keskiviikko 24. elokuuta 2011

Poliittinen johtajuus puntarissa

Kepu on hyvää vauhtia jauhautumassa Persujen alueosastoksi. Dermareiden luokanopettaja on etsimässä konseptejaan ja mahdollisesti puolueensa menetettyä menneisyyttä. Kokiksien kultapoika on saamassa nenulleen niin, että tuntuu. Ja se sutki, se leimaa meidät kaikki peppuilijoiksi. Ja miksi?

Koska entiset kolme suurta eivät riittävän aikaisin ottaneet huomioon, että maailma on netin myötä olennaisesti muuttunut. Puhe ei riitä, tarvitaan tekoja. Lupauksista joutuu vastuuseen. Parlamentarismi on muuttunut puolueiden demokratiaksi. Politiikka on yhteisten, ei vain omien asioiden hoitamista. Lait koskevat myös poliitikkoja. Maailman myrskyt eivät meitä noin vain ohita. Pelkkä hymyileminen ei riitä. Kaikille ei voi olla mieliksi. Kansalaisten vaatimusta oikeudenmukaisuusdesta ei pidä aliarvioida. Johtajan on osattava priorisoida.

Hallituskin heiluisi, jos ajat olisivat entiset. Nyt kuitenkaan ei. Sen opetti jo Jyrki-boyn isoveli Matti Vanhanen aikoinaan. Ilman pääministerin esittämää aloitetta ei hallitus eroa, eikä uusia vaaleja saada aikaan. Nythän Jyrkillä ja Jutalla on neljä vuotta aikaa näyttää mihin pystyvät. Ei heillä henkilökohtaisesti, eikä heidän puolueillaankaan ole mitään menetettävää. Vain voitettavaa. Maine saattaa alkuun mennä, ellei ole jo mennytkin, mutta aikaa on jos kykyä riittää. Mutta otteen pitäisi kyllä olennaisesti parantua.

Ei kommentteja: