torstai 8. joulukuuta 2011

Viimeisellä rannalla




Tässä sitä nyt ollaan. Tuskin on perustuslakia ehditty muuttaa siten, että se yksiselitteisesti toteaa Suomen olevan Euroopan Unionin jäsen, kun jäsenyytemme Euroopan Unionin talous- ja rahaliitossa (EMUssa) tulee mahdottomaksi.

Väestömäärältään 1 % EU-maista oleva valtio ei voi, eikä saa jättää päätäntää itsestään ja tulevaisuudestaan muiden ratkaistavaksi. Niin kuitenkin kävisi, jos nyt esillä oleva Merkozyn ehdotus vakaustoimista, erityisesti päätöksenteon yksimielisyysedellytyksen poistaminen liitetään osaksi EMUn säännöstöä. Jos siitä on tarkoitus tehdä osa EUn perussopimusta, joudumme eroamaan myös EUsta.

Pohde ei ole yksin Suomen. Se on ainakin kaikkien sellaisten pienten EU pohde, jotka ovat jo ottaneet euron valuutakseen. Tämän lisäksi se on kaikkien pienten nykyisten ja tulevien EU-jäsenten pohde. Kyse on valtiollisen itsemääräämisoikeuden menettämisestä. Ja tämä vielä tilanteessa, jossa ei vallitse yksimielistä käsitystä siitä, kuka itsemääräämisoikeuden menettämisen jälkeen vastaa esimerkiksi yhteiskunnan turvallisuudesta.

Turhaa varmaan muistuttaa sekä historiasta että periaatteesta: 

Ifrån ödemarker äro desse Vargskiärsholmar ombytte till ett Sveaborg. Eftervärd, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp. Erämaista on nämä Susisaaret muutettu Viaporiksi (Suomenlinnaksi). Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.

On valitettavaa, jos Välimeren NATO-maiden "vapaamielisen" velkaantumisen ja heitä rahoittaneiden ylikansallisten pankkien johdon bonushakuisten toimenpiteiden vuoksi mm. Suomi joutuu jättäytymään euron ulkopuolelle. Mutta ilman lisävakuuksia itsemääräämisoikeutemme säilymisestä, ei ainakaan Suomen säilyminen osana EMUa ole mahdollinen.

Itsenäisyyden menettäminen ei ole edes Eduskunnan yksinomaisella päätöksellä mahdollinen. Sanoopa siitä puolueiden kokoonkeittämä perustuslakimme ihan mitä tahansa. Ja tulkitseepa sitä mikä valiokunta tahansa. Siitä kaikilla meillä kansalaisilla on oikeus päättää.






2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

”Lita icke på främmande hielp” on ehkä kaiken epäluottamuksen, eristynäisyyteen johtavien tekojen fanfaari jota sitten esi-isiemme ”kunnioituksella” kylvämme lapsiemme mieliin ja siten takaamme typeryyden ikuisen jatkuvuuden. Niitä ja sellaisia sitten kutsumme ”periaatteiksi”, mikä - periaate - on vain ajatuksellinen fixation, jota sitten edelleen ”puolustamme henkeen ja vereen” saakka. Miksi? Vain siksi, että pidämme ”jästipäisyyttä” etuoikeutettuna johonkin Merkel-Sarkozy pakkoluonteiseen toimintaan, ainoaan mahdollisuuteen toimia älykkäästi, tilanteessa jossa erimielisyydestä on tehty ”periaate”, jääräpäinen etuoikeus jota kukaan ei saa ”solvata”.

Hakki kirjoitti...

Anonymous(Karl?), kiitti kommentista

Olen eri mieltä lauseen tulkinnasta. Ei siinä ole mainitsemiasi ominaisuuksia. ”Lita icke på främmande hielp” on osoitus siitä, ettei ulkopuolisen avun varaan pidä tulevaisuuttaan rakentaa, jokainen meistä kun voi määrätä vain itsestään. Se ei tarkoita sen paremmin epäluottamusta, eristyneisyyttä eikä typeryyttä vaan elämänkokemukseen perustuvaa realismia.

Ei se myöskään pidä sisällään jästipäisyyttä ei edes jääräpäisyyttä. Tukea, apua ja myötätuntoa tarvitaan aina. Niitä on syytä antaa muille ja työskennellä sen eteen, että niitä tarvittaessa on itsellekin tarjolla, sillä sen paremmin ihminen kuin yhteiskuntakaan ei ole muista riippumaton. Olemme nimenomaan muista riippuva.

Mutta itse me itsestämme vastaamme, niin yksilöinä kuin yhteiskuntana. Yksin jonkun - kenenkään - muun varaan ei pidä omaa elämäänsä perustaa. Sen tosiasian hyväksyminen antaa mahdollisuuden rakentaa tulevaisuus ainakin siihen asti, kunnes "se oikea" löytyy. Ja senkin jälkeen kannattaa muistaa, että voimme määrätä vain itsestämme.

"Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin" on mielestäni edelleenkin hyvä toimintaohje. Niin yksilöille kuin yhteiskunnillekin. Ja tuota avioliitto-vertausta jatkaen; elämme avioerojen määrän kasvamisen aikaa - "there are limits you know".