Meillä on nyt hallitus, jonka kolmesta puolueesta kaksi on toimimattomuudellaan ja tekemättömyydellään pitkälti aikaansaanut maamme nykyisen taloudellisen kurimuksen. Eivät ne suoranaisesti itse ole saaneet aikaan metsäteollisuuden kriisiä, euro-kriisiä eivät edes Nokian kännykkäbusineksen tuhoa. Vielä vähemmän Venäjän Krimin anastusta tai Itä Ukrainan kriisin jäädyttämistä.
Mutta sen sijaan, että ne olisivat päättäneet sopeutumistoimista ja saattaneet alkuun asioita, jotka todella loisivat maalle ja kansalle uusia mahdollisuuksi, ne keskittyivät oman tehokkuutensa itsekehuun ja kaikenkarvaiseen tyhjänpäiväiseen fantsutteluun. Ainoa kasvuun piiskattu erä, ainoa "onnistuminen" on julkinen velka. Ja nyt sitten taivastellaan aikaansaannosten seurauksia ja yritetään syyllistää syyttömät ja pannaan heidät joka tapauksessa maksamaan puolueiden fantsuttelujen laskut.
Ja ettei osoiteltaisi yksin kepuleita ja kokiksia on syytä jakaa kunnia "konkurssista" myös demareille, vasureille, viherpeipoille, ruåtsalaisille ja kristikansalle. Ainoa joka ei käsiään edellisissä hallituksissa ole liannut ovat persut. Kun heidän toimiaan hallituksessa on nyt muutaman kuukauden joutunut seuraamaan ei voi kuin todeta, että ei heidän läsnäolonsa aiemmissa hallituksissa olisi tuloksia ainakaan parantanut.
Juha Sipilän loikka tuntemattomuudesta Kepun puheenjohtajaksi yllätti kansakunnan. Jonkin aikaa näytti jopa siltä, että puolueapparaatin ulkopuolelta on edes yhteen puolueeseen löytynyt tolkullinen johtaja. Siltä ei näytä enää. Yhä selkeämmin alkaa käydä ilmi, että Sipilän yhteiskunnan tuottavuusloikkatavoite itse asiassa on sekä Esko Ahon että Matti Vanhasen hyvin yksipuolisten toteutumattomien yhteiskuntasopimusideoiden kopio, joita nyt Sipilän yhteiskuntasopimuksen nimissä pakotetaan toteutukseen. Täysin siitä riippumatta, että sen aukikirjattu sisältö ei lyhyellä aikavälillä vaikuta vientiteollisuuden kilpailukykyyn lainkaan ja pidemmällä aikavälilläkin vain mahdollisesti.
Puolueappaaraatit omine fiksaatioineen jylläävät edelleen ja näpertävät omien pikku ennakkoluulojensa ja intohimojensa uhkapelissä pelaten. Ja kaikilla on varmaan kivaa, paitsi laskun viimekäteisellä maksajalla. Kansalaisilla, veronmaksajilla. Mutta niin vaan on, että johtajuutta - sitä ainoaa mitä maa nyt todella tarvitsisi - ei tästä apparaatista enää löydy.
Olisi korkea aika katsoa totuutta silmiin; meillä ei enää ole varaa puolueiden toimettomaan fantsutteluun. Tarvitsemme kansalaisten kansallisen tervehdyttämisohjelman, vaikkapa sotakorvausten suorittamiseen verrattavissa olevan yhteisen ponnistuksen. Siihen ei kansalaisia ainakaan pakolla saada motivoitua. Tässä samalla vaihtoehtoisen ohjelman eräitä lähtökohtia, jonka vaikutukset viennin kilpailukykyyn ylittävät sekä hallituksen vaatimukset että etujärjestöjen ehdotukset:
- Kunnallisesta itsehallinnosta maakunnalliseen itsehallintoon ilman päällekäismiehitystä
- SoTe sektori maakuntien ja valtion rahoitettavaksi
- Energiaverotuksen vähentäminen tuulivoimatariffi kohtuullistamalla
- Kansallinen maataloustuen asteittainen lopettaminen
- Yrittäjyyden edistäminen alv-velvollisuuden rajaa nostamalla
- Puoluerahoituksen yksityistäminen
Tässä alla kaiken maailman asioista kirjoittamiani kommentteja viime viikoilta, lähinna arkistoituna itseäni varten.
Kohteesta <http://www.talouselama.fi/uutiset/ekn+hakamies+sak+vastasi+vaaraan+kysymykseen/a2325774?fail=f>
Kuka niitä
suunnitelmia oikein on pyytänyt?
Yhä selkeämmin alkaa
käydä ilmi, että Sipilän yhteiskunnan tuottavuusloikkatavoite itse asiassa on
Esko Ahon ja Matti Vanhasen hyvin yksipuolisen yhteiskuntasopimuksen kopio,
jonka EK ja sen tj, poliitikko Jyri Häkämies haluaa saada toteutettua. Täysin siitä
riippumatta, että sen aukikirjattu sisältö ei lyhyellä aikavälillä vaikuta
vientiteollisuuden kilpailukykyyn lainkaan ja pidemmällä aikavälilläkin vain
mahdollisesti. (Lyhyt aikaväli noin 3 vuotta, pitkä 5 - 10 vuotta.)
Sekä Aho että
Vanhanen että Häkämies elävät sen virheellisen fiksaation vallassa, että
palkansaajien etujen ja erityisesti palkkojen alentaminen siirtävät
elinkeinoelämämme Onnelaan. Taitaa kuitenkin olla näiden ikioma märkä uni.
Jos haluavat
olennaisen vähennyksen julkisen sektorin kustannuksiin, nimenomaan
palkkakustannuksiin siten, että siitä on hyötyä myös toimenpiteen kohteeksi
joutuville ehdotan, että lopettavat kunnalliseen itsehallinnon ja korvaavat
sanan kunta lainsäädännössämme sanalla maakunta, joille itsehallinto. Nykyiset
kunnat, sikäli jos kuntalaisilla intoa piisaa muuttuvat perinneyhdistyksiksi.
Ei kovinkaan kaukana
varmaan kellään ole kysymys siitä, kenen asialla on hallitus ja kenen asialla
EK. Eikä tuota juuri kysellä tarvitse. Näkeehän tuon jo sokea Reetakin, kun
pitkälti juuri samojen itseihailun fantsuttelijoitten 8 vuoden hallitusputki on ajanut maan nykyiseen kriisiin.
Kokoomus on
perinteisestikin painottunut elinkeinoelämän ja virkamiesjohdon puolueeksi. Nyt
sen entinen VoimaVille on EKn toimitusjohtajana. Kepu on perustamisesta lähtien
ollut itsenäisen maanviljelijän, nykyisin itseään maatalousyrittäjänä pitävän
kansanosan etujärjestö. Entinen puheenjohtaja, pääministeri ja nykyinen
eduskuntaryhmän puheenjohtaja sai koplattua itselleen suojatyöpaikan
Perheyritysten liiton toimariksi kun paikat alkoivat käydä liian kuumiksi.
Hallitusta johtaa miljonääriksi ajautunut yrittäjä ja liikenneministerinä
toimii entinen onnistuneen lobbarivalinnan aikoinaan tehnyt Perheyritysten
liiton hallituksen puheenjohtaja.
Myös Vanhasen
hallitus toimi itsenäisesti yrittäessään aikoinaan edistää myttyyn mennyttä ja
Perheyritysten Liiton hallitusohjelmaan ajamaa osakeveron verouudistusta
sukupolvenvaihdoksessa. Jopa sananvalinta tässä artikkelissa johtaa
ihmettelemään kenen linjaa hallitus ajaa ja mikä on EKn rooli sen linjan
rakentamisessa. Eivät myöskään sen paremmin puoluepoliittisten etujärjestöjen
kuin yleensäkään etujärjestöjen korkein johto vaihda asenteitaan ja
ajattelutapoja siirtyessään urallaan juhlakattauksesta toiseen.
Ehkä niillä ei
todellakaan ole tarpeeksi luotettavia keinoja vauhdittaa kulutusta.
Hallituksilla on. Jos eivät muuta keksi, luokoot uutta tekemätöntä työtä, NEW
DEALin tapaan. Jos niitä halutaan kutsua työllistämistöiksi, siitä vaan. Niitä
tekevät joutuvat käytännössä palkkansa kulutukseen panemaan.
Ei pankkien
pelastusoperaatioista, eikä niiden tai valtioiden taseiden kaunistamisesta
kulutusta käyntiin saada. Niissä rikastuvat vain ne jotka jo nyt ovat liian
rikkaita. Eivät he kulutustaan lisää, ja koska uudet finanssi-instrumentit
tuottavat paremmin kuin reaali-investoinnit raha menee yksinomaan pelimiesten
adrenaliinituotantoon.
Vaihtoehtona
ilmeisesti pankkitoiminnan kansallistaminen. Sillä joka kerta, kun pankkien
luovaan ongelmaratkaisukykyyn on vedottu ja niille uusia vapauksia annettu,
kärsijöiksi ovat tulleet kansakunnat ja kansalaiset.
Tätä teollisuuden
pakoa Suomesta ei millään tuottavuusloikalla enää ratkaista. Taloutemme ohjaus
ei aivan ilmeisesti enää ole Eduskunnassa lakeja säätävien puolueiden käsissä.
Eikä niistä ilmiselvästi yhdelläkään ole tarjolla ratkaisuja ongelmiimme.
"Vaikkapa
ottamalla innovatiivisia yrityksiä rohkeasti mukaan sote-palveluiden
kehitystyöhön." Siitä varmaan konkreettisin esimerkki on Apotin Epic?
Kyllä Stiglitz
oikeammassa on kuin Suomen vallitseva Ainoa Oikea Totuus. Meillä unohdetaan,
että nykyään raha on velkaa. Meillä on elvytetty jo kohta vuosikymmen, eikä
fantastisesti ole alkanut mennä. Meillä on kuitenkin puoluepoliittisen
sisäsiittoisuuden ongelma. päätöksentekijät sijoittavat vääriin asioihin ja
arvoihin. Meillä halutaan varjella ikiaikaisia rakenteita ja investoidaan
niihin. Kärkihankkeetkin.
Tilaisuuden YLEn
aamuohjelmassa Unto Hämäläinen kiinnitti huomion mielenkiintoiseen seikkaan,
paikalla ei ollut Matti Vanhanen, kepun eduskuntaryhmän puheenjohtaja vaikka
muut hallituspuolueet olivat lähettäneet tilaisuuteen kutsutun edustajansa.
Varmasti edustajan vaihtumiseen annetaan legitiimi selitys? Esimerkiksi, että
polvi oli pipi?
Kolme viimeistä
yhteiskuntasopimusehdotusta - Esko Ahon, Matti Vanhasen ja nyt Juha Sipilän -
ovat kuin samasta kynästä syntyneitä. Sattumaako? Jokainen niistä lähtee siitä,
että veronmaksajat, mieluiten palkansaajat maksakoon lystin.
Kuitenkin
tilanteeseemme pitkälti syypäät istuvat Arkadianmäellä, kuten Lylyn osuva
luonnehdinta ""Onko sote-uudistus saatu maaliin? Entä kuntauudistus?
Ei ole, vaikka on vuosia vatuloitu. Hallituksen ei pidä tulla
työmarkkinakentälle sähläämään ja rikkomaan sitä luottamusta, joka tarvitaan
tulosten aikaansaamiseksi" totesi.
Ja mikä yhdistää
ainaisia yhteiskuntasopimuksen ehdottajia ja sote- ja kuntauudistusvatuloijia?
Kun TEK on
tuollainen hybridi, toisaalta ammatillinen- ja toisaalta ammattiliitto jossa
jäseniä on sekä työnantajina että palkansaajina ei ihme, että tarkassa paikassa
osalle jäsenistöstä tulee ymmärrysvaikeuksia, jopa eturistiriitoja. Kelle
kulloinkin.
Ihmeen hyvin Heikki
Kauppi on niistä tähän mennessä selvinnytkin.
Markkinataloudessa
julkiset ruokahankinnat tavalla tai toisella kilpailutetaan. Tuottajan
intressissä on voittaa kilpailu esimerkiksi ulkomailta tuotujen kanssa.
Kuntien luottamus-
ja virkamiesjohdolla on vastuu ruokatarvikkeiden hankinnasta. Vastuu
suomalaisen ruoan kilpailukyvystä on suomalaisilla tuottajilla, teollisuudella
ja lainsäätäjillä.
Ilpo
Olen eläissäni
nähnyt kaikenmoisia perusteluja oman edun edistämisessä, mutta taisit juuri
ylittää kaikki kokemani. Uskomattomimmatkin.
Heikki Kauppi puhuu asiaa. Ja erityisesti
tasapuolisempaa asiaa kuin suurin osa meistä muista. Ei kurimuksemme ole
palkanansaitsijoitten syytä. Eikä siksi ratkaisukaan. Ilman
palkanansaitsijoiden aktiivista tukea, pieleen menee. Puolueiden ja muiden etujärjestöjen
on syytä katsoa peiliin.
Siitä ei ole erimielisyyttä, etteikö meidän
julkinen sektorimme ole tappavan kallis. Mutta leikkauksilla ja säästöillä -
kenenkään palkoista - ei tilanteen oikaisemista pystytä edes aloittamaan. Sitä
reagointia meilläkin on yritetty jo ainakin neljän aiemman hallituksen
toimesta. Ja tulos? - tilanne muuttuu vain huonosta, huonompaan. Kurjasta
tosikurjaan.
On turhaa sitä paitsi aloittaa ja keskittyä
leikkaamiseen, kun se mitä tarvitaan on kansallinen kehittämisohjelma. Meidän
on aikaansaatava yksityiselle sektorille lisäarvoista työtä. Mieluiten
sellaista, joista ulkomailla ollaan valmiita maksamaan. Sitä ei leikkaamalla
luoda.
Koko nykyinen lähestymistapa, sama kuin Aholla ja Vanhasella
tätä ennenkin on perse edellä puuhun. Tarvitaan aktiivisia, tasapainoisia ja
kokonaisvaltaisia toimia. Sellaisen luomiseen eivät etujärjestöpoliitikkomme
pysty. Aina on jonkun oma tasku lähempänä kuin kontin tasku. Vertaa hallituksen
kärkihankkeet!
Tämä hallitus on
tähän mennessä saanut aikaan lähinnä kansalaisten eripuraa sekä asenteiden
kärjistymisen ja kovenemisen työmarkkinoilla. Se kieltämättä on enemmän kuin
viime vuosien fantsuttelujen tyhjäkäynti. Sen hyötyjä pitää tarkastella
tulosten perusteella, eivätkä nyt esitetyt toimet yksikkötyökustannusten
pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti näy toteutuneena vientikysynnän
kasvuna. (Puhumme vuosista, useista vuosista emme kuukausista) Ennemmin se
vaikuttaa kotimaista kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti
työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä julkisen sektorin palkkakustannusten
pienentämiseen liittyvät päätökset kiertyvät kovin, kovin hitaasti
vientituotteiden hintoihin.
Kommenttien
perusteella on mielenkiintoista havaita kuinka hyvin on saatu läpi ajatus
siitä, että ongelmamme ovat pääosin ay-liikkeen syytä. Kannattaa ehkä kuitenkin
muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä
ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten FT taisi aivan oikein
todeta, Ei NOKIA palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.
Millä tempuilla
hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään?
Tämä hallitus on
tähän mennessä saanut aikaan lähinnä
kansalaisten eripuraa sekä asenteiden kärjistymisen ja kovenemisen
työmarkkinoilla. Se kieltämättä on enemmän kuin viime vuosien fantsuttelujen
tyhjäkäynti. Sen hyötyjä pitää tarkastella tulosten perusteella, eivätkä nyt
esitetyt toimet yksikkötyökustannusten pienentämiseksi ainakaan kovin nopeasti
näy toteutuneena vientikysynnän kasvuna. Ennemmin se vaikuttaa kotimaista
kysyntää pienentävänä ja siten todennäköisesti työttömyyttä lisäävänä. Lähinnä
julkisen sektorin palkkakustannusten pienentämiseen liittyvät päätökset
kiertyvät kovin, kovin hitaasti vientituotteiden hintoihin.
Kommenttien
perusteella on mielenkiintoista havaita kuinka hyvin on saatu läpi ajatus
siitä, että ongelmamme ovat pääosin ay-liikkeen syytä. Kannattaa ehkä kuitenkin
muistaa, että lait laaditaan Eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Eikä ay-liikkeellä
ole osaa eikä arpaa yritysten tuotekehittelyssä. Ja kuten FT taisi aivan oikein
todeta, Ei NOKIA palkkakustannusten suuruuteen kaatunut.
Millä tempuilla
hallitus mahtaa yrittää vaikuttaa vientikysyntään?
