Kun on käynyt ilmeiseksi, että Pääkaupunkiseudulle kasautuu kohta puolet Suomen väestöstä - kuka mistäkin syytä - voisi toivoa, että jostain löytyisi joku, joka hallitsisi kokonaisuuksia. Ainoan valtakunnallisen mielipidesivulla Etelä-Savon maakuntaliiton suunnittelujohtaja vaatii, että Pääkaupunkiseudun kehitys ei saa näivettää muuta Suomea. Itselläni – helsinkiläisenä - on toisen suuntainen huoli. Muun Suomen autioituminen ei saa näivettää pääkaupinkiseutua. Sillä, jos sekin näivetty, mihin nämä maaltapakolaiset, nämäkin maahanmuuttajat sitten sijoitetaan? Edellyttäen, etteivät samalla muuta maasta.
Kuten muutama viikko sitten, pääsin myös tänään ajelemaan aamuruuhkassa, viedessäni amerikkalaista sukulaistani lentokentälle. Autojonot eivät liikkuneet Kehä I:llä, Tuusulanväylällä, Hakamäentiellä suinkaan vain yhteen suuntaan. Niitä meni jatkuvasti lisääntyvässä määrin joka suuntaan. Ruuhkaa jo jo klo 06 ja 07 välillä! Pimeässä en nähnyt kuinka monta ihmistä autoissa oli. Mutta kun tässäkin vanhat merkit varmaan paikkansa pitävät, niin veikkaisin yhtä per auto. Edelliskerralla vaikutti siltä, että noin 09 mennessä rauhoittuu. Ja sama letka toiseen suuntaan työpäivän päätteeksi. Lisää asfalttia, lisää kaistoja!
Virastot halutaan siirtää Helsingin keskustasta halvempien neliöitten perässä pääkaupunkiseudun reunoille, kertoivat aamu-uutiset autoradiosta. Olisiko ollut VVMn vai Helsingin kaupunginjohdon kuningasidoita? Miten käy työmatkaliikenteen, sen aiheuttamien päästöjen ja työmatka-uupumuksen? Vai kuvitellaanko, että henkilöstö tässäkin tapauksessa muuttaa perässä? Ilmeisesti uutta aluepolitiikkaa paskapaketissa? Miten käy keskustan? Ghettoutuuko se, kuten tapahtui USAssa muutama kymmenen vuotta sitten? Tavarataivaat ja osin kaupatkin olemme jo siirtäneet Kehä III tai I varteen.
Liikenneministeriökö haluaisi pääkaupunkiseudulle voimaan ruuhka-/tiemaksut, joilla katettaisi lisääntyvien moottoriteiden rakentamisen kustannukset? Niin ja luonnollisesti alentaa nopeuksia päästöjen ja onnettomuuksien vähentämiseksi. Aivan. Valtio tarvitsee lisää rahaa pystyäkseen malsamaan lisää tukia sinne näivettyvään Suomeen. Miksei samalla panna totaalikielto autoilulle pääkaupunkiseudulla? Loppuisivat aamuruhkat kerralla.
TEM näpertelee energian risupakettinsa syöttötariffien sekä pellettien, ruokohelpin ja metsähakkeen Helsinkiin ohjauksen kanssa. Ja viherverottaa 750 miljoonaa euroa lisää kansalaisten energiankäytöstä. Silloin kun innovaatiotukien myöntämisestä periferian soffatehtaille aikaa jää.
Ympäristöministeriö paskalakeineen hirttää samanaikaisesti sekä haja-asustus alueiden asukkaat että vientituloja meille tuovat tehtaat kauniiden periaatteittensa ja harhaisen ideologiansa vuoksi. Tervemenoa vaan teillekin.
Työurien pidentämistä vaativat työnantajien etujäjestö EK ja kepukokoomus tuotannollisen teollisuuden voimakkaan maastamuuton keskellä ja yritysten uusiutumuskipujen aiheuttamaa työttömyyttä, joka on jo syrjäyttänyt kymmeniä tuhansia ammattimiehiä ja naisia putken kautta eläkkeelle. Samalla EKn jäsenten optioita ja bonuksia nauttiva johto laadituttaa itselleen eläke-etuja, jotka lähtevät siitä, että ”sikaeläkkeet” alkavat viimeistään kuusikymmppisinä.
Työntekijäjärjestöt, "maineekkaan menneisyytensä lumoissa elävä ammattiyhdistysliike" vaativat tapansa mukaan lisää liksaa ja muutosturvaa. Kepu on oman sarkansa jo tyylikkäästi hoitanut. Eli 5 vuoden palkkatakuu eli muutosturva kuntien yhdistymisestä työtä vaille jääville virkamiehille. Kreikkalaiset, satumaiset velkansa aiheuttaneine etuineen, ovat näpertelijöitä maan verovarojen havittelussa.
Ja pääministeri rajoittaisi alkoholimainontaa eikä toinen sosiaali- ja terveysministeri ole vielä ilmaissut kantaansa siideri- ja olutmainonnan rajoituksiin. (On olemassa prioriteetteja ja prioriteetteja.)
Olen ymmärtänyt, että politiikka on yhteisön yleisten ja yhteisten asioitten hoitamista. Poliitikoiksi kutsumamme ovat ainakin ilmoittautuneet siihen hommaan. Eikä se homma ole helppo, helppoinakaan aikoina. Puhumattakaan nyt, aikana jossa kansainväliselläkin foorumilla kaikki muuttuu sellaista vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä. Jopa meidän tavisten on helppo tehdä päätös yksittäisestä asiasta. Jopa edellä luetelluista asioista. Ei siihen tarvita poliitikkoja.
Poliitikot ja etujärjestösatraappimme olemme valinneet tekemään vaikeita asioita. Mutta sitä hommaa heistä ei tee kukaan. Eivätkä ketkään. Eikä, varsinkin nyt viimevuosien kokemusten perusteella arvioiden, heitä niiden tekijöitäkään löydy. Ei. Ihan oikeesti.
PS.
Olisiko mahdollista ottaa meidän tavallisten ihmisen tarpeet politiikan tekemisen lähtökohdaksi?
8 kommenttia:
Sokerina pohjalla on vielä se, että KePun toimesta yksi Euroopan suurimmista sulfidisen nikkelin varannoista (http://www.talvivaara.com/yhtio) on hajasijoitettu Kainuun perämetsiin. Ei siis Helsingin ydinkeskustaan, joka olisi kaikilla mittareilla kilpailukykyisin sijaintipaikka.
Juntti
Kepun ja Talvivaaran kytkös on minulle uusi. Kerro lisää. Mutta oletkos miettinyt mitä ympäristöministeriö olisi säätänyt, jos se olisi sattunut sijaitsemaan täällä? Tai TEM? Tai LM? Eikö olisikin hyvä, että maassa vielä on alue jonne muutetaan? Jopa siinä määrin, ettei kanta-asukkailla kohta enää ole varaa täällä asua. Muutetaan siitä huolimatta, että muulla olisi tarjolla vielä puhdas luonto halvempien elinkustannusten ohella? Ollaan me ihmiset kummallisia. Eikö?
Juntti tietää sellaista mitä Hakki ei tiedä.
Oijoi
Niin tietää moni muukin. Varmaan sinäkin. Mutta ei tässä tilanteessa nippelitiedosta yksin iloa ole.
Kyllä on niin päätöntä menoa.
Suomi joutuu selviytyäkseen uudelleensijoittamaan hujan-hajan olevat kansalaisens. Viljelysmaat ja puupellot pystymme hoitamaan stadista käsin. Helsingin lisäksi tarvitaan ehkä kymmenen muuta keskusta ja sinne tuodaan kaikki tiiviimpiin yhteisöihin hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Urbanisointimme on vielä pahasti kesken ja Helsinki kasvaa liian hitaasti. Asuntojen kokoa pienennettävä: se näkyy heti energiakulutuksen laskuna. Suunta on oikea, mutta vauhti on aivan liian hidas.
Helge
Olen harvoin kanssasi eri mieltä, mutta nyt tekisi mieleni olla. Ainakin yhdestä asiasta. Ei meidän tarvitse pienentää asuntojen kokoa. Emmeköhän edelleen johda Euroopan pienimmissä asunnoissa asuvien kaupunkislistan sarjaa?
Olen samaa mieltä siitä, että urbanisoitumisemme on pahasti kesken ja edellisen pääministerimme onnelan määrittelyistä johtuen, se ei liene ihme. Aivan ilmeisesti meidän täytyy ensin kokea jenkkien suburbia-ihanteen konkurssi karseimman kautta, ennen kuin saadaan maalta muuttajat ymmärtämään urbaanielämän reunaehdot ja todellisen kaupinkilaisuuden onnellisen asumisen ihanuus.
Olipa monta seikkaa kommentoitavaksi, yhteinen nimittäjä taitaa olla kaiken keskittyminen Pääkaupunkiseudulle.
Tuli eleltyä onnellista elämää Helsingissä ja myöhemmin Vantaalla 50- luvulta aina
vuoteen 1989. Sitten iski " päännousema päästä väljemmille vesille ", tuli rakennettua
ilmaisen tonttimaan Salon seudulle. Ei siitä sen enempää, kuin että oli oikea ratkaisu. Kaikki työhommat hoitui hyvin sieltäkin käsin koko uudenmaanalueelle.
En kyllä ymmärrä alkuunkaan sitä kantaa, että kaikki mahdollinen olisi keskitettävä
sinne kehäteiden liepeille. Joku muka hiilijalanjälki olisi pienempi kokonaisuuden,
siis koko valtakunnan tasolla silloin kun ihmiset on pakotettu aamuruuhkissa seisomaan, sitten taas liikkeelle kiihdyttämään, ja aina vaan autossa istumaan. Näennäisesti lyhyt matka ei ole edullinen kenellekään, jos se on ajallisesti pitkä.
Täällä ns. maalla ei ruuhkia tunneta, työmatka voi olla puolituntia tai enemmän, mutta
moottori ei käy enempää kuin kehän ruuhkissa seistessä muutaman kilometrin matkalla, silti siirrytään jopa 40 km. Eli se siitä saasteesta. Ja eikö ole parempi, että
ne päästöt hajautuvat laajemmalle kuin vain sinne Pääkaupunkiseudulle.
Oli mielenkiintoista käväistä taas Balkanilla, nähdä kuinka ihmiset ovat onnellisia
ilman älytöntä kiirettä päästä rikastuttamaan monikansallisia pörssiyhtiöitä.
Siellä näki taas miten asiat voidaan hoitaa paikallisesti. Tuloerot olivat kyllä
suuret, mutta jotenkin kaikki kansat vaikuttivat tyytyväiseltä.
Erityisesti Albaniassa näki mahtavan tekemisen meiningin, joka paikkaan nousi uutta rakennuskantaa, eikä mitään hökkeleitä, laaturakentamista kaikilta osin. Kahviloita ja ruokapaikkoja oli alvariinsa, palvelu pelasi, tarpeet oli lähipelloilta, hyvää ja maukasta, halpaakin, tietysti. Kyllä siinä olisi opittavaa meidän ABS-huoltamoiden muoviin pakattujen itsepalvelusämpylä kulttuurilla. Kyllä kateeksi kävi.
Jotain meistä poikkeavaa verotuksen tai muun viranomais-sääntelyn osalta oli siinä,
että katukuvassa, maaseutua myöten muodostui autokanta lähes 70% sti Mersuista.
Eikä mitää vanhaa kalustoa ainoastaan. Ei kaikki voineet olla Mafian rahoittamia.
No, se siitä, mutta ottaen huomioon, että Albania on Natomaa, sekä muutenkin
kiivaasti orientoitunut länteen, tulee mieleen, että tarttisko meillä täällä Kepulandiassakin ns. " tehrä jottain ". Ollaanhan me sentään pidempään oltu irti
soviet ajan varjosta. Vai ollaanko? Mikä meillä oikein mättää kun ollaan alistuttu
jähmeän byrokratian vietäviksi, vaikka ollaan muka vapaa maa. Natoon menosta tietysti
vielä kiistellään. En ota siihen kantaa.
Luoja varjele Albaniaa pääsemästä Eu-n jäseneksi, siitä ei seuraa kuin Suomen tie.
Tukahduttavia pykäliä pykälien päälle,sekä virkamiesten kasvava armeija.
"En kyllä ymmärrä alkuunkaan sitä kantaa, että kaikki mahdollinen olisi keskitettävä
sinne kehäteiden liepeille." Ettei tulisi väärää käsitystä, en käsitä minäkään. Mutta kun nyt niin näyttää käyvän, sen mukaan lienee pakko elää? Ei näistä puolueita edustavista poliitikoista ole lainsäädännöllä muuttamaan, positiivisesti ja motivoivasti kansalaisten elämänehtoja yhtään missään.
Piti oikein tarkistaa onko Albania NATO-maa? Ja on se!
Hieno oivallus: "Ollaanhan me sentään pidempään oltu irti soviet ajan varjosta. Vai ollaanko? Mielestäni politbyrokratiamme toiminta ja äänestyskäyttäytymisemme osoittavat, että ainakaan ajatuksellisesti emme ole. Olemme, siis ainakin minun mielestäni ajatuksellisesti edelleen suomettuneita Venäjänkin suuntaan. Lisäksi taidamme olla suomettuneita ainakin Brysseliin ja Washingtoniin. Samalla unohdamme, että kumartaessamme takalistomme kaikissa tapauksissa on alttiina potkuille, jostakin suunnasta. Ja potkuja haluavalle, halukkaita potkijoita tässä maailmassa riittää.
Olisivatko pitkät hallintoalamaisena elämisen perinteet pitäneet huolen siitä, että emme ymmärrä reaktiivisen alalivonnan, nöyristelyn ja aktiivisesti omien periaatteitten ja intressien mukaan toimimisen eroa? Molemmilla on mahdollisuus onnistua, kuten mm. historiamme osoittaa.
Lähetä kommentti