perjantai 29. tammikuuta 2010

Katainen. Lopeta kaikki maataloustuet.





 


Työttömyys tulee siis kalliiksi Suomelle. Vielä kalliimpaa on maatalous.


STT:n välittämän uutisen mukaan maatalouden tuki nousi viime vuonna runsaaseen 2,1 miljardiin euroon.


Tuen saajia oli maa- ja metsätalousministeriön mukaan viime vuonna 77 000 kappaletta, joista tukea saaneita maatiloja oli 66 000 kappaletta. Jakolasku osoittaa, että maataloustuen saaja sai keskimäärin tukea 27 272 euroa eli 50 prosenttia enemmän kuin työtön.


Näin kirjoittaa tänään Talouselämä.





Rakentava ehdotus valtionvarainministerille. Koska maamme omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta on jo vuosia sitten luovuttu ehdotan, että kaikista maataloustuista luovutaan näinä ankeina aikoina. Työttömäksi näin joutuvat maanviljelijät, perheineen tulevat maalle huomattavasti halvemmaksi osana ylläpitämäänne työvoimareserviä.


Vuosisäästö ylittää helposti miljardin joka vuosi.

Kaavoitusmonopoli joutaa romukoppaan




Ei ihme etteivät markkinat meillä toimi, kartellien ja hyvien veljien luvatussa maassa. Aloin jo kirjoittaa, että lahjonnan luvatussa maassa, mutta se olisi ollut virhe. Me kun olemme vieneet verkostoitumisen sellaiselle tasolle, että vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa varsinasta lahjontaa kukaan pystyy edes toteennäyttämään. Siis lahjontaa jossa, suoritusta seuraa suosio.


Lahjonta on meillä osa niitä rakenteita, joita myös Maan Tavaksi kutsutaan. Pienen, harvaan asutun, uskonlahkojen nöyräksi peloitteleman, pohjoisen kansan kiroja. Ihmettelet varmaan mistä moinen positiivinen ote, näin päivää NOKIAn riemu-uutisten jälkeen?


Meillä kansalaisten köyhyys ja työttömyys kasvaa, teollisuus lähtee maasta, pääministeripuolue kulkee skandaalista skandaaliin, valtio rahoittaa toimintansa kasvattamalla valtion velkaa ennätysmäisellä vauhdilla ja päähallituspuolue ulosmittaa kaiken turhimpaan mahdolliseen. Siis Kankkulan kaivoon. Samalla asuntojen hinnat nousevat vuosi vuodelta. Miten on mahdollista, että näiden leveysasteiden ehdotonta välttämättömyyttä, asuntoa ja sen hintaa ei saada koskaan järjelliselle tasolle? Missä vika?


Kunnallisessa kaavoitusmonopolissako? Vaiko rakennusliikkeiden vähäisessä kilpailussa? Kauppaketjujen poliittisissa kykyissä? Epäonnistuneessa aluepolitiikassa? Vai politiikan moraalin puuttumisesta?


 


PS.


Heikon ja huonon talouden syy on toimimaton demokratia.


 

maanantai 25. tammikuuta 2010

Seteliselkärankaisia

Pääministeri ehdotti tukiseteliä sellaisille nuorille työttömille työnhakijoille, jotka löytävät itselleen työtä. On taas taidettu hiihdellä Rukan laduilla?


Mistä tämä setelivimma oikein on peräisin? Vanhusten hoidosta? Lasten päivähoidosta? Lounasseteleistä? Kulttuuriseteleistä? Liikuntaseteleistä? Koulutusseteleitä?


Onko yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta todella tarkoituksenmukaista ja tehokasta, että maahan kehitetään jatkuvasti uusi vaihdon välineitä? Eikö selvempää ja samalla yksinkertaisempaa, tarkoituksenmukaisempaa ja siksi tehokkaampaa olisi hyväksyä, että maassa on vain yksi yleisesti hyväksytty valuutta, euro?


Eikö saman asian ajaisi lainsäädäntö, joka ottaa huomioon tarpeelliseksi katsottujen eturyhmien erityistarpeet? Vai onko todella niin, että puolueitamme edustavat kansanedustajamme jakavat mieluummin ja nopeammin "erityisetuja" joillekin, luomalla uusia maksuvälineitä kuin, että säätyäisivät asiasta lait perusteellisemman harkinnan perusteella? Valiten tien sieltä missä vähemmän joutuu miettimään yhä vain hankaloituvaa kokonaisuutta.


Toisaalta. Eiväthän lait nytkään heitä koske. Jos lähellekään joutuvat, muutetaan lakeja.


 

Haitista metsäteollisuuden tuotekehittelyyn

Suomen keskeisimmät raaka-aineet ovat puut ja päät. "Ja kummatkin ovat vajaakäytössä. Edelleen." totesi ystäväni tänään. Keskustelimme jälleen kerran niitä näitä Helsingissä, Meilahden Virkistyskeskuksessa. Kuten useimpina maanantai-aamuina.


Tällä kertaa sivusimme ajankohtaisena asiana myös Haitin kohtaloa. Jokaisen keskustelijan mieleen olivat syöpyneet rauniot, soraläjiksi muuttuneet rakennukset ja ennenkaikkea maanjäristyksen aiheuttama inhimillinen hätä. Vahvistettujen tietojen mukaan vähintään 150 000 ihmisen hengen vaatineen onnettomuuden mittasuhteet mykistävät.


Siksi vain sivusimme itse tragediaa. Mutta muutama sana puista ja päistä ja Haitista.


Metsäteollisuus on Suomessa niin suurissa vaikeuksissa, että on korkea aika luoda uusia vaihtoehtoja. Yhtä yksittäistä selviytymisstrategiaa on turha perätä. Tässä vaiheessa tarvitaan monien uusien vaihtoehtojen synnyttämistä, joista kilpailun avulla vuosien saatossa toivottavasti kasvaa uusi, taloudellisesti terve metsäteollisuuden uusi tukijalka.


Puukerrostalot.


Tässä joku aika sitten joku japanilainen yliopisto testasi erilaisia kerrostalojen runkoja erityisesti suhteessa maanjäristyksiin. Muistaakseni  turvallisimmiksi osoittautuivat puurakenteiset kerrostalot. YouTubesta siitä löytyi filmejä. Kuusikerroksinen talo 7,5 Richterin maanjäristyksessä.


Sieltäkö meillekin uutta potkua metsäteollisuudelle? Mutta ensin kannattaisi varmasti muuttaa omat rakentamismääräyksemme sellaiseen kuntoon, että omilta markkinoilta kerätään osaamista.


Onhan ajatuksesta kieltämättä aiemminkin näillä palstoilla keskusteltu. Onkohan kukaan vielä aloitellut kehittämistä. Sillä Suomi elää metsästä.


 

perjantai 22. tammikuuta 2010

Tikullako käärmettä pyssyyn?

Pitäisikö itkeä vai nauraa?


"Professori Vesa Puttonen ryhtyy setvimään Suomen innovaatiojärjestelmää. Sitä arvioinut kansainvälinen asiantuntijaryhmä pitää suomalaisen järjestelmän suurimpina puutteina kasvuyrittäjyyden vähäisyyttä ja yritysten kansainvälistymisen heikkoutta. Nyt elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on kutsunut Vesa Puttosen selvitysmieheksi etsimään lääkkeitä valtion hajanaisen kasvuyritysstrategian ongelmiin." Näin Kauppalehti.


Varmaan Puttonen tietää tarkemmin kuin aiempi riippumattomaksi luokiteltu kansainvälinen arviointiryhmä minkälaista raporttia Mauri odottaa. Ja edelliskerrasta viisastuneena hän ottaa selvitysmieheksi todella tunnetun innovaatio-ekspertin. Voi ristus.


Kunnon puoluebyrokraatin tavoin Mauri hautaa omat ja kohorttiensa virheet teettämällä asiasta taas uuden selvityksen. Perusongelma lienee, että vaikka kuinka kaataa rahaa TEKESin, SITRAn ja Finnveran kautta yrityksiin muuta ei saada tulokseksi kuin rahan menoa. Aivan yhtä tuloksettomia ovat TEMin ELYjen "tuotteet" mitä ihmeellisimmille yrityksille, mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Ja kaiken huippuna vamaan yrittäjäkoulutukst, yrityskehittämöt ja -kiihdyttämöt, osaamiskeskukset ja yrityshautomot, projektiloista ja kaikenkarvaisista hankkeista puhumattakaan.


Kun tämän ja edellisen hallituksen tuloksellisuutta joskus myöhemmin ehkä arvioidaan havaitaan, että kunnon virkamiehen ja poliitikon tulos on yhä edelleen yhtä kuin panos. Tuskinpa mikään muu aiempi hallitus on saanut heitettyä yhtä monia kymmeniä ja satoja miljardeja yhtä mitättömillä tuloksilla.


Sääli, että me äänestäjät joudumme edelleen maksamaan näiden turhakkeiden virheistä.
 


PS.


Ilmeistä pääministeriainesta tuossa Maurissa?


 


PPS.


Lakatkaa jakamasta rahaa selvityksiin ja kavereillenne. Kaverit eivät ole osanneet tähänkään mennessä ja jää edes jotain sitä silmälläpitäen kun joudumme jälkenne vielä siivoamaan.

torstai 21. tammikuuta 2010

Pannaan kansalaiset tappelemaan toisiaan vastaan

 


On taas vastattu kyselyyn. Ja vastaukseksi saatiin: Lapsilisät pois isotuloisilta, jos valtion pitää säästää . Onhan se konkreettista. Ja johdonmukaista. Miksi ihmeessä isotuloiset tarvitsisivat lapsilisiä?


Mutta miksi ihmeessä näin pitäisi menetellä? Tunnetusti rahaa Suomesta kyllä löytyy. Myös verorahoja. Niitä vain käytetään holtittomasti ja vain puolueiden hyväksymiin tarkoituksiin.  Ja ne taas ovat tarkoituksia, joista hyötyvät vain puolueet ja puolueuskovaiset. Itse asiassa puhdistamalla puolueitten maallemme aiheuttama kustannus, mitään ei tarvitse leikata.


http://blogit.kauppalehti.fi/entries/edit/10333


 


 


 

tiistai 19. tammikuuta 2010

Mauria odotellessa

Olli Rehn pääsi läpi EU-parlamentin tentistä. Väyrynen lähtee puheenjohtajakisaan. Hyvin menee. Ensimmäinen ilmeisesti tuhoaa EUn talouden. Toinen suomalaisen kansalaisyhteiskunnan.


Jälkimmäiselle voi kyllä toivoa onnea ja menestystä kepuleistten keskinäisissä kisoissa. Voitto takaisi maaseutupuolueen merkityksen kukistumisen kokoaan vastaavaan rooliin. Siis ellei se Espoon siilinjärveläinen maaltamuuttaja taas pääse julistamaan jotain uutta luontevuutta poliittiseen etikettiin.


Voisiko todella olla niin, että vain minä koen kepun jääkylmän kosketuksen?




PS


En löytänyt tageistäni sadomasokismia. Valitan.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Valta vai vastuuko hakusessa?

Olemme ulkoistaneet vastuun. Paitsi niiltä, jotka haluavat vastuun ottaa. Nythän vallan käyttäjät eivät ole valmiita kantamaan vastuuta. Tai ainakin hyvin harva on siihen valmiuttaan osoittanut.


Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja marisee ainoassa valtakunnallisessa, että ulkoasiainvaliokunta ei saa Tasavallan Presidentin ulkopoliittisista toimista tarpeeksi tietoa. Kannattaisiko katsoa peiliin ja selvittää missä vika? Jos puheenjohtaja kokee tarvitsevansa enemmän tietoa, kannattaisiko sitä pyytää? Ja jos sitä ei pyynnöstä huolimatta riittävästi anneta, vaatia sitä?


Onko todella niin, että olemme kehittäneet parlamentaarisen järjestelmämme pisteeseen, jossa intituutiomme ovat kadottaneet kyvyn vaihtaa tietoja ja mielipiteitä ohi valtiosäännön pykälien? Sillä ei kai avoimessa, demokraattisessa Suomessa lakeja ole tehty vaikeuttamaan kansanvallan toteutumista? Eikä laki varmaankaan kiellä sen paremmin tietojen pyytämistä kuin vaatimista? Eikä tietojen antamista, jos kansan edustajat katsovat tietoa tarvitsevansa?


Vai olisiko taas kyse pelistä? Valtapelistä?

maanantai 4. tammikuuta 2010

Pohjimmiltaan samanlaisia vai monipuolisesti erilaisia?







Kulttuuri ei määrää identiteettiämme otsikoi tänään maan ainoa valtakunnallinen kirja-arvostelunsa taloustieteen vuoden 1998 nobelistin, Amartya Sen kirjoittamasta Identity and Violence nimisestä ja nyt suomeksi käännetystä kirjasta. Niin mielenkiintoinen kuin aihe varmaan taloustieteellisesti tai yleisinhimillisesti onkin, minua kiinnostaa enemmän sen toteamuksien soveltuvuus selittävänä tekijänä kansallisen politiikkamme kieroutumiin.


Mielenkiintoni herättivät seuraavat. ”Maailma ei ole mikään kulttuurien kokoelma. Kulttuurit ovat muuttuvia, toisiinsa sekoittuneita ja sisäisesti ristiriitaisia. On edes vaikea päätellä mikä on länsimaista. ” Ja vielä: ”Sen ei siis tarkoita vanhakantaiseen universaalistiseen tapaan, että ihmiset olisivat kaikki pohjimmiltaan samanlaisia. Pikemminkin hän on sitä mieltä, että ihmiset ovat kaikkialla monipuolisesti erilaisia.”


”Kulttuuri” onkin siis vain samanlainen leimakirves kuin ”puolue”, kuvaus joka ”jättää jälkeensä valheellisen ihmiskuvan jossa kulttuuri ja sen takapiruna uskonto määräävät identiteetin? No eipä tässä mitään maata mullistavaa uutta vielä liene? Mutta välvouhkan vaikutuksessa mielestäni on.


Välvouhkaksi Sen antoi esimerkiksi Tony Blairin Britannian, jossa muslimien uskonnollisista johtajista tuli ”islamin maailman virallisia edustajia”. Ja vähitellen huomion keskipiste, joka oli ollut terrorismin pelko ja sen muodostaman uhan hoitaminen alkoi muodostua itsetarkoitukselliseksi ”oikean uskonnon” pönkittämiseksi. ”Ja samalla jäi tekemättä se mitä olisi tullut tehdä: lujittaa kansalaisyhteiskuntaa.”


Onko meillä tapahtunut sama? Välvouhkasta - puolueista - on kasvanut itsetarkoitus, joka keskittyy hoitamaan ”omia oikeita asioitaan” ja samalla puolueet toiminnallaan estävät kansalaisten yhteiskunnan keskeisiksi asioiksi kokemien asioitten hoitamisen? Mieleen tulee auttamatta esimerkiksi puolueiden ripeä toiminta vaali- ja puoluerahoitusasiassa. Puolueet asettivat pikaisesti heitä itseään edustavan työryhmän lakaisemaan näkymättömiin paljastuneet epäkohdat. Säätivät uusia lakeja, jotka jättivät huomioon ottamatta kansalaisten keskeimmät pohteet; politiikan moraalin ja kansalaisten kokemat kansalaisten yhdenvertaisuuden puuttet ja paljastuneet säädettyjen lakien tietoiset rikkomiset.


Suunnitteleepa Tarasti vaali- ja puoluerahoitusta tai Taxell perustuslakeja Braxin tilauksesta, tapahtuu suunnittelu nyt puolueiden tarpeiden pohjalta. Ja suunnitelmat, kuten me tavalliset tossunkuluttajat olemme toistuvasti saaneet havaita, ovat yksin puolueiden tilaustöitä. Niiden vaikutusta sen paremmin kansan talouteen kuin kansalaisten kokemaan tasa-arvokäsitykseen ei tilaajia kiinnosta.



 


 

lauantai 2. tammikuuta 2010

Visio, missio vai strategian siemen?







 


 


Kumman haluamme säilyttää? Hyvinvointivaltiomme vai puolueitten johtaman politbyrokratiamme?


Sillä jommasta kummasta meidän on luovuttava. Rahat kun eivät riitä molempiin, lainaapa Euroopan 12. paras valtionvarainministeri vaikka tämänvuotisen 30 miljardin euron lisäksi, vielä toisen mokoman seuraavana. Sikäli jos moista enää on tarjolla vuoden kuluttua? Se 30 miljardia kun vastaa suuruusluokaltaan (31,2 mrd €) kaikkien tuloverojen määrää vuodelta 2008.


Toiseen ne kyllä riittävät. Ovat riittäneet jo kauan. Jo niinä aikoina kun kansantuotteemme oli vain pieni osa nykyisestä. Mutta silloin julkisyhteisöjen, valtion ja erityisesti kuntien käytettävissä ollut byrokratia, oli nykyistä pienempi ja halvempi.


Kuitenkin tämä hyvinvointivaltio tuottaa opetusta, terveydenhoitoa, sosiaaliturvaa ja turvallisuutta vähän laajemminkin. On tuottanut jo iät, ajat. Ja lähtökohtaisesti aina halvemmalla ja tehokkaammin kuin yksityisen sektorin palveluntuottajat. Se on helposti todettavissa jo siitä, että siirtyessään yksityisen sektorin palveluntuottajan palvelukseen, entinen julkisen sektorin osaaja pystyy hankkimaan itselleen paremmat tulot, miellyttävämmät muut työehdot ja hänet työllistävä yritys vielä tehdä voittoa.


Mutta mitä tuottaa puoluebyrokratiamme muuta kuin kuluja? Ja julkisten palveluiden tuottaja-osaajille pienempää palkkaa ja huonompia työehtoja? Jos siis politbyrokratiamme tarjoama johtamismalli on keskeisin erottava tekijä kalliin julkisen palvelun ja halvemman yksityisen palvelun välillä, kannattaisiko miettiä mitä tälle erottavalle tekijälle pitää tehdä?


Sillä ainakin oma arkikokemus osoittaa, että kansalaiselle palvelun laatu ei ainakaa huonone siirryttäessä julkisesta  yksityiseen.
 


 

perjantai 1. tammikuuta 2010

Mitä ihmisen elämässään pitäisi ehtiä?





Luoda maailmanvalta?


Rakentaa pyramidi?


Lihottaa pankkitiliä?


Kasvattaa lapsensa?


Nauttia elämästä?


Elää?