Eagles fly singly
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Soon niin darwinismii, niin darwinismii...
Taas on oltu lajia pelastamassa? Brysselissä. Keinot vaan ovat entiset. Nyt ainoana uutena oli Nokka-Pokka, yhteisöllisyyden tunnettu edistäjä. Mitä nyt muutama rotta laivasta lähti. Väliäkö hällä? Vai oliko nyt kyse sittenkin nokkimisjärjestyksen selvittämisestä? Sitäkin toki tarvitaan. Evoluutiossa.
Suomen perustuslakia on sitten 1999 ainakin jo kertaalleen korjailtu. Taitaa olla taas korjailukierros edessä? Sehän on tunnetusti mahdotonta, että vallassa olevat eturivin poliitikot, olisivat toimineet vastoin lakia, edes perustuslakia? Siinäpä varmaan vielä pojilla tenkkapoo, millä tavalla uusi nyt kirjoitetaan? Täytyyhän pääministerin päätökset aina legitimoida siitä riippumatta, mitä asiassa ovat mieltä perustuslakivaliokunta, suurivaliokunta tai Eduskunta?
Jos nyt kuvittelee, mitä nämä ikiomat darwinistit nyt miettivät veikkaisin, että pohdinta vaihtoehdoista; sumutuksesta, bluffista tai lehmänkaupoista eivät ole kaukana. Jotain varmasti vaalikrajalle on uhriksi tarjottava ennen kuin voidaan olla varmoja siitä, etteivät Moskovan mielenosoitukset siirry Helsinkiin.
Sillä, on se vaan niin fantsua, niin fantastista. Se sosiaalidarwinismi, vahvimman valta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hakki,
”Sosiaalidarwinismi, vahvimman valta” ja siihen sisältyy kaikki valta luomakunnassa, Siilijärven poikien mukaanluettuna. Jos asian sisältöä katsotaan Darwinismin esittämässä käsitekehässä, niin enpä uskoisi Siilijärven olevan kehnompi paikka avata silmänsä ensikerran. Paikka tuskin merkitsee paljoakaan ja uskoisin laadun olevan parempi jonkin uudenlaisen näkökannan syntymiselle, kuin mitä metropolitistit saavat. Todennäköisesti Siilijärvi on jos mitään, niin parempi kuin jokin suurkaupunki, jossa säännöt ja regulaatiot iskostetaan varhain ja moninaisemmin kuin mitä maasauden rauhassa on koskaan tarpeellista.
Lait on laadittu ennakkoluulojen tueksi ja kumminkin mikään, tai mitään tuntemaamme ei ole voitu välttää lakien voimalla. Ainoa lain muoto jolla on kestävyyttä on kasvatus jonka tarkoitus perustettu yhteisymmärryselle, mikä ei ole rakennettavissa kilpailevin opetuksellisin pakkokeinoin, vaan syntyy vapaudessa. Sylkeä poliisia kasvoille ei ole vapautta, vaan pakkomieltä, siitäkin huolimatta, että useissa piireissä siitä on tehty vapauden symbooli. Perustuslait, kuten nimikin edellyttää ovat pysyviä. Ja kumminkin elämme maailmassa jossa mikään ei ole, eikä voi olla pysyvää, vaan on aina muuttumisen alainen. Muuttuminen yleensä katsotaan nagatiiviseksi ja kumminkaan, olipa sen suunta mikä tahansa, emme ole koskaan voineet muuttaa sitä. Monista ”vaihtoehdoista”, huolimatta parhaatkin perustuslait voivat palvella vain ajalleen olennaisia tehtäviä ja kun aika vaatii uusia tehtäviä, tulee lakien myöskin olla uusia, tehtäviinsä soveliaita.
Vaihtoehdet eivät milloinkaan poikkea ”perustuslaki”, käsitteistä. Ne ovat syntyneet aikaisemmasta ja siksi eivät voi tarjota uutta. Uusi on aina kova pala, emmehän voi tunnistaa sellaista jota emme koskaan ole tavanneet, ihmistä, asiaa tai sitä kaikkea mitä tuntematon käsitteeseen sisaltyy. Mutta, kuten kaikessa kehityksenalaisessa, trial and error is the only way and it can be expensive. Ehkä voimme sanoa, että siilijärveläinen onkin uusi Kekkonen? Sanoisin kekkonenmaisuus on ainoa tapa pitää jarjestystä. Ehkä muistat armeija-ajoilta, että ”järjstys pitää olla - vaikka vain huonokin”
Anonyymi, kiitti kommentista (Karl?)
Darwinin oppi ei väitä, että luomakunnassa vahvimmalla on valta. Evoluutiossa pärjäävät sopivimmat, eivät vahvimmat. (fitest vs. strongest) En aseta Siilinjärveä syylliseksi teoista, joita sen paljasjalkaiset maailmalla tekevät. Tyydyttääkö tältä osin?
Voimme toki keskustella siitä onko poliisin kasvolle sylkeminen pakkomielle vai vapauden symboli. Mielestäni ei kumpikaan. Perustuslakien pitäisi kieltämättä olla pysyviä. Vaan eivätpä tunnu oleven edes lakeja, siis yhteisön itselleen määrittämiä toimintastandardeja, joiden rikkomisesta seuraa sanktio. Meillä ainakin on voimassa periaate, että puolueet säätävät uuden lain, jos ne ja niiden edustajat ovat jääneet kiinni aiempien rikkomisesta. Ja joitakin yksittäisiä määräyksiä ne rikkovat jatkuvasti.
Toki lakien pitää muuttua ajassa, heijastaen yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Vaan miten menetellään silloin, kun lakia säätävät keskittyvät lakien rikkomiseen? Tai kun lakeja kirjoitetaan vain yhden porukan tavoitteiden edistämiseksi, muiden - tässä tapauksessa kansalaisten enemmistön - kustannuksella?
Viittauksesi Kekkoseen tuntuu todella pahalta. Valitan, en ole kanssasi siitä todellakaan samaa mieltä. Hänen tapansa kieltämättä oli vahvimman tapaa. Se on vahvimman diktatuuria. Onneksi on olemassa hyvin monia muitakin tapoja ylläpitää järjestystä. Ihan demokratian mukaisia, ei vain näennäisdemokraattisia tapoja.
Ordnung muβ sein. Kannatan. Mutta ns. tavisten kannalta vähimmän huonoksi on tähänkin mennessä osoittautunut demokratia. Ei diktatuuri, sen paremmin valistunut kuin terroriin pohjautuva diktatuuri.
Hakki,
Lait muuttuvat ”ajassa”, ja kuten sanoit lakien laatijien mukaisesti. Sehän on itse ns. kehityksen perusluonne. Mutta evolutionalinen kehityksen suunta, liike, ei ole kuten me tahdomme sen olevan. Siinä tapahtuu paljon liikkeitä, taaksehyppyjä, ikaankuin lisävauhtia ottaakseen ja nähdäkseni siksi, että edettiin nopeammin kuin mitä oma psykologinen kehittyminen olisi voinut sallia vallitsevissa olosuhteissa. Eihän oppimista koskaan tapahdu ilman erehdyksiä. Jäljittely ei ole oppmista sanan syvemmässä merkityksessä, vaan vanhan toistamista, valmiiksipurtua ja sitä meille tarjotaan kaikissa mahdollisissa muodoissa. Tuolloin emme saa mahdollisutta oppia katsomaan maailmaa omin silmin, vaan katsomme sitä ”opettajien” silmillä, auktoriteettien mielipiteillä, joita meidät on ”opetettu” lakien voimalla seuraamaan.
Demokratia, näennäinen demokratia, kuten asian ilmaisit, ei suinkaan ole eroavaa tavasta jota demokratian tulkitsemme. Demokratia on uskomus, uskonto, mielipide, consept joka on täysin tukinnanvarainen, tulkitsijasta riippuvainen asiakäsittely, ideologinen käsite jota olemme pyrkineet kaikella mahdolisella tavalla sovelluttamaan epämääräisiin ns. inhimillisten pyyteiden täyttämiseksi ja joka, kuten kaikki muukin, demokratia on pakoitettu antamaan tietä jollekin uudelle jota emme - ollen sen syntymävaiheessa - vielä voi tuntea. Ehkä pidät tuota fatalistisena näkemyksenä, mutta yksinkertaiseen sanallistamiseen potenttiaaliseen tapahtumaan ei juuri muuta ole sanottavissa kuin ennustuksien luontoisia mielipiteitä ja sellaisina vain ne voidaan ottaa.
”Uki” oli aikansa ilmentymä, eikä hänentapaiset, suorasukaiset ”ilmentymät” tänähetkenä pääse kovinkaan pitkälle. Heillä, jopa siilijärveläisillä on jotakin uutta hihassa, mutta tuskin itsekään tietävät mitä se on.
Elämme paljon tapahtuvassa, paljon vaativassa maailmassa kuin koskaan aikaisemmin tutemassamme ja joka vaatii paljon enemmän kuin mitä laiskahko elämän tyylimme pystyy antamaan. Meiltä vaaditaan suorituksia - ei pelkästää teknologisesti kaupallisia – vaan henkisiä uudistuksia, uusia tapoja katsoa asioita ”to put our hause in order”. Tietoisuus mitä olemme on ainoa tie ymmärtämiseen mitä ja miksi ajattelemme ja teemme opetettujen - ei- itsestämme oppimiemme - vaan yhteiskunnallisten ajatuskaavojen mukaisia toljauksia joita epätoivoisesti pyrimme korjailemaan ja siten seuraamaan populaarisia näkemyksiä.
Olemme keskustelleet monia kertoja näistä asioista ja ehkä jo ajattelet vanhan kaverin sortuneen jonkin uskontopoliittisen ryhmän sokeaksi seuraajaksi. Näin ei ole käynyt, enkä näillä jutuilla ketään pyri seuraamaan sanottavaani, vaan jos mitään, niin katsomaan itseensä, koskapa vain sielta, itsestä voi löytää kaiken sen mistä syytämme toisia. Ei itsesyytöksien avulla, vaan tiedemiehen perusteellisen tarkkailun olenneisen ja ei-olennaisen selkeällä eroittelulla.
Anonyymi, kiitti kommentista (Karl?)
Vastinetta, kappale kappaleelta.
Evoluutio on kehitys, joka tapahtuu haluammepa sitä tai emme. Se lienee määritelmänä aina "after the fact"? Jalostus, myös rodunjalostus on eri juttu?
Demokratia on kyllä käsite, konsepti joka voi omata erilaisia muotoja. Kyse on kuitenkin aina kansan vallasta siis kuten Lincoln Gettysburgissa erinomaisesti tiivisti "that this nation, under God, shall have a new birth of freedom -- and that government of the people, by the people, for the people, shall not perish from the earth". Nämä periaatteet ovat keskeisintä, ei millä nimellä konseptia kukin meistä ilmiötä haluaa kutsua.
Olen aina ihmetellyt mitä kaikkea me tavikset oikein kuvittelemme johtajien hihassa olevan? Varmasti siellä jotain on, elleivät johtajat ole kädettömiä. Mutta muu on kuvittelua, ellet sitten jonain pidä sitä johtajan oman ainoan oikean totuuden toteuttamisen meta-suunnitelmaa tai kaikkea sitä, mitä sieltä hihasta kulloinkin esille pompahtaa, "after the fact"?
Maailma on aina muuttunut ja olen valmis myöntämään, että muutosnopeus yhä kasvaa. Mutta tämä kasvu on meidän itsemme aikaan saama, ei meistä riippumattoman luonnon aikaansaamaa. Koska meidän nykyisyytemme on seurausta tekemistämme valinnoista, on meillä ollut vaihtoehtoisia toimintamalleja. Niitä meillä on edelleen. Valinta on edelleen meidän. Toki jossain vaiheessa on mahdollista, että joku tai jotkut tekevät jotain peruuttamatonta.
Saattaa olla, että tämä eliölajimme ei pysy itse aiheuttamansa muutoksen mukana? Niin on varmaan käynyt ennenkin? Kulttuureita on syntynyt ja kuollut ihmiskunnan koko pari miljoonaisen historian kuluessa. Jälkeäkään jättämättömiä varmasti huomattavasti enemmän kuin niitä, joista edes jotain jo tiedämme. Mutta muista eliölajeista ilmeisesti poiketen meillä on tietoisuus ja osaaminen muuttaa olennaisesti oman elämisemme reunaehtoja. Valintamahdollisuus meillä siis on edelleen.
Varmasti jokainen joka ajattelee samalla myös johonkin uskoo? Ja sitä uskoaan muokkaa niiden oppien ja kokemusten perusteella, jotka ovat matkan aikana itselle mukaan tarttuneet. Yksi niistä on analysointi, erittely. Toinen erittelystä tehtävä synteesi, eritellyn ilmiön seuraukset. Osin siihen pitäisi kuulua vielä johtopäätökset ja niitä seuraava toiminta, joka valitettavasti liian usein jää tietoisesti toteuttamatta.
Enpä yritä minäkään ketään, en edes Urkkia, syyllistämään. Mutta yritän kyllä löytää tapahtumien ja ilmiöiden syyt ja ainakin omalta osalta toimia siten, että en uudelleen samoihin virheisiin sorru. Sekään ei aina kyllä onnistu.
Lähetä kommentti