keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Asfaltoidaan Keskuspuisto



Kyllä me ihmiset ollaan ihania. Tämä tuli taas mieleen joutuessani ensimmäisen kerran pitkästä aikaan ajamaan aamuruhkassa KEHÄ III sisäpuolella. Kaikki näkemäni valtaväylät täynnä autoja, lähinnä henkilöautoja. Kun joskus 90-luvulla jouduin liikkumaan henkilöautolla Lontoon ja Pariisin vastaavilla väylillä vastaaviin aikoihin kammottaa ajatellakin, minkälaisia ne ovat nyt
.
Ja infraa rakennetaan lisää. Teitä levennetään, niitä tulee lisää, betonisiltoja syntyy valtionvarainministerin sallimalla tahdilla, kuitenkin ilmeisesti vähemmän kuin tarvittaisi. Sillä aivan hurjalta tuo ruuhka tuntui.
Milloinkohan poliittiset puolueemme ymmärtävät, että nykymenoa jatkaen tulemme väistämättä tilanteeseen, jossa joskus – kuitenkin lähitulevaisuudessa - keskustelemme Keskuspuiston asfaltoimisesta yhtenäiseksi moottoritieksi tai 50 kaistaisen sillan rakentamiseksi yhdistämään sen itäpuolen länsipuoleen?

Toisaalta, jos meillä etenee pääministeriksi henkilö, jonka henkilökohtaiset asumisihanteet perustuvat itse rakennettuun omakotitaloon huitsin nevadassa kaukana kustannuspaikaltaan - kyllähän valtion kuljettaja hakee - ja ostotottumukset iloon käydä omalla autolla jossain toisessa, mutta kaukana, olevassa huitsin nevdassa suorittamassa päivittäiset tai ainakin viikottaiset ostoksensa, ja kehtaa vielä hehkuttaa autuuttaan kansakunnan onnelana ja edistäen toimillaan omaa visiotaan, niin mitä muuta voi odottaa?

Meillä on ilmeisesti edessämme sama kuin monessa USAn kaupungeista jo kauan sitten. Suburbia kutsuu keski- ja yläluokkaa, kaupunkien keskustat näivettyvät ja slummiutuvat, joukkoliikenne ei toimi missään, aikaa, rahaa, polttoainetta palaa ja ihmiset ja elämisen laatu sen lisäksi. Mutta näin ei tarvitse olla.

Lisää ajattelun aiheita sain netistä. Ohjelmasta e² http://www.e2-series.com/ kertomus Portlandin toimista aivan vastaavanlaisessa tilanteessa.

Kannattaisiko meidänkin alkaa tehdä? Muutoksen aikaansaaminen kestää kauan, mutta sitä ei saada aikaan ollenkaan ellei aloiteta. Tuumaamista on jo riittämiin.



Ei kommentteja: