Potti nokkiin - ei makseta

Britannia on estämässä euron pelastamisen kieltäytymällä EUn jäsenenä osalistumasta IMFn 200 miljardin lisärahoitukseen. Kovin on lyhytnäköistä ja riidanhaluista tämä Englannin konservatiivien osallistuminen Euroopan Unionin yhteistyöhön. Mutta ei kanta varmaankaan kovin odottamaton voi kellekään olla?

Englannin hallitus näkee mielummin EUn euro-valtiot polvillaan ja mantereen myllerryksessä, kuin avaa omia rahoituskanaviaan. Taitavat lisäksi saada ohjausta oikein ison veljen kädestä aavan veden tuolta puolen. Mitä nyt sitten seuraavaksi yritetään. Tämä strategia ei ilmeisesti mennyt ihan Merkozyn suunnitelmien mukaiseen putkeen?

Kun kerran NokkaPokka on ainoa kieli, jota resurssien huvetessa aletaan noudattaa ja ilmeisesti ainoa keino, jolla tässä sodassa voi jotain saada aikaiseksi, ehdottaisin seuraavaa:

Kun omalta osaltaan sekä Englannin että USAn pankkisektori ovat ongelmamaiden suurin velkoja, ensimmäinen suurin Euroopassa toinen suurin maailmassa tulisi Merkozyn nyt ryhtyä toimiin, jolla näiden pankkien saamiset mitätöidään. Mieluiten kaikki mutta ainakin niin suuri osa kuin mahdollista, .

When there´s a will there`s a way. Asia voidaan varmasti hoitaa lainsäädäntöteitsekin, mutta parempi olisi ensin päästää Kreikka kunniallisesti konkurssiin. Sitten Portugal. Jos ei tämä riitä menköön seuraavaksi Italia ja sitten Espanja. Ja jos oikein hankalaksi menee heitetään vielä Ranskakin susille. Sillä sekoitetaan lopullisesti Pohjois-Atlanttinen finanssijärjestelmä, ajetaan USA 3. luokan supervallaksi ja aiheutetaan siellä samalla 2. sisällissota.

Kukaan ei meitä eurooppalaisia siitä kiitä, mutta sotaahan tämä on ollut jo jonkin aikaa. Sotia vaan on monenlaisia. Maksakoon viulut nyt ne, jotka tämän sopan ovat tuotekehittelyllään ja kytkykaupoillaan aiheuttaneet. Ei meidän ole mikään pakko suistaa kaikkia Euroopan kansoja vuosikausien kurjistumisen kierteeseen vain siksi, että muutaman suurpankin johdon bonukset New Yorkissa ja Lontoossa voidaan panna maksuun.

Eihän meidän tarvitse synnyttää kuin uusi eurooppalainen finanssijärjestelmä, jossa jokin muu kuin velan lisäys määrää rahan määrän.

Voimme hyvin katsoa kiitollisuudenvelkamme eurooppalaisten valtioiden demokratian 1940-luvun pelastamisen tulleen jo muutamaankin kertaan maksetuksi.