Ja milloin mitäkin, mutta erityisesti korkeaa tuottoa ilman riskejä. Ja niin heidän pitääkin varsinkin, jos muiden rahoja sijoittelevat. Ja mitäpä muuta institutionaaliset sijoittajat tekisivätkään? Eiväthän sijoitettavat rahat ole heidän. Useimmissa tapauksissa ne ovat meidän; työeläkevakuutusvaroja, sairasvakuutussäästöjä, osakerahastoja, pankkisäästöjä ... meidän rahoillammehan he, tai ainakin suurin osa heistä pelaavat.
He pelaavat niillä 90 % maailman rahasta, jota me tavikset emme koskaan näe. Virtuaalirahalla.
Nyt he kuulemma "vaativat" Euroopan Yhdysvaltoja. Euroopan Unioni ei riitä, ei liioin sen valuutta Euro. Ne eivät ole riittävän uskottavia tarjoamaan meille riittävän korkeaa tuottoa ilman riskejä. Kun emme ole osanneet valita edustajiksemme riittävän kyvykkäitä poliitikkoja huolehtimaan eduistamme, valtuuttamamme sijoittajat ovat kertomassa näille - vai meille? - missä kaappi seisoo, miten yhteiskuntien tulee rahoittaa elämänsä. Siis sijoittajat kertovat meille, miten meidän tulee elää.
Tuskinpa kovin monikaan meistä, eduskunta- tai kuntavaaleihin osallistuessaan on tullut miettineeksi mitä toistuvista huonoista valinnoista seuraa? Tuskin kukaan on valmis silloin uhraamaan ensimmäistäkään ajatusta sille, mihin kehittämämme puoluepoliittinen järjestelmä meidät valintaa suorittaessamme johtaa? Epäpäteviin kansanedustajiin ja kunnanvaltuutettuihin. Onko syytä olettaa, että rahojamme sijoittavat, ja sillä elävät, toimivat sen pätevämmin?
No money, no honey, no funny. Se taitaa olla housuissa nyt. Sijoittajamme voimme milloin tahansa irtisanoa ja vaihtaa toiseen, mutta puoluepoliittiseen rakenteeseen etabloitunut poliitikko ei lähde kulumallakaan. Siitä järjestelmä pitää huolen.
Vaan eipä se taida tuossa demokratian kehdossakaan enää oikein hyvin mennä, kun heidän presidentti pitää nykyhetkeä keskiluokan tulevaisuuden kannalta kriittisenä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti