Virtuaalisysteemi
voi toimia vain niin kauan kuin on riittävästi uskoa ja luottoa.
Jossain vaiheessa se loppuu. Näin on tainnut käydä nyt. Valtioiden
yksipuoliseen päätökseen pohjautuva FIAT-järjestelmä on tullut tiensä
päähän. Alkaako taas reaalitalouden aika? Systeemi ilmeisesti joka
tapauksessa vaihtuu.
Systeemikriisi
ei ratkea virkamiestyönä, se vaatii poliittista johtajuutta. Ja yhä
useampi asiantuntijoista on valmis uskomaan, että EMUn ja EUn ongelmat
ovat nimenomaan systeemikriisin tuotoksia. Systeemi ei toimi edes siten
kuin on suunniteltu, koska poliittiset päätöksentekijät ovat
tietoisesti systeemin romuttaneet, lipeämällä aiemmista hyvistä
päätöksistään. Lisäksi jo lähdössä mukaan hyväksyttiin tietoisesti – ilmeisesti poliittisista syistä - valtioita,
joita ei olisi pitänyt mukaan hyväksyä. Ainakin yksi pääsi mukaan
varkain. Ja yhteisen valuutan edellyttämän yhteisen, kurinalaisen
talouspolitiikan ”unohtaminen” ja luottaminen kansallisvaltioiden
poliitikkojen hyvään tahtoon huolehtikin lopusta.
Nyt
ollaan sitten kovin lähellä totuuden hetkeä. Liian lähellä. Pelastuuko
euro ja sen myötä EU, vai onko kaikki niiden eteen tehty työ hukkaan
heitettyä? Onko meidän pakko kuopata maanosamme menestyksekkäin
rauhanprojekti päätöksentekijöittemme ja oman holtittomuutemme ja
hillittömyytemme vuoksi? Onko meidän tällaisessa tilanteessa edes
poliittisesti mahdollista siirtyä kohti kiinteämpää taloudellista
kurinalaisuutta? Ilman sitä on turhaa toivoa jatkoa sen paremmin
eurolle, EUlle kuin rauhan jatkumiselle Euroopassa.
Kreikka,
Irlanti, Portugali, Espanja, Italia. Hetki hetkeltä euro-alue vajoaa
uusiin ja entistäkin syvempiin pohjamutiin, kun virkamiehet ja
poliitikot kutsutaan komiteoittensa hätäkokouksiin. Parleeraamaan. Komiteoilla ei sotia voiteta ja nyt on kyseessä sota. Sota rahamarkkinat vs. demokratia.
EUssa
tarvittaisi nyt johtajuutta. Luonnollisin olisi suurin maksumies Saksa
ja Angela Merkel, mutta tarjolla on vain Ranska ja Nikolas Sarkozy.
Miksi ihmeessä useimmiten finanssejaan rationaalisesti hoitavat
saksalaiset nyt kuuntelevat moista tekogallialaista ja ovat hänen
vietävänään? Ja hänhän vie, kuten maailman kuulu pillipiipari aikoinaan.
Systeemikriisi
ratkeaa vain toimilla, joilla kriisin syyt selvitetään ja poistetaan.
Todennäköisesti se nyt vaatii jo uuden systeemin kehittämisen. Eikä
uutta systeemiä saada luotua virkamiestyönä. Ei senkään vuoksi, että
samalla olisi korkea aikaa katsoaa Pohjois-Atlanttista yhtenä syiden ja
seurauksien verkostoa. Ja saada tämä kokonaisuus kuntoon. Sen toimimaan
saattaminen edellyttää sekin poikkeuksellista johtajuutta. Eikä sitä
ole näkyvissä.
Heinäkuussa
on aikaa reflektoida. Alla linkit tänä vuonna tästä aiheesta
kirjoittamiini artikkeleihin, aikajärjestyksessä, viimeisimmästä
ensimmäiseen. Useimmissa tapauksissa kommentit vasta valottavat kokonaisuutta. Ole hyvä, jos kiinnostaa.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23967/kriisin-siemenet-istutetaan-silloin-kun-maa-menestyy
Olisiko jo korkea aika asettaa pankkijärjestelmämmekin perusteet kyseenalaiseksi?
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/19017/pankkijarjestelma-sanoi-poks-pelureiden-ponzi-pyramiidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti