Valuutan vakuutena olemme me

 

Ei hyvältä näytä. Ei todella. Ei euron, eikä EUn tulevaisuus. Ja se taas tietää äärimmäisen rankkaa tulevaisuutta koko Euroopalle. Myös meille.

Jos Kreikka eroaa tai erotetaan eurosta se devalvoi. Eihän ole muuten mieltä edes erota, ei edes erottaa? Se taas kurittaa, ehkä jopa kaataa pankkeja ja muita rahoituslaitoksia Euroopassa - Saksassa, Ranskassa, Tanskassa mutta myös Suomessa. Se taas lisää euro-spekulaatioita edelleen. Ja sitten seuraa seuraava valtio. Valinta on vapaa. Ja kierre vain jatkuu.

Jos Kreikka ei eroa, kuinka pitkään riittää sieto niillä euro-mailla, jotka kuvittelevat hoitaneensa oman osuutensa hyvin, tai ainakin paremmin? Meillä, jossa jopa valtionvarainministerin suulla on uskoteltu, ettei tämä meitä koske, asialla ei juurikaan ole väliä. Mittatappio, mikä mittatappio.1 % porukasta. Vaan miten suhtautuvat germaanit, fransmannit, polakit, britit tai vaikkapa svedut?

Sillä ongelma ei enää ole yksin luottamuspula valuuttaan, euroon vaan luottamuspula Euroopan Unioniin. Uuteen, yhteisvastuullisen, demokraattiseen ja rauhan Eurooppaan. Hoipummeko nyt kohti lamaa ja vieläkin ikävämpä aikoja, kuten Euroopan kansat 1930 luvulle tultaessa?

Miten tähän on tultu? Holtiton julkisen velan kasvattaminen ja rahoittajien holtiton lainananto valtioille? Poliittinen järjestelmä, joka perustuu jatkuvan kilpailun ja kasvun kuvitelmalle? Kansalaisten tahdosta ja reaalimaailmasta irtaantuneet poliitikot? Yhteiskuntien kontrollista irtaantuneet ja maapalloistuneet rahoitusmarkkinat ja niiden ”luova tuotekehittely”? Huonon talouden perussyy, olipa kyseessä sitten Kreikka, Suomi tai EU on kuitenkin huonosti toimiva demokratia.

Ja miten tästä pois? Riittävätkö Rehnin reseptit? Pitäisikö yhteiskuntien otetta ”rahasta” olennaisesti kasvattaa? Säädellä, rajoittaa, valvoa? Vai pitääkö lähteä vielä syvemmältä? Korjata toimimattoman demokratian virheet? Nyt kun vielä ehkä on aikaa?

Yksi asia on kuitenkin varma. Pelkillä uusilla monikansallisilla lisätukipaketeilla, olipa niissä ennen pilkkua miten monta numeroa tahansa, ei pysyvää ratkaisua saada aikaan. Sen osoitti viimeistään huolimaton (?) lausunto Unkarista. Me tavallisetkin tossunkuluttajat alamme vähitellen ymmärtämään, että taaloina, euroina, puntina ilmoitetut numerot ovan vain jälkiä paperissa ja yhä usemmin vain bittejä virtuaaliavaruudessa. Valuutoilla ei enää ole reaalivakuutta Ei kultaa. Ei muita metalleja. Ei timantteja. Ainoa reaalivakuus olemme me. Me tavikset. Tiukan paikan tullen.

 

 

Vain Tasavallan Presidentti voi hyväksyä pääministerin eron

Kohta jo entinen pääministerimme on ollut oudon hiljaa viime päivinä. Edes jatkuvat kepun epäselvyydet, hänen omaa Suomenmaan hallitusjäsenyyttään lukuun ottamatta, eivät hänen sanaista arkkuaan ole avanneet. Ei vaikka hän, Keskustanuorten entisenä puheenjohtajana mahdollisesti itse on ollut ylläpitämässä kuolleitten sielujen kulissia.

Mitenköhän Matti on ajatellut hoitaa edes poistumisensa lain mukaisesti? En ainakaan ole kuullut, että Tasavallan Presidentti olisi hänen eroaan vielä hyväksynyt. Ehkäpä ei hyväksykään? Voisiko niin hyvin käydä?

 

Perustuslain 64 § sanoo

Valtioneuvoston ja ministerin ero

Tasavallan presidentti myöntää pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Ministerille presidentti voi myöntää eron myös pääministerin aloitteesta.

Presidentin on ilman esitettyä pyyntöäkin myönnettävä ero valtioneuvostolle tai ministerille, jos tämä ei enää nauti eduskunnan luottamusta.

