Soon niin darwinismii, niin darwinismii...

Taas on oltu lajia pelastamassa? Brysselissä. Keinot vaan ovat entiset. Nyt ainoana uutena oli Nokka-Pokka, yhteisöllisyyden tunnettu edistäjä. Mitä nyt muutama rotta laivasta lähti. Väliäkö hällä? Vai oliko nyt kyse sittenkin nokkimisjärjestyksen selvittämisestä? Sitäkin toki tarvitaan. Evoluutiossa.

Suomen perustuslakia on sitten 1999 ainakin jo kertaalleen korjailtu. Taitaa olla taas korjailukierros edessä? Sehän on tunnetusti mahdotonta, että vallassa olevat eturivin poliitikot, olisivat toimineet vastoin lakia, edes perustuslakia? Siinäpä varmaan vielä pojilla tenkkapoo, millä tavalla uusi nyt kirjoitetaan? Täytyyhän pääministerin päätökset aina legitimoida siitä riippumatta, mitä asiassa ovat mieltä perustuslakivaliokunta, suurivaliokunta tai Eduskunta?

Jos nyt kuvittelee, mitä nämä ikiomat darwinistit nyt miettivät veikkaisin, että pohdinta vaihtoehdoista; sumutuksesta, bluffista tai lehmänkaupoista eivät ole kaukana. Jotain varmasti vaalikrajalle on uhriksi tarjottava ennen kuin voidaan olla varmoja siitä, etteivät Moskovan mielenosoitukset siirry Helsinkiin.

Sillä, on se vaan niin fantsua, niin fantastista. Se sosiaalidarwinismi, vahvimman valta.

Mistä oikein Brysselissä päätettiin? Tiedämmekö, luulemmeko vai toivommeko?

Ainakaan euro-ongelmaisten kansalaisvaltioiden akuutteihin ongelmiin ei puututtu. Toivottavasti pitkän aikavälin ratkaisut osoittavat lähestymistavan hyödyllisyyden. Milloin mahdetaan tarttua euromaiden velkakriisiin?

Mitä mahtaa seurata siitä, että Britannia jäi EUn sivuraiteille seisomaan? Maalla kun on, USAn jälkeen eniten saamisia EU-valuuttaan sitoutuneilta "ongelmamailta". Onko tämä lopullisen pesäeron alku? Vastaus tähän riippuu varmasti varsin paljon myös siitä, miten voimakkaasti ja nopeasti EVM toteuttaa "Tobin-vero"-aikeensa.

Pienimerkityksellinen ei liioin ole kysymys siitä, miten kokonaisvaltainen ja pitkäkestoinen on USAn jo julkistaman yhteistyön rintamasuunnan vaihtuminen länteen, Tyynelle Merelle? Ilman USAn aktiivista ja monipuolista henkistä, poliittista ja taloudellista "tukea" Briteille tulee varsin ikävät olot saarellaan. Miten mieleen sattuukaan tupsahtamaan Napoleonin Mannermaansulkemus vuodelta 1806 ja Robert Gates vuodelta 2011 Naton kokouksessa, Brysselissä? Onneksi historia ei toista itseään? Ei ainakaa yksi yhteen.

Ja miten Pariisin ja Berliinin irtiottoon ja eurooppalaisen yhteisön luottamuksen perusteiden hajoittamiseen suhtautuvat jenkit? Miksi heidän pitäisi enää olla pohteissaan Euroopan tulevaisuudesta? Itse nimitettynä maailmanpoliisina he ovat maksaneet Euroopan viulut jo yli 60 vuotta. "Nyt eurooppalaiset pystyvät ilmeisesti hoitamaan omat asiansa, myös turvallisuusuutensa entiseen tapaansa?" Eikä NATO ole jenkeille ainakaan halpa ratkaisu. Ennemminkin se on nyt, varsinkin jenkkien rintamasuunnan kääntämisen johdosta, ylimääräinen kustannus.

Tai vaikkapa Ruotsi, Norja, Unkari, Irlanti tai Venäjä? Niin, mitä mahtavat Euroopan kehityksestä ajatella nyt Putin ja hänen opetuslapsensa? Sotilaallisista strategioittensa lähtökohdista he jo ovat kertoneet ja niiden resurssoinnista samoin. Miten he mahtavat suhtautua eurooppalaiseen nykykehitykseen? Miten he tulkitsevat tulevaisuuttaan, varsinkin jos he samalla miettivät kehitystä kaakkoisrajallaan? Heitä tuskin suoranaisesti kiinnostavat tai innostavat sen paremmin euro-valuuttojen lupaukset tulevasta budjettikuristaan kuin määräenemmistötkään?

Tietääköhän pääministerimme mitä on ollut Brysselissä päättämässä? Päätellen siitä, millä tavalla toisaalta hän ja toisaalta "varapääministeri" ja media sopimukseen kirjattua alaviitettä ja erityisesti sen pohjalla olevaa Suomen Eduskunnan pääministerille antamaa valtakirjaa tulkitsevat, sopii epäillä. Sopii myös epäillä ymmärsivätkö muut sopimusosapuolet pääministerimme valtakirjan rajaukset? Tiedämmekö me muutkaan siis mitä on oikeasti sovittu?

Mitä mahtavat Brysselissä päättää?

Suomen syntymiseen ja säilymiseen ovat itsemme ja sattuman lisäksi vaikuttanut neljä meistä riippumatonta voimaa; Ruotsi, Venäjä, Saksa ja Ranska ja viimeisimpinä merkkivuosina ovat 1808, 1917, 1939, 1944, 1989. Heistä meidän aluettamme ovat itselleen hamunneet vain Ruotsi ja Venäjä. Saksalle ja Ranskalle olemme olleet aina vain omien tavoitteiden saavuttamisen väline. Taidamme taas olla?

Jos jäsenyys EVMssä on eurossa olemisen edellytys ja, jos meillä ei sen puitteissa myöhemmin tehtäviin päätöksiin ole edes mahdollisuutta omaa sitoutumistamme rajoittaa, ei auta muu kuin erota EMUsta. Suomen kaltainen pieni maa voidaan imeä taloudellisesti kuiviin esimerkiksi sillä yksinkertaisella tavalla, että myöhemmin nostetaan EVMn pääomavaatimusta tasasuhteisesti tasolle, jota emme kestä. 

Tällaisen päätöksen tekemiseen riittävät kuuden suurimman äänet (ja varat) seitsemästätoista, kolmen suurimman lisäksi Espanja, Hollanti ja Belgia. Kaikki ovat Euroopan länsireunalla, vapaitten vetten äärellä. Kaikki ovat entisiä suurvaltoja. Varmasti EMUn ulkopuolella olevat 10 EU-maata joutuvat kaikki vielä uudemmankin kerran harkitsemaan nykyvaluutastaan luopumista. 

Nyt tehdyillä päätöksillä luodaan kahden kerroksen EU. Toisaalta liitovaltiota rakentava Saksan ja Ranskan johtama ydin, toisaalta sen ulkopuolinen, itsenäisten kansallisvaltioiden muodostama talousyhteisö. Olemme joutuneet havaitsemaan, että edellisen EUn päätökset tehdään jo nyt Pariisin ja Berliinin yhteistyönä ja muut unionin jäsenet asetetaan käytännössä fait accompli tilanteeseen. He saavat vielä korjata oikeinkirjoitusta, tai mahdollisesti joskus muuttaa pilkun paikkaa, mutta siinä se. 

Tällä meidän tontillamme asustavalla kansalla ei ole mahdollista tätäkään hyväksyä. Ei ainakaan, ennen kuin se on saanut takeet turvallisuudestaan. Ei ole olemassa tahoa, joka - itsemme lisäksi -  voisi sellaisen uskottavasti antaa.

Kun EU-jäsenyydestä aikoinaan Suomessa äänestettiin, painotettiin kolmea asiaa. Kauppaa, maataloutta ja turvallisuutta sen lisäksi, että ilmeisen suuri osa suomalaisista katsoo perinteisestikin kuuluvansa Eurooppaan.  Itselleni keskeisiä olivat kauppa ja maatalous, enkä EUn jäsenyyden tuomaan turvallisuuslisään silloin uskonut. 

Kaupan ja talouden kehittymisen osalta odotukseni ovat rajusti ylittyneet. Maatalouden jatkuvaan kansalliseen tukemisalttiuteen olen ollut erittäin pettynyt. EUn tuoma turvallisuuspoliittinen lisäarvo on, ja täysin vastoin odotuksiani ollut hyvin merkittävä, merkittävämpi kuin suoranainen jäsenyytemme NATOssa. 

Kuitenkin, jos eurosta eroaminen - edellä mainituista syistä - tulee välttämättömäksi, ja jos Saksa ja Ranska sen vuoksi katsovat, ettemme siksi voisi edes olla EUn jäsen, ei meidän auta muu kuin erota EUsta.

Politiikassa asiat ovat sellaisia miltä ne katsojasta näyttävät. Näin erityisesti kansainvälisessä politiikassa. Miltä mahtaa nyt tuntua Lontoossa, Washingtonissa, Moskovassa ja Pekingissä? 

Tämä nopeana ensireaktiona nyt käytettävissä olevien uutistietojen pohjalta.

Krenatöörit

Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,

oli kumpikin Venäjän vanki.

Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,

he väsyi ja matkaan ei hanki.

Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan:
Peri hukka jo voittajankin,
oli lyöty ja pirstattu armeija maan, –
ja keisari, keisari vanki.

Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain,
kun murheiset tiedot saavat;
ja toinen äänsi: »Oi tuskiain,
taas aukeni vanhat haavat!»

Sanat toisen soi: »Taru loppui tää,
ja ma voisin kanssas kuolla,
mut mulle vaimo ja lapset jää,
joit' eivät vieraat huolla.»

»Ma vaimosta viis, ma lapsista viis,
voin uhrata rakkaimmanki;
jos on nälkä, he käykööt mieroa siis,
oi, keisari, keisari vanki!

»Sua, veikko, nyt mä vannotan:
Jos murtaa mun tää vaiva,
vie kanssasi ruumiini Ranskahan,
sa hautani Ranskaan kaiva.

»Tää kunniaristi rinnallein
sa laske arkkuun myötä
ja paina pyssy vierehein
ja miekka vyölle vyötä.

Kirjoittanut Heinrich Heine,  Wikiaineisto

Kumpikin näistä "veljeksistä" - tuo ranskalainen ja "saksalainen" - on kertaalleen jo yrittänyt, eivätkä onnistuneet. Mutta sen paremmin mieroa kuin nälkääkään en osaa omaisilleni toivoa.


Maantieteelle emme voi mitään. Emmekä historialle.



 

Viimeisellä rannalla

Tässä sitä nyt ollaan. Tuskin on perustuslakia ehditty muuttaa siten, että se yksiselitteisesti toteaa Suomen olevan Euroopan Unionin jäsen, kun jäsenyytemme Euroopan Unionin talous- ja rahaliitossa (EMUssa) tulee mahdottomaksi.

Väestömäärältään 1 % EU-maista oleva valtio ei voi, eikä saa jättää päätäntää itsestään ja tulevaisuudestaan muiden ratkaistavaksi. Niin kuitenkin kävisi, jos nyt esillä oleva Merkozyn ehdotus vakaustoimista, erityisesti päätöksenteon yksimielisyysedellytyksen poistaminen liitetään osaksi EMUn säännöstöä. Jos siitä on tarkoitus tehdä osa EUn perussopimusta, joudumme eroamaan myös EUsta.

Pohde ei ole yksin Suomen. Se on ainakin kaikkien sellaisten pienten EU pohde, jotka ovat jo ottaneet euron valuutakseen. Tämän lisäksi se on kaikkien pienten nykyisten ja tulevien EU-jäsenten pohde. Kyse on valtiollisen itsemääräämisoikeuden menettämisestä. Ja tämä vielä tilanteessa, jossa ei vallitse yksimielistä käsitystä siitä, kuka itsemääräämisoikeuden menettämisen jälkeen vastaa esimerkiksi yhteiskunnan turvallisuudesta.

Turhaa varmaan muistuttaa sekä historiasta että periaatteesta: 

Ifrån ödemarker äro desse Vargskiärsholmar ombytte till ett Sveaborg. Eftervärd, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp. Erämaista on nämä Susisaaret muutettu Viaporiksi (Suomenlinnaksi). Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.

On valitettavaa, jos Välimeren NATO-maiden "vapaamielisen" velkaantumisen ja heitä rahoittaneiden ylikansallisten pankkien johdon bonushakuisten toimenpiteiden vuoksi mm. Suomi joutuu jättäytymään euron ulkopuolelle. Mutta ilman lisävakuuksia itsemääräämisoikeutemme säilymisestä, ei ainakaan Suomen säilyminen osana EMUa ole mahdollinen.

Itsenäisyyden menettäminen ei ole edes Eduskunnan yksinomaisella päätöksellä mahdollinen. Sanoopa siitä puolueiden kokoonkeittämä perustuslakimme ihan mitä tahansa. Ja tulkitseepa sitä mikä valiokunta tahansa. Siitä kaikilla meillä kansalaisilla on oikeus päättää.

Sijoittajat vaativat Euroopan Yhdysvaltoja

Ja milloin mitäkin, mutta erityisesti korkeaa tuottoa ilman riskejä. Ja niin heidän pitääkin varsinkin, jos muiden rahoja sijoittelevat. Ja mitäpä muuta institutionaaliset sijoittajat tekisivätkään? Eiväthän sijoitettavat rahat ole heidän. Useimmissa tapauksissa ne ovat meidän; työeläkevakuutusvaroja, sairasvakuutussäästöjä, osakerahastoja, pankkisäästöjä ... meidän rahoillammehan he, tai ainakin suurin osa heistä pelaavat.

He pelaavat niillä 90 % maailman rahasta, jota me tavikset emme koskaan näe. Virtuaalirahalla.

Nyt he kuulemma "vaativat" Euroopan Yhdysvaltoja. Euroopan Unioni ei riitä, ei liioin sen valuutta Euro. Ne eivät ole riittävän uskottavia tarjoamaan meille riittävän korkeaa tuottoa ilman riskejä. Kun emme ole osanneet valita edustajiksemme riittävän kyvykkäitä poliitikkoja huolehtimaan eduistamme, valtuuttamamme sijoittajat ovat kertomassa näille - vai meille? - missä kaappi seisoo, miten yhteiskuntien tulee rahoittaa elämänsä. Siis sijoittajat  kertovat meille, miten meidän tulee elää.

Tuskinpa kovin monikaan meistä, eduskunta- tai kuntavaaleihin osallistuessaan on tullut miettineeksi mitä toistuvista huonoista valinnoista seuraa? Tuskin kukaan on valmis silloin uhraamaan ensimmäistäkään ajatusta sille, mihin kehittämämme puoluepoliittinen järjestelmä meidät valintaa suorittaessamme johtaa? Epäpäteviin kansanedustajiin ja kunnanvaltuutettuihin. Onko syytä olettaa, että rahojamme sijoittavat, ja sillä elävät, toimivat sen pätevämmin?

No money, no honey, no funny. Se taitaa olla housuissa nyt. Sijoittajamme voimme milloin tahansa irtisanoa ja vaihtaa toiseen, mutta puoluepoliittiseen rakenteeseen etabloitunut poliitikko ei lähde kulumallakaan. Siitä järjestelmä pitää huolen.

Vaan eipä se taida tuossa demokratian kehdossakaan enää oikein hyvin mennä, kun heidän presidentti pitää nykyhetkeä keskiluokan tulevaisuuden kannalta kriittisenä?

Itsenäisyys, mitä se on?

Esitin kysymyksen 11 v. tyttärelleni tänään, käytyämme sitä ennen Tähtitorninmäellä osallistumassa, meille perinteiseen tapahtumaan, lipunnostoon. Sen jälkeen käymme naapurissa, Suomen Lähetysseuran myyjäisissä ja sitten Jatkosodassa kuolleen isoisäni sankarihaudalla.

"Ei tule sotaa", sanoi tyttö.

Onko meistä pitämään huolta edes siitä ?