Krenatöörit
- Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,
- oli kumpikin Venäjän vanki.
- Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,
- he väsyi ja matkaan ei hanki.
Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan:
Peri hukka jo voittajankin,
oli lyöty ja pirstattu armeija maan, –
ja keisari, keisari vanki.
Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain,
kun murheiset tiedot saavat;
ja toinen äänsi: »Oi tuskiain,
taas aukeni vanhat haavat!»
Sanat toisen soi: »Taru loppui tää,
ja ma voisin kanssas kuolla,
mut mulle vaimo ja lapset jää,
joit' eivät vieraat huolla.»
»Ma vaimosta viis, ma lapsista viis,
voin uhrata rakkaimmanki;
jos on nälkä, he käykööt mieroa siis,
oi, keisari, keisari vanki!
»Sua, veikko, nyt mä vannotan:
Jos murtaa mun tää vaiva,
vie kanssasi ruumiini Ranskahan,
sa hautani Ranskaan kaiva.
»Tää kunniaristi rinnallein
sa laske arkkuun myötä
ja paina pyssy vierehein
ja miekka vyölle vyötä.
Kirjoittanut Heinrich Heine, Wikiaineisto
- Kumpikin näistä "veljeksistä" - tuo ranskalainen ja "saksalainen" - on kertaalleen jo yrittänyt, eivätkä onnistuneet. Mutta sen paremmin mieroa kuin nälkääkään en osaa omaisilleni toivoa.
Maantieteelle emme voi mitään. Emmekä historialle.
2 kommenttia:
Tuollaiset Ranskan ja Saksan väliset keskinäiset sopimiset onnistuvat *tällä hetkellä* siksi että Sarkozy ja Merkel tulevat keskenään toimeen.
Mutta ei tarvii mennä kuin edelliseen parivaljakkoon, Ranskan Chirac ja Saksan Gerhard Schröder. Nämä eivät tulleet lainkaan toimeen keskenään. Tällainen parivaljakko ei pysty tappelematta johtamaan Saksa-Ranska vetoista Liittovaltiota. Ei vaikka kuinka olisi 85% enemmistöpäätösvalta takana.
Varsinkin vaikeina aikoina varsinkin Ranska tuntee äkkiä joutuneensa syrjityksi, ja koko yhteiselo menee väistämättä riidaksi. Ja ilmisodaksi saakka.
Tuollainen kahden valtiojohtajan vetoinen diktatuuri ei muutenkaan ole mikään kovin optimaalinen ja demokraattinen johtamismenetelmä. Reunavaltioita potkitaan melko väistämättä päähän, jos näillä ei ole liittovaltion osasena mitään keinoja puolustautua.
Suhteellisen paha soppa tulee, kun näiden kahden johtajan jälkeen uudet johtajat astuvat remmiin.
Sekä Ranska että myöskin Saksa ovat korviaan myöten veloissa. Silti koko tämän viikonlopun agenda, ja juuri näiden velkaruhtinaiden opastamana, keskittyi sen asian ympärille että muita maita kurnittiin vaatimuksella velkaantumisen estoon. Omat sikasuuret velat oli opettajien toimesta jo tyystin unohdettu.
Ja lääkkeenä Euroopan velkaongelmiin Hollannin ja Suomen tapaisten demokratioiden oikeudet poljettiin 85% määräenemmistöpäätöksen alle. Ei saa pikku maat protestoida isoille, kun ovat niin pahasti velkaantuneitakin...
Anonymous, kiitti kommentista
Oikeassa varmasti olet. Ainakin nyt näyttää siltä, että Angela on suorastaan hurmaantunut Nicolaksestaan. Valitettavasti.
Ja olet varmasti oikeassa siinä, että loputtomasti ei rakkaudenkaan alkuhuuma kestä. Ei ole koskaan kestänyt itsenäisten valtioiden välillä, mutta yhteiselo saattaa joissakin, tosin hyvin harvoissa tapauksissa kasvaa ykseydeksi ilman "sotaa ja verisiä vaatteita". Saksa ja Ranska tosin ovat ainakin aiemmin - siis ennen Euroopan Hiili ja Kaasu sopimusta - olleet esimerkkejä juuri päinvastaisesta.
Veloissahan hekin. Totta kai. Mutta suurin velallinen ja ongelmamaiden eurooppalainen saamamies on Englanti ja länsimaisen, Pohjois-Atlantisen markkinayhteisön vastaava on kaiken alku ja juuri - USA. Ranskan ja Saksan omat velat on nyt ehkä helppo maksattaa hei, siis briteillä ja jenkeillä? Määräenemmistöllä saattaa olla myös käyttöä, jos ei edellisten tulevat pankkikriisit riitä?
Seurava artikkelin käsitteleekin juuri tuota ylikävelyä, sen seurauksia meille ja niitä kysymyksiä, joita päätös on varmasti herättänyt sekä Lontoossa että Washingtonissa, mutta myös Moskovassa ja Pekingissä.
Lähetä kommentti