Potti nokkiin - ei makseta

Britannia on estämässä euron pelastamisen kieltäytymällä EUn jäsenenä osalistumasta IMFn 200 miljardin lisärahoitukseen. Kovin on lyhytnäköistä ja riidanhaluista tämä Englannin konservatiivien osallistuminen Euroopan Unionin yhteistyöhön. Mutta ei kanta varmaankaan kovin odottamaton voi kellekään olla?

Englannin hallitus näkee mielummin EUn euro-valtiot polvillaan ja mantereen myllerryksessä, kuin avaa omia rahoituskanaviaan. Taitavat lisäksi saada ohjausta oikein ison veljen kädestä aavan veden tuolta puolen. Mitä nyt sitten seuraavaksi yritetään. Tämä strategia ei ilmeisesti mennyt ihan Merkozyn suunnitelmien mukaiseen putkeen?

Kun kerran NokkaPokka on ainoa kieli, jota resurssien huvetessa aletaan noudattaa ja ilmeisesti ainoa keino, jolla tässä sodassa voi jotain saada aikaiseksi, ehdottaisin seuraavaa:

Kun omalta osaltaan sekä Englannin että USAn pankkisektori ovat ongelmamaiden suurin velkoja, ensimmäinen suurin Euroopassa toinen suurin maailmassa tulisi Merkozyn nyt ryhtyä toimiin, jolla näiden pankkien saamiset mitätöidään. Mieluiten kaikki mutta ainakin niin suuri osa kuin mahdollista, .

When there´s a will there`s a way. Asia voidaan varmasti hoitaa lainsäädäntöteitsekin, mutta parempi olisi ensin päästää Kreikka kunniallisesti konkurssiin. Sitten Portugal. Jos ei tämä riitä menköön seuraavaksi Italia ja sitten Espanja. Ja jos oikein hankalaksi menee heitetään vielä Ranskakin susille. Sillä sekoitetaan lopullisesti Pohjois-Atlanttinen finanssijärjestelmä, ajetaan USA 3. luokan supervallaksi ja aiheutetaan siellä samalla 2. sisällissota.

Kukaan ei meitä eurooppalaisia siitä kiitä, mutta sotaahan tämä on ollut jo jonkin aikaa. Sotia vaan on monenlaisia. Maksakoon viulut nyt ne, jotka tämän sopan ovat tuotekehittelyllään ja kytkykaupoillaan aiheuttaneet. Ei meidän ole mikään pakko suistaa kaikkia Euroopan kansoja vuosikausien kurjistumisen kierteeseen vain siksi, että muutaman suurpankin johdon bonukset New Yorkissa ja Lontoossa voidaan panna maksuun.

Eihän meidän tarvitse synnyttää kuin uusi eurooppalainen finanssijärjestelmä, jossa jokin muu kuin velan lisäys määrää rahan määrän.

Voimme hyvin katsoa kiitollisuudenvelkamme eurooppalaisten valtioiden demokratian 1940-luvun pelastamisen tulleen jo muutamaankin kertaan maksetuksi.

Ei lainaa takaisin maksaa tarvitse

Muistat varmaan keskustelun tästä aiheesta muutamia vuosia sitten? Sillä viitattiin valtioiden tai oikeammin julkisen sektorin ottamiin lainoihin. Ja mitä sitä nyt tavis moista vastaankaan väittämään. Erityisesti on kuitenkin mieleeni jäänyt Euroopan 12. parhaan valtionvarainministerin ensimmäinen toimi. Hän pani maksuun muistaakseni 2 miljardin lainanlyhennyksen Suomen valtionlainoihin.

Nyt sitten täällä EUssa ihmetellään, miten on mahdollista, että valuuttamme euro on ongelmissa? Eihän näin pitänyt käydä? Lainaahan ei tarvinnut koskaan maksaa takaisin?

Tämä tuli taas kerran mieleen, kun tutustuin aamun uutisiin, joiden mukaan  Kreikassa köyhyys on nyt huipussaaan. Vaikka tiedä nyt tuosta huipusta, kun prosessi on vielä kesken. "Viranomaiset, kirkonmiehet ja sosiaalijärjestöt varoittavat lehdessä jopa humanitäärisestä kriisistä." Kun kasvua yleisesti ottaen pidetään positiivisena, julkituon tässä uskoni siihen, että kreikkalaiset ovat tämän kehityksen osalta vain kasvun edelläkävijöitä.

Muistan hyvin poliitikkojen, keskuspankkijohtajan ja päivystävien ekonomistien puheet suomalaisten kulutusjuhlista. Ja näen tällä hetkellä kreikkalaisten taloudellista käyttäytymistä arvostelevat nettikirjoittelut sekä blogeissa että keskustelupalstoilla. "Parhaat" lähtevät siitä, että ihan oikein niille. Eikä aikaakaan kun koko eteläisen Euroopan kansakunnat oli niputettu yhteen vastuuttomien venkoilijoiden nippuun.

Mutta todennäköisemmin siellä on käynyt aivan samoin kuin meillä aikoinaan. Mitään erityisiä kulutusjuhlia ei kansalaisilla ollut. Mitä nyt poliitikot, keskuspankkijohtaja ja päivystävät ekonomistit vierittivät oman osaamattomuutensa maksajien harteille. Täytyyhän syyllinen aina nimetä. Sillä nyt ei ole väliä osuuko siinä oikeaan. Useimmin kun ei.

Meidän kolmen AAAn kansalaisten tulisi tämä muistaa myös nyt,  puhkuessamme pyhää vihaamme nettiin. Varsinkin näin Joulun alla kannattaisi tiedostaa ettei raha ole enää seteleitä, ei edes numeroita tiliotteessa vaan pelkkiä bittejä virtuaalimaailmassa. Sen siirtymisen ja kulloisenkin kohdentumisen lait päättävät meitä kaikkia viisaammat oliot. Eikä kenelläkään meistä ole sen paremmin kompetenssia kuin oikeuttakaan heidän päätöksiinsä vaikuttaa. Arvostelemisesta nyt puhumattakaan.


PS.

Kuralla oleva valtiontalous on seurausta huonosti toimivasta demokratiasta. Siitä, etteivät tavikset saa ääntään kuulumaan.

 

Läskin leikkaaminen on hölmöläisten hommaa

Suorittavan tason jatkuva karsinta johtaa julkishallinnossa ao. organisaation palvelun laadun heikkenemiseen. Siitä seuraa itseään ruokkiva tuhon kierre, jonka oikaisu ei enää julkishallinnolta onnistu.

Seuraa ulkoistamisen ja yksityistämisen kausi. Kalliimmaksi se kansalaisille tulee, koska tuotannollista toimintatapaa ei muuteta eikä julkishallinnollisen organisaation johtoon ja hallintoon puututa. Vain ”siivoojia” ja palvelutyön tekijöitä karsitaan. Siihen taas on syynä se, että vähintäänkin huomattava osa johdosta ja muista ”hallintohenkilöistä” on ikiomassa poliittisessa suojatyöpaikassaan.

Asia ei toki ole aivan näin suoraviivainen. Yksityistetty palvelu, joka sinänsä on usein - joskaan ei läheskään aina - mahdollista ja kannatettavaakin, edellyttää sitä tilaavalta ja valvovalta julkishallinnolta resurssia ja osaamista. Valitettavan usein poliittisten suojasyöttiläiden osaaminen ei välttämättä taas tähän lainkaan sovellu. Siitä huolimatta heistä ei päästä eroon, kuvaavimpana esimerkkinä kuntasektorin kreikkalainen 5 vuoden irtisanomissuoja kuntaliitostilanteissa.

Pahimmassa tapauksessa yksityistetyn sektorin kulut tuon tervehdytetyn/saneeratun julkishallinnon osalta säilyvät ennallaan tai jopa kasvavat. Veronmaksajalle maksettavaksi tulevat lisäksi yksityisen sektorin kulut toteutetusta palvelutuotannosta.  Kun suojatyöpaikoista ei haluta luopua kokonaiskustannukset siis kasvavat myös tätä kautta entisestään.

Entiset palkkaa nauttivat turhakkeet, jotka aiemmin eivät välttämättä suuremmin häirinneet organisaation palvelutoimintaa jäävät nyt säätämään, tilaamaan ja valvomaan toimintaa, jota he eivät osaa eivätkä ymmärrä. Samalla varsinaisen palvelutoiminnan, siis sen josta kansalaiset ao. julkishallinnon sektorille veroja maksavat - esimerkiksi poliisille, sairaanhoidolle, sosiaalitoimelle, tekninen toimi ... -  suorittaa yksityisen sektorin toimija,  jonka on pystyttävä toimimaan kannattavasti. 

Ja miksi ei pystyisi? Ainakin niin kauan kun yrittäjän, yrityksen tai muun yhteisön toimia valvovat samat osaamattomat henkilöt ja tahot, joiden ansiosta julkishallinnon palvelutuotannon tuottavuus ja palvelutaso alun alkaenkin laski. Onneksi monessa tapauksessa palveluyrityksen perustavat ja sitä alkuun pyörittävät juuri ne palvelutoiminnan osaajat, jotka tehokkuuden nimissä ulostettiin. He pystyvät maksamaan itselleen parempaa palkkaa ja paremmat työolot. Parhaassa tapauksessa he nettoavat vielä mahtavan myyntivoiton myydessään osakkeensa ”ulkolaiselle” pääomasijoittajalle. Tämän jälkeen viimeinenkin kotimainen kytkös katoaa.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2007/02/ainoa-oikea-totuus.html

PS.

Poliisin esimerkki ehkä vain osoittaa, kuinka uskomattoman suuri on vanhan julkishallinnollisen instituution pesiytynyt ylimääräinen "läski". Ei turhaan väitetä, että laihduttaminen on toistuvaa jatkuvaa  toimintaa mutta läski, se on ikuista.

Mitä väliä luottamuslauseäänestyksellä?

Opposition, tässä tilanteessa persujen ja kepulien keskeisin ase vaikuttaa nyt kansalliseen päätöksentekoon on juuri hallituksen luottamuksen testaaminen äänestyksellä. Mutta jo siitä asti, kun  parlamentarismin fundamentaallisesta noudattamisesta on tehty puolueiden vallan lisäämisen keskeinen keppihevonen, se on menettänyt käytännössä merkityksensä. Perustuslain 29 § vastaisesti ja sen rikkomisesta seuraavia sanktioita pelkäämättä, puolueet sitovat kansalaisten valitsemien edustajien kädet jokaisessa puolueessa painamaan nappia, jonka "porukka on päättänyt".

Kuitenkin asia, josta päätetään on Suomen kannalta äärettömän tärkeä, joidenkin mielestä jopa olemassa olon kysymys. T.Soinin sanoin; jätetäänkö "piikki auki"? Mennäänkö jäseneksi ESMään? Sillä, jos hallitus saa luottamuslauseen piikki jää auki taivaisiin asti eikä meillä käytännössä enää sen jälkeen ole äänestyksissä enää vaikuttamisen mahdollisuutta. (Runsaan 1% äänimäärällä ei voikaan olla. Mutta tähän mennessä on vaadittu päätöksen yksimielisyyttä.)

Olen oman mielipiteeni jo kirjannut eilisen artikkelin muodossa. Koska en katso meidän millään tavalla hyötyvän valuutan muuttamisesta, ja koska pidän sen seurauksia meille ja Euroopalle kokonaisuudessaan hyvin vaarallisina antaisin hallitukselle luottamuksen tämän asian osalta. Mutta e todellakaan olisi valmis kantamaan yksin vastuuta siitä, että kannanottoni olisi kansakunnan kannalta oikea.

Olen demokratiamme nykyisestä valuviasta aina aika ajoin kirjoitellut. Muun muassa 13.11.2008 artikkelissa, jossa käsittelin aihetta tuloerojen kannalta. Polittisen päätöksenteon toimivuus demokratiassa kuvastuu siinä, että kuka tahansa meistä osaa valita käsillä olevista vaihtoehdoista omalta kannaltaan parhaimman tai huonoimman, mutta yhteisön optimin löytäminen on huomattavasti vaikeampaa. Eikä sitä tulla koskaan löytämäänkään, jos kansan valtuutettamien edustajien kädet päätöksenteossa sidotaan, niiden puolueiden toimesta, joita he parlamentissa edustavat.

Olin varsin riemastunut havaitessani, että ainoan valtakunnallisen pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield juuri tänään käsitteli "minimi-maximi-optimi problematiikka" artikkelissaan Alas kohtuuton hintadiktatuuri. Hän puuttui markkinatalouden toimimattomuuteen ja totesi mm. "Voiton tavoittelu ajaa aina kohti ääritilaa." Ja toteaa lisäksi; "Ei ole mekanismia, joka automaattisesti tasapainottaisi markkinoiden taipumusta päätyä äärilaitoihin: kohtuuttoman kalliiksi, jos siihen on vain mahdollisuus, tai kohtuuttoman halvaksi, jos kilpailu avataan."

Olen samaa mieltä; automaattista mekanismia ei ole. Mutta mekanismi on. Sen toimiminen on lainsäädännön tehtävää. Markkinoiden toimintaa on aina säädetty, säädetään nyt ja tullaan tulevaisuudessakin sääntelemään laeilla. Sekä kapitalismissa että kommunismissa. Kuten Blåfildin käyttämistä esimerkeistä ilmenee, kyse on ainostaan aste-erosta. Dikotomiasta joko/tai, musta/valkoinen, minimi/maksimi. Optimia ei tällä tavalla löydy "koskaan". Jossain vaiheessa pitäisi ja voitaisikin optimi kuitenkin löytää. Minimi - maximi aaltoliikee tulee meille ihmisille aivan liian kalliiksi, mitattuna miten tahansa.

Optimiin ei johda puolueiden välinen kilpailu, jonka voi parhaimmillaankin tähdätä vain puolueiden kantojen välisen kompromissin löytymiseen. Termi "poliittinen päätös" rinnastetaan jo nyt hämäräperäisen kabinettipolitiikan suhmurointiin, sulle-mulle etujen jakoon ja kansakunta-kokonaisuuden kannalta epäonnistuneisiin ja aivan liian kalliisiin ratkaisuihin.

Ja minulla on myös lempisyy mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että valitsemamme edustajat eivät ratkaisuissaan saa käyttää omaa harkintaansa ja äänestää oikeaksi katsomansa vaihtoehdon puolesta. Puolueen kannasta riippumatta. (Eivät ainakaan, jos aikovat vielä tulevaisuudessakin valituiksi tulla.) Puolueet kun joutuvat aina kilpailemaan toistensa kanssa, toisiaan vastaan, äänistä tulevissa vaaleissa. Ja kuten Blåfield aivan oikein toteaa Voiton tavoittelu ajaa aina kohti ääritilaa. Juuri tämä pitää huolen siitä, ettei nykyisenkaltainen politbyrokratia voi koskaan hoitaa kansalaisten asioita optimaalisella tavalla.

Tästä valitettavasti myös seuraa, että niin kauan kun kansanedustajat toimivat valiokunnissa ja pleenumissa vain oman puolueensa napinpainajoina, on kansalaisten ja kansakunnan kannalta optimaalista ratkaisua turhaa Arkadianmäen teatterista kenenkään odottaa.

Luottamuslauseäänestyksellä ei siis ole muuta kuin teatraalinen arvonsa.

Onko Merkozy todella luopunut vaatimasta enemmistöpäätöstä?

"Katainen muistutti huippukokouksen loppulauselman kirjauksesta, jonka mukaan määräenemmistöpäätöksiin oikeuttava hätätilamenettely tulisi kyseeseen ainoastaan, jos koko euroalueen kestävyys olisi uhan alla. Tämän arvion suorittaisivat komissio ja Euroopan keskuspankki." Näin pääministeri Uuden Suomen mukaan välikysymyskeskustelussa juuri nyt.

Se helpottaa, joskaan ei kokonaan poista huolta määräenemmistöpäätöksen merkityksestä pienten maiden osalta. Tämän kirjauksen mukaan kahden erillisen tahon on ensin päätettävä, että koko euro-alueen kestävyys on uhattuna. Vasta sen jälkeen voidaan todeta, että tulee noudattaa hätätilamenettelyä, jossa määräenemmistö tulee kyseeseen. Siis sitä ennen päätös voidaan tehdä vain yksimielisyyden vallitessa???

Kun poliitikkojen luotettavuus ja hallituspoliitikkojen luotettavuus erityisesti on jo aikaa sitten ainakin minulta mennyt suosittelen, että tarkastetaan tulkitsevatko muut sopimukseen sitoutuneet ratkaisun yllä esitetyllä tavalla? Tutkimatta asiasta ei pitäisi ainakaan Eduskunnan päättää. Ei vaikka keskustelu ja varsinkin luottamuslauseäänestys siirtyisi myöhäisemmäksi. Asioita kun joskus on tapahtunut ihan yllätyksenä, jopa pyytämättä.

Silloin se on jo housuissa.



PS.

Ja siinäkin tapauksessa, että edellä kuvailtu olisi oikea tulkinta herää kysymys, onko meillä varaa joutua sellaiseen hätätilanteeseen, jossa joudumme maksumieheksi ties mistä veloista?

Vara on viisautta, ei vahingon enne.


PPS. klo 16.30 kommenttini Uuden Suomen artikkelin keskustelusta.

Jos "mutual agreement rule" tarkoittaa yksimielisyyttä, tuo 85% määräenemmistö vaaditaan päätöksenteossa todella vain hätätapauksissa, jotka komissio ja keskuspankki ovat sellaiseksi todenneet.

Nyt on sitten kysymys enää siitä, haluammeko olla mukana vastuullisena hätätilanteessa, jossa maksujen osalta taivas on kattona, eikä meidän mielipiteellä ole mitään vaikutusta meihin kohdistuviin maksuihin.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2011/12/onko-m...

Mielestäni EUn ja EMUn jäsenenä meidän pitäisi joko hyväksyä tehty sopimus tai vaihtaa valuuttamme.

Alaviitteistä

Ranskan presidentti on todennut mitä merkitystä on alaviitteistä. Ei mitään. Nolla. Nichts. Nothing.

Nyt sitten on kysymys siitä, kuka ei ymmärtänyt. Katainen vai Merkozy? Silläkään ei luonnollisesti ole väliä, koska Merkozyllä on aina yli 85 % äänistä. Ja jos hänelle sattuisi persoonallisuuden hajautuminen, kummallakin jakojäännöksellä on painoarvonsa mukaisesti veto-oikeus. Myös tilanteessa, jossa jäsenten enemmistö yrittää saada sen maksumieheksi omista töppäilyistään.

Meillä ei ole moista mahdollisuutta. Meidän mielipiteellä ei ole painoarvoa sen paremmin enemmistön päätöksiin kuin oppositiona ollessamme. Me siis olemme se Nolla. Nichts. Nothing. Miksi moisesta oikeudesta pitäisi vielä erikseen maksaa? Eikö jo maksamamme miljardit ja vielä takaamamme miljardit riitä?

Tätä vauhtia historian alaviitteeksi jää Suomi, merkityksetön menneisyyden  pikkuvaltio koillisessa Europassa.



PS.

Oliko Jyrki-boyllä oikeus sitoa meidät EVMään sillä tavalla, jolla hän sen teki?

Pöytäkirjasta valtakirjaan?

Suomalaiset poliitikot, mukaan lukien Siilinjärveltä kotoisin olevat, eivät ole tunnettuja kansainvälisen politiikan ymmärtämisestä. Brysselissä ei luotu ainoastaan talouskuria ja -unionia. Siellä samalla tuhottiin eurooppalaisten valtioiden yhteisön perusta, yhdenvertaisuus ja luottamus.

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2011/12/soon-niin-darwinismii-niin-darwinismii.html

Nuorella miehellä itsevarmuus oman näkemyksen ainutkertaisesta oikeutuksesta on ihan kannatettava, joskus jopa siedettävä ominaisuus. Suomen pääministerillä ei. Ei ainakaan silloin, jos hän tekee Suomen valtion nimissä sitoumuksen, jonka tekemiseen hänellä ei ole valtuutta. Sellainen käsitellään meillä valtionpetoksena, valtakunnanoikeudessa. Valtuudet saadan ensin ja niitä ja vain niitä saa käyttää.

Tätä ei muuta se, että hän ja hänen opetuslapsensa ovat sitä mieltä, että "Tavoitteenamme onkin ratkaisu, jonka kautta Suomi voisi osallistua EVM:ään, Katainen sanoi.

– Suomen etu yksiselitteisesti on se, että euro on meillä valuuttana jatkossakin, ja että Euroopassa on vahvemmat talouspoliittiset säännöt. Tämän eteen tehdään nyt töitä, hän sanoi."

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2011/12/mista-oikein-brysselissa-paatettiin.html

Menettely muistuttaa kovasti väärennetyn pöytäkirjan esittämistä, josta samaisella siilinjärveläisellä taitaa vieläkin olla pientä selvittämistä kesken. Ei hänellä silloinkaan tainnut olla valtuutta siihen mitä teki. Hinku saa olla ihan mikä tahansa, mutta toimintatapojen on tälläkin tasolla oltava laillisia.