Unkarin ja Unkarin
pääministerin Viktor Orbanin käytös ja toiminta ovat täysin sopimattomia
2010-luvun johtajalle. Valitettavasti, kuten aikaamme ilmeisesti kuuluu hän ei
ole ainoa.
Hurrilta
hyvä kirjoitus. Jälleen. Ja johtopäätös on naulan kantaan. Muutama havainto.
Lait
laaditaan eduskunnassa, ei Hakaniemessä. Työehtosopimuksista sovitaan yhdessä
työnantajien kanssa. Eivät ne synny Hakaniemen pakottavan lainsäädännön
perusteella. Näin ainakin vielä. Mihin hallitus nyt kehitystä vie jää
nähtäväksi.
Tämä
hallitus on lähtenyt työnantajansuojelun tielle. Onko niin, että hallitus
ryhtyy myös ohjeistamaan Eduskuntaa lainsäädäntätyössään ja tästedes
suojelemaan työmarkkinoilla sen nyt heikompana pitämänsä, siis työnantajan
oikeuksia?
Ei
meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet,
erityisesti politiikan ja viranhaltijoiden suloinen symbioosi ja niiden
kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi -
suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiali- ja
terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta vähentämään, on maksajiksi
löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei
hallintoa haluta leikata."
Puolueet
ovat kyllä valmiita ottamaan rahat pois muilta etujärjestöiltä, mutta missä
ovat leikkaukset puolueilta? Meidän 15 miljardin puoluetuki kun todella tulee
kalliiksi. Pakottavalle lainsäädännölle todella löytyisi tarvetta
toimintaedellytyksiämme ja kilpailukykyämme kohentaville leikkauksille, sekä
valtion että kuntien niin julkiselle kuinkin piilotetulle puoluerahoitukselle.
Rekisteröitynyt käyttäjä: Hakki13.9.2015 9:12
Tuntematta
intiimisti Nokiaa ja sitä yksinomaan jo aikanaan seuranneena väittäisin, että
Nokia kaatui johtamiseen. Oikeastaan johtamisen puutteeseen, bonuksien ja vähintäänkin optioiden
odotuksiin.
Artikkeli irvailu on
kuitenkin aiheellinen; Nokia ei todellakaan romahtanut palkkojen takia, kuten
nykyhallinto toimenpidemääräyksillään antaa ymmärtää. Kepillä ei
työmotivaatiota kasvateta. Motivaatio kasvaa kepillä vain silloin, kun
kepitettävällä ei muita mahdollisuuksia ole.
Onneksemme muualla
on vielä mahdollisuuksia.
Hakki
Ehkäpä onneksemme Silvio on korkeintaan entinen
huippupoliitikko. Siksi sillä, mistä he keskustelivat on mielenkiintoa lähinnä
kansallisille tiedustelupalveluille. Mille muille tapaaminen osoittaa lähinnä
sitä, kuinka tärkeitä Venäjälle - nyt Putlerille - hyödylliset idiootit ovat,
Sari
Sairaanhoitajalta viedään vuoden 2007 työtaistelu-uhkauksen hedelmät, jotka hän
mielestäni oli ansainnut. Sama kaksikko, joka silloin lammasmaisesti taipui
Tehyn lakonuhan seurannaisena, laajentamaan palkankorotukset kaikille julkisen
sektorin palkollisille - kepu ja kokikset - yrittää nyt pelastaa maata
poistamalla saavutetut edut myös Sarilta.
Perusongelma ei
meillä ole yksikkötyökustannukset eikä edes pakottava lainsäädäntö.
Perusongelma on poliittisen järjestelmämme rapautuminen etujärjestökentän
osaksi.
Ei meille Sari
Sairaanhoitaja liian kalliiksi tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti
politiikan ja viranhaltioiden suloinen symbioosi ja niiden kustannukset
tulevat. Mutta kun poliitikot eivät - puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa
valtaansa esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon, sosiali- ja terveyshallinnon
tai opetushallinnon osalta vähentämään, on maksajiksi löydettävä niissä työtään
tekevät. Tekijöiden käsiä on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata.
Samoin on
mielenkiinnolla pantava merkille budjettiraamien leikkaukset
kehitysyhteistyössä. Jos unohdetaan leikkausten vaikutukset itse kohdemaissa,
vaikutukset kansalaisjärjestöjen toimintatasossa ovat ainakin huomattavat.
Puolueet ovat kyllä valmiita ottamaan rahat pois muilta etujärjestöiltä, mutta
missä ovat leikkaukset puolueilta? Pakottavalle lainsäädännölle löytyisi
todella toimintaedellytyksiämme ja kilpailukykyämme kohentaville leikkauksille
sekä valtion että kuntien niin julkiselle kuin piilotetullekin
puoluerahoitukselle.
Fantastista.
Selätimme markkinavoimat.
Valitettavasti,
sanovatpa PISA-testi mitä tahansa, tosiasiassa oppimistulokset sakkaavat. On
tietysti mahdollista, että ne muualla sakkaavat vieläkin enemmän kuin meillä.
Järjestely koske
kunta-alaa kokonaisuudessaan, ei yksinomaan niitä kuntia, joissa liitoksia jo
on tehty. Puheet suojatyöpaikoista eivät siis ole aiheettomia eivätkä
kohtuuttomia. Ne todella ovat meille veronmaksajille kohtuuttomia ja
yksinkertaisesti liian kalliita.
Olisi
mielenkiintoista kuulla mikä kokonaiskustannus ja paine verotuloihin ja siten
kilpailukykyyn on todella ollut. Ei meille Sari Sairaanhoitaja liian kalliiksi
tule. Julkisen sektorin rakenteet, erityisesti politiikan ja viranhaltioiden
suloinen symbioosi ja niiden kustannukset tulevat. Mutta kun poliitikot eivät -
puolueintressiensä vuoksi - suostu omaa valtaansa esimerkiksi kunnallisen
itsehallinnon, sosiaali- ja terveyshallinnon tai opetushallinnon osalta
vähentämänä, on maksajiksi löydettävä niissä työtään tekevät. Tekijöiden käsiä
on katkottava kun ei hallintoa haluta leikata.
Varmasti oikeaan
osuva arvio. Jos yhtään lohduttaa se ei todellakaan ole ainoa, ei edes suurin.
Vaikutuksiltaan huomattavasti vakavampi on valuuttamme, euro. Itse asiassa
suurin ongelma on se poliitikkojemme kuvitelma, että yhtenäinen Eurooppa on
mahdollinen ilman, että maanosastamme synnytetään liittovaltio.
Meillä on yksi
supervalta lännessä ja toinen, itsensä supervaltana kokeva idässä. Kumpikin
pitää toimillaan huolta siitä, että me emme riittävän yhtenäiseksi kasva. Se
kun ei ole kummankaan oman edun mukaista.
Sen lisäksi, että
nuo kaksi naapuriamme kilpailevat siitä, kumpi on kukkona tällä tunkiolla,
kilpailemme me itse siitä, keskenämme. Nyt valtapolitiikan instrumenteiksi
tulevat perillisemme, eurooppalaisen kolonialismin seurauksena rakentunut muu
naapurustomme; Lähi-itä ja Afrikka.
Suulla suuremmalla -
You ain´t seen nothing yet.
Hyvä, että edes joku
muukin tuo esille pakolaiskriisiin sisältyvät kansantaloudelliset
mahdollisuudet. "Meillä ei ole maahanmuutto-ongelmaa. Meillä on
maahanmuutto pohde. Meistä itsestämme riippuu käsittelemmekö tilannetta uhkana
vai mahdollisuutena. Ja mitä siitä teemme."
Vaikka kriisi on
myös mahdollisuus, ei se mitään tekemättä mahdollisuudeksi muutu. Nykyisillä
tavoillamme käsitellä tätä pohdetta seuraukset voivat varmasti maan myös
kriisiyttää. Mutta jos toimeen tartutaan se voi todella olla taloutemme ja
yhteiskuntamme "miljoonan taalan paikka".
Eikö tätä
kansakunnan taulukauppiaiden kuningasta todellakaan saada vastuuseen? Ennen
Kataista hän oli kiistämättä Suomen itsenäisyyden ajan kallein poliitikko.
Ka pääseehän siitä.
Sekä yli että ympäri. Riippuen siitä, mistä palkasta puhutaan. Netosta vai
brutosta. Meillä brutto on turhan suuri koska tara on aivan liian suuri, ei
netto. Tarasta päätetään Arkadianmäellä tai ainakin sen luovuttamilla
valtuuksilla.
Valitettavasti juuri
näin: "Meillä on opittu, että vain ydinperhe on se, mistä tarvitsee
välittää, ei muista omaisista. Hyvinvointivaltion tehtävä on hoitaa muut".
Ja syyllinen on kieltämättä Suuret Ikäluokat tai erityisesti sen poliittisesti
ns. "valveutunut" ja ainakin aktiivinen osa. Siis se 5 - 10% ryhmään
kuuluvista, jotka katsoivat politiikan ja julkishallinnon tarjoavat itselle
parhaan kasvu- ja kehittymisalustan.
Nyt sitten etsitään
yhteisöllisyyttä ja sukua.
Miten olisi, jos
alettaisi tarkastella kriisiä mahdollisuutena? Miljoonan taalan paikkana.
Tehdään väistämättömyydestä ja välttämättömyydestä hyve. Käytännössähän olemme
Risto Rytin ja Dallapee-orkesterin kuulussa päätöksentekotilanteessa: Tee mitä
teet, kusessa oot kumminkin. Tai sitten lapsenkasvatuksen kohdassa Tee, tai
itke ja tee. Kun - ei jos - meidän on käytännössä mahdotonta muuttaa
olosuhteita, niihin on syytä sopeutua mahdollisimman tehokkaasti ja myös
itseämme hyödyttävällä tavalla
Kun puolueet pannaan
asialle, ne tekevät yksinkertaisesta asiasta mutkikkaan, epäselvän,
epäoikeudenmukaisen ja kohtuuttoman kalliin. Ei siis voi olla kenellekään
yllätys, että kansantaloutemme on kuralla.
Yksinkertaisinta ja
halvinta veronmaksajille ja virkamiehille olisi jos perustuslaissa ja muissa
laeissa sana kunta korvataan sanalla maakunta. 300+ kuntaa korvattaisi vaikkapa
15 - 20 maakunnalla. Vanhat kunnat voisivat jatkaa paikallisina perinneyhdistyksinä.
Sairaanhoitopiirit
ja muut kuntayhtymät puretaan tarpeen mukaan. Tarpeettomina. Samalla vapautuisi
arviolta noin 100.000 kuntien ja kuntainyhtymien virkamiestä ja työsuhteista
Suomen teollisuuden kykyreserviksi. Yrittäjinä ja ammatinharjoittajina. Ei tarvitsisi
EKn ainakaan muutamaan hetkeen huolehtia nurkan takana odottavasta
työntekijäpulasta.
Mutta se ei sovi sen
paremmin kepuleille, demareille, ruåtsalaisille kuin kokiksille, kun valta -
oikeus palkita opetuslapsia kunnallisilla suojatyöpaikoilla - vähenisi. Eikä
persuparat ole vielä oikein hunajan makuunkaan vielä ole päässeetkään. Vielä. Epätasa-arvoista
sanoisi Soini. Ja työmies Putkonen komppaa.
Kuka mahtoi olla
radan rakentamisen esitellyt ministeri? Ja mistä puolueesta? Taitaa olla
jälleen luomassa uusia aluepoliittisia tähti-innovaatioita rahoillamme. 300
miljoonaa taidettiin biotalouden nimellä juuri osoittaa kuolevien maatilojen
navettarakentamista vauhdittamaan?
Jos nyt unohdetaan
Euroopan sotaisa kehityshistoria, viime vuosisadan loppupuolen tahto välttää
alkupuolen kauheudet ja sen seurauksena tehdyt EUn ja EMUn valuvirheet ei
maanosan ongelma ole sen paremmin Kreikka kuin Kypros kuin Portugal.
Ongelma on Saksa,
Saksa ja vielä kerran Saksa ja sen vaatimuksesta ajettu moralistinen
rahapolitiikka, joka ei ole surkastanut yksin Euroopan markkinaa vaan
saksalaisella tehokkuudella ajamassa lamaan koko maailmantalouden.
Ja jos siihen
lisätään julkisen sektorin tukityöllistämät poliitikot ja muut byrokraatit ja
alityöllistetyt hädin tuskin itsensä elättävät pienyrittäjät ja
ammatinharjoittajat ylittää aidosti työttömien oikea lukumäärä reippaasti
700.000 henkeä. Ja trendi on edelleen kasvava.
Kun työvoiman määrä
Suomessa on noin 2.700.000 henkeä on helppo havaita, että tilanteemme on
kestämätön. Ensisijassa taloustilanteemme ja seuraavaksi yhteiskunnallinen
tilanteemme.
Olo ei paranne
mihinkään sillä, että taas yksi uusi hallitus esittelee uusia fantastisia
hallinnollisia visioita. "Hallinnoimalla" tilanteemme ei kuitenkaan
ratkea. Tarvitaan johtajuutta. Sitä taas ei enää ole tarjolla.
Varmaan löytyy
tehokkaampia ja turvallisempiakin tapoja suojata hyppyrimäkiä ilkivallalta ja
siitä vaan. Mutta ettei totuus unohtuisi, joku vastuu jää myös kiellon
rikkojille.
Viis sisusta
Varmasti pakolaisuus ja maahanmuutto, tai
oikeammin pakolaiset ja maahanmuuttajat eivät ole niitä selkeimpiä kannan
ottamisen kohteita. Vaikenemisellaan Sipilä ja Soini - porukkoineen - ruokkivat
yhteiskunnallista epävarmuutta ja kysymysten radikalisoitumista, josta tämänkin
artikkelin kommentoijien enemmistö on valitettavan hyvänä esimerkkinä.
Turhaa toisaalta on huutaa apuun sisua kun
puute on sivistyksestä ja armeliaisuudesta.
Suomalaisesta
sivistyksestä ei kyllä päätäni pantiksi pistäisi. Kun asiat pitkistyy, ne
mutkistuu. Poliittisten puolueiden keskinäisen nokittelu ja niiden johtajien
vaikeneminen tavoista suhtautua pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon - oikeammin pakolaisiin ja maahanmuuttajiin -
on jo tulehduttanut kysymyksen. Se ei enää ole heidän ratkaistavissaan.
Valitettavasti myös
toisessa asiassa Sauli on jälkijunassa: "Niinistön mukaan edellisen laman
aikana osa suomalaisista ei huomannut lamaa lainkaan, kun taas toiset jäivät
työttömäksi pitkäksi ajaksi, tai jopa loppuiäkseen. He ovat laman maksajat. Samalla
lailla ei saa päästää käymään."
Niin tulee käymään,
ja vielä edelliskertaa suuremmassa mittakaavassa.
Olet varmasti
oikeassa todetessasi, että "Suomalaisia taas ei pitkä tähtäys
kiinnosta" ja, että "meillä hallinnoidaan seuraavaa kvartaalia."
Syitä löytyy monia, syyllisiä vielä enemmän. Mutta nyt vaan tarvittaisi tekoja,
8 - 12 vuoden fantsuttelun seurauksena.
Siinä ilmeisesti
kaikkien pitäisi keskittyä tekemiseen, tuumailun sijaan. (Muistutan sinua
ajasta noin sukupolvi sitten.) Mistä löytyisivät nyt ne, jotka sanoisivat
"Näytetään niille, perkele"?
Yhä selkeämmin
näkyy, että vanha kunnon kepu ei periksi anna. Se siitä Sipilä-ilmiöstä sitten.
Jospa Hanna-Leena
keskittyisi ekonomien etujen ajamiseen ja jättäisi maan edut hallitukselle ja
entisten kansanedustajakolleegojensa huoleksi.
Ihmekö tuo, vaikkei
Visenti ehkä syytä ehkä ymmärräkään. Eihän sitä ymmärrä juuri suomalaisetkaan.
Perussyynä on yhteiskunnallinen osaoptimointi jossa kokonaisnäkemystä sen
paremmin kuin vastuutakaan ei oikeasti ole kellään.
Puolueet ovat
yksityistäneet itselleen yhteiskunnallisen päätöksenteon - ne kaikki katsovat
kuuluvansa työväenpuolueisiin - ja ovat sitoneet itsensä aktiiviksi toimijaksi
työmarkkinakenttän TUPOiluun. Alalle, josta niillä ei - siitäkään - ole
osaamista. Eikä vastuuta ollenkaan. Kaikessa etujärjestöllisyydessä kenelläkään
tässä maassa ei ole aikaa - eikä kiinnostusta - kokonaisuudelle.
On syytä muistaa,
että Suomen Pankki on nykyisin Berliinin komennossa elävän EKPn sivutoimipiste.
Ja pääjohtaja mittääntekemätön savolainen, joka valtionvarainministerinä,
edellistä lamaa rakenneltaessa lamalääkkeenä suositti tinkimistä Stockmannilla.