Yleistä pohdintaa
Vakuus annetaan lainan antajalle, eli velkojalle, velan pantiksi. Takaus
annetaan velan maksamisen vakuudeksi. Edellisen antaa lainan saaja
jälkimmäisen antaa ulkopuolinen, sitä silmällä pitäen jos velan ottaja
ei pysty/halua maksaa. Yksityisellä sektorilla sanktiona on ulosotto,
tarvittaessa poliisin tukemana.
Velan
valtiolle antaa useimmiten pankki, ei valtio. Mikä voi olla pankin
sanktio valtiota vastaan? Lisälainantamisesta pidättäytyminen, iso
meteli etteivät muutkaan pankit/valtiot enää lainaisi, lobbaus valtion
boikotoinnin tai sodankäynnin aloittamisen puolesta sitä vastaan,
luottotappion kirjaaminen. Jos lainan on antanut valtio, ovat
käytettävissä olevat keinot samat, mutta valtio voi myös hyökätä tai
julistaa sodan.
Nykyinen käsitys rahasta on, että se on velkakirja.
Sillä ei ole reaalivakuutta. Pankit myyvät velkaa. Keskuspankit
säätelevät pankkien kykyä myöntää velkaa lähinnä korolla tai sitten
painamalla rahaa, eli lisää velkakirjoja, mikä taas kiertyy koroksi.
Devalvaatio on toimenpide, jolla rahan eli valuutan arvo
valtion/keskuspankin päätöksellä lasketaan. Sen seurauksena valtion
kansalaisten ostokykyä alennetaan ja ao. valuuttaa omistavien omaisuuden
arvoa alennetaan. Lisäksi sillä parannetaan vientiteollisuuden
kilpailukykyä ulkomailla, ja heikennetään ulkomaisten tuontitavaroiden
kilpailukykyä ao. maassa. Revalvaatio on valtion päinvastainen toimenpide.
Devalvaatiossa
valtio maksattaa talouspolitiikkansa seuraukset sekä kansalaisillaan
että valuuttaansa sijoittaneilla ja muiden valtioiden
vientiteollisuuksilla.
Valtion vakuudet
Mitä
valtio voi antaa ottamiensa lainojen vakuudeksi? Valtion omistuksia
kotimaassa, ulkomailla; osakkeita, maata, käyttöoikeuksia maahan tai
luonnonvaroihin, poliittista ”good williä” esimerkiksi velkojan
pyrkimyksiä kohtaan kolmansiin osapuoliin, lupauksia rakenteellisista
uudistuksista, ?? Kullan tai muun merkittävän raaka-ainevarannon realisointioikeus voitaisi siirtää velkojille?
Vaikka
kansalaisten voikin sanoa omistavan valtion, valtio ei omista
kansalaisia. Esimerkiksi se ei pysty myymään kansalaisiaan orjiksi.
Ainakaan vielä.
Vasemmistolaiseksi kuvatun sanomalehti Elefthorypian mukaan
Ateenassa vierailevat EUn ja IMFn tarkastajat ovat ehdottaneet
hallitukselle, että se yksityistäisi ainakin valtiollisen sähköyhtiön
sekä Ateenan ja Thessalonikin vesihuollosta vastaavat yhtiöt. Miksi
juuri kansalaisten perustarpeisiin, perusturvaan palveluja tuottaviin
monopoliluonteisiin yhtiöihin? Niiden muuttaminen yksityiseksi eivät
niiden monopoliluonnetta muuta. Siirryttäisi vain julkisesta monopolista
yksityiseen. Monopolin tuotot siirtyisivät julkisesta taskusta
yksityiseen ja samoin oikeus hinnoitteluun. Mutta kansalaisten on niitä
palveluja joka tapauksessa ostettava. Hinnalla millä tahansa.
Onko jäsenvaltioitten konkurssihuutokauppa todella EU:n linja?
Vai jatketaanko tässä vain pankkien pelastuslinjaa? Ja sitten kun
kaikki valtion nyt omistama infra on myyty? Mitä sitten? Myytäisi osia
valtiosta? Saaria? Haluaisinpa nähdä sen hetken, kun ensimmäinenkään
EU-jäsenvaltio luovuttaisi ensimmäisenkään osan suvereenista alueestaan
velkojensa maksuksi. Ja sen, että miten se siltä sitten väkisin
vietäisi. Kun en enää oikein jaksa uskoa edes sotaan Euroopan
demokraattisten valtioiden kesken.
Lisäksi
suunnitelma itsessään olisi todennäköisesti tyhmintä, mitä Kreikan
hallitus voisi, ennen väistämätöntä velkasaneerausta tehdä? Sijoittajat,
pankit ja rahoituslaitokset ja niiden johto tekivät muhkeat voitot
lainatessaan Kreikalle ja muille valtioille lainarahaa vakuudetta. Nyt
näiden maiden odotetaan myyvän omaisuuttaan ulkomaisille sijoittajille,
vaikkapa näille samoille pankeille ja rahoituslaitoksille jotta nämä
voisivat selviytyä holtittoman, mutta ruhtinaallisesti palkitun johtonsa
aiheuttamista tappioista? Miksi minkään valtion pitäisi?
Mitä sitten kun kaikki myytäväksi kelpaava on myyty? Myydäänkö lopuksi kansalaiset?
PIIGS maiden suurimmat velkojat ovat Ison Britannian, Ranskan ja Saksan pankit. Jos nämä pankit joutuvat suoritustilaan, näillä mailla on käsissään pankkikriisi.
Ainakin aiemmin valtio vastaa itse oman pankkikriisinsä hoitamisesta.
Nyt menettelyksi näyttää muodostuvan halu maksattaa oma pankkikriisinsä
kaikilla EU-mailla. Miksi niitten valtioiden, joiden pankit eivät ole
näitä maita rahoittaneet pitäisi edes osallistua ”pelastuspakettien”
takaamiseen? Ja vielä tavalla, jossa ne joutuvat kantamaan suhteettoman
suuren osuuden verrattuna Isoon Britanniaan, Ranskaan ja Saksaan? Eikö
ymmärrettävämpää olisi, että juuri nämä maat kantaisivat ensisijaisen
tai ainakin suurimman suhteellisen osuuden takaustarpeesta? Niissä
valtioissahan valtion valvontavastuu pankeista on pettänyt.
Media puhuu pelastuspaketeista. Itse
kutsuisin käynnissä olevaa toimintaa pahimman luokan valtiolliseksi
ryöstöretkeksi. EUn suurimmat ja vauraimmat valtiot, oikeastaan niiden
johtava poliittinen eliitti panee muiden maksettavaksi virheet, joihin
he itse ovat syypäitä. Ja koska taloudesta näyttää tulleen aatteellista
politiikkaa tärkeämpi valtion eloonjäämisen moottori, voisi tilannetta
myös kuvata näiden valtioitten taloudelliseksi hyökkäyssodaksi.
Huonosti toimiva talous on huonosti toimivan demokratian seurausta.
Siinä pähkinänkuoressa demokratian ja markkinatalouden keskinäinen
riippuvuus. Demokratian on toimittava, jos markkinatalouden halutaan
oikeasti toimivan. Nyt velan varaan rakentuva markkinatalous yrittää
tukahduttaa demokratian. Aivan samalla tavalla kuin puolueet ovat
ottaneet vallan kansalaisilta aiemmin demokraattisissa maissa, aivan
samalla tavalla markkinavoimat, talous ja raha vievät poliittisia
päättäjie, eli puolueita. Pitääkö ihmisten jälleen tehdä valinta siitä, kumpaa haluamme?
Puhtaaksi viljellyn kapitalismin vai sosiaalisen markkinatalouden.
Kansalaisten niskalenkki markkinavoimista kirpoaa muuten lopullisesti.PS.
Meidän suomalaisten kannattaisi ainakin hyvin nopeasti lopettaa lisävelkaantuminen. Meilläkin on saaria, järviä, metsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti