Hallitustunnustelija J.Katainen on useampaan otteeseen kertonut, että lähipäivinä on pakko päättää Suomen kannasta EUn Portugalin tukitoimiin. Ja siitä päätellen, miten hän ja edellinen päämimisteri M. Kiviniemi ovat julkisuudessa asiaa käsitelleet on ilmeistä, että heidän mielestään Suomen pitäisi sovinnolla sopeutua Saksan, Ranskan ja Ison Britannian sille varaamaan rooliin. Kaksinkertaistaa takausvastuunsa 8 miljardista 16 miljardiin.
Tällainen asiaa sivusta seuraava voisi jopa luulla heidän jo lupautuneet "hoitamaan" asian, jos heistä riippuu. Virallinen päätös on kuitenkin meillä tehtävä Eduskunnassa, eikä se välttämättä pidä tarkoituksenmukaisena hoitaa asiaa heidän ehdottamallaan tavalla. Tätä ennaltaehkäisemään J.Katainen lienee liittänyt kysymyksiinsä eduskuntaryhmille viimeisen:
c) Oletteko valmiit hyväksymään Suomen jo tekemien sitoumuksien loppuunsaattamisen euroalueen sekä Suomen vakauden, talouskasvun ja työllisyyden turvaamiseksi?
On kuitenkin muistettava, että kannanotollamme tuskin on kovasti vaikutusta EUn päätökseen. Eniten se saattaa vaikutta meihin itseemme ja yhteistyöhömme EUn jäsenvaltioiden kanssa. Pahimmillaan meille jää käteen Musta Pekka ja tunnemme ainakin kukkarossamme seuraavan kerran EU-tukia ja jäsenmaksuja määrättäessä. Siis jos hyvin käy, eikä sen paremmin euro kuin EUkaan tähän päätökseen kaadu. Ja tuskinpa.
Mutta kansallisvaltion täytyy ajatella myös itseään. Ja varsinkin silloin kun ne paperit joihin sen edellytetään nimensä panevan ovat perusteiltaan kyseenalaisia. Sillä Musta Pekka voi olla muodoltaa myös toisenlainen: taatut valtiot ajautuvat konkurssiin, takaukset tulevat maksuun, pääomapanos pysyvään järjestelyyn menetetään ja euro valuuttana purkautuu. Olen aiheesta muutamankin yksityiskohtaisemman artikkelin kirjoittanut. Viimeksi tämän kuukauden aikana:
Suomen ei pidä hyväksyä nyt olevaa esitystä Portugalin pelastamiseksi. Eikä edes vain siksi, että me edelleen säilyisimme EUn mallioppilaana. Vaan siksi, että hinta on meille liian suuri. Kun Saksan, Ranskan ja Ison Britannian pankit ovat myöntäneet eri valtioille (ehkä Suomi mukaan lukien) luottoja, joita ei olisi pitänyt myöntää, näiden maiden pankkien ongelma on ensisijassa ihan heidän omansa ja toissijaisesti niiden valtioiden ongelma, jossa he toimivat. Valtioiden ongelma puutteellisen lainsäädännön ja valvonnan johdosta. Hoitakoot he vaikka ihan itse omat pankkikriisinsä ja -tukensa. Niin ovat muutkin saaneet tehdä.
En tarkoita, että Portugali olisi jätettävä omillaan toimeen tulemaan. Mutta sen rahoitustarpeet ovat hoidettavissa ilman, että Suomi kaksinkertaistaa nykyiset sitoumuksensa. Jos Saksa, Ranska ja Iso Britannia (jotka edustavat noin 40+ % EU väestöstä) eivät suostu vastaamaan pankkiensa virheellisistä rahoituspäätöksistä edes siihen pisteeseen, mihin ne ovat ylilainoittaneet PIIGS maita, ei ongelmaa voi siirtää myöskään valtiolle, joka edustaa 1 prosenttia EUsta.
Nyt on sekä kansallisesti että EU-lähtöisesti KORKEINTAAN hitaan kiiruhtamisen paikka. Olisi nimittäin korkea aika jonkun rauhassa miettiä mihin tämä kaikki voi johtaa. Aivan ilmeisesti siihen ei ole Suomen puolueiden nokkahenkilöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti