Pitäisikö minun todella olla parempi kuin kukaan muu? Vaiko peräti kaikki muut? Vai pitäisiko riitää, että olen niin hyvä kuin voin? Ja jos pitää riittää, niin riittää kenelle? Minulle, sinulle vaiko peräti Hentun Liisalle?
Vai onko tässäkin kyse vain sosialismin ja kapitalismin taistelusta? Siis siitä samasta, jota kumpikaan ei voi voittaa? Siis siitä samasta, josta olemme vääntäneet kättä viimeiset 70- 100 vuotta.
Eihän edes tämä nykyinen maailma voi lähteä siitä, että vain sillä joka on "parempi" kuin kaikki muut, on olemassa olemisen oikeus? Vai onko, kuten nykyajattelu tuntuu vaativan, todella niin, että vain voittajilla on oikeus elää? Ja kun riittävän monta kilpaa käydään, jäljelle jää vain se yksi.
Mitä ihmettä teemme niille muille?
13 kommenttia:
On ikävää mutta olen joutunut nyt jo aikuisille lapsilleni jo joskus 90-luvun laman aikoihin eli silloin vielä ns esiteineille opettamaan länsimaisen kilpailuyhteiskunnan arvoja.
Yksi näistä on ollut omiin voimiin turvautuminen ja yritteliäisyys. Moneen kertaan olen selittänyt että kannattaa olla naapuriaan parempi. On ainakin todennäköistä että parhaat voittavat.
Mutta sen jälkeen olen myös korostanut että minulle he ovat aibna yhtä rakkaita pärjäävät sitten paremmin tai huonommin. Ja tärkein opetus on koko ajan ollut että silti pitää olla nöyrä ja kiitollinen jos on saanut parempia eväitä kuin joku toinen. Eikä koskaan saa kuvitella että kaikki olisi omaa ansiota.
Mutta sitten tulee se inhimillisen elämän toinen puoli joka länsimaisissa kulutus- ja kilpailuyhteiskunnissa hukkuu loputtoman itsekkyyden alle: me olemme velvollisia myös huolehtimaan meitä heikommista. Auttamistavoista voidaan olal eri mieltä ja kiistelläkin mutta asenne on tärkeä.
Ikävä on että nykyinen äärimmilleen viety kilpailuyhteiskunta tuntuu tuottavan ylettömän määrän pönäköitä muista piittaamattomia ja itsekkäitä öykkäreitä. He vielä usein kuvittelevat että heidän menestyksensä on kokonaan heidän itsensä ansiota ja aikaansaannosta. Ja huonosti pärjännyt on sitten vain itse syypää omaan epäonneensa eikä heitä paremmin selvinneiden tarvitse noita huonommin pärjänneitä auttaa mitenkään.
Hakkin huoli on aiheellinen. Jopa amerikkalaisilla joiden uskotaan asuvan äärimilleen tylyssä kilpailuyhteiskunnassa on usein sellainen moraalinen periaate että 'annetaan saadun hyvän kiertää'. Siellä onkin suomalaiseen yhteiskuntaan verrattuna pitkät perinteet vapaaehtoistyöstä ja auttamisesta jota myös verohuojennuksin tuetaan.
Meillä on yritetty matkia amerikkalaisilta vain tuota kovan kilpailun puolta ja sitten jotenkin kuviteltu että tuo toinen puoli asiaa hoituu itsestään.
Yhtälö on vaikea.
Hakki
Esittamasi kysymys on todellakin paikallaan! Olla parempi on suurin este nahda asian ydin, paasta asiassa eteenpain. Itseasiassa, se tyrmaa mahdollisuuden kayda asiaan, silla tuolloin tulee tarkeaksi kuka on oikein, eika mika, tai mita on oikein. Nyt on lahdettava naapurin siirtohommiin, mutta palataan "astialle" hiukan myohemmin.
IsoIgor
Hieno lisäys.
Olet oman onnesi seppä. Yritteliäisyys on onnesi ja tyytyväisyytesi edellytys. Riittää kun olet niin hyvä kuin mihin edellytyksesi antavat mahdollisuudet. Mutta sattumalla on silläkin iso merkityksensä. Niin onnessa kuin epäonnessa.
Compassion, myötätunto, sympatia, empatia ovat hyvää vauhtia häviämässä jokaisen tuijottaessa omaan napaansa. Ja kun siihen eivät muut keskity, pitäkööt hyvänään. Miten ihmeessä tässä näin on käynyt? Ja onko tässä meille todella näin epäinhimillisesti käymässä?
Eikö ihminen enää olekaan se sosiaalinen laumaeläin, joka kantaa huolta lajitovereistaan?
Karl
A man´s got to do, what a man´s got to do. And do right. Mikä on oikein? Olisiko niin, että halussamme mitata kaiken, viime kädessä mieluiten omassa rahassa, olemme unohtaneet inhimillisen oikein tekemisen vaatimuksen?
Hakki
Mailman parantajia on aina ollut paljon ja monenlaisia, mutta kuten olet havainnut, ei kukaan niista ole onnistunut muuttamaan ihmisen perusluonnetta filosofisilla ideologeillaan. Ne puuhaavat kuin muurahaiset mita "tulisi olla" kysymyksen kanssa ja missaavat sen mita on. Mita "tulisi olla" voi alkaa vain siita etta tiedamme mita on ja se mita on, on ainoa probleema. Mutta siihen olemme haluttomia puuttumaan, katsomaan syvemmalle, ja kumminkin vain sielta on loydettavissa todenperaisin, reality itself.
Realista ei voi muuttaa joksikin "pitaisi olla" minkaan filosofisen katsantokannan avulla ja mika omituisinta ne ovat ainoat avumme joiden puitteissa sita teemme. Tulematta ensin tietoiseksi mita olemme, meilla ei ole mitaan mahdollisuutta kayda asiassa pitemmalle ja mita olemme on ainoa mista voimme alkaa oppimaan, nakemaan ja loytamaan vastaukset kaikkiin humanisiin probleemiin. Perinteelliset vastaukset eivat riita, joten niiden varassa ei paasta perinteita pitemmalle ja perinteellinen on pelkkaa saman toistamista, tosin eri sanoin ja monin muunelmin, mutta siita ei voi loytaa uutta ja uusihan on se mita jokainen meista etsii.
Karl
Taas menee yli meikäläisen hilseen.
Hakki
Olet hyvin aktiivinen mies ja nain ollen sinulla ei ole paljoa aikaa "funtsata" naita mailman menoja. Kiireesta taytyy paasta eroon, ainakin hetkeksi, ennenkuin on mahdollista antaa tilaa ajatuksen vapaalle lennolle. Tavoitteet, olipa ne milla tasolla tahansa sitovat aivotoiminnan ja "joku muu" on tavoite jota olet puskenut pitkan tovin. Pyrit sen avulla loytamaan jotakin uutta, mutta ikava kylla, se uusi minka loydat is bound to be but an extention of the old, and hence cannot be but the same old in a new dress.
Perhaps I should stop "bombarting" you with something that is not fitting to your line of thought?
Karl
"is bound to be but an extention of the old, and hence cannot be but the same old in a new dress." Sorry. Having considered all the options available to a "tuikitavallinen tossunkuluttaja" I totally disagree. The old will be disrobed.
Perhaps. But by all means feel free to continue. With anything that can be implemented in reality.
Hakki
"The old will be disrobed", With what? with and by the same old dressmaker that dressed it in the old garment of the best that she/we found in the attic of the same old mind?. That is true, and that also is the fundamental disgrace of ideology we still carry on with ourselves. To "implement in reality", whatever it may be, implies also that the implementor also lives in reality. However, that is not the case. Admitedly the implementor has built his reality from "material" beyond reality, from an idea, a fragile invention of the mind, and we living ones desperately try to implement it, adopt it to our mundane, miserable exitence. Where, and what is the result? Is it too unpalatable to to our old mental metabolism, or is it just that we discard it because we do not like it?
We've done some blue-sky thinking, picked some low-hanging fruit, and decided to shoot a few hostages. This needs to be ever-greened and given some personal bandwidth and facetime. Are we leveraging our pro-active synergies enough? Could I just park in your mental multi-storey a moment? I want you guys sweating facts and shitting stats until D-Day comes around.
We need to ensure we're all singing from the same hymn sheet before we push forward with this.
:)
Karl
After you disrobe you stand naked? Even the old I guess?
IsoIgor
Turhaa tästä on vääntää. JOKU MUU on reaalinen vaihtoehto äänestäjälle, jolla ei ole vaihtoehtoja. Ja päätellen siitä miten suurin osa taviksista suhtautuu mahdollisuuksiinsa vaikuttaa arkeensa äänestämällä, olisi korkea aika perustaa JOKU MUUlle kampanjatukiryhmä.
Hakki & Granpalgor
"After you disrobe you stand naked". What else is new? Standing within the robes, as we do, psychologically, is the very essence of our problem. In that mentality the psyche limits its freedom on purpose with all kinds of explanations, for beyond it lies the unknown, -void - that cannot offer anchorage whatsoever, and becomes just another form of self-deception.
"Sweating facts" are under duress born facts, whereas observing what -is - facts of the deeper layers of the mind, can be seen only when the mind is still from any compulsive, sought after fact results, otherwise the resultant facts cannot be but designs of the old compulsive mind or, should we say - infants born by "forcep delivery".
Lähetä kommentti