Yritin tänään saada mielestäni tärkeän, "poikkitieteellisen" näkökulman Hesarin kulttuurisivulle. Juttu oli otsikoitu Brittiläinen museobrändääjä: Vaihtakaa Kiasman nimi, se kuulostaa naisten Viagralta ja alaotsikkona "Lontoon huippumuseot brändänneen Damien Whitmoren mielestä helsinkiläismuseot tarvitsevat näkemystä ja kävijöitä.
En ihmettele, että kulttuuritoimittaja ilmeisesti valitsi otsikoksi räväkän näkemyksen Kiasman nimestä. Ihmettelen kieltämättä sitä, että edustama asiaslähtöinen näkemys palveluiden ja erityisesti julkisten palveluiden kehittämisessä ei läpäissyt moderointia. Siinä varmaan taas yksi osoitus yhteiskuntamme ongelmista, korostuneesta sektoriajattelusta.
Kommentti ja muitakin viimeaikaisia yrityksiäni osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun alla.
Kiasman nimen
vaihtaminen oli tuskin Whitmoren keskeisin viesti, niin samaa mieltä kuin hänen
kanssaan olenkin? Sen sijaan se, että palveluiden tarjoaja panee asiakkaansa
tarpeet tarjontansa keskiöön ja sen lähtökohdaksi se on. Samaa lähestymistapaa
noudattaen tulisi meillä käydä läpi vähintään koko julkisen sektorin
palvelutarjonta SoTesta, opetuksesta ja vaikkapa poliittisten puolueiden
"tarjoamista" palveluista lähtien.
Toteuttamiseen on
toki monta tapaa, mutta varmaan parhaan yksinkertaistetun kuvauksen
pragmaattisesta tavasta saa ruotsalaisten Modigin ja Ahlströmin kirjassa Tätä
on lean - ratkaisu tehokkuusparadoksiin. Sen esittämiä periaatteita noudattaen
meidän julkisen sektorin mitoittamisessa kantokykymme mukaiseksi olisi
mahdollinen vaihtoehtona sisäisen devalvaation kansalaisille ja yhteiskunnalle tarjoamaa tuhon tietä.
Mitä sitä nyt
moisesta varottelemaan? Samaa tietä ovat menossa kaikki muutkin alat Suomessa.
Itsensä vastuullisiksi nimittäneet puolueet pitävät huolta siitä, että sisäinen
devalvaatio myös toteutuu. Näin Suomesta vihdoin tehdään se raaka-aine - ja
työvoimareservaatti jonkalaista Saksa suunnitteli jo 1918 sisällissodan
jälkeen. Ja mikä parasta, me teemme sen ihan itse.
Jo pitkään on ollut
selvä, että parempien keinojen puutteessa tuo helikopteri on hankittava.
Parempi keino olisi ainakin ongelmamaihin kohdistetut NEW DEAL - tyyppiset
hankkeet, joilla aikaansaataisi ensin työtä, sitten kysyntää ja investointeja.
Ainakaan tilanne ei
parannu toistamalla jatkuvasti jo tehtyjä virheitä, olivatpa ne kuinka
fantastisia tahansa.
Vaikka syyllisten
etsimisestä ei liene mitään hyötyä kenellekään voidaan hyvin väittää, että
puolueiden irtaantuminen kansasta on syypää julkean sektorin tietoiseen
kasvattamiseen. Puolueet ajavat kukin omaa, eivät suinkaan kansalaisten tai
veronmaksajien etuja. Niistä on kustakin tullut omien broilereittensa
edunvalvoja ja työnantaja. Kansalaisten ja kansakunnan tarpeet tai edut eivät
siinä enää mitään paina.
On turha odottaa
muutosta. Sitä ei tule. Poliittinen järjestelmämme ei sitä enää mahdollista.
Kuka kertoisi
Mariolle miten kävi mustalaisen hevoselle?
Saksaa lukuun
ottamatta meille kaikille muille euromaille tulee käymään juuri siten. Muille
EU-maille voi mahdollisesti käydä vähän paremmin, mutta vain sillä
edellytyksellä, että he käyttävät tarvittaessa D - vitamiinia.
Umpihullua
typeryyttä viilailla jatkuvasti alkoholilakia eduskunnassa. Toisaalta kun on
korkeintaan lusikalla annettu ei voine muuta vaatia?
Ongelma vielä
korostuu, kun virkamiehistä tulee poliitikkoja ja päin vastoin. Kun jokaista
poliitikonplanttua odottaa nimitys virkamieheksi tai muunlaiseksi julkisista
varoista (laajasti ottaen) palkkansa ja palkkionsa periväksi turhakkeeksi on
turhaa heiltäkään apua tähän ongelmaan pyytää. Kuka sitä nyt omia
etenemisenmahdollisuuksia ja suuria palkkatoivomuksia itse karsisi?
Äkkipikainen ja
pitkävihainen on Äiti Venäjä, ainakin mitä tulee sen toimintatapoihin ylläpitää
käsityksiään suuruudestaan. Kohteena ovat, kuinkas muuten pienet rajanaapurit,
jotka eivät veli venäläisen mielestä ymmärrä omaa parastaan. Me kuulumme jälkimmäisiin.
Nykyiset poliittisen
broilerjohtajat eivät ymmärrä, että ennemmin EU katoaa kuin Venäjä. Eivätkä
liioin sitä, että jos jompikumpi meistä - Suomi tai Venäjä - täältä katoaa, se
ei ole Venäjä.
Kannattaisi ehkä
myös muistaa kenen poliisi Suojelupoliisi oli noina Pentin johtajuuden vuosina.
Ei lainkaan hämmästyttäisi jos kävisi ilmi, että sekä annetut tiedot ja saatu
rahasumma olisi palvellut "korkeampia päämääriä".
Juuri näin.
Suomen
taloushistoria perustuu kartellien toimintaan. Siihen yhtenäiskulttuuri,
pienuus ja kaksi raaka-ainetta - puita ja päitä - antoivat erinomaiset
lähtökohdat. Valitettavasti Suomelle on käynyt kuten Nokialle. Emme ole
osanneet siirtyä seuraavaan vaiheeseen, ainakaan ilman valtaisia, vielä
edessäpäin olevia ongelmia. Poliitikkomme ovat myynet jo lähes kaiken - noin
60/70 vuoden aikana kerääntyneen - mikä myytävissä on, tuomatta mitään uutta
tilalle. Syömävelkaa on surutta kasvatettu jo vuodesta 2008.
Jos Rinne aidosti on
asiasta huolissaan, hän ei todellakaan ole tehtävänsä tasalla. Me olemme jo
tytäryhtiötalous, ellemme peräti myyntikonttoritalous.
Tätä uusliberalismia
ovat ajaneet kaikki hallitukset vähintään Lipposen I alkaen. Jos demarit,
kokikset ja kepulit eivät edes ole ymmärtäneet mitä ovat tekemässä, vahvistaa
se vain käsitystä demokratiamme toimimattomuudesta.
Todella, sitä saa
mitä tilaa.
Onnea vaan ja
menestystä vaikka tuskinpa se Helsingin, Vantaan ja varsinkaan Espoon päättäjiä
kiinnostaa.
Ihmisen eskarissa ja
viimeistään ala-asteella hankkimat taidot ja erityisesti saadut
onnistumiskokemukset - tai epäonnistumisen kokemukset - vaikuttavat varmasti
myös syrjäytymiseen. Yllätys, yllätys syrjäytyjistäkin suurin osa on poikia ja
miehiä. Väitän, että selvästi suurin osa poikien syrjäytymiskehityksestä alkaa
epäonnistumisen kokemuksissa oppimisessa tuossa lapsuuden vaiheessa.
Tampereen Olkahisen
koulun kokeilusta luin vuonna 2007 keväällä ja kirjoitin saamastani
käsityksestä artikkelin blogilleni yhtenä sen ensimmäisistä artikkeleista.
Pojat oppivat eri
tavalla kuin tytöt ja koulumme on mitoitettu kilteille tytöille. Se syrjäyttää
liian useat pojat. Ja ensimmäisen kommentoijan kirjoitukseen yhtyen,
kyvyttömyys lukea, ymmärtää lukemaansa ja vaikkapa kirjoittaa aiheuttaa
yhteiskunnallemme suurta vahinkoa. Varsinkin nyt, kun liian monien poikien
ajasta aivan liian suuri osa kuluu netissä surffailuun ja siellä pelaamiseen.
Kyky ajatella kehittyy lukemisen myötä ja
lukuinto syntyy lukemaan opittaessa. Tai sitten ei.
Nyt Obama tuntuu
toimivan siten, kuin yrittäisi oikeuttaa Nobelinsa. Hyvä. Lännen Nopeimpien
aika USA "poliisitoimissa" on toivottavasti ohi.
Kohteesta
<
>
Varmasti Saksa näin
menestyy ja Schäuble onkin Saksan valtionvarainministeri. Mutta EUn
reunavaltiot ja kokonaisuus kurjistuvat kurjistumistaan. Saksa toimii kuten
Venäjä, ensin vähän lupaillaan sitten kaikki vedetään takaisin ja kielletään.
Kelpaa vaikka tarkastella aiemmat Talentumin ja Summan kirjoitukset
Eipä meille jää
muuta vaihtoehtoa kuin palauttaa oma raha, siis jos aiomme pitää Suomen edes
jollain tavalla hengissä.
Ei kai siinä voi
olla ihmettelemisen aihetta, kun aiheesta on ollut ristiriitaa, erilaisia
näkemyksiä? Ihan hyvä niin. Syytä huolestumiseen olisi, jos he kaikki olisivat
samaa mieltä. Silloin riittäisi yksi, jolle palkkaa maksetaan.
Liikasen analyysissä
suhteessa muihin jää tässä vaiheessa vahvuutena olemaan vain pankkien
tila.
Aivan ilmeisesti
hänelle rahapolitiikan keveys on muodostunut ja aksioomaksi. Siitä ei
kuitenkaan synny kasvua ennen kuin syntyy kulutusta ja kysyntää. Sitä taas ei
ratkaista pankkien tilalla.
Näin siis EKPn
Suomen haarakonttorin johtaja, jota saamme osin kiittää edellisestäkin lamasta.
Lienee aika
tavanomaista, että aselepo ei välittömästi ole täydellinen? Mutta rauhassa
kannattaa varmasti seurata pitääkö edes se. Sen jälkeen voidaan alkaa
neuvottelemaan rauhasta. Ehkä?
Jos tällä tavalla on
saatu jälleen jarrumiehen maine, olkoon sitten niin. Noissa neuvotteluissa ja
päätöksissä jokaisen valtion on katsottava myös omaa etuaan. Eikä Suomi siis
edes ollut ainoa jarrumies. Jossain muuallakin on harkintakykyä.
Turhaa kiristää
panoksia, kun ei edes aselevon jatkumisesta ole takeita. Lisäpakotteet
kerkiävät kyllä myöhemminkin. Sääli
vaan, että jälleen kerran tämäkin "sotku" antaa Putlerille selvän
kuvan EUn eripurasta. Hän ei ole moista tähän mennessä jättänyt käyttämättä
Ukrainan, ukrainalaisten ja EUn vahingoksi.
Lienee aika
tavanomaista, että aselepo ei välittömästi ole täydellinen? Mutta rauhassa
kannattaa varmasti seurata pitääkö edes se. Sen jälkeen voidaan alkaa
neuvottelemaan rauhasta. Ehkä?
Jos tällä tavalla on
saatu jälleen jarrumiehen maine, olkoon sitten niin. Noissa neuvotteluissa ja
päätöksissä jokaisen valtion on katsottava myös omaa etuaan. Eikä Suomi siis
edes ollut ainoa jarrumies. Jossain muuallakin on harkintakykyä.
Turhaa kiristää
panoksia, kun ei edes aselevon jatkumisesta ole takeita. Lisäpakotteet
kerkiävät kyllä myöhemminkin. Sääli
vaan, että jälleen kerran tämäkin "sotku" antaa Putlerille selvän
kuvan EUn eripurasta. Hän ei ole moista tähän mennessä jättänyt käyttämättä
Ukrainan, ukrainalaisten ja EUn vahingoksi.
Tulevaisuudestamme
ei voi kuin olla samaa mieltä, Se taas on seurausta toimintaan johtamattomasta
näennäispäätöksenteosta viimeisten vajaan 8 vuoden aikana. Huolestuttavinta on
se, että tämän ihmisen tiedolla, kokemuksella ja asenteella on mahdollisuus päästä
päättämään kansakunnan ja kansalaisten tulevaisuudesta.
Sillä ei liene kovin
väliä mistä poliitikot tykkää? Yksityisen sektorin kasvu - joka saattaisi olla
meille siunaukseksi - on kasvamassa mittoihin, joka vie meidät USAn
terveydenhoidon tasolle. Siis tasolle, jossa rikkaista ja varakkaista
huolehditaan ja köyhä kansa kuolee pois.
Toisaalta kyse on
vain siitä, että ns. päätöksentekijät eivät ymmärrä asiasta eivätkä siitä, mitä
heiltä odotetaan.
USA ei taitu vaan
taipuu. Pensas Yrjö juniorin sota terrorismia vastaan oli sinänsä varmasti
oikeutettu, mutta sillä ei, koston lisäksi, ollut USAlle juurikaan muuta
merkitystä.
Vaan mistä ihmeestä
he löytäisivät tasapainoisen roolin pitkän päälle? Vientiartikkelina demokratia
ei toimi. QED.
Usko nyt, NATO ei
vaadi jäsenen puolustusmenojen olevan 2%. Kyseessä on linjaus (guideline),
tavoite jota jäsenen omien puolustusmenojen tasoksi toivotaan. 28 jäsenestä
vain 4 täyttää tavoitteen.
Aseiden,
järjestelmien jne. standardisoinnista, yhdenmukaistamisesta on tunnetusti
hyötyä, meillä esimerkiksi Neuvostoliiton kanssa yhtäläisistä kaliibereista
talvi- ja jatkosodissa.
Suomen
mahdollisuutena on ollut ja on edelleen taipua, taipua muttei taittua, minkä
jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth osaltaan toteutti mallikkaasti. Noin 800
miljoonainen NATO ei pode samaa ongelmaa?
Vielä kerran, jäsen
käyttää rahat omaan puolustukseensa. Se ei siis ole jäsenmaksu.
Se mitä sanot ja
miten sen sanot panee pohtimaan, että ilmeisesti meidän todellakin pitäisi
liittyä NATOON.
Jäsenmaksu ei ole 2
% yhtään mistään, vaan NATOn jäsenilleen asettama tavoite valtion
puolustusmenoiksi. Suomen nykyinen lienee noin 1,5 %? Jäsenmaksuksi
verrattavissa oleva summa lienee Suomeen osalta noin 50 miljoonaa, joten Eestin
osalta varmaan vastaavasti pienempi.
Lisää samaa mutta
enemmän, sitähän tämä vetkuttelu on. Sillä ei aikaansaada työtä, ei kulutusta,
ei kysyntää eikä investointeja. Eikö nyt ala olla jo aivan selvää, että
nykylääkkeet eivät siihen tilanteeseen johda. Ne johtavat vain kurjuuden
kasvuun, työttömyyden lisääntymiseen, yhteiskuntien fyysisen ja henkisen infran
tuhoutumiseen.
Tarvitaan kulutusta,
investointeja kysyntää. Tarvitaan nousevaa inflaatiota, korkeampia korkoja ja
työtä. Säästämällä ja leikkaamalla edessämme on Japanin 20 vuoden stagnaatio.
Jos tervehtyminen edellyttää helikopterista heitettyjä seteleitä kaikelle kansalle,
ryhdyttäköön siihen. Jos tarvitaan EKPn,
valtioiden kautta käynnistämiä NEW DEAL tyyppisiä avauksia vähintäänkin
kaikissa ns. "ongelmamaissa" tehtäköön ne. Mutta jotain tarvitsee
tehdä enemmän kuin vain alentaa korkoja. Mustalaisen hevoselle voi käydä vain
yhdellä tavalla.