Pahin on jo takana

Siis tältä vuodelta. Ellei tsunamin mahdollisuutta Intian tai Tyynellä valtamerellä, "The big one" - maanjäristystä Los Angelesissa tai esimerkiksi uusia Lockerbietä tai WTC torneja oteta lukuun. Mutta totta se on. Talvipäivän seisaus oli eilen.

Tästä se lähtee. Tapanina päivä on jo kukonaskeleen pitempi. Hätäisimmät muuttolinnut ovat jo havainneet edenneensä aivan liian pitkälle ja, tuumaustauon jälkeen, kääntyneet takaisin. Kohta ne palaavat. Ilman täyttää lintujen laulu ja kasvien tuoksu.

Ja jokainen päivä tästä eteenpäin tuo lähemmäksi Pohjolan yöttömät yöt, aurinkoisen lämpimät päivät ja vilvoittavan järviveden kesäsaunan kruunajaisena.

Nyt on taas tavoitetta ja asennetta. Kesä tekee tuloaan.

Toivotan kaikille blogisteille, kommentoijille ja lukijoille

Rauhaisaa Kesän odotusta.

Kyllä se siitä.

Lakupiippu ja suklaasikari kunniaan

Puoluejohtaja Stefan Wallin on havainnut Ruotsalaisen kansanpuolueen tarpeen nostaa profiliaan. Puoluetta uhkaa jälleen tappio. Nyt eurovaaleissa. Jotain tarttis tehdä. Tarvitaan yhteiskuntapoliittisesti merkittävä, mieluiten koko kansaa yhdistävä, kansallista hyvinvointia kohottava ja yhteisöllisyyttä kiinteyttävä kehitysprojekti. Hän sen löysi.

RKP:n viimeisen euroedustajan Henrik Laxin ja ministeritoverinsa Astrid Thorsin vihjeestä myös Walliin vannoo nyt Nuuskan Vapautusliikkeen nimeen. "Nuuskalla on marginaalinen merkitys ja sitä hyttystä ollaankin ampumassa tykillä", Wallin sanoo. Hänen mukaansa Ruotsin salliva nuuskalinja on paljon järkevämpi kuin muissa EU-maissa säädetty tiukempi linja. Ruotsi sai poikkeusluvan nuuskaukseen liittyessään EU:hun. Wallinin mielestä Ruotsin linjassa on säilynyt suhteellisuudentaju.

Ei taida RKP:llä suhteellisuudentaju olla oikein kohdallaan? Eikö maassa todella tärkeämpää mietittävää löydy? Tästäkö me todella teille verovaroistamme palkkaa maksamme? Jos asia ei olisi näin typerä, sitä ei viitsisi edes kommentoida. Mutta ottamalla tällä tavalla kantaa: puolueen puheenjohtajan, EU-parlamentin jäsenen ja hallituksen ministerin toimesta, ehdotan puolueelle nimenvaihtoa ja ao. henkilöiden vaihtoa. Kesken kauden.

EUn yhteinen puolustus, my foot!

Kiva saada näin Joulun alla kirjoitella muustakin kuin synkästä maailmantalouden tulevaisuudesta. Ja Suomenkin. Sehän alkaa mennä jo viihteen puolelle. Vapaata pudotusta nopeamminen ei talous eikä siinä toimiva ihminen kai oikein voi mennä. Saas nähdä josko joskus tömähdetään.

Toisena kestoaiheenani tällä vajaan kahden vuoden blogistiurallani on ollut itsenäisyys ja sen puolustaminen. Itse asiassa ensimmäisen blogini kirjoitin 1.2.2007 tähän aihepiiriin liittyen otsikolla Putinin Munchenin kärvistelystä.

Olemme valinneet itsenäisen puolustuksen turvallisuuspoliittiseksi viimeiseksi lukoksi. NATOn emme enää voi liittyä. Sen mahdollisuusikkuna sulkeutui viimeistään jossain kuluvan vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että voimme taas kerran laskea vain itsemme varaan. Ja hyvä niin.

Turvallisuuspoliittisia selontekoja on meillä tehty iät ajat. Nyt taitaa sekin tie olla loppuun käyty? Viivettä sen julkaisemissa on ainakin tullut. Ja ihmekö tuo. Jopa kameliotti-poliitikoillakin alkaa olla vaikeuksia laatia jälleen uusia ympäripyöreyksiä selonteon muotoon. Uskottavasti. Siis sellaisia, joissa todetaan että mikään ei ole muuttunut. Alueellamme ei ole lisääntyneitä uhkia. Maailmallakin kaikki on hyvin ja rauhallista. Meillä ei ole turvallisuusvajetta jne. jne. Niin, joskus satujenkin kirjoittelun täytyy tuntua jopa poliitikosta epäuskottavalta ja turhauttavalta? Georgia ja kansainvälisen talouden romahdus yhdessä opettanevat realismia? Mahdollisimman nopeasti.

Meitä ympäröi kolmelta ilmansuunnalta NATO ja yhdeltä Venäjä. Vielä tässä vaiheessa. Ja vielä tässä vaiheessa NATO tarkoittaa käytännössä pitkälti USAta. Tuskin tarkoittaa sitä enää kauan? Ainakaan näin selvästi. On jopa mahdollista, että jenkkien ikiomat ongelmat johtavat heidät keskittämään huomionsa täysin sisään päin, omaan itseensä. On niin tapahtunut ennenkin. Muistaakseni viimeksi 20 - 30 luvuilla.

Jos USAn painoarvo vähenee siitä seuraa, että NATOn päävastuun tulevat kantamaan siihen kuuluvat EU - maat. Nykytilanteen keskeisin tekijä, yksi ylivertainen vastuuvaltio, poistuu. Niin myös vastuuvaltion johtajuus ja resurssit. Jäljelle jää resursseja varmaan riittävästi. Mutta miten on johtajuuden kanssa? Varsinkin jos tulee kyse yhteisön kriisijohtajuudesta. Eurooppalaisen NATOn puolustuspoliittinen uskottavuus ei, erityisesti ei johtajuuden osalta, juuri luottamusta herätä.

Päävastuun NATO-pohjaisen puolustusorganisaation johtamisesta joutuisivat ottamaan suuret EU valtiot: Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Espanja, Italia ja Puola. Näistä "etulinjan" valtioita ovat lähinnä Puola ja Saksa.  Ranska, Iso-Britannia, Espanja, Italia ovat koko muun Euroopan takana. Ilman kriisitilanteen realitettien tajuakaan. Ja kun huomioon vielä otetaan tavat, joilla EUta on yritetty johtaa ja niistä saadut kokemukset, lienee perusteltua asetta yhtenäisen EU-puolustuksen syntyminen ja sen kriisitilanteessa toimiminen vähintäänkin kyseenalaiseksi. Ainakaan tässä elämässä.

Palataanpa alkuun. Suomen itsenäinen puolustus, toki EUn jäsenenä. Onko se mahdollista?  Jos meiltä löytyy siihen tarvittava johtajuus ja tahto, niin mikä ettei. On se toiminut tähänkin asti. Mutta onko suomalaisella itsenäisellä puolustuksella riittävät resurssit? Kansalla riittävä tahto? Johdolla kyky ja halu johtaa? Nimittäin nykymaailmassa ei enää valmistautumisaikaa tarjota kuukausikaupalla. Jos kriisi puhkeaa, kysymys saattaa olla päivistä, jopa tunneista.

Suomi ja Ruotsi muodostavat paiseen tai aukon NATOn yhtenäiseen rintamalinjaan. Paiseita voi puhkaista. Tai ne täyttyvät. Onko meidän itsenäinen puolustuksemme niin uskottava, että kummankin mahdollisen vastapuolen laskelmissa alueemme käyttöajatuksista luovutaan? Ja ajatuksista paiseen puhkaisemisista tai täyttämisestä luovutaan? Ilman, että edes kokeiltaisi kepillä jäätä?

Väittäisi, että yllä kirjoittamani ajankohtaistuu viimeistään 5 vuoden kuluessa. Sorry.

On se vaan niin kiva kirjoittaa välillä muistakin asioista kuin politiikasta tai maailman- ja Suomen talouden tulevasta katastrofista. Tulee niin optimistinen, positiivinen vire.

PS.

Edellä olevaan antoi aiheen päivän Hesari. Vieraskynänä Markku Sotamaa otsikolla: "Venäjän hyökätessä Suomi olisi yhtä turvaton kuin Georgia" ja Kulttuurisivuilla Juri Komisarovin alias Juri Derjabinin kirjan arvostelu otsikolla "Kosiomies kuiskailee Suomi-neidolle."

Hulluja päiviä odotellessa

Soon sitten täsä.

Ensimmäinen askel kohti arvailuani 15.9.2008 on otettu. Nyt tuli jenkkilässä lattia vastaan, kun FED käytti kaikki korkoaseensa mahdollisuudet kerralla. Keskuspankkikorko laski kertalaakista 0 - 0,25 prosenttiin. Tämän jälkeen sen täytyy turvautua markkinointiosastonsa palveluksiin saadakseen rahaansa kaupaksi.

Näin kirjoitin.

"Olen aina ihmetellyt missä vaiheessa pankit alkavat maksaa yhteisöille, yrityksille ja yksityisille henkilöille siitä, että ne suostuvat ottamaan vastaan juuri heidän tarjoamaansa rahaa, velaksi.

Jos nykymeno pörsseissä kautta maailman jatkuu, saan kohta vastauksen.

En usko olevani silloin tyytyväinen"

Eikö olekin epätodellinen tunne? Vieläkään ei tunnu missään.

Go West Young Man, Go West

Aivan liian usein olen runsaan vuoden aikana valitellut huonoja talouden näkymiä. Jopa siihen mittaan, että voisin kuvitella saaneeni taivaanrannan mustamaalaajan korkean oppiarvon ja valtakunnan peruspessimistin viitan. (Siis niiden mielissä, jotka ovat vaivautuneet pitkät juttuni lukemaan.) Kuka milloinkin on halunut osoittaa erinomaisuuttansa toteamalla, milloin milläkin sanoilla, että ei meille mitään tapahdu. Kaikki on hyvin.

Sorry. Nyt toistuu sama kuin vuonna 1991 ja 1992, mutta vaikeutetulla asteikolla.(Silloin muuten aloitin kirjoitteluni 1991 keväällä.) Ne olivat niitä aikoja, kun kukaan ei uskonut vielä edes taantumaan, lamasta nyt puhumattakaan. Ja siksi vain hyvin vähän tehtiin sen ehkäisemiseksi, että siihen jouduttaisi. Eikä mitään sen seurausten lievittämiseksi, puhumattakaan siitä elendiasta pääsemiseksikään. Suurin piirtein ainoat aktiiviset toimet olivat katastrofaalinen markan ECU - kytkentä, devalvaatioiden sarja, pankkien pelastaminen ja työttömyyskoulutuksen ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden mitoittaminen siten, että edes yhteiskuntarauha säilyy.

Mutta Suomen kokoisen valtion, joka on näin ratkaisevassa määrin riippuvainen viennistä, ei edelleenkään voi kuvitella voivansa pysyä koskemattomana onnelana kun ympärillä rymisee. Viimeksi hävisi Neuvostoliiton kauppa. Sen jälkeen vielä yritettiin jatkaa vanhoilla eväillä, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, jopa pari vuotta. Sen määrä oli runsas 20 % viennistämme. Ja kävi niinkuin kävi. Nyt ovat hävinneet maailmankaupa, sen rahoitus ja markkinat. Se on 100 %. Ja jälleen meillä istuu hallitus, joka vaan ei tee mitään.

Puolueet, jotka nyt istuvat hallituksessa ovat samat kuin silloin parikymmentä vuotta sitten. Ilmeisesti talousviisaat, joita he kuuntelevat ovat nekin paljolti samat. On luonnollisesti ymmärrettävää, että neuvot joita hallitus heiltä ottaa vastaan ovat nekin saman ideologisen filterin kautta suodatettuja. Positiivista edelliseen kertaan verrattuna on kieltämättä se, että meillä ei enää ole Suomen Pankin entistä pääjohtajaa presidenttinä. Huonoa taas se, että sen paremmin Tasavallan Presidentti kuin Suomen Pankin pääjohtaja, kuin kukaan hallituksen ministereistäkään, ei tunnu edes tajuavan mitä kello lyönyt.

Nyt, ja vasta nyt, me sukelletaan. Ja syvälle. Ja samasta perussyystä kuin silloin. Vastuulliset poliitikkomme eivät halua tai uskalla nähdä realiteettejä sellaisina kuin ne vastaan tulevat. On hankalaa tehdä päätöksiä asioista, kun pelkällä poliittisella retoriikalla enää selviä. Ja tosiasioihin pohjautuvia, perusteltuja ja oikein mitoitettuja poliittisia päätöksiä me nyt tarvitsisimme. Mutta meillä ovat päättäjinä politiikan ammattilaiset. Muusta he eivät mitään tiedä.

On mielenkiintoista seurata miten USA:ssa nyt kootaan hallitusta. Eikä tämä ole mikään ainutlaatuinen tilanne. Voisi sanoa, että siitä on, nyt vaalien jälkeen, politiikka aika kaukana. Sen sijaan syntyy käsitys, että siellä edes pyritään kokoamaan asioihin laaja-alaisesti paneutumaan kykenevä ja oman hallinnonalansa syvällisesti hallitseva ja maailmallakin arvostusta nauttiva "Dream-Team". Siis edes pyritään. Sen onnistutaanko näyttää aika.

Meillä hallituksen hallinnointi, korostetusti tämän ja edellisen hallituksen aikana perustuu vallän kähmintään. Ja painotetusti omien etujen ja kunkin edustaman ryhmän/puolueen lyhyen aikavälin etujen ja vallan maksimointiin. Siihen mitä maailmalla tapahtuu korkeintaa reagoidaan. Mieluiten ei tehdä mitään. Kun ei mitään muuta osata kuin politikoida. Ja siinäkin kun voi tulla tehtyä virhe. Se voisi käydä kalliiksi. Omalle uralle. Ja Puolueelle.

Huomioita hallituspolitiikasta laman kynnyksellä

Vaalijohtaja Arto Jääskeläinen pannaan kiertoon. Hänen suurimpana syntinä Tuija Brax ja muut iloiset hallitusherrat ja -narrit, tuskin pitävät 200 äänen rekisteröitymättömyyttä kuntavaaleissa. Kyseessähän oli kokeilu ja äänestäjille oli tarjolla myös vanha lipullinen vaihtoehto. Kokeiluihin ryhdytään siksi, että vaihtoehtoa kokeillaan. Kokeilu sisältää siis mahdollisuuden virheisiin, jotta varsinaisissa vaaleissa niitä ei enää ilmaantuisi. Kukaan tuskin muistaakaan sitä manuaalisen äänestysjärjestelmän virhettä, joka tapahtui siksi, että kaksi ehdokasta oli saanut saman numeron.

Kukaan ei sitä ääneen myönnä, mutta suurin syy on tarve löytää syntipukki puolueiden vaalirahoitussotkulle kevään 2007 eduskuntavaaleissa. Sillä lähinnä Keskusta ja Kokoomus uskovat puhdistavansa omantuntonsa ja saavansa lopullisen perusteen vaieta rötöstelynsä Kehittyvien Maakuntien Suomessa.

Oletko muuten kiinnittänyt huomiotasi siihen, että kuntavaalien rahoituksesta ei ole julkisuudessa puhuttu lainkaan? Ei vaikka puoli vuotta aiemmin on jääty kiinni itse teosta. Eikä Tarastin työryhmästä, jossa poliittiset puolueet ovat päättämässä omassa asiassaan. Ja kuitenkin suurimmat lahjusrahat liikkuvat, jos niitä havaittaisi, juuri kuntavaaleissa. Kaavoitus, rakentaminen ja sopimustoiminta kun muodostavat luontaisen epärehellisen vallan ja rahan kohtaamiskentän.

Eurooppa – maahanmuutto ministeri Astrid Thors on profiloitunut kummallakin rintamalla. EU:ssa hän kampanjoi näyttävästi ja dramaattisesti nuuskan myynnin vapauttamiseksi muuallakin kuin vain Ruotsissa. Maahanmuuttorintamalla hän taistelee Kepun ja Kokoomuksen valiokuntaedustajien kanssa, saadakseen aikaan nykyistä vapaamielisemmän ulkomaalaislain. Kummassakin tulee vesiperä. EU:ssa toruu terveyskomissaari, hallintovaliokunnassa Kepulien ja Kokkareitten edustajat. Valiokunnan edustajat tulevat pitämään huolta siitä, että verrattuna hallituksen esitykseen jatkuvan oleskeluluvan myöntämistä tiukennetaan ja perheiden yhdistämisestä luovutaan. Työtä tulevat oleskeluluvan saajat saavat tehdä, mutta perhettään eivät saa maahan tuoda.

Varmaan Kokkareet ja Kepulit saavat aikaan poliittisten näkemystensä mukaiset rajoituslait. Taas kuvitellaan voitavan poimia rusinoita pullasta.

Merentutkimus saatiin sitten hajoitettua. Ei tarvitse maajussin enää kuunnella korvat punaisena missä määrin hän on laiminlyönyt maataluoden ympäristön miljarditukien tehovaatimuksia ja osallistunut Itämeren saastuttamiseen. Rahat on kyllä käytetty mutta tulosta ei vain ole syntynyt. Ei vaikka rahaa on kylvetty jo 10 vuotta. Eduskunnan äänestäessä hajoittamisesta, poissa oli kuulemma silmiinpistävän monia Kokkareita. Herää kysymys mikä olisikaan ollut tuloksena, jos poissaolijat olisivat äänestäneet vakaumuksensa mukaan? Kansanedustajan moraalisen selkärangan ja poliittisen vastuun(puutteen) kirkas esimerkki. Jonka me äänestäjät maksamme.

Olen ihmetellyt jo jonkin aikaa, kuinka on mahdollista, että Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen tulevat hyvin toimeen keskenään. Alueellistamisen, aluepolitiikan ja kunnallisen itsehallinnon nimissä tehdään laaduttomia päätöksiä, jotka lisäksi kasvattavat veronmaksajain rasitusta. Ja näin tehdään nimenomaan aikana, jolloin ympäröivä maailma ja ertyisesti maailmantalous sortuu. Ja vähintään 2 - 3 vuodeksi, todennäköisesti pidemmäksikin.

Uskoisin löytäneeni syyn. Kumpikin ovat maalta. Nurmi- ja Siilivärveltä. Kumpikin on sitoutunut lapiomaan kaikkia mahdollisia tukia mahdollisimman runsaasti maaseudun laariin.

Hölmöläisten hommaa

Kyllä me kasvukeskuksien kaupunkilaiset olemme todella yksinkertaista porukkaa. Vuosikausia, jopa vuosikymmeniä olemme valmiita maksamaan kaiken maailman yhteiskunnallisista hullutteluista. Nyt viimeksi olemme antaneet syntyä hallituksen, jonka keskeisimpänä tehtävänä näyttää olevan kulujen lisääminen ja maaseudun ja taantuvien maaseutupaikkakuntien tyhjentäminen. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että vastuuseen osallistuvat kaupunkien kokkarit ja viherpiipertäjät. Lyhyen aikavälin kyseenalaiset voitot korjaa Kepu.

Alueellistaminen, aluepolitiikka ja kunnallinen itsehallinto – kepun pyhä kolminaisuus. Ja jokainen niistä tarvitsee ehdottomasti oman tukijärjestelmän, jonka maksumiehinä ovat loput 80 % kansalaisista.

Alueellistaminen halutaan toteuttaa siten, että arvalla valittu valtion virasto tai laitos siirretään HuitsinNevadaan, eli aina sinne mistä ajatuksen ilmoille heittävä kepuliministeri kulloinkin sattuu kotoisin olemaan. Se, että siitä seuraa valtiolle kustannusten lisäys aikana, jolloin valtion kuluja yritetään pienentää tuottavuuskampanjalla, ei luonnollisestikaan ole kepun ongelma. Tuplakulut aiheutuvat siitä, että ketään ei irtisanota vaikka ei mukaan lähde, että joudutaan nostamaan paikalleen jäävien palkkoja jotta he voivat suoriutua lisääntyvistä työmatka- ja majoituskulut kuluista, että hyväksytään entistäkin lyhyempi työaika, koska työmatkoihin menee henkilöiltä liikaa aikaa ja joudutaan lisäksi vielä palkkaamaan uusia, jotta työt siellä uudella paikkakunnalla edes näennäisesti pöyrisivät. Todella luova tapa parantaa julkishallinnon tuottavuutta?

Aluepolitiikkaa halutaan hoitaa, kuten olen monasti aiemminkin kirjoittanut, jatkamalla tukien syytämisellä samaan pohjattomaan kaivoon. Temppupolitiikka ei moisessa toimi. Uskoisitte jo. Jos ei 20 % kansanedustajista saa 80 % kansanedustajista vakuuttumaan perustavamman laatuisista aluepoliittisista edusta, jotka imevät väkeä takaisin maalle ja maaseutupaikkakunnille, eivät mitkään yksittäiset tempaukset koskaan tule toimimaan. Uudistan aiemman ehdotukseni; järjestäkää aluepoliittisilla tukirahoilla erityisohjelma, jonka toteuttajiksi haette tarjouskilpailun perusteella ehdotuksia kasvukeskusten osaajilta.

”Sä koskaan et muuttua saa” - sanotaan laulussa, jonka kepulit varmasti valitsisivat kansallislaulukseen jos puolueilla sellaisia olisi. Maaseutu ja maaseutupaikkakunnat tyhjenevät, mutta ainoa mikä saisi muuttua on tukien määrä. Ja se saisi vain kasvaa. Kuntien veropohjan supistuminen kurjistaa tyhjenevät kunnat, paitsi poikkeuksellisen hyvinä taloudellisen aktiviteetin aikoina, jotka juuri ovat jääneet taaksemme. Kunnallinen itsehallinto, jolle oli aivan järjellinen pohja olemassa vielä 1950 jopa 1960 luvuilla on tullut tiensä päähän. Jos haluamme turvat palvelut ja elämisen edellytykset maaseudulla ja maaseutupaikkakunnilla on korkea aika ottaa käyttöön mitkä tahansa pakkokeinot, että hallinnollisten yksikköjen koko voidaan olennaisesti lisätä. Kunnallisesta itsehallinnosta siirtyminen maakunnalliseen itsehallintoon on toteutettava pikimmiten.

Kasvurahastojen rahaston rahasto?

Rahastojen rahasto on nyt sitten perustettu. Nimenä Kasvurahastojen rahasto Ky. Luonnollisesti se syntyi olennaisesti pienempänä kuin hallitusneuvottelijat suunnittelivat vuonna 2007.Se piti luotaman (siis jo silloin, kun oltiin varmoja siitä, että maailman talousmyrskyt eivät Suomeen ulotu) ohjaamalla työeläkerahaa 400 miljoonaa euroa suomalaisiin, innovatiivisiin nopeasti kasvaviin ja kannattaviin yrityksiin.

Rahaa työeläkeyhtiöiltä tälle varsin riskaabelille alueelle saatiin vain 20 % aiotusta, 81 miljoonaa. Ja valtio päätti sitten sekin tyytyä pienempään pottiin, noin 25 % aiotusta, runsaat 54 miljoonaa.  Paljon rahaa se on tämä 135 miljoonaa euroa. No hallinnointiin saadaan varmaan kulumaan ihan riittävästi, kun raha siirrellään yhdeltä rahastolta toiselle. Ja kuluuhan sitä silloinkin, kun sillä - toivottavasti - onnistutaan rahoittamaan pieniä kasvuyrityksiä.

Jospa tuosta kokonaispotista saisi osoitettua edes 10 %  eräänlaisen "alkavan pienyrityksen" rahaston pohjaksi. Varsinkin silloin, kun puhutaan alkavista yrityksistä, ei ole olemassa yritystutkimuksellisia työkaluja, joilla määritellä kuinka iso riski on. Kuitenkin, jos tähän maahan halutaan kehittää uusia kasvavia yrityksiä, rahoituksen takaaminen aivan yritystoiminnan alkuvaiheessa olisi keskeistä. Silloin myös tarvittavat panostukset ovat pieniä, eikä markkinahäiriöitä tarvitse pelätä.Mutta tärkeää olisi, että niitä saataisi perustettua paljon.

Arviointijärjestelmänä ja osin kehittämisinstrumenttina voitaisi järkevästi käyttää maahan edellisen laman aikana, elinkeinoelämän aloitteesta perustettua Uusyrityskeskusverkostoa. Siis siltä osin, kuin nämä käyttävät yrityselämässä työskentelevien vapaaehtoista asiantuntemusta liikeidean, liiketoimintasuunnitelman ja yrityksen käynnistämissuunnitelman arviointiin.

Samalla osassa näistä uusyrityskeskuksista toimii mentori tai kummijärjestelmä, jossa samaiset yhdistyksien elinkeinoelämää edustavat jäsenet osallistuvat sparraajina ja yhteistyökumppaneina samaisille alkaville yrittäjille, lisäten tällä tavalla ao. yrittäjien onnistumisen todennäköisyyttä merkittävästi. Jos ajattelisi, että keskimäärin rahoitus olisi ehkä jotain 20.000 - 40.000 euron luokkaa, voi jokainen tykönänsä laskea kuinka monta yritystä tällä saataisi vauhtiin.

Tämän konseptin mukaista hanketta yritettiin saada aikaan edellisen laman aikana, ja hilkulla sen aikaansaaminen olikin.  Mutta sitten yks´kaks virkamiehet havaitsivat, että heillä ei moisessa hankkeessa paljon muuta annettavaa jää kuin osoittaa rahoitus. Eli yhteiskunnallisesti halpa ja taatusti tehokas järjestelmä jäi odottamaan aikaa parempaa.

Olisiko se nyt?

Muussa tapauksessa seuraava vaihe on tulevaa lamaa seuraavan laman alussa perustettava Kasvurahastojen rahaston rahasto Ky.

Lisätietoja konseptista ja sen toimivuudesta saatavana.

Kasvurahastojen rahaston rahasto?

Rahastojen rahasto on nyt sitten perustettu. Nimenä Kasvurahastojen rahasto Ky. Luonnollisesti se syntyi olennaisesti pienempänä kuin hallitusneuvottelijat suunnittelivat vuonna 2007.Se piti luotaman (siis jo silloin, kun oltiin varmoja siitä, että maailman talousmyrskyt eivät Suomeen ulotu) ohjaamalla työeläkerahaa 400 miljoonaa euroa suomalaisiin, innovatiivisiin nopeasti kasvaviin ja kannattaviin yrityksiin.

Rahaa työeläkeyhtiöiltä tälle varsin riskaabelille alueelle saatiin vain 20 % aiotusta, 81 miljoonaa. Ja valtio päätti sitten sekin tyytyä pienempään pottiin, noin 25 % aiotusta, runsaat 54 miljoonaa.  Paljon rahaa se on tämä 135 miljoonaa euroa. No hallinnointiin saadaan varmaan kulumaan ihan riittävästi, kun raha siirrellään yhdeltä rahastolta toiselle. Ja kuluuhan sitä silloinkin, kun sillä - toivottavasti - onnistutaan rahoittamaan pieniä kasvuyrityksiä.

Jospa tuosta kokonaispotista saisi osoitettua edes 10 %  eräänlaisen "alkavan pienyrityksen" rahaston pohjaksi. Varsinkin silloin, kun puhutaan alkavista yrityksistä, ei ole olemassa yritystutkimuksellisia työkaluja, joilla määritellä kuinka iso riski on. Kuitenkin, jos tähän maahan halutaan kehittää uusia kasvavia yrityksiä, rahoituksen takaaminen aivan yritystoiminnan alkuvaiheessa olisi keskeistä. Silloin myös tarvittavat panostukset ovat pieniä, eikä markkinahäiriöitä tarvitse pelätä.Mutta tärkeää olisi, että niitä saataisi perustettua paljon.

