusveneestä, kaukana itse laivasta.