Jakajia löytyy yhteiskunnasta - siis puolueista - riittämiin, aina kun piikki on auki. Ja mikäs sen sulkisi? Vaan kuinka iso se piikki oikein on? Kai verotuksellakin joku katto löytyy?
Yritystoiminnan tarkoitus on luoda sitä lisäarvoa, jolla me kansalaiset kaikki elämme. Siis tuoda rahaa kansakuntaan. Suuri osa, ellei peräti suurin osa siitä kiertyy tavalla tai toisella verojen ja maksujen kautta valtiolle. Valtion taas pitäisi huolehtia siitä, että näin kerättyjä rahoja käytettäisi kansalaisten yleisten ja yhteisten asioitten hoitamiseen.
Elinkeinotoiminnan ja myös markkinoiden toimivuuden kannalta pitäisi lait laatia siten, että yritykset voivat kilpailla toistensa kanssa yksillä ja samoilla pelisäännöillä? Tähän näkemykseen yksittäisten yritysten, alojen tai alueiden tukeminen sopii huonosti sekä valtion että kuntien tehtäviin.
Kun kansanedustajaehdokkaat perustelevat mitä heidän mielestään pitäisi tehdä he puhuvat niin ympäripyöreitä, ettei siitä ns. tavallinen tossunkuluttaja saa tolkkua. Voisi jopa väittää, että he puhuvat toisilleen, ainakin ne heistä, joilla on jo kokemusta valtiopäiviltä. Siis sikäli jos he puhuvat konkreettista asiaa eikä puppusanaa. Varovaisuus on luonnollisesti tarpeen, ettei ketään saa vastuuseen koskaan, eikä mistään. Mutta tietävätkö he edes suuruusluokkia asioista, joista niin "oppineesti" puhuvat?
Tämä tuli taas mieleeni tutustuessani aamun Hesariin. Artikkeli Kansalaiset leikkaisivat yritystukia herätti tietysti mielenkiintoni, raha kun on arvon mitta. Valitettavasi sivulla A6 oleva artikkeli ei ilmeisesti ole tarjolla netissä. Juttu kuitenkin päättyy näin:
"Keskusta toteaa työ- ja yrittäjyysohjelmassaan, että aluepolitiikkaa pitää tehostaa vahvistamalla yritystoiminnan edellytyksiä koko maassa ja suunnata tutkimus- ja kehitystukea pk-yrityksille.
Syntyi sekava kiista, kuinka paljon yritystukea oikein jaetaan. Pitääkö tukihetteikön hallintokulut laskea mukaan? Entä lainat? Selvisi, ettei kukaan oikeastaan tiedä kuinka paljon yritykset saavat julkista tukea, sillä iso osa rahoista tulee kunnilta." Siis niiltä kunnilta, joita valtio rahoittaa ja jotka sen ja kunnallisverojen lisäksi kasvattavat julkisen sektorin vajettamme noin 2 miljardiajoka vuosi. (Lihavoinnit minun)
Pitäisikö tässä yhtyä lauluun: Vain valtiolla, vain kunnissa tällainen on mahdollista? Mitä sitä veisaamaan. Asiat varmaan voisi selvittää? Maa on täynnä yliopistoja, korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, yksityisiä, julkisia, säätiöitten tai jopa puolueitten, joilla on moiseen tutkimiseen pätevyys. Ei uskoisi, että itsenäisiltä tutkijoilta kauankaan menisi, kun asia selvitettäisi perinpohjin. Annettakoon vaikka muutamalle joukolle sama tehtävä. Vaikkapa virallisen raportin, konsulttiselvityksen, väitöskijan, gradun tai minkä muun nimikkeen alle tahansa. Ja nykyiseen aikaan istuen, järjestetään siitä vaikka yhteiskunnallinen kilpailuformaatti telkkariin. Katsojakunta taattu. Sillä ei tiedon tarve yritystukiin lopu. Jos mielikuvitus poliitikoilta loppuu tässä muutama varteenotettava tutkimusaihe:
- 336 kunnan ylläpitämisen kustannus verrattuna 40 - 50kuntaan.
- Kaksikielisyyden ylläpitämisen kustannus .
- Poliittisten puolueiden ylläpitämisen kustannus .
- Nykytasoisen maahanmuuton kustannus .
- Harmaan talouden kustannus .
- Maatalouden kustannus .
- Yritystukien kustannus .
- Aluepolitiikan kustannus .
- Yliraskaan korkeakouluverkoston kustannus .
-
Tarvittaessa löytyy paljon muutakin selvitettävää. Ehkä tutkimusrahoitusta voitaisi siirtää puolueiden ikiomiin Thinktankkeihin nyt satsattava rahoitus? Kumpi ompi tärkeämpi, tietää minne nykyiset rahamme menevät, vai kuvitella mitä tulevaisuus mahdollisuus yksittäiselle puolueelle merkitsee?
Mutta päivä on huomenna sentään pidempi.