keskiviikko 17. elokuuta 2011

Mikä tekijä, jos mikään

erottaa Jutan Angelasta ja Nicolaksesta? Varmaan monikin asia. Mutta päättömiä puhuvat kaikki kolme.


Saksan ja Ranskan johtajat uhkailevat huonosti taloutensa hoitavia maita Euroopan rakennerahastojen varojen jäädyttämisellä. Samalla he ehdottavat euroalueelle yhteistä pankkiveroa ja taloushallintoa, Euroopan taloushallitusta. Mutta sen, että kyseessä olisi liittovaltiokehitys, he luonnollisesti kieltävät. Ja kaikki tämä vain siksi, että Ranska on halunut saada erillisen taloushallituksen jo aikaa sitten eivätkä saksalaiset halua enää joutua EUn maksumiehiksi ja ylivelkaantuneiden euro-maiden pelastajaksi.


Kuitenkin vuonna 2002-2003 juuri Ranska ja Saksa lipesivät tietoisesti ja tarkoituksella EUn vakauskriteereistä. On varsin luonnollista otaksua, että emme Euroopassa nyt olisi tässä tilanteessa, jos Ranska ja Saksa eivät olisi lähteneet kriteereitä rikkomaan. Millä tavalla muut EU- ja euromaat saavat Saksan ja Ranska pysymään ruodussa jatkossa? Päätellen aiemmasta, emme mitenkään. Olipa meillä sitten Euroopan taloushallitus tai ei.


Euro on nyt samassa markkinain myllerryksessä, missä Suomi oli 1990-luvun alussa. Rakenteeltaan euro-kriisi on "kansallinen" pankkikriisi, samanlainen kuin se mikä meillä oli. Mutta nyt kyseessä on pankkikriisi, jossa "valtio" ei suostu tekemään mitään finanssisektorinsa kuntoon saattamiseksi. Sen paremmin sen rakenteen kuin substanssinkaan osalta. Perinteisesti kansallisvaluuttojen osalta valtio joutuu itse hoitamaan pankkikriisinsä. Mutta sen paremmin Ranska, Saksa kuin Iso-Britanniakaan eivät moiseen halua sitoutua. Olisiko USAlle kaatuva vastuuosuus liian suuri?


Mr./Mrs Markkinavoima on globaali finanssisektori. Siitä valtaosa lienee lähtökohtaisesti USAn ja ja mainitun kolmen kotikutoisia luomuksia? Pankkeja, vakuutusyhtiöitä, työeläkerahastoja, suuryrityksiä... Vielä tällä hetkellä, Friedmaniolaisen markkinaliberalismin huumassa ne rahastavat surutta valtioilta. Sillä valtiot ovat velallisia. Ja mitä suurempia ovat velat, sitä suurempia ovat korot. Ei velallinen ole koskaan vapaa ja itsenäinen.


Mahdollisuus pankkiveron aikaansaamiseen on jatkuvasti kaatunut siihen, että ollakseen tehokas se edellyttää suurta, mieluiten täydellistä kattavuutta. Se olisi ollut mahdollista saada aikaan maailmantalouden vapaassa pudotuksessa 2008-2009. Nyt ovat markkinavovoimat tainneet jo saada liian suuren otteen länsimaiden palleista (=länsimaitten hallituksista).


Jo Kreikan ensimmäisen pelastuspaketin rakentamisen yhteydessä, parisen vuotta sitten esitettiin mahdollisuutena, että se ei riitä. Ei ainakaan markkinoita rauhoittamaan. Ei riittänyt.

Ei kommentteja: