Viis Kreikan vakuuksista. Ruoka tulee meille kalliimmaksi.

Nyt kun kuvittelemme Kreikan vakuuksien ja takausten olevan meille se elämän keskeisin kysymys on syytä muistaa, että elintasomme ja elämisen laatumme huomattavasti merkittävämpi tekijä on päivittäinen ruokamme. Viimeksi sen hinnan jakautumista selvitytti juuri presidenttiehdokkuudesta kieltäytynyt Sirkka-Liisa Anttila. Sen tulokset hän salasi istumalla sen päälle. Eikä häntä kukaan siitä poiskaan saanut. Ja kuten Iso-Iitakin, myös Sirkka-Liisa on… aika rehevä. 

Kaupalla, ja erityisesti S-ryhmällä on mennyt hyvin. Väitteet siitä, että paikallisosuuskauppojen poliitikkojäsenten hyvävelikerho on kerta toisensa suhmuroinut parhaat kauppapaikat Slle ja ABClle on moneen kertaan kielletty. Mutta kieltämättä niin poliitikot aikoinaan kielsivät saaneensa vaalirahoitusta Kehittyvien Maakuntien Suomelta. Sen kauppiaseminenssien takaa löytyvät yllättävän samat nimet, kuin parhaimmilla kauppapaikoilla, valtateitten solmukohdissa olevien ABC-liikennemyymälöiden naapuriliikkeitten takaa Masku, Tokmanni, Suomi-Soffa ja Motonet. Mutta sattumaahan tuo varmaan on. 

Nyt taloustoimittaja Seppo Konttinen on, muistaakseni eilen, julkaissut kirjan nimeltä Suomalainen ruokalasku. Hän selittää mitä tapahtuu, kun ruoka matkaa pellolta kaupan tiskiin. Riemastuin niin kovasti siitä, että löytäessäni artikkelin Taloussanomista, se tuli tarkkaan taltioitua, luettua ja henkilökohtaisesti tiivistettyä. 

Tässä tiivistelmäni:

1.    Vähittäiskaupan keskittyminen on Suomessa EU:n korkein.

2.    Kilpailua ei ole, ei varsinkaan hinnoilla.

3.    Kaksi suurta keskusliikettä ostavat samanlaisin ehdoin.

4.    Maatalouden tuottavuuden kasvu ei siirry kuluttajahintoihin.

5.    Tavarantoimittajien pakosta antamat alennukset eivät siirry kuluttajahintoihin.

6.    Kaupan omat merkit estävät tuottajien ja pienten valmistajien pääsyn tarjolle.

7.    Suomessa kaupan siivu ruoan hinnasta on 52 prosenttia!

8.    Ruokaa mainostetaan Suomessa enemmän kuin missään EU-maassa

9.    Myös maataloustuottajat itse ovat elintarvikeyritysten omistajia.

10. Kannattavat kauppapaikat ohjautuvat ABC-ketjulle.

11. Alko ja kunnalliset palvelut pakottavat kansalaiset asioimaan uusissa suurissa liikekeskuksissa.

12. Bonuskortit tulevat kuluttajalle kalliiksi ja se näkyy hinnoissa

13. S-ryhmä siirtää asiakasomistajille kuuluvia voittoja investointeina Venäjälle ja Baltiaan.

14. Nk. höyhenteoria toimii käytännössä. Kun hinnat maailmanmarkkinoilla nousevat, kuluttajahinnat pöllähtävät meillä ylös. Kun hinnat maailmalla laskevat, meillä ne leijuvat vain hiljalleen alaspäin.

15. Suomalainen suosii suomalaista mihin hintaan hyvänsä, vaikka ruoan alkuperällä voidaan huijata.

16. Kuluttajille on syntynyt harhakuva, että joitakin tuotteita saa erikoishintaan. Sovitut ale-prosentit on kuitenkin leivottu jo etukäteen tuotteen hintaan.

17. Elintarvikkeita kuljetetaan turhaan maasta toiseen muun muassa tukipolitiikan takia.

18. Nollatutkimukset. Joku on aina jonkun asialla. Asiantuntijat ovat tässä maassa aina samoja. Pienet piirit pyörivät ja poliitikot siunaavat tämän kaiken.

19. Ruoan hinnasta keskustellaan edelleenkin liian vähän

Kun olen menneinä vuosina tällä blogillani usein tätä asiaryhmää tölväissyt, katson velvollisuudekseni kiittää Seppo Konttista, tekemällä sen myös nyt.  Tämä siinä toivossa, että Kreikka-kiihkomme ei auttaisi painamaan tätä kannaltamme huomattavasti tärkeämpää asiaa pimentoon. Ja siinäkin toivossa, että edes kilpailuviranomainen alkaisi harkita kenen asialla se oikein on. Kaupan keskusliikkeiden vai kansalaisten. Liian suuri toivo olisi uudistaa vaatimukseni siitä, että kansanedustajat säätäisivät markkinoille kilpailua. Puolueet, joita he edustavat eivät varmasti moisesta riemastuisi.

PS.

Ei siis mikään ihme, että Taloussanomien artikkeli oli kerännyt tähän mennessä 410 kommenttia. Milloin joku alkaisi asialle jotain tehdä?