Osama Bin Ladenin tappaminen , Euron ja EUn pelastaminen ja Suomen hallitusneuvottelut, kaikki samalla viivalla.0 0 0 . . . Kaikissa piiri pieni pyörii ja yrittää siinä ohessa osoittaa ulkopuolisille tavisten massoille, että juuri he ovat niitä vastuullisia poliittisia päätöksentekijöitä. Kaikissa kolmessa tapauksessa on myös selvästi käynyt ilmi, että vastuullisuudesta ei ole puhettakaan. Oma ja oman porukan etu ovat pelin säännöt. Muulla ei ole väliä.
Barak Obaman uudelleenvalinta tuntuu vaativan Lännen Lain hyväksymistä? Globaalisti. Lisäksi tappamista seuranneiden erisisältöiset lausunnot näkemästään, panevat epäilemään läsnä olleiden arviointi-, jopa havainnointikykyä. Ristiriitaisilla ja toisensa kumoavilla kuvauksilla tapahtuneesta ja kyvyttömyydellä hallita niinkin yksinkertaista asiaa kuin tapahtuneesta tiedottaminen, on jo nyt rapauttanut uskon ainakin siihen, että USAta johtaisivat niin ammatillisesti kuin eettisesti pätevät ihmiset, joiden toimintaa ohjaisivat inhimilliset periaatteet. Sen kieltämättä osoitti jo ensimmäinen valokuva, jossa lynkkausjoukkio katseli aikaansaannoksiaan.
EUssa on 27 jäsentä, euro-alueessa 17. Meneillään oleva kriisi koskee niitä kaikkia. Päätöksiä tuntuvat tekevän lähinnä kolme suurinta: Saksa, Ranska ja Iso Britannia, mitä nyt eilen ilmeisesti Espanjakin otettiin mukaan. Solidaarisen yhteisvastuun ja demokraattisen päätöksenteon osoitus? Koko prosessista on rakentunut näiden valtioiden ja Espanjan pankkien pelastusoperaatio. Ja vielä siten, että laskun maksuun osallistuvat epäsuhteisesti muut EU ja euromaat. Pitkittyessään prosessi jatkuvasti mutkistuu, mutta alkuperäistä pienempien EU-maiden kannalta epäoikeudenmukaista ratkaisuaan eivät muuta sen paremmin Angela Merkel, Nikolas Sarkozy kuin David Cameron. Miksi? Uskovatko he todella voivansa pakkosyöttää ratkaisunsa meille muille? Jatkuvasti?
Kansa protestoi Suomen Eduskuntavaaleissa persut keskeiseksi hallituspuolue vaihtoehdoksi. Suurimman puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen näyttää olevan valmis kääntämään maat ja taivaan ja panemaan vielä säilyneen parlamentaarisen demokratian ja omankin arvonsa rippeetkin ylösalaisin pitääkseen huolta siitä, että persut pääsevät mukaan hallitukseen. Itse hän on kynnyskysymykseksi nostanut puolueiden kannan EUn Portugal-pakettiin. Jos persut eivät siihen suostu jommankumman olisi syytä väistyä? Ei vastakkaisten tavoitteiden toteuttamiseen mikään hallitus pysty. Ei ainakaan saman aikaisesti. Ei edes Suomessa.
Olisiko niin, että olemme nyt kehittäneet edustuksellisen demokratian tasolle, jolla se ei enää toimi kansalaisten yleisten ja yhteisten asioiden tehokkaana hoitajana? Vastaus taitaa olla: KYLLÄ. Puoluepolitiikasta on tullut leimallisesti valtapolitiikkaa ja eduntavoittelua. Olisiko silti vielä aikaa, edes mahdollista kehittää politiikkaa takaisin lähtökohtiinsa? Sillä meidän tavisten kannalta se on edelleen vähiten huono kaikista kehittämistämme hallintovaihtoehdoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti