sunnuntai 11. helmikuuta 2007

Puolueet pois politiikasta

Tänään valtakunnallisen päivälehtikilpailijan sivuilla oli kaksikin mielenkiintoista artikkelia. Janne Virkkusen Palataan Ståhlbergin ajatuksiin ja Timo J. Tuikan “Politiikka on poistunut politiikasta”.

Niistäpä “Niitä näitä”:

Virkkusen otsikko on hyvä ja johtopäätös väärä. Jos meillä on ollut hyvin toimiva, joustava perustuslaki voimassa 80 vuotta (ainoana ensimmäisen maailmansodan aikana/jälkeen itsenäistyneistä valtioista) niin voisiko ajatella, että se osaltaan on selviytymisemme nykytilanteemme syy? Saattaisiko olla niin, että luomalla suomalaisten asuttamaan maahan “kilpailutilanteen” vallankäytön ylimmällä tasolla, on onnistuttu muodostamaan terve poliittinen mekanismi? Kun kumpikin valtioelin on saanut valtuutuksensa kansalta voi kulloinkin vahvempi käyttää johtajuuttaan kansakunnan eduksi. Vahvuushan voi myös vaihdella vaalikauden aikana. Ja kriiseissä, jos koskaan, voimalla on olennaisin merkitys ei hyvillä aikomuksilla.

Kieltämättä Kekkosen pitkän kauden seuraukset maamme sisäpolitiikkaan pelottavat. Mutta herramanjee, mitä olisikaan tapahtunut jos puhdas nykyisenlainen imagomarkkinointiin ja henkilön tuotteistamiseen pohjautuva parlamentarismi olisi ollut voimissaan jo pitkälti ennen EU:iin liittymistä?

Tuikka puhuu nykyparlamentarismista ja pelkää sen muodostumista tuuridemokratiaksi. Kansanäänestyksen voisi korvata kerran neljässä vuodessa toteutettavalla SuperLotto - tilaisuudella. Meille äänestäjille tarjolla olevilla todellisilla vaihtoehdoilla voisimme toteuttaa ensimmäisen kierroksen jo nyt.

Kun vaihtoehtojen ominaisuuksissa ei ole eroa, satunnaisuus johtaa yhtä järjelliseen tulokseen kuin kallis vaalikin. (Samalla säästyisi rahaa johonkin tärkeämpään.) Kansalaisten kiinnostus vaaleihin osallistumiseen säilyisi nykyisenlaisena, seurataan mielenkiinnolla ja harmitellaan kun tuli vain 2 ja lisänumero. Jos vaivauduttiin viemään kuponki. Sama koskee presidentinvaalia, mutta pienemmässä määrin, henkilö kun kiinnostaa. (Vähän kuin Missikisat)

Ståhlbergiin palatakseni. Hänhän perustuslain pitkälti kirjoitti. Eduskunta hyväksyi ja valtionhoitaja Mannerheim kai vahvisti. Tämä perustuslaki ei tuntenut puolueita. Se perustui itsenäisiltä kansalaisilta valtuutuksen saaneisiin itsenäisiin kansanedustajiin jotka ovat ratkaisuissaan vastuussa itselleen, valitsijoilleen ja Jumallalle. (Muistinkohan oikein?)

Parhaiten kansakunnan etua palveleva perustuslain uudistaminen voisi tapahtua joko

  1. palaamalla Ståhlbergin lähtökohtien tielle ja samalla rajata poliittisten puolueiden valtaa todellisessa lainsäädännössä ja päätöksenteossa tai
  2. kehittämällä uusi puoluelähtöinen järjestelmä, jossa määritellään puolueiden tulosvastuun toteutuminen käytännössä. Sen jälkeen kansalaiset voivatkin äänestää puolueita kun tietävät miten saavat ne myös vastuuseen.

Koska tyhmyys tiivistyy joukossa kannatan itse ensimmäistä.

Ei kommentteja: