keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Mietteitä Uudelle Vuodelle, kaikessa kiireessä, syöksykierteessä


Vladimir Stalinovytsh Putler säilyy ensi vuonna aivan yhtä arvaamattomana kuin koko kuluvanakin vuotena. Siis elleivät hänen slivovikkinssä ja oligarkkinsa katso jo menettäneensä tarpeeksi. Esikuviensa mukaisesti Volodjan mahdollisuus on luonnollisesti kääntää huomio muualle Äiti Venäjän raiskaamisesta. 

 Hyviksi koettuja keinoja ei tarvitse etsiä. Niitä ovat esimerkiksi Suuri kansallinen Palomuuri kiinalaiseen tapaan, Pitkien Puukkojen yö, kirjojen ja degeneroituneen taiteen roviot, Gulagien saariston henkiin herättäminen, summaariset öiset pidätyskampanjat ja viimekädessä hyökkäys johonkin olennaisesti pienempään, liittoutumattomaan naapurimaahan. Realistisina vaihtoehtoina ovat Georgia, Moldova ja Suomi. Kaikissa jäädytetyt konfliktit antavat riittävän ponnahduslaudan ja vain odottavat aktivointiaan. Onneksemme olemme aina voineet turvata vieraan apuun.

 Meillä Suomessa päättömyys ja suomettuminen nostetaan takaisin kunniaan. Vastuullisina itseään pitävien poliitikkojen ja varsinkin puolueiden arvostelu kriminalisoidaan. Enää ei sovi rangaistuksetta väittää, että juuri heidän osaamattomuuden, päättämättömyyden, toimettomuuden ja välinpitämättömyyden seurauksena "olemme velkaantuneet, koska olemme käyttäneet tehottomasti resursseja ja tuhlanneet niitä törkeällä tavalla."

 Kiellettyä on lisäksi tutkijoiden osallistuminen puolustuspoliittiseen keskusteluun kannanotoilla, joita ulko-, puolustus-, ulkomaankauppa- tai muu ministeri, Turpo, Utva tai Parlamentaarinen puolustuskomitea tai muu vastaava poliittinen hihhuli pitää epäasiallisena, epäisänmaallisena, tarkoitushakuisena ja Suomen kansainvälistä ja varsinkin kahdenvälistä uskottavuutta kyseenalaistavana. Selviytymistrategiaksi on jälleen vahvistettu: Ollaan kuin kusi sukassa, kyllä se siitä.


 Varsinkin rahapolitiikan mahdollisuuksista ja finanssipolitiikan mahdottomuudesta parantaa taloutemme nykytilanteesta julkisesti keskusteleminen julistetaan kerettiläiseksi. Sillä, että maailman suurimman markkina-alueen vajoaminen ensin deflaatioon ja sitten stagnaatioon jaa lopulta globaaliin lamaan todennäköisemmin pitää huolen meidän tuntemamme maailmanjärjestyksen tuhoutumiseen. Sitäkään eivät pelkät Roviot ja Supersellit pystyssä pidä.

 Kotimaassa työttömyys taittuu lopullisesti viimeisten lakimuutosten seurauksena.  Varmemmaksi vakuudeksi myydän loputkin teolliset yritykset ulkomaisille omistajille ja pidetään huoli siitä, että niiden osaminen ja soveltuvin osin tuotanto ja avainhenkilöstö siirtyy mahdollisimman nopeasti rajojemme ulkopuolelle. On vielä epäselvää, kuinka monesta sadasta tuhannesta osaajasta pääsemme tällä kertaa eroon. Rikkoutuuko 1960-luvun ennätys?

 Uusia investointeja odotamme erityisesti niille aloille, joita Äiti Venäjän mestarikauppiaat meille laitosreferenssinä vähenevän energiariippuvuutemme vuoksi kaupittelevat. Tosin selvää ei vielä ole, mihin muuhun kuin turvataaksemme tulevat energiavientitulomme me tarvitsemme jälleen uuden referenssilaitoksen, nyt Rosatomille? Eihän Olkiluoto 3 ole vielä sekään valmis? Ja miksi se pitää sijoittaa länsirajalle, vaikka se lienee tiukan paikan tullen samanlaisen kädenväännön kohteena kuin välirauhan aikana Petsamo Nikkel? Mutta ainahan me jaksamme ulkolaisiin sijoittajiin ja heidän motiiveihinsa luottaa? Ainakin kaivos- ja telakkateollisuudessa.

 Tuleva eduskunta - siis se joka olisi pitänyt valita jo silloin kun kansallinen täystuhomme Jyrki Katainen päätti alkaa jatkaa uraansa Brysselissä - jatkaa lainsäädäntötyössä entistä hyväksi koettua linjaa perusteettomien lupausten, pitämättömien päätösten ja virtuaalileikkausten tiellä. Osa-optimointi ja opportunismi kasvavat mikäli mahdollista entuudestaankin. Lainsäädäntötyön keskeisimmiksi kipupisteiksi nousevat vaalikaudella polkupyöräilijän otsalamppu, jalankulkijan kypäräpakko, olut- ja siideri- ja lonkeropurkkien etikettien peittäminen varoitustarroilla ja nisäkkäiden tasa-arvoinen avioliittolaki.

 Eipä silti, että aikaisemmilla vaaleilla mikään olisi muuttunut. Ainakaan paermmaksi. Parlamentaariseksi julistettu puoluepoliittinen järjestelmämme ei enää muutoksia mahdollista, tulevatpa valituiksi mitkä etujärjestöt tahansa. Rahaa ja resursseja tuhlataan surutta, nyt vain toisille tahoille. Mutta kyllä minua kepulien - anteeksi, siis Sipilän - jytky pelottaa. Sen vanavedessä ja vielä nyt ymmärrettävän hiljaisina lymyävät, telineissään toki kuopien perämetsien kansankynttilät ja tunnetut tuhlaajat.





An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur. 

Vai olisiko sittenkin oikeammin 

Vae victis!

Vaiko

Hauskaa Uutta Vuotta?






Alla viimeinen yhteenveto yrityksistäni vaikuttaa valtamedian kautta.

On jäänyt käsitys, että Lidl ei kerro maakohtaisia tuloslukuja. Olisi kuitenkin äärimmäisen kiinnostavaa se saada tietää varsinkin, kun voisin hyvin kuvitella Lidlin suhteellisen hintatason nousseen alkuajoista merkittävästi.

S- ja K- kartellin ahneus on pitänyt ja pitää jatkossakin huolen siitä, että on kaikki syy uskoa Suomen nyt olevan suhteellisesti Lidl-maailman tuottavin alue. Tai toisin päin ilmaistuna, joudumme nykyisin maksamaan myös Lidlille "ylihintaa".





Eihän kai meillä enää muita ole, kuin työväenpuolueita? Jokainen heistä on kyllä osallistunut talkoisiin ja kantanut, ja kantaa jatkossakin kortensa kekoon. Kiire on jo sitä luokkaa, että itsenäiseen ajatteluun ei aikaa jää.




Kun vanhat merkit paikkansa pitävät voi Työnvälitystilaston ja ryhmälomautusten erillisseurannan luvut noin kaksinkertaistaa, jos haluaa todellisen kuvan selville. 650.000 työtöntä, suurimmalta osalta varmasti työkykyistä suomalaista vailla työtä. Lähes yhtä monta kuin helmikuussa 1993 tai 94, jolloin heitä oli muistaakseni 777.000. 

Ja varmaan tälläkin kerralla puolueet ja heitä edustavat puolueet ovat sitä mieltä, että heidän mahdollisuutensa vaikuttaa työpaikkojen syntyyn on varsin vähäinen. Kun apua ei muualta ole edes näkyvissä, tekisivät edes ne vähäiset. 




  
Ilmeisesti maaseudun tai pikkukaupungin rauha ei sittenkään ole kilpailuetuna riittävä? Vai olisiko kyse sittenkin idean heikosta markkinoinnista?




On suorastaan rikollista jos poliittiset päättäjämme eivät tähänkään muuttoon reagoi tekemällä tarpeellisia muutoksia järjestelmäämme. Kun ensin lähtee Nalle Ruotsiin ja nyt Maarit perheineen Portugaliin jää vain ihmettelemään kuinka monta muuta sellaista on jo lähtenyt, joiden lähtö ei uutiskynnystä ole ylittänyt? Ja kuinka moni jo pakkaa laukkujaan?

Jos verokilpailulle ei edes EUn puitteissa mitään mahdeta, on meidän pakko karsia voimakkaammin julkisen sektorin kustannuksia ja luoda edellytykset vahvalle vientikasvulle. Emme voi vain vierestä seurata kansalaistemme, emmekä varsinkaan varakkaimpien kansalaistemme poistumista veropakolaisuuden seurauksena. 

Edellinen maastamuutto-aalto 1960-luvun lopulta pakotti sadat tuhannet muuttamaan työn perässä ties minne. Nyt yhteiskuntamme luokaton päätöksentekokoneisto ja sitä pyörittävä johto pakottaa maasta muuttajiksi lisäksi varakkaimmat ja kohta koulutetuimmat osaajat. Keskeisimmiksi vientiartikkeleiksi tulevat siis jälleen osaavat kansalaiset ja heidän rahansa.

Vaan miten muutostemppu tehdään hyvinvointiyhteiskunnan palvelutasoa olennaisesti heikentämättä, ei poliittisen järjestelmämme toimintatavoilla tule ilmeisesti koskaan onnistumaan. Kuten Matti Alahuhta totesi, ""asiat pitää lopulta oikaista romahduksen kautta." 





On todella huolestuttavaa, jos kuvaamasi innovaatioilmasto on lähelläkään todellisuutta. Päätellen kommenteista ilmeisesti on. Innovoinnin jättäminen ja jääminen yksittäisten yritysten ja "Pelle Pelottomien" varaan vaikuttaa varsin negatiivisesti kykyymme saattaa elinkeinoelämämme takaisin tasolle, jolla taata kansakunnalle riittävästi työtä ja toimeentuloa.

Sattumoisin lähetti YLE Teema eilen klo 14.00 asian merkitystä yhteiskunnassa käsitelleen oivan ohjelman "Tiededokumentti: Tieteen pioneereja" 3/3. Raha. Luonnontieteiden harjoittaminen oli aikoinaan varakkaiden mesenaattien taloudellisen tuen varassa. Mikä on tilanne nykyään, voivatko etevimmät tiedemiehet tutkia vapaasti mitä haluavat? T: BBC. HD.

On todella valitettavaa, ettei sitä enää löytynyt Yle Areenasta. Siitä olisi ollut hyvin johdettavissa kilpailukykyisen kansallisen innovaatiopolitiikan elementit. Ainakin olennaisesti konkreettisemmalla tavalla kuin Mauri Pekkarisen aikoinaan tilaamasta, sinänsä ihan ok-tasoisesta kansainvälisestä professoriselvityksestä.

Samalla tuossa ohjelmassa korostui innovaatioiden moninaiset, joskus "poliittisesti sopimattomat" lähteet. Kyse oli luonnollisesti esimerkiksi leveyspiirien määrittämisestä ja synteettisistä väriaineista. Ensimmäisessä "väärä henkilö" ratkaisi ongelman ja seuraavassa henkilön uteliaisuus ja sattuma ohjasi perille. Kumpikin varjostaa myös meidän innovointitoimintaamme, vaikka juuri tällaisessa vähäväkisessä kansakunnassa, juuri niille pitäisi antaa kaikki mahdollisuudet.

Kun viimeisessä 10 - 20 vuodessa tuskin kuitenkaan on paljoa muuttunut väittäisin, että emme voi laskea edes suurinta osaa tarvittavasta innovaatiotoiminnasta tämän maan virallisille tahoille ("Onko Sitralla, Tekesillä, Finnveralla, Keksintösäätiön Tuoteväylällä, Innopolilla, eri yrityshautomoilla ja muilla alan innovaatio-organisaatioilla riittävästi globaalisesti kehityskelpoisia projekteja?) Niitä johtivat jo aikaa sitten virkamiehistyneet toimihenkilöt, joille siiloutuminen ja helpon hallinnoinnin tarve ohitti tulostarpeet.

Huomattavasti paremmat onnistumisen edellytykset löytyisivät, jos saataisi elinkeinoelämä kiinnostumaan laajamittaisesta ja sen itsensä johtamasta, monipuolisesta ja monialaisesta kehittämisYHTEIStyöstä, jollaista ohjelmassa myös kuvattiin Lontoossa ryhdyttävän toteuttamaan.

Olen pohdetta useinkin päässäni väännellyt ja käännellyt. Ammatillisesti  viimeksi juuri 10 -20 vuotta sitten ja kirjoitellutkin asiasta aika ajoin omalla blogillani. Esimerkiksi vaikkapa




Päätellen näistäkin kommenteista yhdyn Matti Alahuhdan näkemykseen siitä, että on pakko oikaista romahduksen kautta. Muu ei taida tähän yksimielisten maahan oikein istua.


Sääli, että johtomme vetkutteli meidät tähän juuri nyt. 3 tai 5 tai 7 vuotta sitten, kun mikään ei meitä koskenut eikä asiamme olisi fantsummin voineet olla, silloisen itsensä vastuulliseksi julistautuneen hallituksenkaan mielestä tästä olisi suhteellisen helposti vielä selvitty. Nyt ei enää.

  


Alkaisi sitten olla korkea aika löytää jostain ne 2000 - 3000 miljardia, jos EU ja EMU halutaan pelastaa. Muuten meitä saattaa jopa odottaa noutaja nimeltä Vladimir Stalinovytsh Putler. 


Sehän vain noudattelisi, soveltuvin osin tapahtumia 1920 ja 1930-lukujen Euroopassa. Tällä kertaa onkin sitten turhaa enää kuvitella jenkkien tulevan avuksi.




Kun maailman suurimmassa taloudessa riittävän kauan harjoitetaan väärään visioon perustuvaa virheellistä rahapolitiikkaa, ei muu voi edes olla seurauksena. Todennäköisesti enää ei auttaisi edes seteleiden heittäminen taivaalta saamaan kasvua liikkeelle. 



  

EUn ja EMUn sekä niiden jäsenten on syytä mennä peilin eteen etsimään syytä siihen, jos kansa kapinoi.

Millä ihmeen tavalla banksterit uskovat pystyvänsä mitätöimään demokraattisen prosessin tulokset? Sotilasvallankaappauksellako?




Jospa valtio tällä kerralla panostaisi pohjoismaiseen yhteistyöhön? SAAB, Bofors, Hägglunds, Kongsberg.... Siitä voisi poikia turvallisuuspoliittistakin menestystä pitkässä juoksussa.




Millä ihmeen tavalla banksterit uskovat pystyvänsä mitätöimään demokraattisen prosessin tulokset? Sotilasvallankaappauksellako?

EUn ja EMUn sekä niiden jäsenten on syytä mennä peilin eteen etsimään syytä siihen, jos kansa kapinoi.




Jospa valtio tällä kerralla panostaisi pohjoismaiseen yhteistyöhön? Bofors, SAAB, Hägglunds, Kongsberg.... Siitä voisi poikia menestystä pitkässä juoksussa.
Rekisteröitynyt käyttäjä: Hakki

Kohteesta <http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/12/09/kyllahan-patria-on-satojen-miljoonien-arvoinen/201416977/12?&posted=1&n=1#messageSent>.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

perjantai 12. joulukuuta 2014

Pakko oikaista romahduksen kautta

Pitäisi esittää vaihtoehtoja, jos haluaa olla vaihtoehto. Tähän Tymyrin, persujen toimia arvioivaa artikkelia kommentoidessani antauduin ajatusten ja kirjoittamisen vietäväksi.  

 Vaihtoehdottomuus, varovaisuus ja passiivisuus ovat kieltämättä vaarallisin tautimme. Nyt tosin alkaa ilmassa olla merkkejä siitä, että siihen eivät äänestäjät enää suostu. Kun puolueet joutuvat toiminnassaan aina lähtemään siitä, että he pelaavat nollasummaa äänistä, se on tienä osoittautunut kestämättömäksi, tuloksettomaksi, jopa tuhoiseksi. Virheitä voi välttää ainoastaan, jos ei tee päätöksiä ja/tai pane niitä toimeen. Vähintäään viimeiset seitsemisen vuotta  osoittavat selvästi, että poliittinen järjestelmämme ei enää toimi.

 Eikä se voi toimia. Sen erinomaisesti todistavat kahden liikkeen kehittyminen puolueiksi. Viherpeipot ensin, sitten persut. Kummankin eväät syötiin viimeistään siinä vaiheessa, kun liikkeista tuli puolueita. Se oli kummassakin puolueessa se hetki, jolloin kiinnostus siirtyi kansalaisten asioiden hoitamisesta puolueen vaikutusvallan kasvattamiseen. Puolueista kasvoi itseisarvo liian monille. 

 Ns. vanhoilla puolueilla kehitys on ollut aivan samankaltainen, mutta tapahtunut viimeistään 1960-luvulla. Suomalaisen, nykysäännöille ja toimintatavoille rakentuva edustuksellinen demokratia on ohittanut parasta ennen päivänsä. Samoin on järjestelmämme sisältä turha enää korjausta edes toivoa; liian moni on vaarassa menettää liian paljon.

 Hyviä rohtoja tai niiden osia on tarjonnut moni arvostettuja itseään asiantuntijana pitävä päivystävä dosentti. 

 http://www.talouselama.fi/uutiset/juhana+vartiainen+osaisi+puolessa+tunnissa+sanoa+mita+suomen+talouden+pelastamiseksi+pitaisi+tehda/a2282627

 Heitä, sen paremmin kuin selvityksiä emme todellakkaan tarvitse lisää. Eiköhän kaikki olennainen jo aivan riittävästi ole esille tullut, vaikkapa noissa linkin esittämissä lähteissä? Mutta siitä huolimatta mitään ei maassa tapahdu, mikään liiku. Eikä syynä voi olla yksin lähestyvät vaalit, sillä aivan ilmeisesti nekään eivät tilannettamme korjaa. 

 "Huonosti toimiva demokratia on syy ja seuraus huonosti toimiviin markkinoihin." Olen jo jonkin aikaa sitten menettänyt uskon Suomen demokratian ja erityisesti sen poliittisen ja etujärjestökentän kykyyn uudistua. Valitettavasti Matti Alahuhdan näkemys meidän tavastamme kehittyä ja kehittää yhteiskuntaa taitaa sittenkin olla ainoa mahdollinen; "asiat pitää lopulta oikaista romahduksen kautta." 

 Mutta, kun Eurooppa on pahimmassa taloudellisessa kriisissään sitten 2. maailmansodan, ja pahimmassa poliittisessa kriisissä sitten Kylmän Sodan, emme varmaan olisi haastavampaa ajankohtaa omalla kriisille voineet valita, vaikka olisimme yrittäneet. Ja aika-ajoin on kyllä käynyt mielessä, että hallituksemme ovat tätä todella yrittäneet, kuten tämän blogin artikkeleista viimeiseltä  7 vuodelta käy ilmi. Näin varsinkin nyt, jos Vladimir Stalinovytsh Putlerin todellinen strategia, tavoitteet ja niiden saavuttamisen keskeisimmät tukijoukot osoittautuvat nyt esitetyn, täysin mahdollisen kuvan mukaiseksi. 

 Mitä taas niihin vaihtoehtoihin tulee, joita pitäisi esittää, olen niitä usein listannut. Kun asiat ovat nyt pitkittyneet on luoettolen kärkeen jo pantava euro-ero ja itsenäinen valuutta, ellei EKP ala toteuttamaan tolkullista rahapolitiikkaa, eli elvyttämään EMUn ongelmamaita, tulevia ongelmamaita ja vähintään EMU-alueen markkinoita. Varmemmaksi vakuudeksi tässä niistä yksi:

 Seuraavan hallituksen ohjelmaa

Demokratiassa johtajuus on muuta, ja sen täytyykin olla muuta kuin uskoa ainoan oikean Messiaan totuuksiin. Näitä tuntuvat yhdessä kannattavan ja opetuslapsien jopa vaativan Putlerin ilmeiset sielunveljet ja -sisar, kuten heidän esikuvansa aikoinaan 1930-luvulla. Onko meidän todella taas pakko oikaista Euroopan tie romahduksen kautta?
Lähettänyt klo 49 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,

tiistai 9. joulukuuta 2014

Suomi tienhaarassa - kasva tai kuole




Luovan Tuhon vaikutuksia Euroopassa ja Suomessa odotellessamme voi hyvin miettiä, mitä kaikkea meiltä kultakin mutta varsinkin valitsemiltamme, nyt puolueitaan edustavilta kansanedustajilta on jäänyt tekemättä. Jatkuvaan kasvuun perustuva hyvinvointiyhteiskuntamme nikottelee ja pahasti. Globaalit ja kansalliset rakenteet ryskyvät, tulo- ja varallisuuserot kasvavat. Ne luovat hedelmällisen pohjan tuholle. Toivottavasti siitä taas kasvaa uutta ja uljasta. 

 Mutta seitsemän vuoden aikana kehitettyä, nyt jo vakiintunutta suuntaa ei muuteta. Samoja lääkkeitä, jotka aiemminkaan eivät ole tehonneet, eivätkä kriisiä ratkaisseet, mutta suuremmassa määrin. Tempputyöllistämisestä on jo päädytty uudelle, Eurooppalaiselle tasolla. Muutamassa viikossa on ehdotuksia jo kasassa 1,3 biljoonan euron arvosta tässä satumaisessa uudessa Vivutus Showssa.

Toivottavasti uudet innovaatiot ja erityisesti innovaatiot muussa kuin pelkkää turhaa kulutusta lisäävässä tavaratuotannossa mahdollistavat henkisen kasvun, jota ilmeisesti lajina tarvitsemme. Innovaatiot tavoissa joilla ajattelemme, joilla vahvistamme yhteisöjemme toimintaa, joilla toimimme yhdessä. Lisäämällä luttamusta. Edes selvitäksemme. 




Robert Gordon: The death of innovation, the end of growth




 Eipä näistäkään, alla olevista kommenteista valtamedian sivuilla ole ollut edes paperin kulutuksen lisääjäksi.



Eihän tämä voi olla yllätys. Saksa pakottaa EKPn noudattamaan rahapolitiikkaa, joka antaa sille - ja vain sille - ylivoimaisen kilpailuedun muihin EMU-maihin nähden. Eikä se edes riitä. Samalla se pystyy ajamaan kaikkien muiden EMU-valtioiden kilpailijat perikatoon, minkä seuraukset näkyvät hyvin selvinä myös jo Suomessa.

Kun maamme poliitikot, sen paremmin kuin muidenkaan EMU-maiden kollegansa eivät huolehdi siitä, että EKP noudattaisi koko EMU alueen kannalta tasapainoista rahapolitiikkaa on seuraus selvä. Siinä vaiheessa kun Saksa EMUn ja EUn rahoittamiseen kyllästyy ja siitä irtaantuu - ja sen se myös taatusti tekee ellei maan sisäpolitiikka ratkaisevasti muutu - ainakin kaikkien muitten pienten reunavaltioiden taloudet ovat raunioina. 

On peruuttamattoman vaarallista itsepetosta muuhun lopputulemaan enää 7 vuoden kokemusten jälkeen uskoa.




Ilmeisesti kansalais-, tai tässä tapauksessa kauppiastottelemattomuus ja lisätty julkisuus ovat ainoa tapa taistella sääntöSuomen kaiken kehityksen tappavan otetta vastaan.




Saattaa olla, että pohjoisen pallonpuoliskon ulkopuolella todella " hyvin vähän maita, jotka haluaisivat osallistua minkäänlaiseen kylmään sotaan." Meidän pallonpuoliskomme on kuitenkin juuri tuo pohjoinen. Täällä se kylmä sotakin oli aktiivisimmillaan.

Ehkä Erkin olisi korkea aika laskeutua arkipäivän realismin tasolle, kun jo vajaan vuoden Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne on kehittynyt jatkuvasti vain huonosta vielä huonompaan? Sillä mitä mieltä Erkki on pakotteiden tavoitteesta on loppupeleissä olennaisesti vähemmän merkitystä kuin sillä, miten ne Moskovassa nähdään. 

Kun pakotteista alkaa aiheutua Putinin regiimin silmissä pysyvää haittaa Venäjälle, alenee samalla sen kynnys riskinottoon. Sotilaallisesti sitoutumattoman Suomen intresseissä ei kai ainakaan ole taas hankkia itselleen uutta vihamiestä läheltä?

Luontevimpina ja samalla riskittömimpinä kohteina Venäjän aktiivisille toimille ovat Transnistria ja Suomi.




Ei tänne suuria, ei edes keskisuuria yrityksiä synny tuosta noin vaan, yks´kaks´ yllättäen. Niiden syntyminen on monivuotisen ahkeran työn takana. Siinäkin mielessä näiden osaamisensa osoittaneiden henkilöiden näkemyksiä kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. 

Jos haluamme ylläpitää elämisen mahdollisuudet Suomessa jatkossa, se edellyttää, että täällä oleville on olemassa riittävästi työtä ja lisäarvoista tekemistä. Siinä onnistumiseen tarvitaan kaikkia suomalaisia toimijoita mukaan lukien etujärjestöjään edustavia poliitikkoja. Asian kiteytti hyvin

Tek­no­lo­gia­teol­li­suus ry:n toi­mi­tus­joh­ta­ja Jor­ma Tu­ru­nen mielipidekirjoituksessaan tämän päivän Hesarissa:

"Paa­vo Rau­tio kir­joit­ti ko­lum­nis­saan (HS 4. 12.), et­tä po­li­tii­kal­la on vain vä­häi­nen ky­ky edis­tää vien­tiä.

Kil­pai­lu­ky­ky ja­kau­tuu kah­teen osaan: yri­tyk­set it­se vas­taa­vat omas­ta ky­vys­tään tuot­taa asiak­kail­leen li­säar­voa, mut­ta toi­min­ta­ym­pä­ris­tön kil­pai­lu­ky­vys­tä vas­taa­vat po­lii­ti­kot.

Ko­ti­mai­sel­la po­li­tii­kal­la ei to­siaan voi­da luo­da vien­ti­ky­syn­tää, mut­ta ku­ten Sak­san ja Ruot­sin vien­nin toi­pu­mi­nen osoit­taa, ky­syn­tää on ole­mas­sa. Ky­se on kil­pai­lu­ky­vys­tä. Yri­tys­ten toi­min­ta­ym­pä­ris­tö vai­kut­taa suo­raan yri­tys­ten kil­pai­lu­ky­kyyn.

Suo­men vien­ti­teol­li­suu­den toi­min­ta­ym­pä­ris­töä voi­daan pa­ran­taa mo­nel­la ta­val­la. Esi­mer­kik­si yri­tys­ve­ro­tuk­sel­la voi­daan kan­nus­taa in­ves­toin­tei­hin ja kas­vuun. Su­ku­pol­ven­vaih­dos­ti­lan­teis­sa voi­daan ke­hit­tää yri­tys­tä, jos ve­ro­tus an­taa sii­hen mah­dol­li­suu­den. Lo­gis­tiik­ka- ja ener­gia­kus­tan­nuk­set riip­pu­vat po­liit­ti­sis­ta pää­tök­sis­tä. Tar­peet­to­man sää­te­lyn pur­ka­mi­nen voi­daan aloit­taa, jos niin pää­te­tään.

Vien­ti­teol­li­suus tar­vit­see osaa­jia. Po­li­tii­kal­la voi­daan var­mis­taa, et­tä kou­lu­tus vas­taa yri­tys­ten tar­pei­ta.

Po­lii­ti­koil­la on lu­kui­sia kei­no­ja pa­ran­taa vien­ti­teol­li­suu­den kil­pai­lu­ky­kyä ja edis­tää vien­tiä. Työ­mark­ki­na­jär­jes­tö­jen vas­tuul­la on pi­tää työ­voi­ma­kus­tan­nuk­set ai­sois­sa ja an­taa työ­pai­koil­le li­sää pe­li­ti­laa, jot­ta yri­tyk­set voi­vat me­nes­tyä."

Juuri tämä sektori, julkisen ja etujärjestösektorin päättävät poliitikot ja virkamiehet ovat avainasemassa kilpailun edellytysten rakentajina. Ja samalla se sektori, jonka vähintään seitsenvuotinen toimeton Ruususen uni on eniten kilpailukykymme edellytyksiä rapauttanut.

Tähän tarvitsemme jälleen isänmaallisesti motivoituneita osaajia, kuten artikkelin kohteena olevia nuoria. 



” Kaikki tämä siksi, että poliittinen koneisto on nykyisin ura, jossa Brysselin lihapadat ovat uran täyttymys ja oman maan asioiden ajaminen on alisteista pääsylle noiden lihapatojen ääreen. Hyvänä esimerkkinä Katainen, jonka kannalta EU ja euro ovat olleet menestystarinoita vailla vertaa.” Olet niin valitettavan oikeassa.
Meillä vain ei enää ole sitä pientä poikaa, jota uskottaisi kun hän sanoo :”Mutta eihän kuninkaalla ole vaatteita.”
Draghi on valitettavasti osoittautunut mieheksi ilman ensimmäistäkään vastuuntuntoa. Newspeak ja doubletalk eivät kanna mannerlaattojen muutoksessa.
Eiköhän vain anneta Schumpeterin Luovan Tuhon tehdä tehtävänsä? Turha sitä on tutkainta vastaan potkia.




Suomessa tarvittaisi nyt luovaa hulluutta. Sitäkin enemmän vimmaista tekemistä. 

Edellisen tuntuvat aivan liian monelta estävän pienen yhteiskunnan dilemma; erehtyminen on osoitus idean huonoudesta, toteutuksen heikkoudesta ja inhimillisestä epäonnistumisesta. Eikä tässä yhteiskunnassa luusereille riitä tukea, tarvetta eikä edes käyttöä. 

Jälkimmäisen estää pitkälti vastuuton johtaminen, etujärjestöjen (puolueet ml.) ylivertaisuus terveen järjen soveltamisvaatimuksiin ja kaiken mahdollisen verottaminen usein ennen kuin tulo on edes konkretisoitunut. 

Kun vielä onnistuttaisi kääntämään yksilöiden yksinomainen kiinnostus, jopa ahneus rahan tulon nopeasta maksimoinnista työhön ja sen tulosten maksimointiin, oltaisi jo aika hyvällä tiellä Suomi Oyjn pelastamisessa.




Päätösten haittavaikutusten ja ratkaisujen potentiaalisten ongelmien tarkastelu ennen lopullista päätöstä, ei tunnetusti ole suomalaisen päätöksenteon tehokkaimpia ja menestyksellisimpiä puolia. Valitettavan usein hienoina hehkutetut päätökset johtavat ojasta allikkoon. 

Toivottavasti vuosien aikana on jotain opittu. Muuten saattaa mennä suomalainen omistus sekä Fortumissa että Fennovoimassa. Taisinpa mahdollisuutta jo perustellakin.





Saattaisi olla turvallisinta puhua Fortumin Fennovoima osakkuudesta vielä konditionaalissa sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä. Vaikka suopeus moiseen lyhyellä aikavälillä olisi Venäjällä miten korkealla tahansa, riittää yksi poliittinen hallayö ja hallinnollinen päätös siirtämään kaiken Fortumin omistuksen osaksi Rosatomia. Eihän siihen tarvita kuin toteamus sopivalta taholta, että suunnitelmallaan Suomi, eli Fortum, on itse asiassa ollut jälleen rakentamassa SuurSuomea. Ja ensi askeleet siihen Itä-Karjalassa.

Lopputuloksena Fortum on vaarassa menettää kaikki sijoituksensa Venäjällä ja lisäksi Fennovoiman, josta samalla tulee venäläinen yhtiö. Eikä siinä vanhoista IVOn raunioistakaan sen jälkeen suomalaiseen omistukseen jää. Ja parhaassa tapauksessa olemme itse luoneet uuden, Petsamon Nikkeliin 1940 verrattavissa olevan jäätyneen konfliktialueen.




Oreck on tasan oikeassa. Kilpailukykymme heikentyminen on ollut täysin omissa käsissämme, olemme lainsäädännöllä, viranomaismääräyksin ja työehtosopimuksilla luoneet oman kilpailukyvyttömyytemme. Eikä korjausta ole luvassa.

Kun meillä on lähtökohtaisesti muutos on koettu uhkaksi ja ongelmaksi ja sen seurauksen ollut käytössä kaiken kieltävä tapa tarkastella muuttumista, ei päin vastaista kehitystä saa aikaan, täsmentäminen ja kiristäminen on luonnollisempaa.

Nyt pitäisi kieltämisen sijasta alkaa ajatella vanhojen määräyksien karsimista ja entistä suurempia vapausasteita kansalaisille ja elinkeinoelämälle. Sen aikaansaaminen taas edellyttää kokonaisnäkemystä tarvittavasta suunnasta mihin toistensa kanssa kilpailevat puolueet tai muutkaan etujärjestöt eivät helposti taivu. Saavutettu etu kun on niiden mielestä pyhä ja osa-optimointi ainoa keino sitä kehittää.

Tabula rasaa, puhdasta pöytää on vaikeaa luoda ilman edeltä käyvää tuhoa 100 vuotiaassa demokratiassa, jossa jokainen on viime vuosikymmenenä haluttu opettaa pitämään huolta vain itsestään.




Niin, täytynee Vladimirille jonkinlainen selitys Mistralien viivyttämisestä antaa. Hollande lukeutunee samaan suomettuneeseen EUn poliitikkojoukkoon, kuin maamme kansanedustajien valtaosa. Ei ihme, että Putler uskaltaa jatkuvasti vetää välistä.




Ihan hyvä ja realistinen ohjelma. Nyt sitten toteuttamaan. Vaikka pakolla.




Kun Putler pitää Krimiä ja Itä-Ukrainan alueita Venäjän pyhinä paikkoina, saattaa Euroopan kannalta ongelmaksi muodostua, että hän intoutuu ne vielä sieltä hakemaan.




Sillä varmaan säästetään, että ajokorttien myöntäminen siirtyisi Trafilla jolla "ei ole alueorganisaatiota, joten se hoitaisi lupatehtävät käyttämällä palveluntuottajia. Nämä ottaisivat vastaan hakemuksia, veisivät asiakirjat rekisteriin ja toimisivat muutenkin asiakaspalvelussa."?? Varmaan palveluntuottajat osaavat hinnoitella tuotteensa kilpailukykyisiksi, kuten katsastustoimistot aikoinaan?

Eiköhän järkevämpi ja nykypäivään sopivampi olisi poistaa mopojen ja henkilöautojen opetuskriteerit kokonaan ja korvata ne esimerkiksi kaikille avoimin viranomaisten vastaanottamin liikennesääntöjä ja -merkkejä sekä ajotaitoa testaavin näyttökokein? Tarvittavan opetuksen ensisijaksi määriteltäisi ns. opetusluvalla tapahtuva vertaistuki, peruskoulun ylä-aste ja tarvittaessa erillinen autokoulu.

Ja kuinkakohan kauan ajokortissa saa roikkua yhdellä ja samalla kuvalla ja nimikirjoitusnäytteellä?




Suomessa ajokorttilainsäädäntö on tehty ihan ikiomilla päätöksillä päättömäksi ja käytännön elämälle vieraaksi. Ilmeisesti Arkadianmäen ja Trafin kukkahattutädit osaavat ainoastaan kiristää säännöksiä ja tehdä kansalaisten elämän siten sietämättömäksi. Jatkuvana kannustajana, lobbarina ja edunsaajina on Suomen Autokoulunopettajien liitto, kuten vuosi sitten saimme havaita.

Samalla nuo kukkahatut panevat nuoret 15 vuotiaat ajamaan kalliilla mopo-autoiksi kutsutuilla kuolemanloukuilla muun paitsi moottoriteiden liikennevilinässä. Miksi ihmeessä mopoautoja ei korvata kokonaan nopeusrajoitetuilla pikkuautoilla? Lastemme liikenneturvallisuus paranisi olennaisesti. Mopoauto edellyttää täsmälleen yhtä suurta osaamista ja liikenteen tuntemusta kuin esimerkiksi C1, 107, Aygo - kokoluokan auto.


Lähettänyt klo 3 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , , ,

maanantai 1. joulukuuta 2014

Fantastisia uutisia Euroopasta


Miksi  heräämme aina liian myöhään? Ja jotkut meistä jatkavat uniaan vieläkin? Tämäkin haastattelu on julkistettu jo vuosia sitten. 



The ex Hitman on Finland

Talouselämän mukaan moni pelkää, että euroalueella on edessään samanlainen taantuman aika ja deflaatiolle menetetty vuosikymmen kuin Japanilla. Euroopan keskuspankin varapääjohtajan Vitor Constancio  ei kuitenkaan tähän usko.

 "En usko, että Eurooppa on olisi vaarassa pudota täyteen deflaatioon", sanoi Constancio. Hänen mukaan nimellisten palkkojen pitäisi pudota kaikissa jäsenmaissa, jotta skenaario olisi mahdollinen.
Kuitenkin samalla juuri EKP, Saksan painostamana vaatii kaikkia EMU-maita toteuttamaan sisäiset devalvaationsa mahdollisimman tehokkaasti! Kun sisäinen devalvaatio tarkoittaa kustannusten ja erityisesti palkkojen ja palkkasumman laskua, EKP sekä hyväksyy deflaation aiheuttamisen ja lisäksi patistaa kaikkia EMU-maita deflaatioon. Ilmeisesti vasta sitten, kun kaikki muut ovat tavoitteen saavuttaneet, Saksa ilmoittaa luopuvansa eurosta.

 Mario Draghi vasta varsinainen veijari. Väittää Suomessa vieraillessaan Euroopan talouden mätänevää ydintä EKPn uljaaksi räätälöidyksi menestystarinaksi, eikä yksikään poliitikko, ei virkamies eikä taloustieteilijä nouse ylös toteamaan sitä, minkä jokainen EKPn rahapoliitiikkaa vähänkään seuraava taviskin näkee; mutta eihän keisarilla ole vaatteita. Ilmeisesti edes logiikan lait eivät EKPtä enää koske? Alkaa Mario yhä enemmän muistuttaa Hamelnin pillipiiparia.



Ja taas joitakin mielipiteitäni viime aikoina esillä olleisiin valtamedian uutisaiheisiin.
Nimeämmepä tiemme Kreikaksi, Argentinaksi tai vaikka Japaniksi, kusessa oomme kumminkin. Ja syy on aivan selvä; yhteiskunnan päätöksenteko, edes silloin kun sitä on, ei enää palvele kansalaisia ja heidän tarpeitaan vaan puolueita.

Kansalaisten demokratia on rapautunut puolueiden ja muiden etujärjestöjen demokratiaksi. Kaikki ne keskittyvät huolehtimaan siitä, että saavat vähintään heille (= heidän eliitilleen) kuuluvan osan kakusta, kukaan ei keskity siihen, että kakku kasvaisi. Se kuitenkin olisi kansanedustajien keskeisin tehtävä. Katsoa kansan ja valtion kokonaisuutta ja ylläpitää ja kehittää kilpailukykyistä yhteiskuntaa, ei keskittyä omiensa edunvalvontaan ja kilpailijoiksi kokemiensa voittamiseen.

Kun kotimaan politiikasta on tullut poliitikoillemme vain askelmerkki EU-lihapatojen äärelle, tulee kiusaus keskittyä EU-karriäärin rakentamiseen Suomen kustannuksella liian suureksi. Se on jouduttu viimeisten 7 vuoden aikana kalliisti kokemaan.

Poliittisen järjestelmämme sisältä on turha enää korjausta odottaa; liian moni on vaarassa menettää liian paljon. Kuitenkin muutos on välttämätön.




Jos strategia on Jyrki-boy hengentuote, eivät aikaisemmat näytöt oikein kannustaa siihen luottamaan.

Sama koskee infra-hankkeiden vaikutusta yksittäisten kansallisvaltioiden kasvun edistäjinä. Esimerkkinä Suomesta rakennusinvestointien kertautuvien hyötyjen valuminen Baltiaan, Puolaan, Venäjälle.

Ja viimeisimpänä epäilykset yhteiskunnallisen päätöksenteon rationaalisuudesta tuovat mieleen muutamat tie-, siltarumpu- tai junanraide-investoinnit, joille ei sitten myöhemmin löydy käyttöä ollenkaan, tai vaikkapa Kinnulan kunnan lomakylähankkeet. 

Ottajia riihikuivalle rahalle löytyy kyllä, jos on mistä ottaa. Sen osoittivat jo ESR-rahojen tuhlaileva käyttö aikoinaan.




Toivottavasti Heikki Taimio on oikeassa. Ja toivottavasti suunta saadaan nopeasti muutettua. Itseruoskinta ja syömälakko alkavat jo kyllästyttää.




Draghi taitaa todella olla banksterisosialismin tiellä? "I am making you an offer you cannot refuse." Vai Sisiliastako hän on kotoisin?




Onko Draghi lopultakin seonnut ja siirtynyt Göbbelsin koulukuntaan? Euroopan rahapolitiikan siirtyminen Saksan ylivaltaan ei todellakaan ole lisännyt pienten tasa-arvoa, elinkelpoisuudesta puhumattakaan. Senhän näkee sokea Reettakin.




Tuskinpa oli viimeinen, sillä puolueiden vallan peruskivi on niiden itselleen ottama oikeus päätellä, ketkä heidän opetuslapsistaan ovat sopivan lisäksi myös päteviä. Eivätkä muut puolueet ymmärrettävästi moista menettelyä kyseenalaista kun tietävät, että heidän vuoronsa tulee aikanaan.

Maksajina ovat aina samat; me veronmaksajat. Eikä tämä meno pääty, ennen kuin kolme asiaa täyttyy; puolue- ja vaalirahoituksessa luovutaan julkisin varoin tapahtuvasta rahoituksesta ja siirrytään yksityiseltä sektorilta tapahtuvaan rahastopohjaiseen rahoittamiseen.

Toiseksi perustuslain 29§ rikkominen sanktioidaan siten, että kansanedustajat eivät voi päätöksenteossaan vedota ryhmäpäätöksen sitovuuteen.

Kolmanneksi kansanedustajien yhtäjaksoisten kausien määrä rajoitetaan kahteen ja samalla jäsenyydet kuntien, kuntainliittojen ja -yhtymien sekä muiden etujärjestöjen luottamustoimissa kielletään sinä aikana, jonka kansanedustajuus kestää.




Enpä voi kuin kompata 1. kommentoijaa. Tosin sillä erolla, että täällä Suomessa hän nosti julkisen sektorin velat tappiin rahoittamalla itse kasvattamiaan julkisen sektorin kuluautomaatteja, eikä lupauksensa mukaisesti osannut niitä valtansa 7 vuonna korjata. Sen hän jätti seuraajilleen.

Myöhän maksamme.




Ei mikään Hups! Eihän muuten voi ollakaan, kun maailman suurin markkina-alue säästää itsensä hengiltä.





Ei tästä hämmästyä pidä, onhan NATOmaa Kreikka edelleen ja  jatkuvasti kasvattamassa aseistustaan pelätessään NATOmaa Turkin interventiota.

Liettuan ratkaisujen perusteella NATO ei ole ainakaan ole osallisena Ukrainan sotilasoperaatioissa. Liettua mahdollisesti on. Seuraako tästä jossain vaiheessa, että Viro, Latvia ja Puolakin ryhtyvät jossain vaiheessa osalliseksi, on niiden itsensä päätettävissä. Eivät ne päätöksillään kuitenkaan välttämättä NATOa osalliseksi vedä.



Sauli Niinistön linja, joka pohjaa EUn, Venäjän, NATOn ja Suomen realiteetteihin vaikuttaa meidän kannaltamme vähiten huonolta. EUn jäsenenä ja NATOn kumppanina Suomi kuuluu selkeästi läntiseen Eurooppaan. Meillä ei ole mitään syytä elämöidä Venäjää kohtaan yrittämällä liittyä  NATOn täysijäseneksi. Uskottavasta puolustuksesta joudumme pitämään kiinni joka tapauksessa itse,

Virkavastuulla toimivat puolustusvoimien asiantuntijat antavat ymmärtää, että puolustuksemme on uskottava. Se voisi toki aina olla vieläkin uskottavampi, mutta johonkin raja on vedettävä.

Uskottavuutta lisäisi kustannustehokkaimmin Sveitsin-mallinen reservi, jossa kevyt aseistus ja osa vähän raskaammastakin, on reserviläisillä kotona tai omalle lähialueelleen varastoituna. Toinen vaihtoehto on herättää henkiin vapaaehtoisten Suojeluskunta ja Lotta-järjestöt, nyt selkeästi puolustuslaitoksen johdossa.




Mielenkiintoinen uutinen varsinkin, kun ottaa huomioon Suomenkin valtavirran politiikan. Varapääjohtaja "Constancion mukaan nimellisten palkkojen pitäisi pudota kaikissa jäsenmaissa, jotta skenaario olisi mahdollinen."

Sisäisen devalvaation keskeisimpänä perusteena on kilpailukyvyn palauttaminen palkkoja alentamalla. Kuitenkin mahdollisimman tehokas sisäinen devalvaatio aikaansaa deflaation. Siis valtavirran finanssipolitiikka ajaa meidät deflaatioon. MOT




Taitavat länsimaiset tavat, kunnioittaa kansojen itsemääräämisoikeutta vaan olla kovin vieraita Lavroville ja Putlerille. Heille selitys, että pakotteet ovat seurausta Venäjän toimista Krimillä ja Donbasissa ei aukea ja vaihtoehto perinteisille sotilaallisille voimatoimille. Niihin tartuttiin entisinä aikoina. Aikoina, joita Lavrov ja Putler ilmeisesti haikailevat takaisin.




"Voimme muuttaa ostojemme kokoa, tahtia ja koostumusta", Draghi sanoi. - Tokkopa Tante Angela ja hänen vvm:nsä Schäuble, puhumattakaan BuBan Weidemannista antaa heittää euroja helikopterista tai kohdistaa NEW Deal- tyyppisiä ohjelmia ongelmamaihin, Suomi ml.? 

Paljon muu ei enää auta.





"Yrittämisen verotus vähentää yrittämistä" Tämän havaitsemista varten VATT tarvitaan?

  

Mikä ihmeen vallan tasapaino? Punniten miten tahansa Venäjä on sotilaallisesti keskisuuri valtio, jonka ohi mm. Kiina ajaa hyvää vauhtia ohi. USA käyttää puolustukseen/sotavoimiinsa enemmän varoja, kuin kaikki muut maat yhteensä? Kun vielä NATO on yksiselitteisesti puolustusliitto, mistä tasapainosta he uneksivat?
Dmitri Peskov ei taida ymmärtää ongelmaa? Ongelma ei ole, että me muut emme tietäisi vaan, että Venäjän johto ei tiedä.

  

>> Fantastista vastuuttomuutta aina Vanhasen II hallituksen alusta alkaen. Seitsemän velaksi elettyä vuotta, joilla on maksettu Kataisen kuningastie ja velkaannuttu silmämunia myöten. näytä lisää
Varmaan muistat myös ajankohdan? Se oli 2008 marraskuussa. Kovin oli Jyrki-boyn näytöt vakaalla pohjalla. Valtionvarainministerinä hän oli ehtinyt olla noin vuoden. Loistavan perusteltu arviointi?

Toinen loistava arviointi olisi ajatus, että Jyrki-boyn osaamisen ja karisman seurauksen kokoikset yleensäkään hallitukseen pääsivät. Todellisuus kertoo, että se lähinnä oli seurausta Sauli Niinistön uskomattomasta äänimäärästä, yli 60.000 ja 10% kokiksien äänimäärästä.

Jyrki-boy rahasti Saulin perinnön ilman ensimmäistäkään omaa panostaan. Lukuun ottamatta yhtä väärennettyä pöytäkirjaa. 

Mitä taas tulee Vanhasen II hallitukseen, se aloitti poliittista kantaa ottamattomien toimitusministeriöittemme sarjan, joka päättämättömyydessään ja osaamattomuudessaan varmasti nousee kyvyttömimmäksi historiassamme.




Sekä Aho että Niinistö (omista isoista virheratkaisuistaan huolimatta) ja erityisesti Raimo Sailas ja nimimerkki Tyhmyri http://tyhmyri.wordpress.com/ ovat tasan oikeassa. Fantastista vastuuttomuutta aina Vanhasen II hallituksen alusta alkaen. Seitsemän velaksi elettyä vuotta, joilla on maksettu Kataisen kuningastie ja velkaannuttu silmämunia myöten. Kalliiksi vielä käy.

Herää kyllä kysymys sekä demokratian ja varsinkin opposition todellisesta toimivuudesta Suomessa että median, erityisesti talouspoliittisen median osaamisesta ja asiantuntemuksesta kummallakin alueella. 

Miksi ihmeessä meillä ei käsitellä päättäjien päättömyyksiä ja suoranaisia valheita /epätotuuksia /osatotuuksia silloin, kun asioille vielä voi jotain verraten vaivatta tehdä?


Lähettänyt klo 12 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)