Arviointijärjestelmänä ja osin kehittämisinstrumenttina voitaisi järkevästi käyttää maahan edellisen laman aikana, elinkeinoelämän aloitteesta perustettua Uusyrityskeskusverkostoa. Siis siltä osin, kuin nämä käyttävät yrityselämässä työskentelevien vapaaehtoista asiantuntemusta liikeidean, liiketoimintasuunnitelman ja yrityksen käynnistämissuunnitelman arviointiin.

Samalla osassa näistä uusyrityskeskuksista toimii mentori tai kummijärjestelmä, jossa samaiset yhdistyksien elinkeinoelämää edustavat jäsenet osallistuvat sparraajina ja yhteistyökumppaneina samaisille alkaville yrittäjille, lisäten tällä tavalla ao. yrittäjien onnistumisen todennäköisyyttä merkittävästi. Jos ajattelisi, että keskimäärin rahoitus olisi ehkä jotain 20.000 - 40.000 euron luokkaa, voi jokainen tykönänsä laskea kuinka monta yritystä tällä saataisi vauhtiin.

Tämän konseptin mukaista hanketta yritettiin saada aikaan edellisen laman aikana, ja hilkulla sen aikaansaaminen olikin.  Mutta sitten yks´kaks virkamiehet havaitsivat, että heillä ei moisessa hankkeessa paljon muuta annettavaa jää kuin osoittaa rahoitus. Eli yhteiskunnallisesti halpa ja taatusti tehokas järjestelmä jäi odottamaan aikaa parempaa.

Olisiko se nyt?

Muussa tapauksessa seuraava vaihe on tulevaa lamaa seuraavan laman alussa perustettava Kasvurahastojen rahaston rahasto Ky.

Lisätietoja konseptista ja sen toimivuudesta saatavana.

Kertakäyttöyrityksiä Köyhtyvien Maakuntien Suomessa

Mitäköhän hallitus keksii seuraavaksi? Eilen pekkaroinnin primus inter pares julkisti, että Vanhasen Matille tulee näytön paikka metsäteollisuuden päästörajoituspäätösten myötä. Niitä kai nyt tehtaillaan Brysselissä? Kiinnitän huomiota kuitenkin siihen, että näytön paikkana hän ei ole koskaan pitänyt puutulleja, joitten voimaantulon kansakuntamme voimakaksikko sai siirrettyä varsin kimurantilla, peräti kiinalaisella jekulla.

Tänään Kauppalehti uutisoi Aamulehden kertomana, että ”vaalirahoittaja ja kiinteistönkehitysyhtiö Nova Group ei ole ainoa yritys, jonka vastuuhenkilöt viettävät makeaa elämää, vaikka verovelkoja on kertynyt rutkasti.

Tuoreista rakennusalan osakeyhtiöistä kaksi viidestä on sellaisia, joiden vastuuhenkilöille tai heidän edellisille yritykselleen oli kertynyt verovelkaa, ulosottovelkaa tai maksuhäiriöitä.

Tämän paljastaa harmaata taloutta tutkivan Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin eli Virke-projektin tuore selvitys. Vastuuhenkilöllä tarkoitetaan osakeyhtiön toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai yrityksen pääomistajaa.

Selvityksen mukaan tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana Suomeen perustettiin 1 341 uutta rakennusalan osakeyhtiötä, joista 559:n vastuuhenkilöllä tai heidän edellisillä yrityksillään oli erääntyneitä ja maksamattomia velkoja.”

Ratkaisunkin uutisen kirjoittaja hallitukselle tarjoilee: käännetty arvonlisäverojärjestelmä. Siitäkin on jo pitkään keskusteltu mutta ei tässäkään asiassa ole valmista tullut. Miksiköhän? Jos ajattelisin ääneen voisin ehkä kuvitella, että johtavien poliitikkojen – siis sekä valtion että kunnallisella tasolla – mahdollisuudet harrastaa luovaa koplailua puoluerahoitusta vähenisivät liikaa?

Mutta, ehkä näin eläkeläisenä kannattaa jättää ääneen ajattelu niille, joiden intressit ensisijassa ovat uhanalaisina. Palkansaajat yleisesti ottaen ja nuoret, tulevat palkansaajat erityisesti.