lauantai 10. joulukuuta 2011

Mistä oikein Brysselissä päätettiin? Tiedämmekö, luulemmeko vai toivommeko?




Ainakaan euro-ongelmaisten kansalaisvaltioiden akuutteihin ongelmiin ei puututtu. Toivottavasti pitkän aikavälin ratkaisut osoittavat lähestymistavan hyödyllisyyden. Milloin mahdetaan tarttua euromaiden velkakriisiin?

Mitä mahtaa seurata siitä, että Britannia jäi EUn sivuraiteille seisomaan? Maalla kun on, USAn jälkeen eniten saamisia EU-valuuttaan sitoutuneilta "ongelmamailta". Onko tämä lopullisen pesäeron alku? Vastaus tähän riippuu varmasti varsin paljon myös siitä, miten voimakkaasti ja nopeasti EVM toteuttaa "Tobin-vero"-aikeensa.

Pienimerkityksellinen ei liioin ole kysymys siitä, miten kokonaisvaltainen ja pitkäkestoinen on USAn jo julkistaman yhteistyön rintamasuunnan vaihtuminen länteen, Tyynelle Merelle? Ilman USAn aktiivista ja monipuolista henkistä, poliittista ja taloudellista "tukea" Briteille tulee varsin ikävät olot saarellaan. Miten mieleen sattuukaan tupsahtamaan Napoleonin Mannermaansulkemus vuodelta 1806 ja Robert Gates vuodelta 2011 Naton kokouksessa, Brysselissä? Onneksi historia ei toista itseään? Ei ainakaa yksi yhteen.

Ja miten Pariisin ja Berliinin irtiottoon ja eurooppalaisen yhteisön luottamuksen perusteiden hajoittamiseen suhtautuvat jenkit? Miksi heidän pitäisi enää olla pohteissaan Euroopan tulevaisuudesta? Itse nimitettynä maailmanpoliisina he ovat maksaneet Euroopan viulut jo yli 60 vuotta. "Nyt eurooppalaiset pystyvät ilmeisesti hoitamaan omat asiansa, myös turvallisuusuutensa entiseen tapaansa?" Eikä NATO ole jenkeille ainakaan halpa ratkaisu. Ennemminkin se on nyt, varsinkin jenkkien rintamasuunnan kääntämisen johdosta, ylimääräinen kustannus.

Tai vaikkapa Ruotsi, Norja, Unkari, Irlanti tai Venäjä? Niin, mitä mahtavat Euroopan kehityksestä ajatella nyt Putin ja hänen opetuslapsensa? Sotilaallisista strategioittensa lähtökohdista he jo ovat kertoneet ja niiden resurssoinnista samoin. Miten he mahtavat suhtautua eurooppalaiseen nykykehitykseen? Miten he tulkitsevat tulevaisuuttaan, varsinkin jos he samalla miettivät kehitystä kaakkoisrajallaan? Heitä tuskin suoranaisesti kiinnostavat tai innostavat sen paremmin euro-valuuttojen lupaukset tulevasta budjettikuristaan kuin määräenemmistötkään?

Tietääköhän pääministerimme mitä on ollut Brysselissä päättämässä? Päätellen siitä, millä tavalla toisaalta hän ja toisaalta "varapääministeri" ja media sopimukseen kirjattua alaviitettä ja erityisesti sen pohjalla olevaa Suomen Eduskunnan pääministerille antamaa valtakirjaa tulkitsevat, sopii epäillä. Sopii myös epäillä ymmärsivätkö muut sopimusosapuolet pääministerimme valtakirjan rajaukset? Tiedämmekö me muutkaan siis mitä on oikeasti sovittu?




1 kommentti:

Hakki kirjoitti...

Repeämiä syntyy Pohjois-Atlantisten yhteiskuntien välille. Ja vauhdilla. Brysselissä päätettiin paljosta muustakin kuin määräenemmistöistä.

http://www.nytimes.com/2011/12/11/world/europe/euro-crisis-pits-germany-and-us-in-tactical-fight.html?_r=1&partner=rss&emc=rss