Sananvapauteen?
Olen sananvapauden puolustaja. Myös ja jopa erityisesti nimimerkin ”suojassa” tapahtuvan sananvapauden kannattaja. Mielestäni on montakin syytä sallia nimimerkkikirjoittelu - ei, vaan peräti suosia nimimerkkikirjoittelua - varsinkin pienessä yhteiskunnassa. Sanan arvo ei ole kiinni ilmaisijan henkilöstä. Ei sen ainakaan pitäisi olla. Leimakirveet alkavat lentää kovin helposti, jos kirjoittajan henkilöllisyys tunnetaan. Toisinajattelua ei meillä sallita. Samoin mahdollisuus ajatella ääneen vähenee kun joku, jossakin pitää kaikkea esitettyä loppuun asti harkittuna. Siitä meillä vähän vanhemmilla on aika tuoretta kokemusta, tuolta 1970-luvulta. Ja leimakirveitten vaikutus ihmisen elämään voi olla sekä ratkaisevaa että hyvin pitkäkestoista.
Netti on loistava väline, joka mahdollistaa sananvapauden toteutumisen. Varsinkin kun se mahdollistaa kaikenlaisten, ellei peräti kaikkien mielipiteiden esille tulemisen. Median rooli ja merkitys portinvartijana pienentyy kovaa vauhtia. Ja hyvä niin. Uudet, perinnäisistä ajattelutavoista poikkeavat mielipiteet saadaan entistä varmemmin esille jolloin, ne voi ottaa huomioon, niistä saattaa oppia, niihin voi reagoida. Erityisesti tulevat mieleeni yhteiskunnallisten ajatusten vaihtelevat virtaukset. Niissä kun harvoin on oikeita tai vääriä. Ja erityisen ilahtunut kun saa olla juuri niistä mielipiteistä, jotka poikkeavat omasta ajattelusta ja panevat siksi ajattelemaan.
Mutta yhä useammin netti paljastaa myös pimeämmän puolensa. Vai meidän ihmisten pimeämmän puolen? Pitäisikö siitäkin iloita? On tärkeää saada sanoa, mutta sanojalla pitäisi varmaan olla sanottavaa? Se pitäisi pystyä perustelemaan? Sen voisi ilmaista ilman turhaa aggressiota tai vihaa? Pitääkö todella olla suvaitseva ja suvaita suvaitsemattomuus? Vai olisiko niin, että jossain vaiheessa tulee vaihe, jolloin esitettävät ajatukset vain ovat liian kaukana omista? Niin kaukana, ettei niitä voi edes ymmärtää, hyväksymisestä nyt puhumattakaan?
Nämä kaksi Uuden Suomen viikonlopun artikkelia panivat taas ajattelemaan sananvapautta.
Tarja Halonen jyrähti: Rasismi on väärä vastaus
Jussi Halla-aho ymmärsi väärin
Ja mitä silloin pitäisi tehdä? Olla tutustumatta niihin? Sulkea silmänsä ja korvansa? Olla kommentoimatta ja varsinkaan osallistumatta? Olisiko sittenkin viisasta vain olla hiljaa ja antaa asioiden edetä omalla painollaan? "Ei sota yhtä miestä kaipaa". "Meuhkatkoon ja uhotkoon." Jonka seurauksena sitten on taas ties mitä?
6 kommenttia:
Kiitos taas kerran asiallisesta ja hyvästä alustuksesta. Sananvapaus on yhtä tärkeä asia kuin itsenäisyys.
Rasismi on VÄÄRIN. Voiko joku olla tästä asiasta toista mieltä? Rotuun perustuvan syrjinnän korostaminen peittää taakseen muunlaista syrjintää, joka on myös väärin. Syrjintä kaiken kaikkiaan on vääränlaista toimintaa ja siitä pitäisi puhuakin sen vaatimalla vakavuudella. Kun valtakunnan arvojohtaja, aivan oikein, puuttuu raismiin niin toivoisi hänen puhuvan syrjinnästä laajemminkin.
Kateutta vaiko rasismia ?
http://www.lapinkansa.fi/cs/Satellite/Lappi/1194680638123/artikkeli/petopaita+veti+hampaat+irviin.html
sananvapaus...hieno asia jos on sanottavaa ja joku sen julkaisee.
Valtamedia ei ole siihen syyllistynyt vaan kaikin tavoin kansalaisten kannat pimittänyt.Puoluekirjaporukka on ollut se kansa joka saa sanoa jotain.Samaa näkee edelleen Tampereen tohlopin keskusteluohjelmissa, joissa kansalaisia edustaa paikallisen ammattiyhdistysliikkeen aktiivit.Kuin sattumalat asemaltakin löydetään sopiva oman puolueen kansalainen antamaan mielipidettä.
Yle ja poliittinen puolueisiin hukkunut toimittajakunta joutaisi kortistoon ja samalla vapaudutaan puhumaan vapaasti...sitä kutsutaan sananvapaukseksi kun saa sanoa jotain ilman erityisasemaa ja oikeaa jäsenkirjaa.Puoluevalta estää sananvapauden...puolue ei edistä koskaan demokratiaa mitä se väittää tekevänsä.Ehkä se on unohtunut ja siksi pitää saada uudet jaot.Mitä muuta Tohlopin touhuilu on kuin rasismia...toimittajat hakevat omaan asiaaansa sooivia vastauksia ja kas kummaa saavat niitä.Taisi Lenin setä opettaa kuinka kansaa aivopestään.
OrNot
Eipä kansalaisten sananvapaus juuri telkussa loista. Paitsi ehkä poissaolollaan. Mutta virheellisimmän kuvan antaa laatulehti Hesari. Ilman johdonmukaisuuden häivää siellä moderoidaan asialliset kommentit, mutta kaikenkarvainen örveltely kyllä sallitaan. He kun eivät ilmeisesti tykkää siitä, että lukijoilla tarjotaan yhtä kirjoittajan linkkiä lisämahdollisuudeksi.
Mutta sitä nyt niitetään mitä konsensuksen aikana on kolmen suuren, etujärjestöjen toimesta kylvetty ja valtamedian siunauksella kasvatettu.
Hesari on jumala ja siksi juuri sen on kuoltava.
On aivan järjetöntä että muutama kulttuuritoimittaja kertoo mikä on hyvää kulttuuria.On aivan järjetöntä, että oikean ja väärän valinnan tekee HS toimittaja.On sieltä tuleva tuomitsemaan.Jos haluaisin sanoa jotain Hesarissa once in lifetime se once ei toteudu jos en ole sen oikean toimittajan kaveri.Hesari oli hieno lehti, mutta maailma on muuttunut ja se ei enää vastaa tarpeeseen.
Valta on asunut liian kauan samassa talossa.
OrNot
Maailma on todella muuttunut, eikä Hesarin asenne sen mukana. "Valta on asunut liian kauan samassa talossa." Juuri näin. Mitä isompia ovat, sitä suurempi tömähdys niiden kaatuessa.
Lähetä kommentti