Jos ministeri valitaan tasavallan presidentiksi tai eduskunnan puhemieheksi, hänet katsotaan eronneeksi tehtävästään siitä päivästä, jolloin hänet on valittu.

Kaiken sen jälkeen mitä Matti Vanhanen ja kepu ovat suomalaisen demokratian uskottavuudelle ja kansalaisten kansallistunteelle tehneet toivoisin, ettei Tarja myöntäisi eroa. Seurauksena olisi, että Eduskunnan olisi annettava nykyiselle hallitukselle epäluottamuslause, jos pääministeristä eroon halutaan päästä.

Sen jälkeen Eduskunta toivottavasti menettelee edes kerran säätämänsä perustuslain mukaisesti:

Tästä perustuslain 61 §

 

Valtioneuvoston muodostaminen

Eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.

Jos ehdokas ei saa vaadittavaa enemmistöä, asetetaan samassa järjestyksessä uusi pääministeriehdokas. Jollei uusikaan ehdokas saa yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan eduskunnassa avoimena äänestyksenä pääministerin vaali. Valituksi tulee tällöin eniten ääniä saanut henkilö.

Valtioneuvostoa nimitettäessä ja sen kokoonpanoa merkittävästi muutettaessa eduskunnan on oltava koolla.

ja 62 §

Tiedonanto hallitusohjelmasta

Valtioneuvoston on viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Samoin on meneteltävä valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

 

Jos pääministerin vaihtuminen ei ole valtioneuvoston merkittävä muutos, mikä sitten on?

Voi tätä juristerian riemua.

 

PS.

Hauskaa viikonloppua.

 

Onpa hyvä päivä tänään

 

Olen harvoin lukenut yhtä järkevää ja motivoivaa puhetta, kuin ainoan valtakunnallisen tänään haastatteleman maanpuolustuskorkeakoulun professorin Aki-Mauri Huhtisen esittämät mielipiteet. Muutamia suoria lainauksia artikkelista Reilua maata halutaan puolustaa.

 

”En usko, että kansakuntaa voi johtaa vain talouden mittareilla ja markkinaretoriikalla.”

”Paperitiikerijohtajat eivät johda eivätkä kanna vastuuta vaan yrittävät vain ottaa rahat ja juosta.”

”...talvisodan ehkä keskeisin opetus. Parasta propagandaa on hyvä yhteiskuntapolitiikka. Jos kaikki tuntevat saavansa äänensä kuuluviin, ihmisiä ei tarvitse pakottaa puolustamaan maataan.”

”Liian moni pelaa vain omaan pussiin, kaveri jätetään, yhteinen etu unohdetaan, rahasta on tullut kaiken mitta, rasismi nousee, päättäjien ja kansalaisten vuoropuhelu ei toimi.”

”Tätä menoa kansa uhkaa hajota,...”

”... nyt ideat eivät riitä, on tuotava väkeä ulkoa tai kohta meillä on viisi miljoonaa vanhenevaa ihmistä käpertymässä kokoon rantaviivalle.”

 

Yhdessä haastattelussa, toki puolustusvoimain lippupäivänä, hän puhuu selkeämmillä, ymmärrettävämmillä kansallisen arvojohtajan sanoilla kuin yksikään poliittinen johtajamme viimeisten vuosien aikana. Kiitos niistä.

Tämän professorin viestistä poliittisen johtomme olisi syytä ottaa opikseen. Arkipäivän toimissaan.

 

PS.

Mannerheim - brändin luominen olisi todella kannatettava kansallinen hanke.

 

Silmä silmästä, vai toisenkin posken kääntö?

Jotenkin olen lähtökohtaisesti ja aina ollut israelilaisten ”puolella” kun kyse on ollut Palestinan ja Israelin tapahtumista. Synnyin vuonna 1947, samana vuonna kun Israelista tuli itsenäinen. Ja heti kynnelle kyettyäni, olen varmasti lukenut liikaa mm. Leon Uriksen teoksia. Ehkä taustaa vielä valaisee se, että olen Helsingin Saksalaisen Koulun kasvatti ja kasvattajani oli äärioikeistolainen.

Nyt israelilaiset ovat pysäyttäneet saattueen, joka on tuomassa tarvikkeita Gazaan ja jonka saattueen komentajat ovat tienneet mikä Israelin politiikka moisissa tilanteissa on. Pysäyttämisen yhteydessä on kuollut noin kymmenen henkeä, pidätetty noin 500 ja karkoitettu maasta vajaat 50. Kuulemma. Pitäisikö minun muuttaa mielipidettäni?

Tuskin. Tulijat tiesivät miten voi käydä, jopa sen miten käy, ja siitä huolimatta he tulivat. Miten me suomalaiset menettelisimme, jos joku itsensä maailmanpelastajaksi nimeämä porukka tulisi tuomaan Ahvenanmaalle lastia, jota Suomen hallitus ei hyväksy sinne tuotavan? Jonka Suomi on ilmaissut jo aika päiviä sitten?

En väitä, että Israelin, Palestinan tai Gazankaan tilanteen ratkaisemiseen olisi olemassa joku helppo resepti. En lainkaan. Mutta kieltämättä ihmetyttää, että vihanpito syntyy juuri juutalaisten ja islamistien välillä. Eli samaan uskonnolliseen perimään pohjautuvien kansojen välillä. Heillä on sama Jumala, samat profeetat ja itse viestikin on pitkälti sama. Kuusisataa vuotta myöhemmin syntyneen islamin painotuserot liittyvät aikaan, paikkaan ja olosuhteisiin. Ja niistäkin suurin osa ovat realiteetteina meneettäneet merkityksensä.

Mikä ihme estää ihmistä kohtaamasta tai tapaamasta ihmistä? Vaikkapa Israelissa ja/taiPalestiinassa? Sillä pääsääntöisesti ihmiset eivätenää tappele keskenään vaan kuvitellut ”ideologiat”.

 

PS.

Tämän kirjoitin noin vuorokausi sitten.

Ovatko älykkäät leikkaukset mahdollisia?

Ei Olli Rehn ole ainoa, joka kaipaa älykkäitä budjettileikkauksia. Niitä, ja älykkäitä säästöjä ja järkevää kehittämispanostusta ,aika moni meistä on odottanut jo muutaman vuoden. Ei mitenkään kieli pitkällä, vaan ennemminkin mistä nyt sitten tällä kertaa leikataan. Mutta taitaa olla Ollin kaipaus aivan turhaa.

Kun vanhat merkit paikkansa pitävät, leikkaukset kohdistuvat jälleen niiden henkilöiden palveluihin, jotka eivät pysty puolustautumaan lapsiin, vanhuksiin, yksinhuoltajiin, sairaisiin, vammaisiin, yksinhuoltajiin ja syrjäytyneisiin. Ne taas eivät kohdistu siihen puolueiden luomaan ylisuureen, erityisesti paikallis- ja aluetason hallintohenkilöstöön, joka kevyesti hallinnoisi 20 miljoonan ihmisen valtion. Eivätkä siihen innovaatio-, investointi-, kehittämis-, alue- ja muitten valtiontukien epälukuisaan joukkoon, jotka tosiasiallisesti ovat suurin kansallisen hämäräbusineksen edellytys ja suurin yksittäinen markkinoiden toimivuutta vääristävä tekijä Suomessa.

Ja kun vanhat merkit paikkansa pitävät, tämä täysin siitä riippumatta kummat kaksi muodostavat hallituksen.

Muistin aikoinaan 3.4.2007 tehneeni prioriteettiluettelon valtion menojen painopisteistä. Olen pitkälti samaa mieltä edelleen.

 

PS.

Jäi kirjoittamatta julki se keskeisin kysymys. Mitkä leikkaukset mielestäsi ovat älykkäitä leikkauksia meillä?

 

 

Vai vielä toiseen kertaan pitäisi maksaa?

 

"Keskustan puheenjohtajaehdokas ja Suomen pääministeriehdokas Mari Kiviniemi ottaisi osuuskuntatoiminnan avuksi vanhustenhoidossa. Kiviniemi katsoo tuoreessa pamflettikirjassaan "Lahdesta lähtien", että hoivatyössä tarvittaisiin perinteisten ratkaisujen rinnalle yhteisiä hankkeita, joilla turvattaisiin riittävät tilat ja palvelut vanhusväestölle.Tällainen "omaisten osuuskunta" rahoittaisi esimerkiksi lisärakennuksia nykyisten palvelutalojen oheen. Osuuskunnan jäsenyys takaisi hoitopaikat kuhunkin tarpeeseen ja velvoittaisi osuuspääoman kartuttamiseen". Näin STT.

Ehdotuksen tekee henkilö, joka on viimeisen kolmen vuoden aikana epäonnistunut hallituksen tavoitteessa kuntakentän kustannusten olennaiseksi vähentämiseksi. Sinne ne verorahat muun muassa menevät. Kuntien hallintovirkamiesten palkkoihin. Meillä eivät rahat enää riitä ylläpitämän tällaista kuntamäärää ja sitä kautta tällaista kuntabyrokraattien määrää. Siksi Kiviniemen mielestä pitäisi veronmaksajat taas herättää talkoihin. Siis maksamaan vielä uudemman kerran puolueille siitä, että ne eivät saa ylisuurta hallintobyrokratiaa leikattua.

On luonnollisesti ymmärrettävää, että kepulle leikkaus ei ole mieleen. Hehän maksattavat kannattajiensa palkat veronmaksajilla. Ja turvaavat siten ääniosuutensa. Ja kaiken huumorin huipentumana on 5 vuoden irtisanomissuoja kuntien yhdistämistapauksessa. Se lienee Kreikkaakin pahempi taloudellinen haaskuu ja etuoikeutettujen poliittinen tuki. Palataan osuuskunta-ajatukseen, kun ensin puretaan 5 vuoden irtisanomissuoja. Se on ruokoton.

 

En päivääkään vaihtaisi pois

Muutama päivä sitten, kohta onneksi jo entinen pääministerimme tokaisi, että toista pankki- tai talouskriisiä Suomi ei enää kestäisi.  Tänään Kauppalehti uutisoi: Katainen - Meitä uhkaa uusi pankkikriisi.

”Julkisyhteisöjen EMU-velka kasvoi vuoden aikana 12,2 miljardilla eurolla 75,2 miljardiin euroon. Vuonna 2009 velan suhde bruttokansantuotteeseen nousi edellisvuoden 34,2 prosentista 44,0 prosenttiin.”  kertoi Tilastokeskus .

”Veroja ja pakollisia sosiaaliturvamaksuja kerättiin yhteensä 73,6 miljardia euroa, mikä on 7,7 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuodesta 1975 lähtien verokertymä on alentunut edelliseen vuoteen verrattuna vain kuudesti, eikä kertaakaan yhtä paljon kuin nyt. Tiedot käyvät ilmi kansantalouden tilinpidon vuotta 2009 koskevista ennakkotiedoista.” 

Julkinen velka on tulevaisuuden veroa. Siis veroa. Jos nyt sitten oletetaan, että velanotto ja siten velankasvu voisi tässä laajuudessa vielä pari vuotta jatkua, kolistellaan jo 100 miljardin rajaa. Siis kansalaisten viivästynyttä / viivästettyä verovelkaa.

Ilman lisävelanottoa emme olisi viime aikojen myrskyistä selvinneet. Mutta emme vielä ole selvillä vesillä, sen paremmin oman kansantaloutemme tuloksentekokyvyn, kansalaisten veronmaksun kuin euronkaan osalta. Siksi olisi toivottavaa, että ainakin nuo lisämiljardit on käytetty tuottavasti. Investoitu siten, että ne jollain aikavälillä edes alkavat tuottaa.

Perinteisesti ilmeisesti tämäkin hallitus on panostanut infran rakentamiseen. Rakentamisen tukeminen pitänee sekä rakennustarvikkeiden että työntekijöiden palkat korkealla. Kun rakennustyöntekijöistä ilmeisesti ainakin puolet on ulkomailta ja osa tekeevielä  töitä harmaan talouden puitteissa, ei sitä kautta tilevaa ruisketta ainakaan verotuloihin tai muihinkaan sosiaalisiin rahastoihimme ole tiedossa. Mutta kiinnostaisi todella tietää mitä infraa ja millä määrin on rakennettu?

Sitten on jouduttu antamaan erilaisille toimijoille tukia. Investointitukia, korkotukia, kansallisia lisämaataloustukia, maaseututukia, innovaatiotukia, kehittämistukia jne. jne. Kuinkakohan paljon, keille ja mihin? Valtaosahan niistä taitaa tässäkin hallituksessa mennä Kepulandiaan? Sieltä ei ole koskaan mikään tullut takaisin.

Kuinka paljon lisävelasta on jouduttu panemaan huolehtimaan siitä, että julkinen sektori pystyy maksamaan palkat valtion, kuntien ja kuntasektorin muille toimijoille? Eli kuinka suuri osa näistä rahoista menee nykyisen rakenteen ylläpitämiseen. Siis rakenteen, joka mahdollistaisi kuulemma 4 kertaa suuremman valtion hallinnoimisen?

Nyt sitten tämä hallitus viime metreillään kertoo, että kusessa ollaan ja rahat on loppu. Ihanaa Leijonat ihanaa, teidän jälkeenne vedenpaisumus.

PS.

Sitten jotkut näistä samaisista veijareista ovat huolissaan Kreikan sisäpoliittisista tavoista. Oma malka...?