tiistai 9. elokuuta 2011

Se taitaa olla housuissa nyt




Virtuaalisysteemi voi toimia vain niin kauan kuin on riittävästi uskoa ja luottoa. Jossain vaiheessa se loppuu. Näin on tainnut käydä nyt.  Valtioiden yksipuoliseen päätökseen pohjautuva FIAT-järjestelmä on tullut tiensä päähän. Alkaako taas reaalitalouden aika? Systeemi ilmeisesti joka tapauksessa vaihtuu.


Systeemikriisi ei ratkea virkamiestyönä, se vaatii poliittista johtajuutta. Ja yhä useampi asiantuntijoista on valmis uskomaan, että EMUn ja EUn ongelmat ovat nimenomaan systeemikriisin tuotoksia. Systeemi ei toimi edes siten kuin on suunniteltu, koska poliittiset päätöksentekijät ovat tietoisesti systeemin romuttaneet, lipeämällä aiemmista hyvistä päätöksistään. Lisäksi jo lähdössä mukaan hyväksyttiin tietoisesti  – ilmeisesti  poliittisista syistä -  valtioita, joita ei olisi pitänyt mukaan hyväksyä. Ainakin yksi pääsi mukaan varkain. Ja yhteisen valuutan edellyttämän yhteisen, kurinalaisen talouspolitiikan ”unohtaminen” ja luottaminen kansallisvaltioiden poliitikkojen hyvään tahtoon huolehtikin lopusta.


Nyt ollaan sitten kovin lähellä totuuden hetkeä. Liian lähellä. Pelastuuko euro ja sen myötä EU, vai onko kaikki niiden eteen tehty työ hukkaan heitettyä? Onko meidän pakko kuopata maanosamme menestyksekkäin rauhanprojekti päätöksentekijöittemme ja oman holtittomuutemme ja hillittömyytemme vuoksi? Onko meidän tällaisessa tilanteessa edes poliittisesti mahdollista siirtyä kohti kiinteämpää taloudellista kurinalaisuutta? Ilman sitä on turhaa toivoa jatkoa sen paremmin eurolle, EUlle kuin rauhan jatkumiselle Euroopassa.


Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja, Italia. Hetki hetkeltä euro-alue vajoaa uusiin ja entistäkin syvempiin pohjamutiin, kun virkamiehet ja poliitikot kutsutaan komiteoittensa hätäkokouksiin. Parleeraamaan. Komiteoilla ei sotia voiteta ja nyt on kyseessä sota. Sota rahamarkkinat vs. demokratia. 


EUssa tarvittaisi nyt johtajuutta. Luonnollisin olisi suurin maksumies Saksa ja Angela Merkel, mutta tarjolla on vain Ranska ja Nikolas Sarkozy. Miksi ihmeessä useimmiten finanssejaan rationaalisesti hoitavat saksalaiset nyt kuuntelevat moista tekogallialaista ja ovat hänen vietävänään? Ja hänhän vie, kuten maailman kuulu pillipiipari aikoinaan.


Systeemikriisi ratkeaa vain toimilla, joilla kriisin syyt selvitetään ja poistetaan. Todennäköisesti se nyt vaatii jo uuden systeemin kehittämisen. Eikä uutta systeemiä saada luotua virkamiestyönä. Ei senkään vuoksi, että samalla olisi korkea aikaa katsoaa Pohjois-Atlanttista yhtenä syiden ja seurauksien verkostoa. Ja saada tämä kokonaisuus kuntoon. Sen toimimaan saattaminen edellyttää sekin poikkeuksellista johtajuutta. Eikä sitä ole näkyvissä.


Heinäkuussa on aikaa reflektoida. Alla linkit tänä vuonna tästä aiheesta kirjoittamiini artikkeleihin, aikajärjestyksessä, viimeisimmästä ensimmäiseen.  Useimmissa tapauksissa kommentit vasta valottavat kokonaisuutta. Ole hyvä, jos kiinnostaa.




Olisiko jo korkea aika asettaa pankkijärjestelmämmekin perusteet kyseenalaiseksi?

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/19017/pankkijarjestelma-sanoi-poks-pelureiden-ponzi-pyramiidi


Ei kommentteja: