Pienessä Suomen turva

Talouselämän 500 suurinta ja kauneinta on taas listattu. Kuulemma uupuvat. Ja ihmekkö tuo? 

Vähintään viisi päättämättömyyden vuotta takana. Ei mikään kansantalous enempää poliittista päättömyyttä tarvitse vaipuakseen kanveesiin. Huonosti toimivan talouden syy on huonosti toimiva demokratia. Aina. 

Kehittyvien Maakuntien Suomi, euro-kriisi ja niiden myötä moni muu ovat vähitellen avanneet kansalaisten silmät ja paljastaneet puhtaasti omaa etuaan ajavan, kansalaisiaan tietoisesti harhaanjohtavan ja sille valehtelevan puoluekoneiston. Lailla turvatun ja sitä säätävän etujärjestöjen saariston, jota ei kansalaisten reaalimaailma enää kohtaa. 

Demokratiastakin puolueet ja muut byrokraatit ovat tarkoituksella kehittäneet suomalaisen version - politbyrokratian. Voimmekin ihan hyvällä omallatunnolla kehua, että olemme oman onnemme seppiä myös kilpailukykymme suhteen. Erityisesti kilpailukykymme suhteen.

Sitä niittää mitä kylvää, olipa suuryritysten kauneuskilpailussa mittarina sitten liikevaihto, tulos tai vaikka henkilöstön määrä. 

Suuri on meillä ollut kaunista aivan liian kauan. Niiden tarpeet ja toimet ovat määränneet niin virkamiesten, puolueita edustavien poliitikkojen kuin kansalaistenkin ratkaisut. Virkamiehenkin on ollut niin paljon helpompi puhua ja ymmärtää toisen "virkamiehen" puhetta, sivistyneesti lounaan ääressä. 

Nyt viimeistään on syytä herätä ja havaita, että suuruus ei ole menestymisen tae tässä maailmassa, eikä pienessä maassa varsinkaan ainakaan silloin, kun markkinat toimivat.

Paljon pieniä yrityksiä antaa kansalaisille ja kansakunnalle huomattavasti paremmat turvatakeet, kuin suurten paapominen konsanaan. Eikä näitäkään hetkessä tehokasvateta kannattaviksi eikä kasvaviksi. Mutta niitä tarvitsemme paljon, tosi paljon. 

Menestys on yrittäjästä ja hänen tahdostaan kiinni. Sen taas luovat kunnianhimo tai ahneus tai näyttämisen, voittamisen halu. Narua ei kannata työntää. Ovathan virkamiehet ja puoluepoliitikot sitä jo kai riittävän kauan saaneet rauhassa, kalliisti ja menestyksettä yrittää?


http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/02/paivaunia-uima-altaassa.html
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/03/suomi-ilman-nokiaa-osa-2.html
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2007/04/nakemys-tulevaisuuden-tyollistajista.html
http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2009/02/mika-on-yrittajyyden-matematiikka.html


Käärittäiskö hihat?

Ovatko puolueet ja poliitikot kansalaisten hyvinvoinnin ja palveluiden este?

Ei liene yllättävää, että moinen otsikko on seurausta Sirpa Pietikäisen ajatuksia herättäneestä, mielenkiintoisesta artikkelista Aamulehdessä otsikolla Hyvinvointia ja palveluita ei ole ilman veroja?

Olen Sirpan kanssa varmasti samaa mieltä siitä, että sen paremmin kunnissa, valtioissa, EUssa kuin kansainvälisillä areenoillakaan eivät meidän valtuuttamamme poliitikot ole onnistuneet tehtävässään. On tavallaan tämän seurausta jopa irvikuva, kun poliitikko joutuu myöntämään, että "Kiitos globaalisti veroparatiisikeskustelusta ja asioiden etenemisestä tähän mennessä kuuluu ... aktiiviselle kansalaisyhteiskunnalle ja medialle jotka ovat jaksaneet pitää asiaa esillä."

Jätin luonnollisesti tarkoituksella pois nuo kaksi epämääräistä merkityksen suuruutta kvantifioivaa sanaa. Siihen on syynä se, että kokemuksen mukaan vasta hillittömän kansalaisaktiivisuuden ja some-kirjoittelun seurauksena puolueita edustavat poliitikot vähitellen alkavat tehdä jotain esimerkiksi harmaan talouden kitkemiseksi ja veroparatiisien nyt jo maailmantaloutta heilutteleville ongelmille. Syntyy kuva, että vasta pakon, siis uudelleen valitsematta jäämisen pelon edessä poliitikot heräävät tekemään asioita, joita tekemään heidät kansalaisten mielestä on alun alkaenkin valittu. Erityisen vahvasti tämä tunne välittyy kolmen, itseään vastuullisina pitävän puolueen edustajien toimista viime vuosikymmenten kuluessa.

Asian voi toki nähdä myös positiivisemmassa, demokratian lähtökohdan mukaisessa valossa. Myös edustuksellinen demokratia vaatii vaalikarjan aktiivisuutta vaalien väleillä. Se ei luonnollisestikaan ole kenellekään uutinen. Se alkaa olla, että vaalikarjan mölinällä alkaa vasta globaalistuvassa maailmassa olla vaikutusta myös vaalien välillä. 

Mehän olemme jo iät ajat joutuneet hyväksymään median äänemme esille saamisen portinvartijoiksi, ja esimerkiksi jo kohta kolme vuosikymmentä toteamaan, että hallitusohjelmien yhä yksityiskohtaisemmiksi lobatut etujärjestöjen tavoitteet ja toimenpiteet pysyvät, tapahtuupa ympäröivässä maailmassa ihan mitä tahansa. Vasta nyt alkaa äänemme ilmeisesti globaalien, puolueista, poliitikoista ja mediasta riippumattomassa netissä ja somessa kuulua sen verran häiritsevästi, että yhä useammat poliitikot huomioivat mielipiteemme myös vaalien välillä? Ehkä kohta poliitikkoja edustavat puolueetkin? Vai alkaisiko taas olla aika etsiä uusia vaihtoehtoja?

Mutta itse otsikkoon. Onko todella niin, että hyvinvointia ja palveluja ei ole ilman veroja? Olen tästä väitteestä ehdottomasti eri mieltä.

Aivan samalla tavalla kuin kaikkea tarjolla olevaa tai välttämättä tehtävää työtä, josta joku on valmis jotain maksamaan, voidaan Suomessa tehdä sekä yrittäjänä että palkollisena, voidaan kaikkea myös tehdä julkisella sektorilla verovaroin tai kansalaisten erikseen suorittamilla maksuilla, yksityisellä sektorilla. Kyse on aina valinnasta. Kun käytetään verovaroja, päättävät puolueita edustavat poliitikot mitä niillä tehdään. Kun kansalaiset päättävät käteensä verojenmaksun jälkeen jääneen rahan käytöstä, he käyttävät myös siitä huomattavimman osan hyvinvointiinsa ja palveluihin. Yksityinen sektori on siis alkanut kilpailla julkisen kanssa.

Nyt kansalaiset ovat menettäneet uskonsa siihen, että poliitikot tietävät heitä tarkemmin mistä kannattaa maksaa. Siitä huolimatta, että lähtökohtaisesti julkinen palvelu on aina halvempaa ja tehokkaampaa kuin yksityinen. Siitä huolimatta, että kansalainen on jo veroissaan tuosta hyvinvoinnistaan ja palveluistaan jo kertaalleen maksanut, hän ostaa jopa vaihtoehtoisia, ei pelkästään täydentäviä palveluita yksityiseltä sektorilta. Onko julkinen sektori siis häviämässä tai peräti jo hävinnyt kilpailussa? Pitäisikö asiaa edes tarkastella julkisen ja yksityisen sektorin kilpailuna? Mielestäni pitäisi.

Päällekkäisten palveluiden tarjoaminen sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta ei voi olla ainakaan veronmaksajan etu. Kun esimerkiksi otetaan sairaanhoito- ja terveyspalvelut, joissa kilpailua ilmeisesti nyt kovasti käydään, palveluja tuottavien, erityisesti sitä toteuttavien ihmisten osaaminen on keskeistä. Ei siinä juurikaan eroja löydy, voivathan ihmiset jopa olla fyysisesti samoja julkisella ja yksityisellä puolella palvelujaan toteuttamassa. Lisäksi suurin osa yksityisen sektorin alan ammattihenkilöstöstä on sinne julkiselta puolelta siirtynyttä, osin jopa ulos siirrettyä. Keskeisimmät erot ovat johtamisessa ja sen päätöksenteossa.

Erityisesti tämän alan yksityistämistä vastaan puhuvat yksityistämisestä yleisesti saadut kokemukset. Suomi on globaalilla ja Euroopankin tasolla periferiaa ja hyvin pieni sellainen. Niin kauan kun päätöksenteko ja palvelu taatusti pysyvät maassa yksityistäminen on jopa suositeltava vaihtoehto. Jos yksityistämisen seurauksena jää pienikään mahdollisuus siihen, että ensin palveluiden hinnat karkaavat käsistä, tuottotavoitteiden saavuttamattomuuden seurauksena palvelutasoa heikennetään, sitten karsitaan ja lopulta kokonaan ehkä maasta poistetaan, yksityistämiseen ei pidä ryhtyä. Yksittäisiä suoritteita tai osa-alueita voidaan varmasti yksityistää ja ostaa vaikka ulkomailta, mutta alan kokonaisosaamisen ja päätöksenteon on pysyttävä maassa. Sama on kantani ainakin sosiaalitoimeen, perusopetukseen sekä turvallisuuteen.

Palataanpa takaisin Sirpan artikkelin otsikkoon hyvinvointia ja palveluja ei ole ilman veroja. Hänen huolensa ei, ymmärrettävää kyllä  olekaan itse palveluissa vaan niiden rahoittamisessa.  Valtioilta jää saamatta rahoja, joista suurin osa siirtyy kansallista lainsäädäntöä noudattaen veroparatiiseihin. Hän on ilmeisen vahvasti sitä mieltä, että veroparatiisien mahdollistaman pankkitoiminnan ja muun lainsäädännön tulisi noudattaa samoja, yhteisesti sovittuja ja noudatettavia periaatteita.

Tuskinpa monikaan tavallinen ja rehellinen kansalainen voi tässä olla Sirpan kanssaan eri mieltä? Harvemmilla meistä on edes tiliä ulkomailla, veroparatiisista nyt puhumattakaan. Eikä meillä juurikaan ole mahdollisuuksia verojamme maksamatta jättää, eikä veroja seuraamuksitta edes kiertää.

On täysin selvää, että sen paremmin kunnissa, valtioissa, EUssa kuin kansainvälisillä areenoillakaan eivät meidän valtuuttamamme poliitikot, eivätkä heidän edustamansa puolueet ole onnistuneet tehtävissään. Itse asiassa he ovat niissä täysin epäonnistuneet. He eivät enää edes hoida kansalaisten asioita, vaan puolueensa tai ryhmänsä asioita, hyväksymällä toimimisen puolue-eliitin napinpainajana.

Lainsäädäntövaltaa puolueet ovat kiveen hakattujen hallitusohjelmien myötä siirtäneet pitkälti lobbareille ja muille etujärjestöille, talouspolitiikan ja budjettivaltansa he ovat suostuneet jättämään ylikansallisen organisaation hyväksymisen varaan, finanssipolitiikan he ovat siirtäneet kokonaisuudessaan muiden päätettäväksi, eivätkä sen paremmin puolueet kuin niitä edustavat poliitikotkaan tunnetusti ole välittäneet edes itse noudattaa itse säätämiään lakeja. Ja nekin lait, joilla kansalaisten palvelut pitäisi verovaroista rahoittaa, vuotavat ilmeisesti kuin seula?

Kuluja sentään ovat osanneet ja osaavat varmaan edelleenkin kasvattaa, ja erityisesti hyviksi katsomiinsa tarkoituksiin jakaa. Yleensä sulle – mulle periaatteella. 

Miten on mahdollista, että vaikka maamme on kuulemma rikkaampi kuin koskaan yt-neuvottelut ovat arkipäivää, yritysten maastamuutto jatkuu, työttömyys on taas kasvussa ja on nyt käytännössä ylittänyt 300.000 rajan, sosiaali- ja terveydenhoitosektorit on onnistuttu sotkemaan varmaan lopullisesti, paikallishallintoa ei saada mitoitettua tarkoituksenmukaisesti, puolustusta leikataan kaiken muun ohessa, hallitus ei tiedä mistä se milloinkin päättää … niin, siis miten on mahdollista, että länsimaisista hyvinvointivaltioista on tullut pahoinvointivaltioita?

Mistä ihmeestä me puolueille ja heitä edustaville poliitikoille oikein maksamme?

Inflaatio on terveen talouden merkki

Olisiko jo vähitellen hyväksyttävä ajatus, että inflaatio on terveen talouden merkki? Ja samoin, kuin kautta aikain keskimääräinen korkotaso on noin 3 - 5 %, myös terveen inflaation olisi oltava suurin piirtein samaa tasoa? .

Tähän mennessä on inflaatiota yritetty painaa alas ja samalla alkaa pysähtyä ja on pysähtynyt kaikki muukin. Näennäisesti korot ovat vieläkin alemmalla.  Kannattaisiko ennemminkin kiinnittää huomio siihen, että rahaa myös käytettäisi? Kun vähän aikaa ollaan ilman ja moinen oikein opittu käy kuin sille mustilaisen konille. Pankeille suunnatut megamiljardirahat eivät ohjaudu markkinoille. Taitavat mennä taseiden kaunistamiseen ja veroparatiisitileille auringossa lojumaan? Tai ehkä pankinjohtajien bonuksina samaan osoitteeseen? 

Ajoittainen pistäytyminen päivittäistavarakaupassa kyllä vahvistaa, että mittareista huolimatta hinnat sen kun nousevat. Toisaalta on todennäköistä, että mittarit joita keskuspankit käyttävät ovat siinä määrin harhaisia, että hyvin pieni inflaatio, sanotaan nyt vaikka 1,2 % onkin kuluttajien arkielämässä jo deflaation puolella.

Vain ihminen jolla on rahaa  voi sitä kuluttaa

Kun ihmisiltä viedään työpaikat, tapahtuu tämä mistä syystä tahansa, he eivät voi kuluttaa. Eivät he voi itseään loputtomiin lainoillakaan elättää. Tuskinpa he edes työttöminä niitä lisää saavat, kun eivät edes  pysty nykyisistäkään selviämään? Työttömyyskorvaukset eivät kauan ketään lämmitä, eivätkä ainakaan kulutusta lisää. 

Pienyritykset, juuri ne jotka näitä kuluttajia valmistamis-, kaupan- ja palvelualan yrityksinä palvelevat eivät saa lainaa nekään. Eihän niitä kannata lainoittaa, kun kysyntä tippuu. Eikä ainakaan uuteen uskalla investoida sen paremmin pankinjohtaja kuin yritys itsekään. Kunhan tästä nyt jollain tavalla selviäisi, saa riittää.  Kun sama tapahtuu riittävässä määrin ja riittävän monessa maassa, on seurauksena kansainvälinen lama. 

Rahan täytyy liikkua, jotta talouselämä pysyisi terveenä. Näin varsinkin, kun se ei perustu muuhun kuin jonkun haluun vastata velasta. Viimeiset vuodet rahaa on pumpattu pankkeihin. Ei ensisijaisesti edes kriisimaiden pankkeihin, vaan niille, joille nämä ovat velkaa. Ne eivät kriisimaiden talouksia helpota lyhyellä aikavälillä millään tasolla, koska ne eivät aikaansaa kulutusta. Ne aikaansaavat vain pankkien taseiden kaunistumista. 

Tärkeintä kansantaloudelle on antaa kuluttajille mahdollisuus pitää raha liikenteessä, ja estää sen valuminen suuryritysten ja/tai ökyrikkaiden veroparatiisitileille lojumaan. Ei niistä kansantalouksille siellä mitään hyötyä ole. Kun ei niitä käytetä, ne ovat poissa rahan kierrosta. Mahdollisesti juuri ne, noin 33 % veroparatiiseissä lojuvista maailman valuuttakannasta vääristää esimerkiksi herra Schäublen tilannekuvaa? 

Annetaan siis valtion, euron tapauksessa valtioiden ottaa keskuspankiltaan rahaa velaksi ja sovitaan samalla, että keskuspankki piilottaa velkakirjan rahaholvinsa pimeimpään nurkkaan. Antaa sen näkyä keskuspankinkin taseessa, kyllä se sieltä omia aikojaan talouden elvyttyä poistuu. Mutta vain, jos kuluttajat rahaa uskaltavat käyttää. 

Nyt alkaa näyttää siltä, että yhä useampi on joko kokonaan ilman rahaa tai panee sitä sukanvarteen, pahan päivän varalta. Kun kuluttajat - rikkaat ja köyhät, yritykset - isot ja erityisesti pienet yritykset, ja lisäksi vielä valtiot kaikki samanaikaisesti leikkaavat, säästävät tai muuten vain välttävät rahan käyttöä seuraa lama.

Viimeksi sellainen taisi olla 1930-luvun alussa? Onneksi vastuulliset poliitikot hoitivat homman tyylikkäästi. II maailmansota loi tilaa uudelle kasvulle. Varmaan tuo voidaan hoitaa nytkin samalla reseptillä? Vai kannattaisiko sittenkin valita se vähemmän verinen tie? Annetaan kuluttajille rahaa. Kulutettavaksi. 

Länsimaisen demokratian kukkanen, vai alun loppu?

"Monet suuret hedgerahastot aikovat osallistua Kreikan pankkien pääomittamiseen mahtavien voittojen toivossa, kertoo Financial Times. "Troikka on päätynyt tekemään tästä uskomattoman hyvän diilin hedgerahastoille", sanoo lehden haastattelema lähde Alpha Bankin suunnitellusta osakennista.

"Tämä on kaikkien toipumiskauppojen äiti", sanoo puolestaan Dromeuksen johtava osakas Achilles Risvas lehdelle. Ehdot kuulostavat makeilta: Liikkeelle laskettujen uusien osakkeiden lisäksi sijoittajat saavat warrantteja, joiden arvo voi nousta jopa 400 prosenttia, jos osakkeen arvo nousee 50 prosenttia." Näin väittää Talouselämän Liveblogi tänään.

Olemmeko unohtaneet, että markkinat ovat ihmisen kehittämiä vaihdon apuvälineitä, eivät ihmisten työtä ja toimeentuloa tuhoavaksi Molokin kidaksi rakennettu automaatti? Ilmeisesti olemme.

Rajoittamattoman markkinatalouden keskeisin ongelma kun on sen vääjäämätön kehitys monopoliksi. Rajoittamattoman globaalin markkinatalouden päätepiste on sama. Tällä hetkellä tämä kehitys vie kaikkien periferioiden vähittäiseen surkastumiseen, kaikilla elinkeinoelämän aloilla ja kaikella syöpäkasvaimen elinvoimalla.

25-kiloinen poistettu syöpäkasvain

Konkreettisimmillaan se näkyy tuossa yllä esitetyssä ratkaisussa, joita ilmeisesti IMF, EKP ja euro-valtiot tekevät.

Nyt siis Troikka vielä palkitsee ne toimijat, joiden vuoksi nykytilanteessa ollaan! Jos mikään on perverssiä, sitä on tämä. Ilmeisesti IMF, EKP ja EUn valtionvarainministerit ovat jo niin etääntyneet ns. tavisten arjesta, että ne eivät enää ymmärrä toimiensa päättömyyttä? 

Lansimaiden demokratia on nyt etenemässä plutokratiaan, ellei jo sitä ole. Sitä seuraa sitten oklokratia ja kansojen kapinat.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/05/seuraava-eun-pelastuspaketti-suomeen.html

Eikö poliitikkojen olisi syytä ryhdistäytyä kerrankin jo ennen kuin on liian myöhäistä? Vai uskovatko he todella siihen, että selviäisivät agitaattoreina anarkiassa nykyistäkin rikkaanpina? Heidänkin kannattaisi muistaa nuo Meyer Amschel Rothschildin sanat edellisessä linkissä.

Kyllä EU johtajat hallita voisivat, jos ymmärtäisivat mitä.

Ainakin Suomen Kuvalehden nettiversiossa Helena Petäistö kirjoittaa aiheesta EU vedenjakajalla - tässä myllerryksessä Euroopan johtajien on mahdotonta hallita. Ihan mielenkiintoista on teksti, joka kommentteineen pani miettimään. Pani palaamaan perusasioiden äärelle.

EU ei ole valtio, ei kansallisvaltio eikä liittovaltio. Se on itsenäisten eurooppalaisten valtioiden yhteisö, jossa viljellään demokraattisia piirteitä. Demokratia on kuiten vaaltoiden välistä demokratiaa, ei yhteisön kansalaisten  demokratiaa.

Poliitikot johtavat yhteisöä, tai yhteisön virkamiehiksi muuttuneet poliitikot. Mitä tahansa EUlle on käynyt tai käymässä on nähtävä tätä taustaa vasten. Ainakaan vielä eivät jäseninä olevien valtioiden kansalaiset ole nousseet toisiaan vastaan. Mutta kun poliitikot edustavat valtioitaan, on turha kuvitella, etteikö sekin vielä aikaan saadaan. 

Valuvikaisen valuutan EUlle loivat poliitikot, vastoin useiden ammattimiesten;  keskuspankkiirien, taloustieteilijöiden, ekonomistien suosituksia. Kun valuviat ovat kaikessa karmeudessa paljastuneet, poliitikoille on mennyt sormi suuhun. Voitolle on päässyt saksalainen, protestanttinen käsitys velasta syntinä ja sen tarpeesta, että syntiinlankeemuksesta on seurattava rangaistus. 

Uskonnollisen fundamentalismin asennemaailma on nyt ajamassa maanosaamme kurjuuteen. Se ei vain sovi globaaliin liberalistiseen finanssimaailmaan, joka toimiakseen edellyttää sekä velanantajia että velallisia. Siis ilman, että kummastakaan yritetään tehdä toistaan parempaa tai huonompaa. 

Syntisäkkejä eivät siis enää ole velanantajat, juutalaiset etunenässään Rotschild, eivätkä velansaajat kriisivaltiot - heidän kansalaisistaan nyt puhumattakaan. Edes siinä vaiheessa, kun lainojen takaisinmaksun aika koittaa. Rajattoman FIAT-rahan aikana kyse voi olla vain siitä, miten korot ja takaisinmaksu hoidetaan. Siinä ei uskonnolla saisi olla sijaa edes asenteiden ja perususkomusten tasolla.

Tässä kommenttini Petäjistön artikkeliin ja sen ympärillä käytyyn keskusteluun.

Hakki kirjoitti:

Miksi ihmeessä Suomen pitäisi liittyä Saksan, Alankomaiden, muiden pohjoismaiden ja Viron kanssa yhtenäiseksi valuutta-alueeksi? En usko, että Saksan rahapolitiikkaan ja taloudelliseen napanuoraan ainakaan kukaan muista haluaisi. Sen lisäksi, että Saksa moisessa konstruktiossa olisi suurin ja väkirikkaina, sillä olisi myös ehdoton enemmistö.

Tämä viimeistään tarkoittaisi itsenäisyyden lopullista menetystä. Kaikilta muilta.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/05/seuraava-eun -pelastuspaketti-suomeen.html

Kyllä saksalainen pankkiiri, jokainen heistä taatusti tuntee Meyer Amschel Rothschildin ajatukset. Saman alueen kasvatteja kaikki.

Hakki kirjoitti:

Kannattaisiko sittenkin vielä yrittää palata EUn juurille? Rauhanprojektiin? Siitä kun ei tunnu keskustelussa olevan jäljellä mitään. Jos euro nyt kuopataan väitän, että myös EU menee pesuveden mukana. Jo nykyinen riitely ja tehdyt päätökset antavat selvän viitteen, mitä siitä taas seuraa.

Eriytyneellä Euroopalla, tällä taantuvalla pikkuvaltioiden tilkkutäkillä ei ole mahdollisuutta edes säilyttää asemaansa globaalin vapaan markkinatalouden maailmassa. Sekään ei tällä tyytyväisyyttä lisää ja senkin tiedämme mitä sellaisesta seuraa.

Nykyiset ongelmat ovat sen seurausta, että EU on valtioiden/hallitusten liitto. Demokratiakin on silloin lähinnä niitä johtavan ryhmän, eli poliitikkojen demokratiaa, vaikka he mielellään sen toisin näkevätkin. Sen korjaisi välitön siirtyminen liittovaltioon, joka ei nykytilanteessa ole kuitenkaan mahdollinen. Liittovaltiolla poliittisten puolueiden demokratia muuttuisi väistämättä lähemmäksi kansalaisten demokratiaa.

Ehkä paljon puhuttu pankkiunioni voisi vielä EUn vielä pelastaa? Ja kuitenkin; ensin pitäisi ratkaista suurimmat akuutit ja itse aiheutetut ongelmat kriisimaissa. (En ole tällä väittämässä, etteivätkö kriisimaat itse ole suurimpia syyllisiä kriisinsä syntyyn. Olen väittämässä, että EKn toimet vain lisäävät ongelmia)

EKPn, siis Saksan käskemän, ja Suomenkin peesaaman ”Schuld ist Sünde”-politiikan, jossa Rikosta on seurattava Rangaistus tappaa parhaillaan kaikkien euromaiden ja kohta myös EU maiden ja sen jälkeen maailmankin kysynnän. Ja kun se on saatu aikaan, tiedämme vieläkin paremmin, mitä siitä seuraa.

Siitä miten se pitäisi tehdä kirjoitinkin jo kommentin.

http://www.talouselama.fi/uutiset/saksalaislehti+ekp+ha rkitsee+etelaeuroopan+roskalainojen+ostamista/a2183564#c ommentsList

Tuo ensimmäinen kommenttini liittyi lähinnä yhden kommentoijan haluun kahden euron luomisesta. 

Seuraava EUn pelastuspaketti Suomeen?

Kysymys:

Who said "Give me the power to issue money in a country and I care not who make the laws" and What did he create?

Vastaus:
Meyer Amschel Rothschild 1744 – 1812. He was the founder of the Rothschild family international banking dynasty that became one of the most successful business families in history.

Nykyisin Euroopassa tuo oikeus luoda uutta rahaa on vain pankeilla ja keskuspankeilla. Raha on velkaa velalliselle ja valtaa velanantajalle. Emme enää katso olevamme velkaa Jumalalle, valtamme tulee asemastamme politiikassa tai rahassa. Yhä useimmin ne ovatkin yksi ja sama.

Raha siis on valtaa, ja paljon rahaa antaa helposti liian paljon valtaa. Paitsi luonnollisesti demokraattisissa valtioissa, joissa rahan antamaa valtaa pyritään pitämään aisoissa, kaikkien kansalaisten oikeudella päättää omista asioistaan ja erityisesti kansakunnan yhteisistä asioista. Demokraattisissa maissa lainsäädännön tehtävänä onkin määrittää ne pelisäännöt, joitten puitteissa maassa on toimittava. Niin rikkaiden kuin köyhienkin. Pääsääntöisesti lakeja laaditaankin siksi, että niillä suojataan köyhiä rikkaitten mielivallalta. 

Edellä olevasta on helppo päätellä, että EU, euroalueesta nyt puhumattakaan, ei ole demokraattinen valtio. Yksi kolmasosa euro-alueen väestöstä, siis  Saksa, Alankomaat ja Suomi päättävät mitä koko euro-alueella tehdään mutta Suomi enää niin kauan kun se ylilainottaa itsensä. Nykytahdilla siihen ei enää kauan mene. Sen jälkeen mekin hyppäämme kun EKP käskee. Ja EKP käskee mitä Deutsche Bundesbank tahtoo. 

Sitä minä vähän alan ihmetellä, miksi me olemme mukana järjestelmässä, jossa emme käytännössä voi vaikuttaa sen paremmin rahamme arvoon, emme sen vakauteen, emme edes budjettiamme voi hyväksyä ilman, että Brysselistä ei toimiamme tarkastettaisi? Kun vielä 2 - 4 vuotta lisäämme julkista velkaamme tasolla 10 miljardia euroa vuodessa ja samalla BKTmme kasvu muun Euroopan tavoin pysähtyy, ehkä vielä taantuu kuten muillakin nykyisillä kriisimailla, alkavat vitsimme olla vähissä. 

Sitten meillekin pakotetaan pelastuspaketti. Ja hyppäämme kun EKP käskee.

Tällä hetkellä EKP pompottaa Välimerenmaita ja Irlantia, joilla kaikilla tulee olemaan suuria vaikeuksia panna kuntoon talouttaan kutistuvan kysynnän maailmassa. Itse en usko kuntoon laittamisen nykyresepteillä edes onnistuvan. Jos niin siitä huolimatta kävisi, olisi se vasta valtavan ja erityisesti turhan kärsimyksen kautta. Eikä Eurooppa silloin missään tapauksessa enää ole sama kuin nyt.

Ja palataanpa tuohon demokratiaan. Tällä hetkellä euro-alueella asuu 333 miljoonaa ihmistä. Kuitenkin yhden valtion, Saksan 82 miljoonaa ihmistä kertoo miten loppujen on toimittava ja ajateltava, edustajiensa kautta tosin.  Tällä hetkellä vielä Alankomaat ja Suomi, kunnon protestantteina ja asiansa vielä näennäisesti kunnossa pitäneet, peesaavat suurta ja mahtavaa Merkeliä. Vaan mitä sitten kun Angela jättää? Ja Saksa pettää? Ja rikkaana, ainoana joka on jäljellä?

Onko se sitten se kuuluisa totuuden hetki? Se jolloin hallisevien poliittisten puolueiden vastuullisuus todella punnitaan? Juuri se hetki, jolloin he toistavat edeltäjiensä opit? Kaiken poliittisen vastuunsa? "Meillä ei ollut vaihtoehtoa."

Hei me ostetaan taas pari STXn telakkaa

Korealaiset ovat panneet STXn kaikki Euroopan telakat myyntiin. Toivottavasti valtion aiempien investointitukipäätösten rahat ovat vielä Suomessa? Ja yhtä toivottavasti oikeudet tontteihin ovat kiistattomasti valtion hallussa? Mutta jos tämänkin hallituksen aiempaan toilailuun on uskominen, kaikki mänt.

Mutta ne on jo maahan kaadettua maitoa, eilisen tappioita. Ne voidaan unohtaa. Otetaan tämäkin tilanne nyt sitten uutena mahdollisuutena. Siitä sitten vaan kauppa tekemään Sinivalkoinen Raha alkaen Persut, Demarit, Kepu, Vasurit, SAK, EK, SY. Mikään ei liioin estä yksittäisiä raharikkaitakin näihin talkoisiin osallistumasta. Ei kai tätä enää jätetä taas ulkolaisten armoille? Mutta valtion rahaa, puolipakollisia alue-, työllisyys- ja innovaatiotukia lukuun ottamatta ei latin latia.

Näyttäkää meille. Perkele.

Vain pari viikkoa sitten rustasin tämän. Kyllä ne korealaiset osaa.

STX ja sinivalkoinen laivanrakennus. 

Nyt olisi sitten korkea aika elinkeinoelämän ja yksityisten raharikkaiden osoittaa itsekästä isänmaallisuuttaan. Kuten odottaa ehkä saattoi, ei nykyinen tilanne telakan pitkän aikavälin ongelmia ratkaissut. Näin YLE. Kun omistuksesta luovutaan ja osakkeet myydään ulkomaille, eniten tajoavalle näin voi hyvin käydä. Olisi varmaan kannattanut Ilkka Suomisen jo aikoinaan tutustua siihen Suomenlinnan Kuninkaanportin vieressä olevaan tauluun? 

Silloin hallitus oli sitä mieltä, että moinen teollisuus ei Suomeen istu. Nyt tämä hallitus varautuu jo niin hyvin kuin osaa, siihen mitä se parhaiten osaa. Selvittämällä ministerien vastuut omassa päätöksenteossa. 

Edelliskerralla, muutama kuukausi sitten jäi mieleeni vahva käsitys siitä, että jonkinlainen pelastusoperaatio olisi yksityisellä puolella työn alla. Toivottavasti on edelleen. Aivan ilmeisesti telakoille tarvitaan uusi omistaja, jos nykyinen vaan on siitä järkevillä ehdoilla luopumassa, eikä harjoita poltetun maan taktiikkaa. Valtion toimialaan se ei nykyaikana kuulemma kuulu. 

Sinivalkoinen Suomi

Laivanrakennus on kuitenkin monessa mielessä meille strateeginen alue. Ei yksinomaan siksi, että kriisitilanteessa vienti- ja tuontiyhteytemme länsimaihin ovat toimeentulemisemme kannalta olennaisia. Ei myöskään siksi, että laivanrakennuksen arktinen osaaminen on osa klusteria. Huomattavasti suurempia ovat laivanrakennuksen merkitys työnantajana ja kuulemma myös spin-offien kasvualustana esimerkiksi itc-alueella. Mutta pelkillä startupeilla Suomea tyollistetä. 

Onko Suomessa riittävästi alan tulevaisuuteen ja omaan osaamiseen luottavaa yksityistä sijoitusvarallaisuutta? Tai kuten aiemmin sanottiin sinivalkoista rahaa. 

Ulkomaisen enemmistöomistuksen tie on jälleen koettu ja seuraukset ovat edessämme.

PS.

Siinähän sitten samalla menee muutama muukin telakka myyntiin. Maailman eri puolilla. Korotetaan panoksia. Ostetaan ne kaikki. Mutta valtion rahaa, puolipakollisia alue-, työllisyys- ja innovaatiotukia lukuun ottamatta ei latin latia.

Torstaiko toivoa täynnä? Ja paskat.

Euroopan Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi ilmoittaa tänään mm. mitä se aikoo tehdä euro-aluetta uhkaavan kysyntälaman ja kriisimaiden velkaantumisen estämiseksi tehdä. Odotusarvona on, että korkoa pudotetaan 0,25 %.

Sitä, mitä Draghin pitäisi, poliitikoista irrallisena itsenäisenä keskuspankkiirina tehdä, hän ei voi tehdä. Sillä, mitä hän voi tehdä, taas ei enää ole mitään merkitystä. Kaikista vähiten kriisimaissa, jossa rahan määrä ja liike ovat loppumassa. Jos hän ilmoittaa vain koronlaskusta, miten paljon tahansa, se on kaikille epäilijöille todiste siitä, että EKP ja hän tekevät mitä Deutsche Bundesbank käskee. Sillä eihän Darghi tyhmä ole.

Se mitä euro-alueen taloudessa tarvitaan, on vahva usko kysynnän kasvuun. Sitä ei saada aikaan koronalennuksilla, kun varaa on vain 0,75 %-yksikköä.  Vaikka kaikki alennusvara käytettäisi kerralla, se ei vaikuta mihinkään, eikä ainakaan sillä missä pitäisi.

Talous on saatava käyntiin Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa, Espanjassa ja pidettävä huoli siitä, että se ei edellisten tavalla pääse rojahtamaan Kyproksessa, Sloveniassa,  Italiassa, niin ja Ranskassa. Pelastuspaketit eivät vaan auta, kun niiden sisältö imetään suurten valtioiden pankkien taseita parantamaan.

Valuutan vakaus, siis inflaatiotaso, jota EKP on pantu vartioimaan on enintään 2%.  Se on nyt 1,2%. Inflaatio siis ei ole akuutti ongelma. Ongelma on kysyntä, sen katoaminen. Se tappaa euro-alueen talouden, myrkyttää muidenkin EU maiden kasvun ja leviää sen jälkeen holtittomasti maailmantalouteen, koska Buban filosofia "Schuld ist Sünde" tappaa vähitellen kaiken kasvun.

Nykyisen kaltainen valtiontalouksien leikkaaminen ei lyhyellä aikavälillä ole aivan selvästikään mahdollista. Pidemmällä aikavälillä se on pakko. Mutta ellei kasvua saada aikaan, eikä sitä saada jos ei ole kysyntää, välttämättömän velan kasvu tappaa lopulta kansallisvaltiot.

Kysynnän shokki-käynnistäminen on välttämättömyys. Vai se voi herättää massat. Siksi EKPn uudeksi vakaustavoitteeksi on asetettava nykyistä selvästi korkeampi taso. Sanotaan vaikka 5%. Näin synnytettävä uusi raha on ohjattava erityisesti kriisimaille, niiden pitkän ajan kehitysinvestointien toteuttamiseen tavoilla, joiden avulla raha myös pitkään alueita työllistää.

Eikä välttämättä olisi huono ajatus ollenkaan antaa jokaiselle euro-alueen kansalaiselle vaikkapa 500 euron lahjus, kysynnän käynnistämistalkoisiin. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/04/nain-ratkeaa-euro-kriisi.html

Tämä ei tarkoita, että kriisivaltioiden ei tarvitsisi jatkaa rakennemuutoksiaan ja julkisen sektorin leikkauksiaan. Päinvastoin. Mutta makrotaloustiede on tässä mittakaavassa massojen psykologiaa, ei yksittäisten tekijöiden vaikutusten kausaliteettia ”nolla pilkku millään” tasolla.

Eihän tämä linja luonnollisesti meille pohjoisen protestanteille kelpaa, Suomi mukaan luettuna. Meillekin velka on edelleen synti ja häpeä. Vaan kun vaihtoehtona on vähintäänkin kysyntälama Euroopassa, mahdollisesti sen tarttuminen maailmantalouteen, kriisimaiden työttömyyden ja velkojen kasvu välttämättömien uusien pelastuspakettien seurauksena, jotka protestanttinen pohjoinen joutuu antamaan vähintään takuutuksina, kannattaisi ehkä sittenkin miettiä vielä kerran? Sillä ellei synny kysyntää, ei velkoja voi maksaa. Kukaan. Koskaan.

Vuotuinen 5% inflaatio ei ketään tapa, ei ole koskaan tappanut. Siitä meillä on aiempaa näyttöä. Jatkuva BKTn pieneneminen tappaa terveimmänkin valtion ja erityisesti kansalaisten uskon poliittiseen johtoon, demokraattiseen järjestelmään ja tulevaisuuteen. Siitäkin meillä on aiempaa näyttöä.