Milloin on oikea aika? Siis leikata julkista kulutusta. Silloinko kun kansantaloudessa menee hyvin (=kasvua)? Vaiko silloin kun sillä menee huonosti(=taantuma)? Ja oikean hetken arviointiin vaikuttaa myös arviomme Nokian roolista maamme taloudessa tulevaisuudessa.
Jotekin minusta tuntuu, että sitä ei ole. Koskaan ei ole oikea aika. Näin myös meillä. Näin julkinen sektori kasvaa huonoina aikoina siksi kun ei uskalleta ja hyvinä aikoina siksi kun ei uskalleta. Hetkinen. Menikö tämä nyt oikein? Taisi mennä.
Ja kaiken lähtökohtana on ideologia ja seurausten kohdentuminen. Ja poliittinen paine on kova. Kummassakin tilanteessa. Siis sekä silloin kun yksityistaloudellisesti ajatellen ei olisi varaa lisätä kuluja ja silloin kun yksityistaloudellisestikin olisi järkeä ja mahdollista hemmotella itseään tai investoida tulevaisuuteen.
Mutta ongelma on hurja. Kun meillä on noin 20 % työvoimasta kuntien (vastaavien) palveluksessa, 5 % valtion leivissä ja saman verran aivan yhtä tuottavissa muissa etujärjestötöissä, olisi varmaan syytä olla huolissaan? Varsinkin kun näkyvissä ei ole teollista alaa, jonka varaan maamme taloudellinen hyvinvointi olisi tulevaisuudessa rakennettavissa.
Itse asiassa, kuten Tietoviikkossa viikonloppuna Keith Silverang haastattelussaan totesi uskovansa, ”ettei Suomessa viiden vuoden kuluttua enää juuri ole perinteistä teollisuutta. Ja jos korkean teknologian yritykset karkaavat edullisemman työvoiman maihin, kriisi uhkaa – varsinkin, jos Nokia alkaa horjua.” Hämmästyttäisi jos ei niin tarkkasilmäinen mies olisi myös havainnut, että Nokia jo horjuu.
Ja hänkin panee turvansa kasvuyrityksiin, oikein tuhansien kasvuyritysten ekosysteemin synnyttämiseen. Ja on helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta ensinnäkään niitä ei hetkessä poljeta tulokselliseen toimintaan, ei ainakaan riittävän suuressa määrin. Ja toisekseen. Aika suurelta osalta yhteiskunnan tukemien kasvuyritysten polku tuntuu perustuvan juuri näihin tukiin ja yritysjohdon osaamiseen tukien maksimoinnissa. Ei sillä tavalla yrittäjyyttä opita. Eikä kasvuyritysten ekosysteemejä synnytetä.
Sillä tavalla ei myöskään synnytetä tuhansia yrityksiä, kasvuyrityksistä nyt puhumattakaan, ja ne muutamat jotka syntyvät, rahastavat yrittäjyytensä myymällä firman oikeaan aikaan sijoittajille. Usein ulkolaisille sijoittajille. Siitä taas valitettavan usein seuraa, että yrittäjyyden ”sivutuote”, työllistäminen siirtyy myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Jolloin yhteiskunta, siis suomalainen veronmaksaja, maksaa viulut ja ”yrittäjät” kaseeraavat tuotot.
Kiinnittämällä huomion koulutusjärjestelmämme ominaisuuksiin, oikeastaan nykyisessä globaaleilla markkinoilla epäkohtiin, hän puuttuu mielestäni tosi keskeisiin kansallisiin kipupisteisiin:
- Meillä osaajat keskustelevat aivan liian usein vain keskenään. Alakohtaisesti.
- Erilaisuutta kaihdetaan, koska kylähullun leima on pienessä yhteisössä vaarallinen.
- Oppiminen on faktojen, tosiasioitten oppimista ja ajattelun prosessin opettamiseen ryhtyy vain harva.
- Samanlaisuuten ohjaaaminen, tasapäistämistahdon historia on liian voimakkaana vielä läsnä. Kaikessa.
- Todetessaan, että ”Suomi on ainoa maa, joka miettii, salliiko EU jotain vai ei” hän unohtaa, että suurin osa meistä on aina ensin kiinnostunut siitä, mitä muut ovat mieltä. Myös muut suomalaiset.
Conformity lienee oikea ulkomaankielinen sana kuvaamaan meidän ajattelumme lähtökohtia, jopa tahtotilaa. Siitä meidän, myös Nokian pitäisi nopeasti päästä eroon. Mutta onko se edes nopeasti mahdollista?
PS.
Odotellessa saattaisi ehkä olla syytä tutustua Suomeen ilman Nokiaa?
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/9815/nokia-nokia-nokia
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10308/suomi-ilman-nokiaa-osa-1
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/10036/suomi-ilman-nokiaa-osa-2
12 kommenttia:
Näissä keskustelunavauksissa lähdetään aina oletuksesta, että "Nokialla on vaatteet" Näin asia ei ole. Kokoonpanotoiminta ja ohjelmapätkien koodaus ovat kaukana keskeisestä osaamisesta. Kyse on muutaman vuosikymmenen aikana toiston avulla toteutetusta propagandasta, millä Suomesta on tehty ns. "huippuosaaja" alalla, missä meillä on hyvin vähän keskeistä osaamista. Voisimmeko olla autoteollisuuden huipulla osaamatta tehdä moottoria tai edes vierintälaakeria? Siinä minkä näkee silmällä on vaikeampi valehdella, kuin mikroskoopin vaativassa asiassa. Tällaista toistomenetelmää on käytetty kaikissa diktatuureissa. Usko voittaa aina tiedon.
Seppo
Jos tarkoituksesi on sanoa, että sen paremmin tekninen kuin kaupallinenkaan osaaminen, laajasti tulkittuna, ei ole edellytys NOKIAn 1990-luvun menestykselle, et varmaan ole yksin. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että NOKIAn 1990-luvun kasvulla ja kannattavuudella on ollut suuri merkitys Suomen kehitykselle.
Jos ajattelet kuten edellä, mikä sinun mielestäsi vaikutti NOKIAn "voittokulkuun"? Sattuma?
Jos halutaan käyttää sanaa voittokulku, sen määräsivät ulkopoliittiset, Suomen sijaintiin liittyvät syyt. Seuraukset ovat tuhoisat. On pidetty yllä näennäistä osaamista alue-ja puoluepolitiikan tuella. Aito yritystoiminta ja innovatiivisuus ovat surkastuneet tai jääneet riittävässä laajuudessa syntymättä.
Seppo
Nyt olen lopullisen hämmästynyt ja hämmentynyt. Millä ihmeen tavalla Nokian voittokulun määräsivät "ulkopoliittiset, Suomen sijaintiin liittyvät syyt"? Toivottavasti kertoisit, koska tuota väitettä en ole vielä kuullut esitettävän.
"On pidetty yllä näennäistä osaamista alue-ja puoluepolitiikan tuella. Aito yritystoiminta ja innovatiivisuus ovat surkastuneet tai jääneet riittävässä laajuudessa syntymättä." Tähän sen sijaan on ainakin minun helppo yhtyä.
K.S kertoo asiaa. Kapea-alaisuus on tyypillinen suomalainen ongelma. Toisinajattelija on väärinajattelija. Puuttumatta enempää 90-lukuun ja case Nokiaan on oltava yhtä mieltä kanssasi: "-- tosiasia on kuitenkin se, että NOKIAn 1990-luvun kasvulla ja kannattavuudella on ollut suuri merkitys Suomen kehitykselle." Nyt uskon että Suomi pääsee kasvuun menemällä syvälle maaperään - sitä Suomessa on enemmän kuin Hollannissa.
Malmeilla historia loi Ruotsinkin (- ja Ruotsi rikkauden myymällä Aatulle malmin, jonka Hra A maksoi juutalaisten omaisuudella). Edelleen maailma tarvitsee raaka-aineita - nyt eteenkin Chindia ja lähitulevaisuudessa Etelä-amerikka. Rauhaa rakastava ent. NL, nyk. FSB-Putinia, otti aikoinaan Petsamon nikkelin sekä Enson sellun valmistaakseen ruutia ja luoteja, sekä Viipurin peltikatot, joista tehtiin sinkkiämpärit, jotka sittemin toimitetiin tavaravaihdossa Suomeen. (Se kuvastaa suuren maan suurta luovuutta ratkoa valtionvelan ongelmat.)
Mutta takaisin asiaan. Oy Suomi Ab on senverran pieni kansantalous, että keskittyen joihinkin osaamisiin, esim. erikoismetalleihin ja sähköteollisuuteen, löytyy vielä monia erikois(osaamis)alueita, joita kasvavat suuret markkinat tarvitsevat kipeästi. Vieläpä H2O tulee olemaan haluttu "hyödyke". On kyse ajasta ja osaavista yrittäjistä ja markkinoijista. Se on ja tulee olemaan ongelma. Yhtä suuri ongelma kuin politiikojen loppumaton tarve keksiä lisää uusia ja uusia tuettavia ja tukiaisia.
Ratkaisemalla em. ongelmat - yrittäjät/yritykset+markkinoijat sekä pikaisesti minimoimalla politiikkojen loppumaton - osittain jopa älytön - rahanjakotarve, selviää piskuruinen kansantaloutemme globaalin maailman myrskyävällä merellä.
PLM
Alat saada lyyrisiä ulottuvuuksia, "selviää piskuruinen kansantaloutemme globaalin maailman myrskyävällä merellä".
Ja ajatteluusi on helppo yhtyä, vaikka raaka-aineen ja bulkin tuottajan rooli ei kovasti puhuttele. Erityisesti ei puhuttele se, että aivan liian usein yhteen tai kahteen asiaan "hullaantuminen" aikaansaa taloustilanteen, jossa olemme aivan liian haavoittuvia.
Mielestäni lähtökohta, että suurimman yksittäisen kauppakumppanin merkitys saa olla enintään 20% kokonaisuudesta on hyvä lähtökohta. Silloin ei metsän tai metallin tai teknologiateollisuuden rojahdus välttämättä vie koko taloutta kuralle.
Mutta ymmärrettävästi pienen maan on keskityttävä. Ja pyrittävä pelisäännöillä huolehtimaan siitä, että veronmaksajille jää muutakin kuin maksamisen ilo.
Olin itsekin ihan ihastunut tuohon loppukomenttiin. Menikös Sinulta sarkasmi ohi? Asiaan, "pienen maan on keskityttävä.", ja 20% on ihan yhtä hyvä kuin 15 tai 25, kunhan munat eivät ole samoissa koreissa. Esimerkiksi 10 kumppania ja 10% olisi hieno juttu maalle vaikka kolmella tuotannon alalla. Tärkeintä kuitenkin on jatkuva kehitys.
Paikallaan pysyminen ja usko entiseen toimii vain uskonnossa - ja jotenkin politiikassa. Yritystoiminnassa se merkitsee kuolemaa ja - merkkiä. Jos - merkkejä esiintyy usein ja useissa asoissa ja varsinkin tuloksissa, on se paha taantuman merkki ja kuoleman ennuste. Aina on muistettava, että risti tuloslaskelman viimeisellä rivillä merkitsee elämää ei kuolemaa. Mitä useamman asian eteen sen asiakas pistää, sitä parempi.
Niin, miksi me olemme (olleet) maailman huipulla siinä, mitä emme osaa. Kännykkä on jotakuinkin sama, kuin sisuskalunsa. Niitä osaa maailmassa tehdä hyvin harva taho. Yli neljänkymmenen vuoden tutustumiseni siihen, mitä missäkin osataan tekee osaamisväitteet täysin absurdeiksi. Samaan tulokseen on hyvin helppoa päätyä pelkällä teollisuustyöläisjärjellä. Minun on vaikeaa edes ottaa kantaa näin itsestään selvään asiaan. USKO on todella mahtava voima. Ei tälle ilmölle parempaakaan arvausta yhtäkkiä keksi, kuin ulkopoliittinen ohjaus, koska kaavaa on sovellettu ainakin Viroon ja Unkariin, samaa puskuria kun ovat.
PLM
"Tärkeintä kuitenkin on jatkuva kehitys." Siinäpä se. Kun kehitys voi, katsantokannasta riippuen olla katsojan silmässä, + tai -. Mutta syteen tai saveen, liike on tärkeintä? Liike jonnekin. Oliko se joku Bernstein, joka moisenkin ikiaikaisen viisauden toi julki?
Muuten. Oletko tullut miettineeksi mitä nykyihmisestä kertoo ja hänen tulevaisuudestaan kuvaa keskittyminen tuloslaskelman viimeiseen riviin? Ei edes alkava yrittäjä voi, pääsääntöisesti keskittyä vain viimeiseen riviin. Substanssi on hallittava.
Seppo
Ei aukea. Valitan.
Nyt Nokia elää kehityskaarensa sitä hetkeä jolloin yhtiön haukkuminen on muodikasta.Pääsi sattumalta liian suureksi ja tuli liian pienestä maasta.Onhan noissa vikaa vikaa vikaa ja sisältöä ei ei ei. ,mutta kuinka moni aikuisten oikeasti tietää mistä puhuu?
Noksulle naureskelu antaa ikäänkuin älykön leiman puhujalle.
OrNot
Ja huomasitko? Vaikka otsikossa oli Nokia, itse juoni koski jotain muuta?
Lähetä kommentti