Kepu on hyvää vauhtia jauhautumassa Persujen alueosastoksi.
Dermareiden luokanopettaja on etsimässä konseptejaan ja mahdollisesti
puolueensa menetettyä menneisyyttä. Kokiksien kultapoika on saamassa
nenulleen niin, että tuntuu. Ja se sutki, se leimaa meidät kaikki
peppuilijoiksi. Ja miksi?
Koska entiset kolme suurta eivät riittävän aikaisin ottaneet
huomioon, että maailma on netin myötä olennaisesti muuttunut. Puhe ei
riitä, tarvitaan tekoja. Lupauksista joutuu vastuuseen. Parlamentarismi
on muuttunut puolueiden demokratiaksi. Politiikka on yhteisten, ei vain
omien asioiden hoitamista. Lait koskevat myös poliitikkoja. Maailman
myrskyt eivät meitä noin vain ohita. Pelkkä hymyileminen ei riitä.
Kaikille ei voi olla mieliksi. Kansalaisten vaatimusta
oikeudenmukaisuusdesta ei pidä aliarvioida. Johtajan on osattava
priorisoida.
Hallituskin heiluisi, jos ajat olisivat entiset. Nyt kuitenkaan ei.
Sen opetti jo Jyrki-boyn isoveli Matti Vanhanen aikoinaan. Ilman
pääministerin esittämää aloitetta ei hallitus eroa, eikä uusia vaaleja
saada aikaan. Nythän Jyrkillä ja Jutalla on neljä vuotta aikaa näyttää
mihin pystyvät. Ei heillä henkilökohtaisesti, eikä heidän
puolueillaankaan ole mitään menetettävää. Vain voitettavaa. Maine
saattaa alkuun mennä, ellei ole jo mennytkin, mutta aikaa on jos kykyä riittää. Mutta otteen pitäisi kyllä olennaisesti parantua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti