Itä-Häme, jota pidän mielenkiintoisena informaatiolähteenä.
Tällä kerralla sattui silmäni erityisesti Sana ajallaan palstaaseen,
jossa yllämainitulla otsikolla käsiteltiin eduskuntavaaleja.
Ensimmäinen kriteeri oikealle vallankäytölle on oikeamielisyys ja oikeudenmukaisuus.
Muutaman viikon kuluttua on jälleen valtaa jaossa neljäksi vuodeksi.
Demokratiassa äänestäjänä annan valtakirjan sille, jota äänestän. Hän
edustaa minua ja muita äänestäjiään, kansaa. Siksi häntä kutsutaan
kansanedustajaksi.
Luottamushenkilö on hyvä nimitys, sillä kyse on mitä suurimmassa määrin
luottamuksesta. Kansan luottamuksen lisäksi tarvitaan itseluottamusta
seistä omien arvojensa ja tärkeiksi näkemiensä päämäärien takana,
erityisesti silloin kun ne eivät ole trendikkäitä muotiasioita.
Nimittäin aina ja kaikissa ratkaisuissa kansan ääni ei ole paras
työkalu, niin tärkeä kuin se onkin.
Vallalla on taipumus helposti vääristyä. Myös vallankäyttäjää uhkaa
jatkuvasti turmeltuminen, yhteisen edun unohtaminen ja arjen
todellisuudesta vieraantuminen. Siksi tarvitaan vallan kriitikoita ja
vallankäytön läpinäkyvyyttä.
Kirkkoisä Augustinus (354-430) näkee valtakuntien käyttövoimana kunnian-
ja vallanhalun. Siksi vallankäyttökin muuttuu toisinaan mielivallaksi.
Ja siksi valta tarvitsee ainakin kaksi oikaisijaa, korrektiivia, jotka
estävät sen vääristymistä.
Ensimmäinen kriteeri oikealle vallankäytölle on oikeamielisyys ja
oikeudenmukaisuus. Augustinus saarnasi: “Syntyy köyhä, syntyy rikas,
tulevat kadulla toisiaan vastaan, siinä ovat vieretysten. Kummankin on
luonut Herra. Rikkaan hän loi auttaakseen köyhää. Köyhän hän loi
koettelemaan rikasta.”
Toinen vallankäytön kriteeri Augustinuksella on nöyryys. Hänen mukaansa
maallista valtaa on mahdollista käyttää oikein, ylpeyteen sortumatta,
mikäli muistaa oman haurautensa. Nöyryys syntyy siitä tiedosta, että
jokainen on katoava ja kuolevainen. Viimeistään kuoleman edessä kaikki
valta riisutaan ja valtasuhteet lakkaavat olemasta. Nöyryys pitää
asioiden mittasuhteet oikeina.
Augustinuksen vallan korrektiivit eivät ole menettäneet merkitystään
vuosituhansien aikana. Itse asiassa niin eduskuntatyön kuin minkä
tahansa luottamustehtävän hoitamisen arvioinnissa ne sopivat välineiksi.
Oikeamielisiä ja oikeudenmukaisia, nöyriä päättäjiä me tarvitsemme
eduskuntaan, niin kuin kaikkialle sinne, missä valtaa käytetään.
Seppo Häkkinen
Kirjoittaja on kirkkoneuvos
Hakki:
Onko meiltä täällä pääkaupungissa unohtunut jotain?
Halusin jakaa tämän artikkelin kokonaisuudessaan itseäni laajemmalle
lukijakunnalle. Uskon sille olevan tarvetta. Toivottavasti en ole
menetellyt väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti