tiistai 30. syyskuuta 2008

Meidän jälkeemme vedenpaisumus?

30.9.2008 7.34 | hakki47 | Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Virkamiehet, Työ & bisnes, Johtaminen, Poliittiset puolueet, Crises, International finance

Kenen visioon kansainvälisen talouskriisin vaikutuksista Suomeen uskot eniten?

Matti Vanhanen

Jyrki Katainen

Sauli Niinistö

Erkki Liikanen

Kenen visioon kansainvälisen talouskriisin vaikutuksista Suomeen uskot vähiten?

Meilläkin on vaalivuosi.

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »

maanantai 29. syyskuuta 2008

Tärkeää on vain puutarhan hoito


Minkälaisen kuvan Suomesta luovat Mika Kaurismäki, Renny Harlin, Aku Louhimies? Siis töillään, elokuvillaan. Ulkomailla, ulkomaalaisille? Ilmeisesti oikean. Ja taitavat osata työnsä erittäin hyvin. On siinä Ollilalla työmaata Suomi – brändin kirkastamisessa. Vai muuttamisessa? Uskooko edes Ollila hokkus pokkuksen mahdollisuuteen?

”According to UNCTAD, Finland did not make it into the list of the world’s top 33 attractive destinations for research and development by international companies, probably as a result of the difficulties in getting people to live in the country because of high income taxes, grim weather and a reputation for dourness and depression enhanced by films such as Frozen Land.”

Viime vuoden syyskuun alussa Finacial Times julkaisi artikkelin: All is not as it appears in frozen land. Silloin se mielestäni vaiennettiin kuoliaaksi. Enpä sitä edelleenkään ole nähnyt juurikaan käsiteltävän. Ja ehkä pitäisi?

”The film Frozen Land by director Aku Louhimies begins optimistically enough with a thoughtful quote about the Finns by one of the country’s most famous rock groups, Eppu Normaali: “Born pure into the future’s hands in these cold and northern lands”. From this hopeful starting point the film descends into a gritty study of human weakness and the corruption of Nordic purity that embraces alcoholism, unemployment, a double murder, drug abuse, family violence and depression, all set in a darkened land of dirty, semi-frozen slush.”

Kun nyt olemme viikon verran piehtaroineet maamme viimeisimmässä joukkomurhassa ja poliitikkomme ovat saaneet tyhjennettyä temppuvalikoimansa - lisää kieltoja ja viranomaiskäytäntöjä – voisimme ehkä tällä kertaa pyrkiä selvittämään tapahtuman syyt ja poistamaan ne, sikäli kun voimme. Eikä tähän ole varmaa eikä nopeaa tietä edes olemassa. Mutta eipä tämä tilannekaan ole nopeasti syntynyt. Keskustellessamme eräs ystäväni piti huomionarvoisena sitä, että kaikki joukkomurhaajamme olivat lapsia laman aikana. Niinpä.

Haluaisin heittää yhden mahdollisen yleisemmän perussyyn nuorten miesten syrjäytymiseen. Tasa-arvo-syöpä. Poikien syrjäytyminen alkaa viimeistään peruskoulun alusta. Lähtökohtaisestikaan pojat ovat tyttöjä huonompia tuntteittensa käsittelijöitä. Lisäksi tytöt, ainakin siinä vaiheessa ovat oppivaisempia, tottelevaisempia, sopeutuvaisempia – lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppimisessa. Poikien mielenkiinto lipsahtaa helposti tekemiseen; juoksemiseen, palloilemiseen, piirtämiseen, nahisteluun. Heikoimmat jäävät koulussa ilman onnistumisen kokemuksia. Kokevat itsensä tyhmemmiksi. Joutuvat kiusaamisen kohteeksi. Nielevät loukkaukset ja patoavat tunteensa. Jäävät yksin, ilman kavereita. Viimein erakoituvat.

”There are also deeper mysteries. One is Finland’s unusual inability to commercialise innovations – and through this process create new companies to provide new employment. Finnish companies invest heavily in research and development, and their staff are well educated, but while “Finland has produced an abundance of internet-related innovations since the 1980s . . . their commercialisation and business success took place mainly in the US,” argues McKinsey.”

Kannattaisiko meidän tutkia, kuten Olkahisen koulun raportoitiin tehneen, missä määrin voisimme vähentää poikien syrjäytymistä jo yksin sen avulla, että ihmisen perustaitojen opetuksessa hetkeksi puretaan kaikkivoipa tasa-arvo. Pojille opetettaisi lukemista, kirjoittamista, laskemista poikien maailman kautta. Siten, että he motivoituvat itse tekemisensä ja esimerkkien kautta.

Englanninkieliset kappaleet yllä mainitusta artikkelista. Alla sattumanvaraisesti kerättynä muiden KL-blogaajien kirjoituksia ja omia, tästä aihepiiristä.

http://hakki47.blogit.kauppale…akokohdin/

http://hakki47.blogit.kauppale…revisited/

http://hakki47.blogit.kauppale…s-uusiksi/

http://viivanalta.blogit.kaupp…-puiminen/

http://jousimies.blogit.kauppa…uudentaju/

http://kaippa.blogit.kauppaleh…ypse-nr-1/

PS.

Onhan hyppy lapsuudesta joukkomurhan toteuttamiseen aika pitkä. Myönnän. Mutta näinä tosi-TV:n, Idolsien ja BB:n aikoina korostuva.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Väärä palokunta

28.9.2008 10.39 | hakki47 | Työelämä, Uutiset, Politiikka, Talous, Työ & bisnes

YK:n yleiskokouksessa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ehdottaa yhteiseurooppalaista huippukokousta luotettavan, yhteisen turvallisuusjärjestelmän luomiseksi Eurooppaan. Lavrovin mielestä Euroopan nykyiset turvallisuusrakenteet “eivät läpäise viimeaikaisten tapahtumien lujuuskoetta” viitaten viimekuisiin tapahtumiin Georgiassa. Siitä arviosta hyvin moni on samaa mieltä.

Itse ehdotus, vuoden 1975 ETYKin kaltainen huippukokous, tai oikeastaan prosessi joka johtaa jonkinlaisen uuden ETYJin syntymiseen ei pahalta kuulosta. Itse asiassa, viimeisten vuosien kehityksen perusteella sille saattaisi hyvin olla Euroopan turvallisuuspoliittinen tilaus. Sääli, että sen esitti Lavrov. Nyt ehdotus esiintyy jatkossa Venäjän aloitteena.

Raaka-aine ja energiakauppias Venäjä haluaa selvästi, ja ainakin kolmesta syystä, testata EUn ja NATOn ajattelua.

Georgia osoitti mitkä käytännön mahdollisuudet toisella mantereella sijaitsevalla isolla veljellä on auttaa tositilanteessa. Samalla Venäjä osoitti yksiselitteisen selvästi, missä määrin se haluaa rajoilleen uusia NATOn jäseniä. Venäjä on vahva nyt.

USAn maailmanhegemonia on kovaa vauhtia rapistumassa. Se ei voi olla heijastumatta Yhdysvaltain kykyyn, haluun ja uskottavuuteen Euroopan takuumiehenä. Ja toisaalta Euroopan valtioiden riippuvuus toisistaan (Venäjä mukaan luettuna) on edelleen koko ajan kasvamassa. Jos Venäjä ja EU löytäisivät yhteisen henkisen lähtökohdan ja keskinäisen luottamuksen, ne olisivat toistensa luontaiset partnerit.

Venäjän Kauko-Idässä asuu arviolta 6 – 10 miljoonaa henkilöä maan runsaan 140 miljoonan väestöstä. Siperian maantieteellinen koko ylittää USAn. Potentiaalisesti ”ehtymättömistä” raaka-ainevarannoista huolimatta se on Venäjän takapihaa, kehitysaluetta. Sinne eivät halua muut kuin kiinalaiset. Ja jos ensisijassa Japanilta (vajaat 130 miljoonaa) ja toissijaisesti Kiinalta (runsaat 1.300 miljoonaa) jotain puuttuu, se on hedelmällistä tilaa ja raaka-ainetta, energiaa.

Ja ennakkoluuloja meillä on kaikilla. Hesarin ulkopolitiikan neljän ensimmäisen keskustelun otsikot 28.08.2008:
Putin: Venäjä voi auttaa Venezuelaa ydinenergian kehittämisessä

Kysely: Venäjä koetaan Euroopassa uhkaavammaksi Georgian sodan jälkeen

Venäläisten länsivastaisuus jyrkkeni Georgian kriisin jälkeen

Venäjä vahvistaa ydinpelotettaan

Toivottavasti aloite johtaa keskusteluihin, joihin kaikki osapuolet (Ainakin Venäjä, EU ja NATO) voisivat ottaa osaa tasavertaisesta asemasta. Intressi on joka tapauksessa yhteinen.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »

lauantai 27. syyskuuta 2008

Muista äänestää

27.9.2008 16.13 | hakki47 | Blogit, Ihminen, Uutiskommentit, Johtaminen, Poliittiset puolueet

Näin USA:n aiheuttaman kansainvälisen pankkikriisin, Kiinan aiheuttaman maito/elintarvikekriisin ja Venäjän aiheuttaman EU/NATO kriisin nyt siirryttyä hetkeksi kabinetteihin, ajattelin palauttaa mieleeni aiemmin kirjoittamaani.

Kuntavaalit ovat tulossa. Eräällä tavalla puutuin niihin ensi kerran jo kuluvan vuoden tammikuussa. Aiempia kirjoituksiani läpikäydessä ilmeni, että KEPUn Matti Vanhanen oli vieraillut Seattlessa, ja saanut sieltä lahjan. Lahjan antoi vanha kaveri Bill, Bill Gates. Kun kuntavaalit nyt ovat ovella, kannattaisi varmaan käyttää lahjaa oman itsensä ja puolueensa myyntiargumenttinä? Billkin olisi varmaan mielissään?

Samalla havaitsin, että tämä vanha mies on toiminut ilmeisen sopimattomasti. Muutama päivä edellisen jälkeen olin hattuuntunut siitä, että kommenttejani ei julkaista. Kohteena oli kuninkaantekijöinä itseään ilmeisesti pitävä poliittisen aatelimme nuoriso-osasto, jolle aurinko aina paistaa. Jari Haapiainen, Ryhmä 30+.

Viimeinen tieto hänestä tässä blogistosta on 22.1.2008 8.35 . Tämä siitä huolimatta, että hän lupasi: “Näihin kysymyksiin palaan myöhemmin Yhdysvaltain matkani YK-osuuden jälkeen”. Mutta toisaalta: “Tiivis transatlanttinen yhteistyö on avainroolissa myös monen globaalin ongelman ratkaisussa”.

Mutta eihän sitä ehdi? Niin ja nämähän ovat vain kunnallisvaalit.

PS.

Minua ei vielä tähän mennessä ole syytetty lasten kiusaamisesta.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »

perjantai 26. syyskuuta 2008

Suomen metsäteollisuuden loppu, as we know it

Venäläiset ovat kuulleet maailmalta, että Pohjolassa asuu säästäväinen mutta primitiivinen kansa, joka myy kerran 10 vuodessa kaiken säästämänsä omaisuuden ulkomaaliselle puoleen hintaan. Tämä perustuu Suomalaisten kapitalistien omaksumaan muunnokseen siitä ikivanhasta uskomuksesta, että vainajan mukana haudataan kaikki käsille haalitut aarteet. Näin ne eivät lisäisi inflaatiota.

Hieno juoni venäläisiltä:

Ensin puutulleilla painetaan suomalaisen metsäteollisuuden hinta alas, sitten ostetaan niitä halvalla, ja sitten taas poistetaan puutullit esim WTOn suositusten mukaisina, jotta saadaan tehtaalle raaka-ainetta, ja hupsis, tehtaan arvo on taas palannut normaaliin. On se venäläinen omaksunut kapitalistien tavat.

En yhtään yllättyisi, jos jotain tällaisia ostoja tapahtuisi. Kursseja on poljettu niin alas, että miksi ihmeessä rikkaat venäläiset eivät tulisi ja ostaisi jotain hyviä firmoja puoli-ilmaiseksi? Nyt suomalainen metsäteollisuus olisi alennusmyynnissä. Olisiko metsän pyrittävä eu alueelta pois kun se on omiaan vaikeuttamaan metsän kilpailukykyä kilpailijoihin nähden.

Stora ja upm ei voi yhdistyä, mutta globaalissa onko tuolla yhdistymisellä mitään merkitystä eu:n kilpailulle muuta kuin vaikeuttaa yritysten toimintaa.

kuka sanoo että ne ostaa halvalla… ei kun kunnolla pätäkkää pöytään, kyllä venäjällä ruplia riittää..
esim. jos maksaisi m-realista 7€ osakkeelta niin johan kauppa kävisi..

Saattaahan juttussa piillä hyvät puolensakkin. Puutullit poistuisivat, työpaikoilla säästyttäisiin valtavilta yt-neuvotteluilta sekä suomen talous saattaisi lähteä taas nousuun puuteollisuuden perässä.

Venäläiset varmaan kiinnostuneita lähinnä tehtaista Suomessa - veikkaisin, että M-realin kartonkitehtaat tuskin ovat myynnissä ja paperitehtaista taas suurin osa on Keski-Euroopassa. Noin yleisellä tasolla kyseiseen tulisivat varmaan yksittäiset tehtaat/ jotkin osat yrityksissä. En ihan heti uskoisi, että kyse olisi kokonaisista yrityksistä.

UPM:n “hinta” on tällä hetkellä n. 5 mrd. Sillä rahallako saisi kasan tehtaita ja lisäksi suuret metsäalueet Suomesta? Samalla saisivat venäläiset myös huomattavan osan Suomen energiatuotannosta.

Valtion suhtautuminen suomalaiseen osakeomistukseen on johtanut siihen, että ulkomaiset ostavat Suomen pörssiyhtiöt ulos. Telakkateollisuus meni jo Koreaan. Meneekö puunjalostus nyt Venäjälle?

Olisi se aikamoinen shokki jos yksi yhtiö menisi venäläisten haltuun. Samalla aivan älytön kilpailuetu kilpailijoihin. Ei puutulleja halvan raaka-aineen maahan kehittämään metsäteollisuutta. Muut ulkopuoliset, kaikkihan tietävät miten niitä kohdeltaisiin sen jälkeen venäjällä. Tästä firmasta ei pitäisi jäädä pois, mukaan heti alkutaipaleella. Uskon myös että kiinnostusta suomalaiseen puunjalostusteollisuuteen Venäjältä nyt löytyy.

Stora tuskin on myynnissä ja umpin eli UPM:n kanssa taitaa olla samoin. Jollei venäläiset umppia onnistu ostamaan, niin joko siivuja kahdesta edellä mainitusta, taikka sitten yksittäisiä tuotantolaitoksia ( Stora, UPM tai Metsä-Botnia ) Metsäliittolaiset ei M-Realia helpolla myy, kun vaarana voisi ainakin teoriassa olla että metsäliittolaisten puut olisi jatkossa pakko myydä halvemmalla, kun venäläiset saisivat tuoduksi jatkossakin itä.puuta.

Mielenkiintoinen tieto tuli tänään Tullilta, jonka mukaan venäläinen koivukuitupuu arvostettaisiin rajalla 55 e / motti, kun samalla suomalaista saisi metsänreunasta 30 e. / motti. No asian taakse tod.näk. kätkeytyy paljon sellaisia logistisia ja liiketaloudellisia seikkoja, jotka selittävät miksi esim. umppi ostelee edelleen koivupuuta rajan takaa.

Venäläiset ovat jo ostaneet kaikki hyvät mökkitontit nyt ne ostavat teollistumisemme peruskiven metsäteollisuuden.

Ihmettelen vaan, että miten kaveri joka on töissä Suomen Pankissa voi mennä jakelemaan tuollaisia lausuntoja, tietäen tasan tarkaan, että sillä on vaikutusta pörssiyhtiöiden osakekursseihin? Osakemanipulaatiota Suomen Pankin malliin? Miksi ja keiden pyynnöstä/vaatimuksesta tämänkaltainen huhu saatettu liikkeelle ?

Periaatteessa Sutelan ulostulo on korrektia, kun hän on saanut tällaisen tiedon haltuunsa.

Se miten SP on saanut haltuunsa tämän tiedon on tietenkin varmuudella vain SP:n tiedossa, mutta epäilempä että SP:hen tieto on tullut rahanpesukyselyjen kautta. Kun suuri summa rahaa on tulossa itärajan takaa, niin pörssivälittäjä / myyjätaho on velvollinen selvittämään rahan taustat. Ja kun kyse on todella suuresta summasta, niin SP:hen tieto varmasti menee.

Se tapahtuuko lopulta mitään kauppaa on toinen juttu, veikeää olisi kuitenkin tietää onko virkakunnassa olemassa sellaisiakin tahoja, jotka oman rahoituksen mahdollistamissa rajoissa ovat hankkineet jonkin metsäpuljun osakkeita.

Eikös juuri treidarit ole niitä ketkä valittavat vielä valtion hanskassa olevan liian paljon omistusta.

Vaatimukset vain yltyvät valtion omistusten pienentämisistä, joten Italialaisilla, Korealaisilla, Venäläisillä jne. on tulevaisuudessakin paljon ostettavaa Suomesta kunnes valtion kaikki omistukset on laitettu lihoiksi.

Turha puhua treidareiden isänmaallisuudesta mitään, laput lähtee käsistä samantien kun kurssi heilahtaa hiukan alamäkeen ja senjälkeen ne on vapaasti kenentahansa ostettavissa on raha sitten Venäjältä tai mistätahansa.

Minkähänlainen poru nousisi, jos puun takaa jonkun aamun uutisissa olisi maininta, että venäläinen taho on ostanut vaikka nyt UPM:n ilman ettei minkäänlaista ennakkotietoa asiasta olisi julkisuudessa? Nyt näköjään on otsikko käännetty että venäläiset hierovat suurta kauppaa metsäteollisuudessa, spekulointia vai totta.

Se nyt on varmaa että jotain metsäsektorilla tulee tapahtumaan, mutta mitä? Juuri sitenhän yrityskauppojen tulee tapahtua. Ei niistä sovi levitellä ennakkotietoja julkisuudessa.

Minä ehdotin jo noin 3 kk sitten tätä samaa venäläisille rahamiehille, niille samoille, joilla on valta pelata puutullien kanssa. Miksi ihmeessä rakentaa uutta kapasiteettia Venäjälle kun sen saa valmiina ja lähes ilmaiseksi täältä ? Tervetuloa ostoksille ! (Itse en tosin myy näillä hinnoilla).

Hieno juttu. Kun venäläiset jo ovat ostaneet asuntoja ja mökkejä yhä enenevässä määrin, niin nyt onkin jo aika ostaa suuria suomalaisia yhtiöitä.

Suomessa alkaakin jo olla sellainen venäläinen vähemmistö ja mahdollisten yrityskauppojen jälkeen sellaiset taloudelliset intressit, että niiden turvaaminen on välttämätöntä.

Vaan eipähän sitten tarvita enää omia puolustusvoimia !

Usko tai älä. Yllä on kyseessä oma valikoimiani keskusteluja Kauppalehden keskustelupalstalta eilen. Herää kyllä kysymys millä tavalla itse kukin meistä, jolla on riittävästi täpäkkää, voi tuhota pienen maan selkärangan.

Pysyvä linkki | 20 kommenttia »

Rosvoritarit ja markkinatalous

26.9.2008 11.45 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous, Varallisuuden hallinta, Johtaminen, Crises

Kansainväliset osake- ja rahoitusmarkkinat ovat muodostuneet isojen poikien uhkapeliksi. Reaalitaloudella, realismista puhumattakaan, ei siinä ole enää mitään roolia. Nyt jylläävät odotusarvot ja futuurit. Rahaa ei pelipöydällä näy, vain numeroita näyttöpäätteessä. Ja sillä mikä on yksikkönä - valuutat, osakkeet, kiinteistöt, raaka-aineet, ruoka, ihmiset, työpanos – ei ole väliä.

Tätä se globaali liberalistinen markkinatalous ilmeisesti käytännössä tarkoittaa. Ja peli jatkuu joko niin kauan, että joku voittaa kaiken tai niin kauan kuin sen annetaan jatkua. Uskoisin, että en ole ainoa markkinatalouden vakaa kannattaja, joka alkaa taipua ajatukseen, että jo riittää. Rajoittamattomien markkinoiden aika on saatava loppumaan.

Markkinat ovat ihmisen keksintö, eivät luonnonlaki. Ne ovat ihmisen kehittämä väline, eivät itsetarkoitus. Ensisijaisesti markkinoilla vaihdetaan tavaroita tai palveluja. Toissijaisesti niillä ehkä tullaan viihtymään, mm. pelaamalla. Nykymenolla vaihdannalla ei ole enää alkuperäistä välineellistä roolia. Ainakaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Jäljellä on vain pelaaminen.

Ja pelaajina ei missään päin maailmaa ole asianomaisen maan väestön enemmistö. Hatusta reväistynä, kyse on aina korkeintaan väestön 1 prosentti. Aivan ilmeisesti he vievät ja loput 99 % maksaa viulut. Niin kävi Suomessa 1990-luvun alussa, Venäjällä 1990-luvun lopulla ja niin tulee ilmeisesti käymään monessa maassa myös nyt. Alkaen Yhdysvalloista.

Jaa. Ettäkö miksi tällainen tavallinen tossunkuluttaja miettii asioita, jotka viisaammat kyllä ottavat huomioon ja ratkaisevat parhaalla mahdollisella tavalla, sen 99 % kannalta? Siksi, koska ne eivät sitä tee. Eivät joko näe tai halua tai osaa. Ovat ehkä osa siitä yhdestä prosentista tai haluavat sinne. Siksi.

Jonkun on sanottava ruma sana niinkuin se on. Sillä keisarilla ei edelleenkään ole uusia vaatteita.

Kirjoitettu 26.8. klo 08.00. Ilmestyy ajastettuna.

Pysyvä linkki | 9 kommenttia »

torstai 25. syyskuuta 2008

Ennuste on vastaanottajan vastuulla

25.9.2008 19.35 | hakki47 | Työelämä, Markkinointi, Talous

Mitä hyötyä on ennusteilla, jotka eivät juurikaan kuvaa sitä minkä hetken kuluttua näemme? Olipa kyseessä sitten asuntojen hinnat tai saatavuus, osakkeiden tai valuuttojen kurssien suhteet, kuluttajan mieltymykset luomu tai raakaruokaan?

Viime vuosien aikana tieteelliseltä ja tutkitulta näyttävä ennustelu on kasvanut merkittävästi. Ja kun vertaamme ennusteita ja tapahtumien todellisuutta havaitsemme, että ennusteet ovat pielessä. Aina.

Herää kysymys siitä, miksi maksaa palkkaa ennustajille joiden Tea-lehdet eivät osoita oikeaan tulevaisuuteen? (Sorry boys and girls.)

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

Paulson, Bernanke, Bush and Wall Street bankers - no strings attached

25.9.2008 12.43 | hakki47 | Työelämä, Business, Politics, Corruption, Crises

When the present administration made the decision to invade Irak it estimated the cost to be 50 Bn dollars. The best estimate is somewhere over 600 Bn. Today. If the same expertize prevails, what will happen to the 700 Bn? This is one of the facts one better bear in mind when considering the alternatives to avoid a global financial meltdown starting in the US.

In Irak the final sting that caused the stampede was twofold. “The weapons of mass destuction” and the outright and intentional lie that “Saddam Hussein harbours and arms Osama Bin Laden”. Now the key argument seems to be “The entire Economy is at danger” according to NYT. Allthough the president does not underline it, it´s not a only a question of the US economy but also a question of future US global dominance.

The US public and Congress seem, rightly, to focus on the two key issues of the bailout plan. “Mr. Paulson insists that he wants a “clean” plan. “Clean,” in this context, means a taxpayer-financed bailout with no strings attached — no quid pro quo on the part of those being bailed out.  Add to this the fact that Mr. Paulson is also demanding dictatorial authority, plus immunity from review “by any court of law or any administrative agency.”

Here in Finland we went through this kind of a process in the early parts of the 1990s. And with a Paulson-type bailout plan. The consequences; in early 1994 the actual number of unemplyed stood at 777.000 of a workforce of 2,4 million. That is 32,3 %. Over 20.000 entrepreneurs lost their livelyhood on top of which viable companies were forced to bankrupcy by the hundreds. This mainly due to the banks ruthlessly cashing in all and everything they wanted. And the reasons were not always economical. Not by far. That was the result of bailout with no strings attached.

I honestly hope that Congress will not reward themembers of the outgoing addministration and Wall Street bankers by stampeading, feeling forced to making a decision in panic and accept the proposel plan as such. In my estimation this would paralyze US economy and US international role for years. Possibly for good.

More food for thought:

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2008/09/23/the-700-bn-sting-and-the-art-of-the-big-con/

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Poliitikon ja ministerin vastuu Suomessa

25.9.2008 8.27 | hakki47 | Raha & valta, Talous, Virkamiehet, Varallisuuden hallinta, Poliittiset puolueet

Pysyvä linkki | 7 kommenttia »

tiistai 23. syyskuuta 2008

Sääliksi käy

23.9.2008 18.33 | hakki47 | Työelämä, Ihminen, Crises

Sääliksi käy niitä yhdeksää nuorta, joiden elämä tänään päättyi. Kauhajoella.

Sääliksi käy heidän omaisiaan ja läheisiään.

Sääliksi käy Matti Saarta, joka nuo elämät ja omansa päätti.

Sääliksi käy niitä opiskelijoita, jotka tänään ja vajaa vuosi sitten Jokelassa joutuivat kokemaan joukkomurhan.

Sääliksi käy meitä vanhempia, jotka olemme olleet mukana luomassa maailmaa, jossa lapsemme voivat näin pahoin.

Sääliksi käy sitä poliisia, joka ei tunnistanut joukkomurhan merkkejä Matti Saaressa eilen.

Sääliksi käy meitä kaikkia kun emme asialle mitään tee.

Pysyvä linkki | 9 kommenttia »

Korruption kultamaa

Korruption kultamaa

23.9.2008 15.08 | hakki47 | Työelämä, Farssi, Poliittiset puolueet, Corruption

Nyt on selvinnyt mikä on kansallisen tason poliitikkojen painoarvo Suomi-brandin rakentamisessa. Neljä sijaa. Transparency Internationalin tutkimuksen mukaan maailman vähiten korruptoituneimmat maat ovat tasaväkisesti Tanska, Uusi-Seelanti ja Ruotsi. Viidentenä viime vuoden ykkönen, Suomi.

Tulkoon jälleen kerran toistettua, että vika vaalirahasotkussa ei ollut KMS:n, vaan itse säätämäänsä lakia hyvillä mielin rikkoneissa poliitikoissa. Erityisesti Kepun ja ilmeisesti Kepun kehotuksesta myös kokoomuksen poliitikoista.

Ja varmaan kohta jostain nurkan takaa ilmestyy taas Matti Vanhanen kertomaan toimittajille visionsa valitun tutkimusmetodin virheellisyydestä ja tutkimuksen teettäjän pahasta tahdosta.

Pysyvä linkki | 2 kommenttia »

THE 700+ BN$ STING, and the art of the ‘big con’

23.9.2008 10.46 | hakki47 | Business, Politics, Corruption

Remember the ”1973 caper film set in September 1936 and revolving around a complicated plot by two professional grifters (Paul Newman and Robert Redford) to con a mob boss (Robert Shaw)?” For some unexplicable reason that came to mind when reading mainly US media coverage on the ongoing US financial turmoil.

Paul Kruger NYT on Cash for trash: ”Some are saying that we should simply trust Mr. Paulson, because he’s a smart guy who knows what he’s doing. But that’s only half true: he is a smart guy, but what, exactly, in the experience of the past year and a half — a period during which Mr. Paulson repeatedly declared the financial crisis “contained,” and then offered a series of unsuccessful fixes — justifies the belief that he knows what he’s doing? He’s making it up as he goes along, just like the rest of us.” …. ”But Mr. Paulson insists that he wants a “clean” plan. “Clean,” in this context, means a taxpayer-financed bailout with no strings attached — no quid pro quo on the part of those being bailed out. Why is that a good thing? Add to this the fact that Mr. Paulson is also demanding dictatorial authority, plus immunity from review “by any court of law or any administrative agency,” and this adds up to an unacceptable proposal.”

What if he doesn´t make it up as he goes along?

Remember Halliburton, vice-president Cheney and Irak? And yet another film: Iraq for Sale: The War Profiteers made by Robert Greenwald and Brave New Films in 2006.

Specifically, the film claims four major contractors — Blackwater, K.B.R.-Halliburton, CACI and Titan — are over-billing the U.S. government and doing substandard work while endangering the lives of American soldiers and private citizens. The documentary contends these companies are composed of ex-military and ex-government workers who unethically help their companies get and keep enormous contracts and milk the American taxpayer.

The Bush era if definitely coming to a close. He will have no possibility to accept a prime minister post as a retreat, like his friend in spirit Vladimir.

Is it every man for himself now?

PS.

Before becoming Secretary of the Treasury Henry Poulson previously served as the Chairman and Chief Executive Officer of Goldman Sachs.  Might there be conflict of interest?

Pysyvä linkki | 1 kommentti »

maanantai 22. syyskuuta 2008

Business as usual

22.9.2008 15.46 | hakki47 | Työelämä, Talous, Business, Kansankulttuuri, Uutiskommentit, Oppiminen

Summa, Kemijärvi ja Kajaani lopetetaan.

Finnair ehdottaa palkkojen leikkaamista, or else…

Korhonen (Kepu) ehdottaa yhteiskuntasopimusta ja palkankorotuksista pidättäytymistä.

Esperin Tilkkaan hoitajat Filippiineiltä.

Eduskunta säätää lain sairaanhoitajalakon varalta.

EK ei usko, että Tupoja enää tarvitaan.Yritykset haluavat oikeuden alentaa palkkoja.

Pankeilla yksipuolinen oikeus nostaa yksityislaina-asiakkaittensa korkoja.

Suomi kuuluu edelleenkin kireän verotuksen maihin.

Suomalainen irtisanomissuoja on heikompi kuin muualla Euroopassa.

Suomen asukasta kohden lasketut sosiaalimenot ovat selkeästi muita Pohjoismaita ja Manner-Eurooppaa alhaisempia.

Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin mukaan suomalainen palkkataso on edelleen EU-maiden keskitasoa pienempi.

Nuoret eivät sitoudu ammattiliittoihin, työttömyyskassoihin kyllä.

Maasta muuttaa pois noin 3.000 korkeakoulutettua vuodessa. Nettotappio noin 1.000.

Meillä ei ole syytä erityiseen huoleen, sanoisi pääministeri.

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »

Imperiumin vastaisku

22.9.2008 9.16 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Puolustaminen, Johtaminen

Muistathan vielä Ronald Reaganin? Sen, kuulemma III luokan näyttelijän, josta tuli USAn presidentti. Hänkin muistaakseni puhui Pahan Akselista kuitenkin kai nimellä Pahan Imperiumi. Sillä hän tarkoitti luonnollisesti silloista Venäjää, Neuvostoliittoa. Se oli hänen mielestään syypää maailman kaikeen pahuuteen. Se oli vielä Kylmän Sodan aikaa, se.

Ronaldin tärkein voitto, monen mielestä, oli juuri Kylmän Sodan voittaminen. Neuvostoliitto romahti lopulta sen talouden kestämättömyyteen. Henkiset eväät aate oli syönyt loppuun jo ennen toista maailmansotaa, Stalinin listiessä kaikkia ja kaikkea joihin kiinni pääsi. Mutta miksi talous sitten loppujen lopuksi petti? Olihan Neuvostoliitto jo silloin maailman potentiaalisesti rikkain raaka-aineiden omistaja.
Voiton symbooliksi ainakin nousi Tähtien Sota, Ronaldin lempilapsi. Huippukallis, silloin ainoastaan Scifissä toteutettavissa oleva ohjuspuolustusjärjestelmä, ohjuskilpi Neuvostoliiton ICBMejä vastaan. Neukut yrittivät vastata mutta rahat loppuivat ja maa teki käytännössä konkurssin. Nyt elämme tilanteessa jossa Venäjä on pikkuhiljaa pääsemässä jaloilleen, muutamankin konkurssin jälkeen.

Mutta taas rakennetaan ohjuskilpeä. Nyt sitä haluavat George W. ja hänen uskonveljensä, kaikki siellä USAssa kuitenkin. Ei nykyistä Venäjää varten puolustautuakseen, vaan pienempiä roistomaita silmälläpitäen. Mutta tällä kertaa historia tuskin toistaa itseään. Sen sijaan saattaa käydä niin, että sattumalta “omat koirat purevat”.

Riittävätkö jenkkien rahat kaikkien nykyistenkään sitoutumusten hoitamiseen?

Sotilastukikohtia yli (?) neljässä kymmenessä maassa.

Käyttävät asevoimiin enemmän kuin muu maailma yhteensä.

Kaksi menossa olevaa sotaa. Kolmatta vielä povataan.

Ja kuin pisteenä i -n päällä:
Rahoitusmyllerrys, joka on ajanut konkurssiin ja pakottanut sosialisoimaan useita rahahoitusyhtiöitä tässä kapitalismin mallimaassa.

Ja sen taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraukset sekä USAssa että muualla ennenkaikkea ns. läntisessä maailmassa. Nehän eivät vielä juurikaan ole nousseet näkyviin.

Riittääkö jenkkien varat? Nyt valtionvarainministeri esittää “toiveita” että muutkin maat osallistuvat pelastustalkoisiin.

Joskus rahat loppuu.

Rikkailtakin.

Pysyvä linkki | 3 kommenttia »

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Sotaan Pankkijärjestelmän ylläpitämiseksi

21.9.2008 10.32 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Osaaminen, Varallisuuden hallinta, Johtaminen

Terrorinvastainen sota tulee äärimmäisen kalliiksi meille eurooppalaisille, koska “amerikkalaisille veronmaksajille se tulee kalliiksi, kongressin puolueeton budjettitoimisto CBO laskee. Tähän mennessä sotiminen Irakissa ja Afganistanissa on tullut maksamaan yhteensä 858 miljardia dollaria. Eli huomattavasti enemmän kuin Korean tai Vietnamin sodat. Irakin kulut ovat 80 %”, eli 686 miljardia dollaria.

“Terrorinvastainen sota alkoi vuonna 2001. Operaatio Afganistanissa käynnistyi pian syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen; torstaina iskuista on kulunut tasan seitsemän vuotta.

USA hyökkäsi Irakiin maaliskuussa 2003. Alkujaan Valkoinen talo ennusti, että operaation hinta jäisi 50 miljardiin dollariin. Joukot ovat kuitenkin olleet Irakissa jo viisi ja puoli vuotta”

Kun sitten vielä otetaan huomioon, että Rand Think Tankin mukaan sotilaallisesta panoksesta ei juurikaan ole hyötyä terrorismia vastaan taisteltaessa, niin en yhtään ihmettelisi vaikka tuleva USAn presidentti - olipa hän kumpi tahansa - päättäisi irrottautua “maailman pahuudesta”, omalle mantereelleen.

Nyt sitten avattiin uusi sota. Sota Maailman Pankkijärjestelmän ylläpitämiseksi.
Pankkeja ja vakuutusyhtiöitä on USAssa kansallistettu noin 260 miljardin arvosta. Veronmaksajain rahoilla.

12 on jo päästetty konkurssiin. Voisin kuvitella, että tahti hidastuu. Vaan ei lopu.

Roskapankin perustamisen ja tulevan toiminnan arvioidaan tällä hetkellä maksavan veronmaksajille 1000 miljardia.

Sota tulee äärimmäisen kalliiksi. Myös, vai pitäisikö sanoa erityisesti, meille eurooppalaisille. Me kun olemme tottuneet siihen, että itsenäisen olemassaolomme viimeinen takuumies on USA. Konkreettisesti NATOn ja FEDin avustuksella.

Mutta mitä tapahtuu silloin kun takuumies on impotetti? Tai muuten vaan haluton? (Ja jopa siihen voidaan joutua seuraavien USAn presidentinvaalien jälkeen.)

PS.
Kun Irakiin lähdettiin 50 miljardin arviolla ja nyt ollaan lähdössä 1000 miljardin arviolla, niin kannattaisi tietysti olla entistä varmempiä siitä riittääkö rahat.

PPS.
Pitävätkö “tiedustelutiedot” roistoista tällä kertaa paikkansa?

Mitkä ovat nyt suunnitellun toiminnan vaihtoehdot?

Onko sellaisia yleensäkään harkittu?

Vai menetelläänkö jälleen samalla tavalla kuin aina ennenkin? Eli, että kiire ohittaa asian merkityksen. Vaikka vasta niistä kummastakin yhdessä muodostuu asian tärkeys.

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »

lauantai 20. syyskuuta 2008

Rooman valtakunnan tuho, meidän aikanamme




Taisi taas olla vasta pohjakosketus?

Nyt USAn nykyhallinto suunnittelee roskapankkia. Se tarkoittaa finanssipolitiikan konkurssijulistusta. Samalla nykyisen konkurssin hoito venyy ja yhteiskunta paukkuu. Yhdistettynä finanssimaailmalle suunnattujen satojen miljardien tukien kanssa, se tarkoittaa samaa suomalaista 1990 politiikkaa, jonka lähtökohtana oli pelastaa pankit. Yrittäjien ja yksityishenkilöiden selkänahasta.

Ymmärrettävää politiikkaa Bushin näkövinkkelistä. Se toimi Suomessa mutta enpä usko sen toimivan edes USAssa. En edes vaalivuonna. Roskapankin aikaansaaminen edellyttää lainmuutosta. Ja siihen menee kai nopeassa USAssakin ainakin viikko, kaksi?

Kun tomu päivän tai kaksi laskee voisin kuvitella, että paikalliset finanssiviisaat alkavat räknäämään mihin Bushin ja sen kavereiden pelastaminen ja tällä kertaa johtaa. Sekä yhteiskunta- että kansainvälispoliitisesti.

USAn kansainvälinen dominanssi kesti siis 60 vuotta tai määritelmästä riippuen enintään 100 vuotta.

Mutta en oikein usko jenkkien antavan vedättää itseään samanlaisen myllyn läpi kun se mihin Koiviston - Ahon johdolla meidät pakotettiin?

Georg W. Bush saa hyvin monessa yhteydessä nimensä historiaan.

Kuinka niin harvat onnistuivat pettämään niin monet? Ja näin nopeasti.

Ahneella on paskanen loppu. (I hope.)

PS.

Mutta ei se kyllä meille eurooppalaisillekaan mukavaa tulevaisutta lupaile.

PPS.

Niin että Hyvää huomenta vaan.



perjantai 19. syyskuuta 2008

Viestintää - JOT

19.9.2008 10.50 | hakki47 | Työelämä, Asiakaspalvelu ja viestintä, Poliittiset puolueet

Olivat ilmeisesti FK, RATA yms. vähän tyrineet tuon yksipuolisen koronnostoklausuulin viestimisessä. Että kyse olikin asiakkaan kannalta parannuksesta, pelasti varmasti monenkin Nordean ja Tapiolan asuntovelallisen päivän. Tuskin  kukaan vielä kuitenkaan kerkesi dramaattisiin henkilökohtaisiin ratkaisuihin turvautua? Onko tiedottomattomuus osoitus päätöksentekijäin vallitsevasta arvojärjestelmästä asiakkaiden merkitystä kohtaan, onkin sitten ihan toinen juttu.

Toinen virkistävä tiedotuksen alaan kuuluva toteutus osui silmiini juuri äsken. Susan blogi oli muuttunut Susan vaaliblogiksi. Loistava innovaatio, jota suosittelen kaikille kunnallisvaaliehdokkaille, puolueeseen katsomatta. Sitä voisi ehkä vielä koristaa puoluetta ilmentävä lyhenne, mutta sana vaaliblogi riittää kyllä varsin hyvin.

Sitä kautta jokainen lukija voi nopeasti fokusoida helposti haluamaansa asiaan, kiinnostuksensa mukaisesti.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

torstai 18. syyskuuta 2008

Mihin asiantuntijoita tarvitaan?

18.9.2008 20.13 | hakki47 | Sijoittaminen, Työelämä, Talous, Varallisuuden hallinta

Olenkin jo tässä miettinyt, miten tämä kansainvälisen rahoituksen kriisi vaikuttaa tällaiseen tavalliseen tossun- ja autonkuluttajaan.

Luin juuri, että öljyn tynnyrihinta on jälleen ylittänyt 100 taalaa. Muutama viikko sitten ennusteltiin, että 200 taalaa menee rikki tuossa tuokiossa. Eilen (?) norjalaiset kertoivat, että kohta ollaan 50 taalassa. Ja nyt taas ylitettiin 100.

Mikä on näitten asiantuntijoiden asiantuntemus?  Mitä hyötyä näistä asiantuntijoista on?

Olen viimeisen viikon aikana yrittänyt seurata Kauppalehden keskusteluja. Kuvittelen niiden olevan työkseen osakkeita vaihtavien juttuja. Olen päätynyt siihen, että olisi korkea aika vaihtaa porukka sellaisiin, joille todellisuus on muutakin kuin peliä.Joilla olisi, edes jonkinlainen käsitys siitä, mitä heidän tekemänsä ratkaisut vaikuttavat.

Elämään.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »

Mihin asiantuntijoita tarvitaan?


Olenkin jo tässä miettinyt, miten tämä kansainvälisen rahoituksen kriisi vaikuttaa tällaiseen tavalliseen tossun- ja autonkuluttajaan.

Luin juuri, että öljyn tynnyrihinta on jälleen ylittänyt 100 taalaa. Muutama viikko sitten ennusteltiin, että 200 taalaa menee rikki tuossa tuokiossa. Eilen (?) norjalaiset kertoivat, että kohta ollaan 50 taalassa. Ja nyt taas ylitettiin 100.

Mikä on näitten asiantuntijoiden asiantuntemus?  Mitä hyötyä näistä asiantuntijoista on?

Olen viimeisen viikon aikana yrittänyt seurata Kauppalehden keskusteluja. Kuvittelen niiden (ainakin osan) olevan työkseen osakkeita vaihtavien juttuja. Olen päätynyt siihen, että olisi korkea aika vaihtaa porukka sellaisiin, joille todellisuus on muutakin kuin peliä. Joilla olisi, edes jonkinlainen käsitys myös siitä, mitä heidän tekemänsä ratkaisut vaikuttavat.

Elämään.

Kuinka paljon on tarpeeksi?

18.9.2008 14.14 | hakki47 | Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Talous, Varallisuuden hallinta

Keskuspankit pumppaavat maailmantalouteen rahaa. Kuinka paljon rahaa keskuspankeilla on? Milloin se loppuu? Mikä on keskuspankkien nyt lainaaman rahan kate? Eihän se ainakaan kultaa ole. Ei kai se ole pelkkä luottamus?

Totta kai he voivat ryhtyä pyörittämään setelikoneita. Mutta siitä on ollut, ainakin 1920-luvun Saksassa ja 2000-luvun Zimbabwessa kai aika huonot kokemukset? Ja mitä tehdään sitten kun keskuspankkikin joutuu toteamaan, että no money, no honey, no fanny.

Jos viimeisen viikon aikana todella on palanut rahaa 3600 miljardin dollarin verran, niin se on poissa jostain. Mistä?

Ilmeisesti Suomen Pankin ja Rahoitustarkastuksen johtajat ovat tutkimassa holvinsa nurkkia. Ainakin he ovat havainneet mistä johtajuus Suomessa on rakennettu. Hiljaa hyvä tulee.

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »

EVA: Inhimilliset olot broilereille

18.9.2008 9.21 | hakki47 | Työelämä, Poliittiset puolueet

Julkisuusnarkkareita kunnanvaltuustoihin bongasi HSn politiikan toimituksen uutispäällikkö Martta Nieminen viime lauantain lehdessä. Lista oli kuin suoraan kansakuntamme nykykaapin päältä. Mutta varmasti varsin supistettu, etten sanoisi fokusoitu versio. Tällä kertaa eivät kohteena olleet tavis-julkkikset, “TV:stä tutut”. Nyt olivat kohteena Politiikan Tosi TVn raskas sarja - BBn ja Pelkokerroin porukka.

Matti Vanhanen
Jyrki Katainen
Jutta Urpilainen
Stefan Wallin
Päivi Räsänen
Timo Soini

Eduskuntapuolueiden puoluejohtajista poissaolollaan loisti ainoastaan Tarja Cronberg. Mutta hänen puuttumisen vastapainoksi Paavo Väyrynen on jo nyt kuulemma ilmoittautunut oman kuntansa valtuuston puheenjohtajaksi. Luettelosta puuttuu varmasti suuri (vaiko suurin?) osa eduskunnassa kansanedustajina työskentelevistä, jotka ansaitsisivat toki tulla mainituksi.

On helppoa todeta, että “entä sitten”.  Ja siitä, että kunnanvaltuustosta - mahdollisesti jopa kunnanhallituksesta - on suora linkki Arkadianmäelle ja Senaatintorille on kunnan kannalta varmaan hyötyäkin.

Mutta mitä kuntalaiset ovat valitsemassa valtuustoihin? Kuntalobbareita Helsinkiinkö? Jaa näinhän se olikin; lobbaussääntöjä ei ole, eikä esteellisyyden aiheuttamasta jääviydeestä, itse säädetyistä laeista puhumattakaan, tarvitse politiikassa välittää.

Onko todella niin, että kansanedustajat ja ministerit ovat niin alityöllistettyjä, että heidän täytyy vielä kunnassakin raataa?

Kansalaisaloite:
Säästäkää poliittiset eläimemme, broilerit erityisesti.
Älkää äänestäkö enää heitä kunnan pakkotyöhön.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Kansanedustajien arvovalintoja?

17.9.2008 14.25 | hakki47 | Koti, Kasvatus, Ihminen, Kansankulttuuri

Aihe on vaikea, kun tapahtumien yksityiskohdat on ilmeisesti julistettu salaisiksi. Tilanteita, tukkapöllyjä ja luunappeja kun on niin monenlaisia. Laki yksiselitteisesti kieltää ruumiillisen kurituksen Suomessa. Ja varmaan laki ja oikeus nyt sitten voittivat?

Mutta se ainakin on varma, että Joensuun kihlakunnanoikeudessa  vanhemmat ja tämän raa´an rikoksen kohteena olleet lapset hävisivät. Jatkossa vanhempien arvovalta (if any) on viimeistään nyt mennyt. Samoin heiltä on viimeistään nyt mennyt mahdollisuus kasvattaa lapsiaan. Viime vuonna 4,-, 10- ja 12-vuotiaille pojille saatiin ehkä näin turvattua onnellinen nuoruus?

Virkamies ottaa varmaan lapset huostaansa näiltä brutaaleilta rikollisilta. Ehkäpä kaikki kolme vielä sijoitetaan eri laitoksiin tai perheisiin. Vanhemmille langetetaan tapaamiskielto. Varmaankin julmaa isää uhkaa syyte sukupuolisesta häirinnästä? Psykolgian ja sosiologian opiskelijat tarkailevat heidän kehittymistään aikuisuuteen asti. Ehkäpä jopa vanhuuteen?

Ehkä tässä todella oli niin kaameasta kidutuksesta kyse? Mutta kun lukee juttuja koulukiusaamisista, oppimisvaikeuksista, ADHD-lapsista, koulujen järjestyshäiriöistä ja oppituntien rauhattomuuksista, lasten juopottelusta ja väkivallanteoista niin jää ihmettelemään. Jossain vaiheessa he kohtaavat rajansa. Pitääkö sen olla oikeussali?

Tätäkö me lainsäädännöltä odotamme? Tämä varmasti oli lastensuojelullisesti paras ratkaisu?

PS.

Kummankin puolison sakkomäärä on 90 euroa. Oikeus velvoitti vanhemmat korvaamaan kullekin kolmelle pojalleen kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 120 euroa.

PPS.

Taisinpa asiasta kirjoittaa aiemminkin. http://hakki47.blogit.kauppale…s-uusiksi/

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Tekijät esiin - kansallistetaan pankit

17.9.2008 12.16 | hakki47 | Työelämä, Ihminen, Kansankulttuuri

Ketkä ovat ne virkamiehet, jotka ovat suostuneet neuvottelemaan Finanssialan Keskusliiton FK:n kanssa heidän halustaan “saada lainaehtoihin pykälän, jonka perusteella ne voivat yksipuolisesti nostaa tavallisen asuntolainankin korkoa. Lainaehtojen pykälä tulisi käyttöön siinä tapauksessa, että pankin oma vakavaraisuus on vaarassa.” Sopii äärimmäisen hyvin markkinatalouteen ja läntistä perua olevan sopimusoikeutemme kanssa.

Uutisen sanamuodon mukaan yksipuolinen korotusoikeus koskisi kaikkia henkilölainoja. Ja jotta kansanedustajat saataisi nielemään tämä lääke siirtymäaika 3 vuotta ja koskee vain uusia lainoja.

Yksi lainasopimuksen tarkoituksista on suojella heikompaa osapuolta. Siis todennäköisesti yksittäistä asiakasta, ei pankkien byrokraatteja.

Seuraava vaihe onkin sitten pankkien ottaminen valtion haltuun. Sillä, jos niillä ei enää ole minkäänlaista riskiä niin minkään valtakunnan kilpailuunkaan ei enää ole tarvetta. Henkilöasiakas ottaa kantaakseen pankin riskit.

Virkamiehet jakavat lainat. Ja koska kyseessä ovat virkamiehet, heidät tulee valita poliittisin perustein. Ja se taidon puolueet kyllä hallitsevat.

PS.

Mitäköhän keksivät seuraavaksi?

PPS.

Voisiko joku tarkastaa syyllistyivätkö ao virkamiehet virkavirheeseen?

PPPS.

Tämä lienee taas yksi ilmentymä minä, minä, minä ajastamme. Siis se, että joku voi ao. keskustelunaiheen ottaa vakavissaan.

Pysyvä linkki | 5 kommenttia »

tiistai 16. syyskuuta 2008

Maailmantalouden mittatappio

16.9.2008 17.24 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Kauppa, Johtaminen

”Valtiovarainministeri Kataisen mukaan Suomen talous on erinomaisessa kunnossa kestämään vaikeampia aikoja.”

Ja varmasti onkin. Paljon parempi kuin 1991 syyskuussa. Ensimmäinen merkitsevä nousu työttömien määrässä nähtiinkin sitten vasta lokakuussa.

”Katainen muistutti, että erona viime vuosikymmenen lamaan Suomi on nyt paljon vakaammassa tilanteessa niin julkisen kuin yksityisen velkaantumisen jäätyä paljon vähäisemmälle tasolle. Hän muistutti myös, että viime lamakautta pahensi vielä Neuvostoliiton romahtaminen. Sellaista ei voi kuitenkaan tapahtua kahdesti.”

Kyllä muuten voi. Vaikka Venäjällä valuuttavaranto ylitti jossain vaiheessa 500 miljardia taalaa kannattaa muistaa, että se edelleen on raaka-aineitten viejä. Ja öljyn hinta on vaihteeksi tippumassa. Ja saattaa olla, että oligarkeilta vain loppuivat pelimerkit.

”Talouden haasteina hän pitää muun muassa Venäjän talouskehityksen mahdollista hiipumista sekä varautumista ikääntymisen tuomiin muutoksiin. Myös inflaation hillitseminen muun muassa palkkapolitiikalla on Kataisen mukaan nyt erittäin tärkeää.”

Väittäisin, että tällä hetkellä maailmasta ei löydy ihmistä, joka tietää mitä tulee tapahtumaan. Olemme aivan uudessa tilanteessa. Oikeastaan ainoa mitä uskaltaa sanoa on, että ns. ”uutta taloutta” ei edelleenkään ole. Niin, emmehän me paljon muuhun pysty itse vaikuttamaan. Kotipesä kuntoon!

Siis sikäli jos vielä voidaan. Taitaa tulla kehotus vähän myöhään.

PS.

Minkä ikäisenä valtionvarainministeri kohtasi viime laman?

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »

Divide et impera

16.9.2008 13.26 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous, Johtaminen

Nyt kun kaikkien silmät ja ajatukset ovat pohtimassa mitä USA:n finanssikriisissä seuraavaksi tapahtuu ja miten se vaikuttaa meihin ja muihin, kannattaisi ehkä samalla tutkailla mitä muilla elämänaloilla tapahtuu.

080808 alkoi Venäjä - Georgia sota. Muistatteko vielä? Länsimaat, mukaanlukien EU ja NATO ovat Venäjän vahvasti tuominneet. Ilmeisesti se on poistamassa joukkonsa Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan. Mutta sinne se kuitenkin jättää yli 7 000 miestä. Nyt 160908 sinne ei vielä ole tuotu ensimmäistäkään uutta sotilasta lännestä. Ei USAn, ei NATOn, ei EUn toimesta. Puhetta on kyllä kuultu. Niin todella; eihän Georgialla ollut kenenkän turvatakuita. Eihän?

Tässä välillä Venäjä on paaluttanut sietorajansa NATOn laajenemiselle. Georgian ja Ukrainan liittymistä NATOon se ei kuulemma siedä. Puolaan ja Tshekkiin sijoitettaviin ohjustorjuntaohjuksiin se aikoo vastata muullakin tavalla kuin pelkällä puheella. Millä, selvinnee viimeistään silloin kun järjestelmää aletaan rakentaa.

Bukarestin NATO-kokouksen viesti on viimeistään nyt selvinnyt myös Ukrainalle. Länsimielinen hallituskoalitio hajosi tänään. Olenpa melko varma, että seuraava hallitus ottaa entistä tarkemmin huomioon Äiti Venäjän mielipiteet. Taitaa siinäkin maassa presidenttiin kohdistua erittäin suuria paineita lähitulevaisuudessa.

Toimillaan Venäjä on saanut aikaan myös eripuraa sekä NATOn ja EUn välille että EUn sisälle. Se on Venäjän kannalta tervetullutta. Määrätietoisen johdon on olennaisesti helpompi hämmentää sitä väestöltään noin kolme kertaa suurempaa EUta joka ajelehtii vielä vähintään vuoden ilman selkeätä johtoa selvästi monessa suhteessa jakautuneessa tilassa.

Varmaan myös Venäjällä on mietitty, millä tavalla NATO reagoisi, jos se tunkeutuisi Latviaan ja varmistaisi sillä tavalla Druzba öljyputken toimitusten uudelleen käynnistymisen ja jatkuvuuden.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

maanantai 15. syyskuuta 2008

I dream of things that never were….

15.9.2008 19.07 | hakki47 | Raha & valta, Sijoittaminen, Talous, Varallisuuden hallinta

Olen aina ihmetellyt missä vaiheessa pankit alkavat maksaa yhteisöille, yrityksille ja yksityisille henkilöille siitä, että ne suostuvat ottamaan vastaan juuri heidän tarjoamaansa rahaa, velaksi.

Jos nykymeno pörsseissä kautta maailman jatkuu, saan kohta vastauksen.

En usko olevani silloin tyytyväinen.

Pysyvä linkki | 6 kommenttia »

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Trollikka

14.9.2008 17.39 | hakki47 | Liikenne, Työelämä

Vaikka en itse työikänäni juurikaan julkisia kulkuneuvoja ole käyttänyt, alkoi asia nyt eläkkeellä kiinnostamaan. Kun 1950-luvun alussa kuljin Munkasta Kamppiin kouluun ja takaisin, jouduin käyttämään kahta välinettä: No. 4 ratikkaa ja No. 14 trollikkaa.

Se No. 4 ratikka toimii edelleen. Ja hyvin. Nyt eläkkeelle siirryttyäni yritän oikein oikeesti jättäytyä Stadi-matkailussa sen ja sen kavereitten varaan. Ja aika kivasti sekin onnistuu.

Mutta missä on lapsuuteni No. 14 trollikka? Tänä öljyn spekuloiduin, vahvasti vaihtelevin hinnoin, saattaisi olla korkea aika arvioida, josko trollikalle olis tilaa. Täällä pääkaupunkiseudulla. Tai ainakin Helsingissä. Ja saattaisivat ne pari muutakin luontaista kasvukeskusta arvioinnista hyötyä; - etelästä pohjoiseen - Turku Tampere ja Oulu.

Pari johtoa ilmassa, kiskoista ei tietoakaan, ei liioin päästöjä. Tuntuisi siltä, että ei investointeja, ei sidonnaisuuksia ja juuri sitä mitä ympäristö edellyttää.

Missä siis viipyvät trollikat?

Pysyvä linkki | 5 kommenttia »

Funny Freddie

14.9.2008 10.05 | hakki47 | Politiikka, Talous, Osaaminen, Varallisuuden hallinta, Työ & bisnes, Johtaminen

Mitä meidän pitäisi oppia Fanny Mae:sta ja Freddie Mac:istä? Tai USAn rahoitussektorin tilanteesta, sen syistä ja seurauksista laajemminkin. Varmaan mekin voimme jotain oppia? Vaikka meidän ylitsemme reaalitalouden mankeli jo muutama vuosi sitten, 1990-luvun alussa, kertaalleen rymisi. Mitä me kannattaa vielä ottaa opiksemme?

En ole asiantuntija tälläkään alalla. Ja olen toki sitä mieltä, että meillä on aika monia ratkaisemattomia pohteita myös täällä kotona. Mutta juuri tällaisessa tilanteessa kannattaisi katsoa tarkemmin myös sitä mitä muualla tapahtuu. Varsinkin kun USAn painoarvo maailmantaloudessa vielä nykyään on varsin merkittävä. Onhan USA monen korjaavia toimenpiteitä.

Tapahtumat ovat vahvistaneet entisestään käsitystäni siitä, miten tärkeää yhteiskunnallisessa toiminnassa on läpinäkyvyys. Ja valvonta. Siis se epämiellyttävä pikkuseikka, joka häiritsee niin monen taivaanrannan maalaajan luovuutta ja itsensä toteuttamisen mahdollisuutta. Se joka aika monelta isännättömien rahojen käytöstä päättävältä puuttuu. Ja kuitenkin sekä pankkisektori että ns. julkinen valta ovat aika suuri osa maamme yhteiskunnallisesta toiminnasta. Saman kolikon kaksi puolta oikeastaan.

Jos julkisella vallalla on joku rooli myös tulevaisuudessa, se on pelisääntöjen määrittelemisen lisäksi juuri valvonta. Sen kai pitäisi Suomessakin kai mennä siten, että poliitikot päättää ja virkamiehet valvovat. Näinhän ei nytkään tapahdu. Kukaan ei meillä valvo poliitikkojakaan.

Freddie Mac Ja Fannie Mae joutuivat yhteiskunnan haltuun muutama päivä sitten. Eikö niin? Pitäisi varmaan sanoa, että palasivat yhteiskunnan haltuun? Eikös kummankin perustamisen takana ollut Yhdysvaltain Konressi? Ja tämä Yhdysvalloissa. Luova tuotekehitys ja vastuuton valta pani jälleen kerran veronmaksajat johdon töppäysten maksumiehiksi. Ja osin meidätkin.

Miten kapitalismin mallimaa Yhdysvallat toimii rahamarkkinamyllerryksessä? Markkinalähtöisesti? Yhteisvastuullisesti? Yhteiskuntavastuullisesti? Sosialistisesti? Kommunistisesti? Miten se onnistuu?

Pysyvä linkki | Kommentoi »

lauantai 13. syyskuuta 2008

Navigaattori aiheuttaa liikenneonnettomuuksia

13.9.2008 8.48 | hakki47 | Hyvinvointi, Farssi, Ihminen, Uutiskommentit, Poliittiset puolueet

Muistatko vielä kun Eduskunta suuressa viisaudessaan sääti lain jonka piti estää se, että kännykkä ei aiheuttaisi liikenneonnettomuuksia? Taitaa olla vieläkin voimassa? Siitä päätellen mitä ajoneuvoliikennettä seuraan, sitä ei kyllä monikaan noudattaa? Taitaa sekin laki kuulua niihin, joitten rikkomisesta ei rangaista?

Vähän niin kuin lait kansanedustajan ilmoitusvelvollisuudesta saadusta vaailirahoituksesta (no eihän sitä vanha malta -) ) tai kypärän käyttämispakosta polkupyörällä ajettaessa? Radion säätämistä ajon aikana tai vaimon/lasten kanssa kinastelua/keskustelua tai kuljettajan tupakanpolttoa ei eduskunta ilmeisesti vielä ole ehtinyt lailla kieltää? Puhumattakaan, että olisi kiellon rikkomisen sanktioinut.

Tiedänhän minä, että sen paremmin navigaattorit, kuin kännykät, kuin radiotkaan eivät aiheuta liikenneonnettomuuksia. Olettaisin, että kansanedustajat ja heillä lakialoitteita suoltavat liikenneasiantuntijatkin sen tietävät? Mutta varma en ole.

Ja tiedänhän minä senkin, että ilman handsfreetä on puhuminen kännykkään rangaistava teko. (Mitenköhän puhuminen tavalliseen radiopuhelimeen, vanhaan CB-radioon?) Tämän seurauksena puhelimiin/autoihin on rakennettu erilaisia, osin jopa luuripohjaisia ratkaisua, joiden johtoihin sekaantuminen todennäköisesti on suurempi vaara liikenteelle, kuin konsanaan siihen kännyyn puhuminen. Siksi autonajajat ilmeisesti eivät moisesta laista juurikaan välitä? (Heidän puolustukseen on sanottava, että he eivät olleet lakia säätämässäkään.)

Sillä ainakin oman arkikokemukseni mukaan vaaraa ei aiheuta laite, eivätkä välttämättä sen ominaisuudetkaan vaan kuljettaja. Vaara syntyy siitä kun kuljettajan keskittyminen ajoneuvolla ajamiseen liikenteessä herpaantuu. Tapahtuupa se mistä syystä tahansa. Vaikkapa siitä syystä, että palava savuke tippuu syliin.

Laajemminkin kansanedustajien kannattaisi miettiä mikä lain tehtävä on. Onko lain tehtävä esimerkiksi suosittaa kansalaisille terveen järjen käyttöä? Vai voisiko eduskunta lähteä siitä, että ainakin äänestysoikeuden omaavat vastaavat tästä itse, tai ainakin pitää voidaan olettaa, että heillä on terve järki jota he tarvittaessa voivat käyttää? Kannattaako jotain kieltää vain kieltämisen ilosta? Ja jos kuitenkin tehdään laki, lain noudattamista on voitava valvoa ja sen rikkomisesta on seurattava rangaistus.

PS.

Auton Päivänä, YLEn uutisen innoittamana.

Pysyvä linkki | 16 kommenttia »

Navigaattori aiheuttaa liikenneonnettomuuksia



Muistatko vielä kun Eduskunta suuressa viisaudessaan sääti lain jonka piti estää se, että kännykkä ei aiheuttaisi liikenneonnettomuuksia? Taitaa olla vieläkin voimassa? Siitä päätellen mitä ajoneuvoliikennettä seuraan, sitä ei kyllä monikaan noudattaa? Taitaa sekin laki kuulua niihin, joitten rikkomisesta ei rangaista?

Vähän niin kuin lait kansanedustajan ilmoitusvelvollisuudesta saadusta vaalirahoituksesta (no eihän sitä vanha malta -) ) tai kypärän käyttämispakosta polkupyörällä ajettaessa? Radion säätämistä ajon aikana tai vaimon/lasten kanssa kinastelua/keskustelua tai kuljettajan tupakanpolttoa ei eduskunta ilmeisesti vielä ole ehtinyt lailla kieltää? Puhumattakaan, että olisi kiellon rikkomisen sanktioinut.

Tiedänhän minä, että sen paremmin navigaattorit, kuin kännykät, kuin radiotkaan eivät aiheuta liikenneonnettomuuksia. Olettaisin, että kansanedustajat ja heillä lakialoitteita suoltavat liikenneasiantuntijatkin sen tietävät? Mutta varma en ole.

Ja tiedänhän minä senkin, että ilman handsfreetä on puhuminen kännykkään rangaistava teko. (Mitenköhän puhuminen tavalliseen radiopuhelimeen, vanhaan CB-radioon?) Tämän seurauksena puhelimiin/autoihin on rakennettu erilaisia, osin jopa luuripohjaisia ratkaisua, joiden johtoihin sekaantuminen todennäköisesti on suurempi vaara liikenteelle, kuin konsanaan siihen kännyyn puhuminen. Siksi autonajajat ilmeisesti eivät moisesta laista juurikaan välitä? (Heidän puolustukseen on sanottava, että he eivät olleet lakia säätämässäkään.)

Sillä ainakin oman arkikokemukseni mukaan vaaraa ei aiheuta laite, eivätkä välttämättä sen ominaisuudetkaan vaan kuljettaja. Vaara syntyy siitä kun kuljettajan keskittyminen ajoneuvolla ajamiseen liikenteessä herpaantuu. Tapahtuupa se mistä syystä tahansa. Vaikkapa siitä syystä, että palava savuke tippuu syliin.

Laajemminkin kansanedustajien kannattaisi miettiä mikä lain tehtävä on. Onko lain tehtävä esimerkiksi suosittaa kansalaisille terveen järjen käyttöä? Vai voisiko eduskunta lähteä siitä, että ainakin äänestysoikeuden omaavat vastaavat tästä itse, tai ainakin pitää voidaan olettaa, että heillä on terve järki jota he tarvittaessa voivat käyttää? Kannattaako jotain kieltää vain kieltämisen ilosta? Ja jos kuitenkin tehdään laki, lain noudattamista on voitava valvoa ja sen rikkomisesta on seurattava rangaistus.


PS.

Auton Päivänä, YLEn uutisen innoittamana.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Tehtävä Jumalalta

12.9.2008 13.31 | hakki47 | Raha & valta, Puolustaminen, Johtaminen

Länsimaissa - mielestäni jopa uskomattoman laajasti - pidetään islamilaista fundamentalismia ihmiskunnan tulevaisuuden uhkana. Jopa siihen määrään asti, että George W. julisti sodan terrorismia vastaan noin 7 vuotta sitten. Solidaarisuudesta sotaan liittyi moni muukin maa. Ja tämä siitä huolimatta, että jo vuosia olemme - ainakin länsimaissa - olleet yhtä mieltä siitä, että sotilaalliset keinot eivät terrorismin juurimiseen tehoa. Viimeksi tämän, jälleen kerran, totesi Rand Organisation tutkimus 29.7.2008.

Osama Bin Laden vannoo Allahin nimeen? George W. ja hänen hallintonsa Jumalan. Historiallisesti kyse on samasta kaverista, yhdestä ja samasta, monen mielestä siitä Ainoasta Oikeasta.

Kun ajatellaan mihin kaikkeen länsimaissa on ryhdytty terrorismin vastaisen sodan nimissä, sen kustannukset näiltä 7 vuodelta lienevät tähtitieteelliset. Puhumattakaan niistä toimista, joilla valtiot ovat kaventaneet kansalaisoikeuksia. Niiden hinta länsimaiselle sivistykselle ja humanismille, kehitykselle ja totuudelle ei liene edes arvioitavissa.

Ja millä tavalla turvallisuus maailmassa on lisääntynyt? Ei mitenkään. Päinvastoin. panokset ovat vain lisänneet maailman epävakautta, epätasapainoa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Ja jälleen kerran Atlantin toiselta puolen valtaan nousua yrittävät, kokevat saaneensa tehtävän Jumalalta. Eniten sillä tuntuu meuhkaavan McCainin varapresidentti Sarah Palin. Kun presidenttiehdokkaan ikä ja terveys ovat mitkä ovat, hirvittää mahdollisuus, että varsinaisen presidentin sydän todella kylmenee. Silloin Palin perii valtakunnan. Vieläkö kahdeksan vuotta tätä samaa?

Millä tavalla Suomi tai EU tai kuka tahnsa voisi toimia arvojohtajana ja siirtää joidenkin Jumalalta saaduksi tehtäväksi kokema missio, rationaalisten ihmisten tehtäväksi?

Sota terrorismia vastaan oli helppo julistaa. Millä tavalla tehdään rauha?

Pysyvä linkki | 5 kommenttia »

Ruma sana sanotaan niinkuin se on

12.9.2008 9.31 | hakki47 | Hyvinvointi, Työelämä, Talous, Ihminen, Osaaminen, Johtaminen

Pitkästä aikaa Jälkiviisaissa puhuttiin asioista niiden oikealla nimellä. Tai oikeastaan yksi puhui. Kalle Isokallio, Nokian entinen toimitusjohtaja. Muut kaksi yrittivät kyllä pyristellä entisille urille parhaansa mukaan. Onneksi eivät onnistuneet.

Ero “viisaitten” tavanomaiseen, nykyisin jo maailmoja syleilevään positiiviseen mitäänsanomattomuuteen oli silmin nähtävissä ja korvin kuultavissa. Konditionaalit ja potentiaalit olivat poissa. Pysyttiin konkretiassa. Ei “ymmärretty” kaikkea ja kaikkia.

Milloinkohan me muutkin ymmärrämme, että positiivinen parleeraus on nykymaailmassa yhtä tyhjän kanssa? Small talkille on toki paikkansa. Globaaliin liberalistiseen markkinatalouteen se istuu cocktaileja nautittaessa. Mutta määritelmän mukaan se on pientä puhetta. Viime vuosina, halutessamme - ah niin kovasti - eurooppalaistua ja globalisoitua kaikesta sanomisestamme on tullut small talkia. Realiteetit ovat unohtuneet.

Osansa saivat erityisesti metsäteollisuuden ja pankkialan johto sekä Matti Vanhanen. Kepun viimeisin lahja meille kaikille.

Pysyvä linkki | 8 kommenttia »

torstai 11. syyskuuta 2008

Kansalaisurotyö odottaa tekijäänsä

11.9.2008 16.06 | hakki47 | Työelämä, Politiikka, Virkamiehet, Poliittiset puolueet

Kehittyvien maakuntien Suomi jatkanee, ainakin jossain laajuudessa, vaalirahoituskampanjaansa myös syksyn kuntavaaleissa. Eikä mikään ihme. Jos jossain, niin juuri kuntavaaleissa yritysten ja poliitikkojen intressit yhtyvät. Kaavoitus ja rakentaminen ja huomattavan paljon pienemmässä, mutta jatkuvasti kasvavassa roolissa EU:n kilpailutusvaatimus esimerkiksi SoTe-alalla.

Ei liene sattuma, että juuri puoluesihteeri Jarmo Korhonen lanseeraa tämänvuotisilla Kuntamarkkinoilla ajatuksen kunnallisesta puoluetuesta. Jos nimittäin tässä maassa jotain puoluetta ja sen äänestäjiä tuetaan perinteisesti ja jatkuvasti veronmaksajain varoista, se on juuri Kepu. Ja ilmeisesti lisää pitäisi saada. Aina vain lisää.

Viimeksihän Korhonen kunnostautui eduskuntavaaleissa olemalla monessakin suhteessa aktiivinen Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahoituskampanjassa, vai pitäisikö sanoa vaalirahoitussotkussa. Nyt se ei sitten taida enää riittää. Rahoitus kusi kintuille, mutta vasta vaalien jälkeen. Eli silloin kun sillä ei tuloksen kannalta enää ollut mitään merkitystä. Pääministeriksi leivottiin uudestaan Matti Vanhanen.

Vanhanen voisi melkein uskoa, että hän on politiikan Hannu Hanhi. Ensin Jäätteenmäen jälkeen, sitten Kehittyvien Maaseutujen Suomen mannekiinina uudelleen pääministeriksi.

Uskallanpa väittää, että missä tahansa muualla suhteessa yhtä suuri skandaali olisi aiheuttanut hallituksen eroamisen ja uudet vaalit. Jopa Italiassa. Mutta meillä riitti se, että Vanhanen ja Katainen totesivat asian loppuun käsitellyksi. Sovittiin menettelytavasta kuntavaaleihin, joka ei millään tavalla puutu itse ongelmaan, poliitikkojen haluun noudattaa lakia. Ja nimitettiin poliitikkojen miehittämä työryhmä, joka valmistelee uuden esityksen vaalirahoitusta sääteläväksi laiksi.

Elokuussa 2008 julkaistiin tieto väitöstutkimuksesta, joka käsitteli kuntarahoitusta. Sen johtopäätöksistä uutisoitiin silloin seuraavasti:

”Laki vaalirahoituksen ilmoittamisesta toimii periaatteessa, mutta ongelmana on valvonnan puute, sillä lakia voi jättää noudattamatta. Vaalirahoitus pystytään selvittämään vain osittain. Jos yksittäinen ehdokas huolehtii ilmoitusvelvollisuudestaan, on hänen kohdaltaan kaikki järjestyksessä.

Valtiotieteen lisensiaatin Tomi Venhon mukaan erityisesti kuntavaalit ovat pulmallisia vaalirahoituksen kannalta.

Julkisuusvaatimukset ovat sekavia. Puoluelaki asettaa puolueiden keskus- ja piirijärjestöille täysin erilaiset vaatimukset ja paikallisilla puoluejärjestöillä ei ole minkäänlaisia selvitysvelvoitteita, Venho kertoo.

Emme tiedä, ketkä kunnallisvaaleissa rahoittavat. Saattaa hyvinkin olla, että pankit, rakennusfirmat, paikalliset osuuskaupat ja ammatilliset etujärjestöt.”

Sotkua siis taas tiedossa. Ilmentymänä tästä pidän sitä, että niinkin kokenut politiikan toimittaja kuin Unto Hämäläinen HSn Perässähiihtäjä-blogissaan ilmeisesti vilpittömästi uskoi, että kunnallista puoluetuksea ei jo olisi. Mutta joutui toteamaan:
”Puoluetuki on tunnetusti perin vihattu termi, ja kunnissa on kehitelty erilaisia puolueiden tukemisen kiertojärjestelmiä, joita täydentää vielä luottamusmiespalkkioista perittävä vero omalle puolueelle.”

Onko siinä mitään tolkkua, että mistään ei voi saada tietoa siitä kokonaisrahoituksesta joka puolueille ja niiden eduskunta- ja kunnanvaltuustoedustajille maassa maksetaan? Lisää löytyy aina kun vähän viitsii tonkia. Olisi perusteelliselle ulkomuoliselle tutkinnalle paikka. Ja voisi siihen tutkimukseen mukaan vielä hyvin kytkeä virkamiesten poliittiset virkanimitykset sekä valtion, että kunnan tasolla.

Tässä tutkivalle journalismille oiva kohde. Kansalaisurotyö odottaa tekijäänsä.

PS.

Yrittäjien ja yritysten pitäisi varsinkin näissä kunnallisvaaleissa olla tarkkana. Nyt ratkeavat mitä suurimmalla todennäköisyydellä, tulevaisuuden kauppapaikat ja rakennusluvat, kaavojen teho ja tarjouskilpailuiden voittajat. Ja mitä pienemmästä kunnasta on kysymys sitä todennäköisemmin.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Ei auta itku markkinoilla

11.9.2008 10.32 | hakki47 | Työelämä, Talous, Ihminen, Osaaminen, Kansankulttuuri, Teknologia, Työ & bisnes, Johtaminen

Aikoinaan täältä hävisi tervanpoltto. Varsin vähän aikaa sitten TEVANAKE-teollisuus. Kauppamerenkulunkin olemme tuhonneet ihan itse. Laivanrakennuksesta on vielä hetken aikaa hajua. Nyt sitten lähtee maamme puujalka, kemiallinen ja mekaaninen metsäteollisuus. Emmehän me niitäkään enää omista. Emme ole niitä omistaneet enää moneen vuoteen. Kuten emme Nokiaakaan.
Paperiliiton Jouko Ahonen räksyttää hallituksen saamattomuutta. Yleisellä tasolla olen hänen kanssaan varmasti  samaa mieltä. Tässä erityisasiassa vähän epäilen. Jos Venäjä ei ole valmis päätöksiään muuttamaan, se siitä sitten. Tuskin meidän kannattaa yrittää auttaa heidän keskustelunhaluansa ryhmittämällä rautaa rajalle?

TU:n puheenjohtaja Antti Rinne opastaa, että metsänomistajille olisi tarjottava veroporkkanoiden lisäksi keppiä. Saahan sitä opastaa. Mutta tämä hallitus ei aivan ilmeisestikään omiin äänestäjiinsä keppiä käytä. Tapahtuupa metsäteollisuudelle ihan mitä tahansa. Sellaisilla porkkanoilla yritetään korjausta, jotka eivät kohdistu edes perussyyhyn. Eli ovat yhtä tyhjän kanssa. Mutta ehkä siitä saa poliittisia tyylipisteitä. Äänestäjiltä, jotka muutenkin olisivat heitä äänestäneet.

Pääoma, palkat, energia, raaka-aine. Siinä kai ne keskeisimmät metsäteollisuuden kustannustekijät.

Palkat ja työehdot ovat täysin meidän itsemme päätettävissä. Miltä tuntuisi vaihtoehtona 20 % yleinen palkkojen lasku?

Raaka-aine on pitkälti meidän itsemme päätettävissä sillä kyllä Suomessa puita riittää. Miltä tuntuisi vaihtoehtona puun hintaa alas 20 % ja pakkolunastusmenettely (vastaava keppi) käyttöön?

Energiasta; Jos halpa sähkö on toiminnan jatkamisen edellytys, miten olisi ne kaksi uutta ydinvoimalaa? Tässähän on kyse vain ns. poliittisesta päätöksestä. Rahat kyllä löytyvät. Tai puretaan Fortumin ja NesteOilin bonusjärjestelmät ja kohdistetaan säästöt näistä talkoista metsäteollisuuden rakennemuutosrahastoon. ;-)

Pääoman hinta lienee vaikeimmin hantteerattavissa. Mutta onhan meillä Spondat ja vastaavat kiinteistöjen kierrätyskeskukset. Valtiolta rahaa kiinteistöjen ostamiseen. M-real, UPM ja StoraEnso vuokralaisiksi. Koneitten osalta sama menettely, varmaan koneistojen ostoon löytyy ulkomailta jopa riskirahoittajia, esimerkiksi itärajamme takaa. Ja siellähän rahaa riittää. M-real, UPM ja StoraEnso liisaavat koneensa tältä roskapankilta. Ja sinnehän niitä jo nyt ilmeisesti hamutaan.

Kysynnän hoitaa aika. On aina ennenkin hoitanut.

Näin saadaan metsäteollisuus Suomessa vielä hetkeksi kannattavaksi ja Suomelle ainakin lisää aikaa kansantalouden sopeuttamiseen. Se kannattaisiko näin menetellä onkin jo ihan toinen juttu. Suurin sitä vastaan puhuva seikka on ihan perisuomalaista perua. Jos saataisi lisäaikaa, se kostautuisi sitten toimettomuutena kehittämisen osalta tämän jälkeen. Ja sitten rakennemuutos iskisi taas uudelleen. Ja entistä kovemmin.

Kuitenkin. Globalisaatio ja liberalistinen markkinatalous maailman trendinä loppuu jossain vaiheessa. En oikein jaksa uskoa, etteikö historia toistaisi itseään. Se loppuu korostuneeseen nationalistiseen protektionismiin, joko sotien kautta tai ilman niitä. Tai yksinapaisen, yritysvetoisen oligarkkien johtaman harvainvallan muodostumiseen, joka purkautuu sotien seurauksena. Ja silloin me täällä Suomessa asuvat olemme onnellisessa tilanteessa. Saamme aloittaa jälleen kerran puhtaalta pöydältä.

Pysyvä linkki | 3 kommenttia »

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Suurvaltapelin impotentti?

10.9.2008 20.12 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Puolustaminen, Johtaminen

Terroristimin vastainen sota tulee äärimmäisen kalliiksi meille eurooppalaisille. Me olemme tottuneet siihen, että itsenäisen olemassaolomme viimeinen takuumies on USA. Konkreettisesti NATOn kautta. Mutta mitä tapahtuu silloin kun takuumies on impotetti? Tai muuten vaan haluton? (Ja jopa siihen voidaan joutua seuraavien presidentinvaalien jälkeen.)

Terrorinvastainen sota tulee äärimmäisen kalliiksi meille eurooppalaisille, koska “amerikkalaisille veronmaksajille se tulee kalliiksi, kongressin puolueeton budjettitoimisto CBO laskee. Tähän mennessä sotiminen Irakissa ja Afganistanissa on tullut maksamaan yhteensä 858 miljardia dollaria. Eli huomattavasti enemmän kuin Korean tai Vietnamin sodat. Irakin kulut ovat 80 %”, eli 686 miljardia dollaria.

“Terrorinvastainen sota alkoi vuonna 2001. Operaatio Afganistanissa käynnistyi pian syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen; torstaina iskuista on kulunut tasan seitsemän vuotta.

USA hyökkäsi Irakiin maaliskuussa 2003. Alkujaan Valkoinen talo ennusti, että operaation hinta jäisi 50 miljardiin dollariin. Joukot ovat kuitenkin olleet Irakissa jo viisi ja puoli vuotta”

Ja näin Kauppalehti kertoi tänään. Asettaakseni sodat Afganistanin ja Irakin sotien kulut USAlle edes jonkinlaiseen mittakaavaan: sotimisen kokonaiskulut ovat noin viisinkertaiset Suomen bruttokansantuotteeseen 2007 ja 20 kertaiset Suomen valtion budjettiin samalta vuodelta. Mutta eipä suhteellistamisesta taida paljon hyötyä olla?

Kun sitten vielä otetaan huomioon, että Rand Think Tankin mukaan sotilaallisesta panoksesta ei juurikaan ole hyötyä terrorismia vastaan taisteltaessa, niin en yhtään ihmettelisi vaikka tuleva USAn presidentti - olipa hän kumpi tahansa - päättäisi irrottautua “maailman pahuudesta”, omalle mantereelleen.

Lopputuloksena kuitenkin se, että kun edes USAlle lisärintaman avaaminen - Korean sodan malliin - ei tämän maailman taloutta nousuun käännä, niin ainoa mihin me suomalaiset voimme turvautua on, jälleen kerran, oma itsemme.

Pysyvä linkki | Kommentoi »

Harmageddon - Nyt?

10.9.2008 10.40 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous, Varallisuuden hallinta, Uutiskommentit

Tästäkö se sitten lähtee? Suomessa. Noin kuukautta ennen kuin olisin itse uskonut. Toivottavasti Vanhanen sanoo taas muutaman rauhoittavan sanan. Ai niin, ja onhan valtiolla rahaa. Pannaan pojat menemään, kun vielä voijaan.

Historiallisen synkkä päiväPesonen potkii pois 1600 työntekijää

Karvinen näyttää ovea 3150 henkilölle

Metsäkonekauppa tyssäsi – Ponsselta tulosvaroitus

Välittäjät pakenevat uppoavasta Igglosta

Öljyn hinta alle rajan – Opec leikkaa tuotantoa

Elisa ”uudistaa” palvelunumerot – maksullisiksi

Lehman Brothers juojuu tuhon partaalla

Kauppalehden kahdeksan kärki, tänään klo 10.10.

PS.

Kello 11.00 oltiin plussan puolella. Traiderit tulkitsevat uutisia vanhan viitekehyksen puitteissa.

Pysyvä linkki | 4 kommenttia »

tiistai 9. syyskuuta 2008

Talvisota oli nelikymppisen ulkoministerin työtapaturma




Voi tätä tiedon hankkimisen tuskaa. Yritin sivistää itseäni eilen. Tiedän, täällä iällä sinä joko olet tai et, mutta sivistyksen lisääminen, kasvattamisesta puhumattakaa on työn ja tuskan takana. Ja niin se ilmeisesti on.

Osallistuin Taanilan saunaan (ai se “kommari-Taanila”, sanoi ystäväni - juuri se), ilmeisesti kustantajien sponssaama maksuton kirjaesittely, kerran kuussa entisessä Kirkkopuiston tyttökoulussa, täällä Helsingissä. Tila jossa esittely järjestettiin oli iso ja upea - vanha juhlasali otaksun - ja väkeä tuvan täydeltä, varmaan parisen sataa.

Esitellyt ja esittelijät: Leena Hietanen - Viron kylmä sota, Martti Turtola - Kenraali Johan Laidoner ja Viron tasavallan tuho, Seppo Zetterberg - Viron historia. Tilaisuudessa pistäytyi myös Jörn Donner, ilmeisen vanha mutta edelleen sanavalmis älykkö.

Vajaan 1,5 tunnin keskustelu pyöri lähinnä vuosien 1939 ja 1940 tapahtumien ympärillä, osin aina vuoteen 1944. Alkaen Ribbentrob-sopimuksen solmimisesta ja päättyen Neuvostoliiton hyökkäykseen joka puhdisti Viron saksalaisista joukoista.

Ilmeisesti Hietanen ja Turtola olivat saaneet herätyksen siihen, että riigivanem Päts, sotavoimien päällikön Laidonerin tukemana tietoisesti ohjasi Viron osaksi Neuvostoliittoa. Ensi vuoden 1939 syksyn tukikohtaluovutuksilla ja vuonna 1940 estämällä itse aktiivisesti suojeluskunnan ja armejan käyttämisen venäläisten valtaannousua vastustamaan. Ja pitävän tätä jotenkin hämmästyttävänä. Hietasesta en ole aiemmin mitään kuullut ja ainakaan tästä aiheesta hän tuskin minua kiinnostaa tulevaisuudessakaan. Turtolalta olisin odottanut huomattavasti jämerämpää, historioitsijan otetta teesejään esittäessään. Hänen kirjansa kuitenkin varmaankin luen.

On valitettavaa, että ainoa ilmeinen Viro-asiantuntija, Seppo Zetterberg, käsitteli kirjassaan muutaman tuhannen vuoden periodia ja joutui oikomaan erityisesti Hietasen, mielestäni varsin asenteellisia, neuvostomyönteisiä mielipiteitä vain näiltä muutamalta vuodelta tai vuosikymmeneltä. Mutta uskoisin hänen kirjaansa kyllä tutustuvani.

En ole historioitsija, enkä - herra paratkoon - poliitikkokaan. Mutta sekä Turtolan että Hietasen esitykset tuntuivat varsin voimakkaasti kuuluvan jälkiviisauden piiriin. Kumpikin tuntuu unohtavan, että samassa tilanteessa ensi kerran syksyllä 1939, olivat Suomen ja Viron lisäksi myös Puola, Liettua, Latvia ja osa Romaniaa. Siinä tilanteessa vain Puola ja Suomi ryhtyivät vastarintaan, molemmat hävisivät. Suomi kylläkin itsenäisyytensä säilyttäen. Muut valitsivat myöntyväisyyden isomman vastustajien “legitiimeihin intresseihin”.

Virolle se maksoi 300.000 ihmistä 1,3 miljoonasta ja 45 vuotta, Suomelle kaikki kolme sotaa huomioiden, noin 100.000 ihmishenkeä ja noin 35 vuoden suomettumisen. Mutta toisinkin olisi hyvin voinut käydä.

Suomen talvisota oli “työtapaturma”. Ulkoministerinä silloin toiminut 44-vuotias Eljas Erkko oli ilmeisen vahvasti sitä mieltä, että Neuvostoliitto bluffaa. Siihen lienee syynä hänen toimiva yhteytensä USAan. Ja näkemyksensä, että Stalinilla ei ollut mitään järkevää syytä saada “puolueetonta” pohjoismaihin suuntautunutta Suomea haltuunsa. Ja olihan maiden välillä vielä voimassa hyökkäämättömyyssopimuskin.

Virossa, kuten Latviassa ja Liettuassakin johdossa olivat Venäjää tuntevat. Nuoruudessaan, aikuisuudessaan Tsaarin Venäjän puitteissa ammattinsa ja arvonsa oppineet ihmiset. Ainoa mitä he eivät ymmärtäneet oli Venäjän ja Neuvostoliiton ero.

Suomessa Mannerheim, Laidonerin kanssa saman sotakuolun kasvatti, oli myönnytysten kannalla. Paasikivi oli myönnytysten kannalla jopa siihen määrään asti, että hän piti Talvisotaa, sitten kun se Suomen järkähtämättömän kielteisen asenteen vuoksi syntyi, Erkon sotana. Ja sen jälkeen kun Punakone lähti liikkeelle ja Kuusisen hallitus oli Terijoelle perustettu, Neuvostoliitto kieltäytyi pitkään tunnustamasta Helsingin hallitusta. Yhteyttä ei yksinkertaisesti saatu. Siksi Helsingin hallituksen ainoa mahdollisuus, yhteydenottoyrityksistä huolimatta, oli taistelun jatkaminen. Entä, jos Suomen ulkoministerinä silloin olisi ollut vanha myöntyväisyyspoliitikko, Venäjän tuntija Juho Kusti Paasikivi? Olisimmeko mekin suostuneet Neuvostoliiton “legitiimeihin intresseihin.”

Entä järki?

Meillä rajaa Neuvostoliittoon oli 1300 kilometriä. Suurin osa korpea ja suota.

Virolla, Latvialla ja Liettualla yhteensäkään tuskin sitä. Suurin osa “kaaheen aakeet ja kesällä kantavaa laakeet”.

Eli juuri sitä, jossa sekä Neuvostoliitto että Saksa osasivat toimia. Myös sotilaallisesti.

Eli johonkin määrään asti voisi hyvin väittää, että Sven Tuuva heräsi henkiin.