Vaalirahoituksesta, torjuntavoitoista ja sisäpiiritiedoista, vaikenemiseen, etelän-metiaan ja valtaan

 

Kepulandian synnyn ja kasvun lyhyt historia.

Lupausten mukaan tämän Vanhanen-Kiviniemi-Katainen hallituksen loppukautta leimaa keputyttöjen hiljaisuus. Pääministeri Kiviniemi ei suostu puhumaan vaalirahoituksestaan eikä ministeri Väyrysestä, ympäristöministeri Lehtomäki taas ei suostu puhumaan perheen osakesijoituksista eikä voimassa olevan paskalain järjettömyyden perusteista. Maa- ja metsätalousministeri Anttila istuu edelleen selvitystensä päällä, niistä vaieten.

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille,  joka saa Työvoima- ja elinkeinoministeri Pekkarisen hiljaiseksi.
 

Miten tähän on tultu?

Miksi Paras-hankkeet eivät onnistu? Miksi Julkishallinto ei supistu? Miksi pienien kuntien itsehallinnosta halutaan pitää kynsin hampain kiinni, vaikka niiden kustannukset seurausvaikutuksineen vievät meidät konkurssin partaalle? Miksi pieniä kuntia ei haluta yhdistää? Miksi Maan Tapaan ei haluta puuttua, eikä sen olemassaoloa edes aina myönnetä? Miksi demokratia ei meillä toimi? Miten uskonnolliseksi hurmosliikkeeksi kasvanut, leimallisesti maaseudun maanviljelijöiden ”etujärjestöpuolue” pystyy edelleen pitkälti määräämään minne verorahamme pannaan tai miten ympäristö-, maatalous-, elinkeino-, liikenne-, sosiaali- ja terveys-, kulttuuri- ja opetus- lainsäädäntö rakennetaan? Miksi kepukansa uskoo väitteisiin, että etelän – metia on jahtaamassa heidän Aurinkoisia Isiään ja Pirpsakoita Tyttäriään?

Aivan samasta syystä kuin demokratia ei toiminut 1940-1950 luvun taitteessa Dudinkassa, keskellä Siperian taigaa, Jäämereen laskevan Jenisein varrella. Aivan samasta syystä, jonka vuoksi rapautumaan päästetty kansalaismoraali ja kansantalous lopulta luhistivat Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton.

 

Tähän on tultu kirjoitti jo Kauko Kare aikoinaan.

Jo nuorena luin Unto Parvilahden Berijan tarhat ja Boris Björkelundin Stalinille menetetyt vuoteni. (Nuoremmille ikäluokille tiedoksi, että kirjoittajat olivat ns. Leinon vankeja, jotka Suomi/Valpo luovutti tuomittavaksi Neuvostoliittoon. Kumpikin kirjoitti Vankileirien saaristossa viettämistään vuosikausista ilmeisen rehelliset muistelmat, jotka eivät olleen silloisen diktaattorimme suuressa suosiossa.) Muistaakseni kummassakin kuvattiin samansuuntaisesti myös tapoja saada aikaan meitä suomalaisiakin hämmästyttäneet, joskus 100% ylittävät äänestysaktiivisuusluvut.

 

Ulkomuistista kaikki tapahtui jotenkin näin:

Kaikilla hallinnon ja kommunistisen puolueen tasoilla paneuduttiin kuukausikaupalla poliittiseen ohjaukseen ja agitaatioon. Paikalliset puoluepomot, työpaikkojen politrukit, vankileirien työprikaatien johtajat, komsomolit jne. vastuutettiin henkilökohtaisesti äänestysvilkkaustavoiteitten saavuttamisesta tyyliin ”tai muuten”. Sosiaalista painetta osallistua, kasvatettiin sekä porkkanoin että kepein.

Äänestyspäivä oli vapaapäivä koko maassa, myös vankileireillä. Maksuton vodkatarjoilu ja esimerkiksi ilmainen limppu tai mahorkka tai jopa harvinaista suklaata tai hedelmiä oli tarjolla. Maksutta. Sairaalat suljettiin ja potilaat ajettiin ulos vaalipäiväksi, eikä takaisin ollut tulemista ennenkuin ”kansalaisvelvollisuus oli täytetty. Vanhukset, jopa vaivaiset ja puolikuolleet kärrättiin äänestyspaikalle, ennalta tehtyjen suunnitelmien mukaisesti. Vaalipäivän kestäessä tarkastettettiin paikalla käyneet äänioikeutettujen luettelosta ja ”vaalipartiot” lähetettiin patistelemaan niitä, jotka eivät vielä ole käyneet. Ja joskus ehkä, tässä stahanovilaisten tavoitteiden luvatussa maassa myös asetetut tavoitteet ylitettiin ja äänestysprosentti ylitti 100.

Vaalisalaisuus oli virallisesti voimissaan, mutta kun kaikki tunsivat jäisellä taigalla toisensa ja varmuuden vuoksi erillisiä äänestyskoppeja joko ei ollut, tai ne olivat sellaisia, joista äänestäjän lippuun raapustama viesti selkeästi erottui kaikille ulkopuolisille, oli hyvän tavan mukaista näyttää vaalivirkailijoille, että oli äänestetty siten kuin piti. Silloinen ja sikäläinen Maan Tapa. (Sivumennen sanoen, tässä syy nimimerkkikirjoittelun kieltämisintoon Suomessa.)

Ja kaikki tämä vaiva ja ylenmääräinen kustannus maassa, jossa oli vain yksi puolue ja valittavaksi tulevat oli päätetty jo aika päivää sitten, jossain aivan muualla.

 

Siis miksi?

Miksi siis Paras-hankkeet eivät onnistu? Miksi siis Julkishallinto ei supistu? Miksi siis pienien kuntien itsehallinnosta halutaan pitää kynsin hampain kiinni, vaikka niiden kustannukset seurausvaikutuksineen, vievät meidät konkurssin partaalle? Miksi siis pieniä kuntia ei haluta yhdistää? Miksi Maan Tapaan ei haluta puuttua,....... Ja miksi tytöt haluavat vaieta?

Puhtaan valtapolitiikan jatkuvuuden turvaamisen vuoksi.

Kolmen kovan K-linjan vuoksi:

”Kekkonen – Kekkonen – Kekkonen” ja Korsimo ja Korhonen.

 

Siksi.

 PS.

Vastaus, että syynä olisi se, että Katainen sallii, on aivan liian yksinkertainen ja populistinen. Kannattaa jatkaa, kysyä Miksi Katainen sallii?

 

PPS.

Tiesittekö, että Italian Mafia on jo ollut opintomatkalla Suomessa. Näin ainakin, mikäli Veijo Miettiseen on uskominen.

 

PPPS. 28.9. klo 05.00

Ei sitten malttanut Paula pitää kiinni lupauksestaan. Nyt paljasti osakkeiden ostopäivät ja määrät per päiv. Nelosen mukaan Lehtomäen mies hankki osakkeita 15. ja 21. tammikuuta sekä 11. ja 16. helmikuuta. Tammikuussa perhe osti osakkeita noin 200 000 eurolla ja helmikuussa 100 000 eurolla.