Hurskas petos

12.3.2007 19.02 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Politiikka, Talous

Nimimerkki Kassara, Itä-Häme lehdessä on kiinnittänyt huomioni. Minulla ei ole harmaintakaan aavistusta henkilöstä, ja miksi pitäisikään. Havaitsen kuitenkin usein ajattelevani samoilla tavoilla. Sääli, että hänkin ilmeisesti osaa parhaimmillaan osoittaa ongelmia ja yhteiskunnan kipukohteita, mutta ei saa niihin ratkaisuja aikaiseksi. Nämä seuraavat otteet kirjoituksesta ”Kenen etu on hurskas petos?” eivät ole ainakaan nykypäivään mennessä olleet edes ratkaistavissa. (Valinnat minun. Kommentteja välissä. Sikäli kun haluat tutustua kirjoituksiin kokonaisuudessaan, uskoisin niiden löytyvän ao. lehden nettisivuilta)

”Nykyinen tietoa salaavien ja todellisuutta vääristävien ilmaisujen käyttö tuo mieleeni entisajan teologien käsitykset ”hurskaasta petoksesta”. … Keskiajalla totuuden vääristeleminen sallittiin kun se hyödytti kirkkoa.” Sanoisin, että nykyään vääristeleminen sallitaan kun se hyödyttää omaa puoluetta.

”Aina kun rakennetta tehostetaan, karsitaan palveluja. Mitä vähemmän on palveluita ja palvelupisteitä sitä pienemmät menot ovat järjestävällä organisaatiolla. Mitä kauempana palvelut ovat käyttäjistä sitä enemmän aikaa häneltä kuluu palvelun saamiseen, tämä aika ei ole palvelun tarjoajan kustannus.

Kenen kannalta palvelua on tehostettu? Onko uudistamistoimenpiteiden kustannuslaskenta tarkoituksellisesti liian kapea? Kun kustannusvaikutusten arvaukset muutetaan euroiksi, muuttuvat ne totuudeksi. Voi vain kysyä kenen totuudeksi? Kenen etu on hurskas petos?

Yhteiskuntahan olemme me, tai ainakin meidän pitäisi olla.”

Niinhän meidän pitäisi olla. Mutta emme me ole. Yhteiskunta ovat ns. päätöksentekijät. Me muut olemme mittatappioita, vaalikarjaa, rupusakkia, välttämätön paha, äänestäjiä jotka kutsutaan punaisen viivan vetoon kerran neljässä vuodessa. Niin kuin silläkään mitään merkitystä olisi. Mutta olemmepa sitten hiljaa. Olemmehan saaneet vaikuttaa.

Milloinkohan pääsemme autokratia-alamaisuudestamme?

VTT:n Kiinailmiö?

12.3.2007 11.33 | hakki47 | Digi, Raha & valta, Työelämä, Talous, Asiakaspalvelu ja viestintä

“Pääjohtaja Erkki KM Leppävuori pelkää, että VTT:tä uhkaa sama kohtalo kuin Perlosta, joka lopettaa tuotantonsa Suomen-tehtaillaan. Leppävuoren mukaan Nokia-klusterin tuotekehityksen nopea alasajo merkitsisi laajamittaisia irtisanomisia VTT:ssä. Tutkimuslaitos työllistää nyt 2 800 ihmistä, joista 1 700 on tutkijoita. Ylivoimaisesti suurin rahantuoja on julkista tutkimusrahaa hallinnoiva strateginen tutkimus, joka toi viime vuonna 143 miljoonaa euroa. Tulos oli 3,5 miljoonaa euroa tappiolla.”

Paasikivi kai aikoinaan totesi, että Venäjän kauppa ei Suomessa koskaan saa ylittää 20 % ulkomaankaupan kokonaisuudesta. VTT ei ole ulkomaankauppaa eikä kai edes juurikaan harrasta Venäjänkauppaa. Tuo 20 % sääntö on kyllä muutenkin käyttökelpoinen tilanteessa jossa rahoitusta tulee eri sektoreilta. Minkään rahoittajan osuus ei saisi tuota 20 % ylittää, ihan organisaation ja sen jatkuvuuden vuoksi.

Näin sivusta on helppo viisastella. Se ei ole tässä tarkoitus. Haluaisin, ihan yleisemminkin tuoda keskusteluun ehkä mukavuudenhalumme helposti aiheuttavan tapamme panna liian iso osa munista yhteen koriin. Ja tästä huolimatta kannatan fokusointia. Kestävän kehityksen takaaman tasapainon löytäminen fokusoinnin ja hajauttamisen osalta onkin sitä vaikeinta.

Mutta pitääkö heti uhata yt-neuvotteluilla ja irtisanomisilla? Tuskin tutkimisen tarve Suomesta loppuun? Siitähän tässä uutisessa kai kuitenkin perimmäisesti on kyse? Tuskin ajatuksena on siirtää VTT:tä Kiinaan?

Osaamisen vai aivojen vientiä?

10.3.2008 16.43 | hakki47 | Hyvinvointi, Matkailu, Raha & valta, Työelämä, Kauppa, Osaaminen, Teknologia, Varallisuuden hallinta

Suomi ei elä matkailulla ja päivittäistavarakaupalla. Ei edes palvelulla yleensä. Paitsi jos pystymme kehittämään sellaista palvelua, josta joku maamme rajojen ulkopuolelta meille maksaa. Sen rahan ei tarvitse tulla EU:n ulkopuolelta ei edes EMU:n ulkopuolelta. Riittää kun se tulee Suomen rajojen ulkopuolelta. Tuo tänne lisäarvoa jolla voimme ostaa tarvitsemiamme raaka-aineita ja tarvikkeita ulkomailta. Kansallisella kauppataseella ei ehkä enää ole merkitystä? Mutta vaihtotaseella edelleen on.

Viimeiset 90 vuotta olemme rakentaneet teollisuutta, suurteollisuutta ja erityisesti metsäteollisuutta elämisemme ehdoksi. Ensin lähti TEVANAKE-teollisuus. Sitten autonvalmistusta, laivanrakennusta, konepajoja, elektroniikkaa. Nyt sitten ei kuulemma metsäteollisuuskaan enää elätä. Koneita ja tehtaita suljetaan. Markkinat siirtyvät Atlannin ympäristöstä Tyynen meren ympäristöön. Millä maahamme jäävät eläisivät jatkossa?

Neuvostoliiton romahtaminen ja sitä seuranneet muutokset maailmantaloudessa mahdollistivat globalisaation alkamisen toden teolla. Tuotetaan siellä missä on halvinta. Myydään sinne missä maksetaan eniten. Koko maailma on avoin. Jotta voitaisi tuottaa täytyy investoida. Jotta voi investoida tarvitaan rahaa. Ja rahan, pääoman, liike on myös vapaata. Siirretään sitä sieltä missä se ei tuota sinne missä voitto on maksimoitavissa.

Omistajuudella ei ole väliä. Kansallinen vai kansainvälinen, sama se? Nokiako sumensi silmät? Sillä on merkitystä kuka tai ketkä tekevät päätökset ja ennen kaikkea kenellä on rahat. Ja toivottavasti Suomen ”kruununjalokivistä” - yhdessä rakennetuista teollisuusyrityksistä - myynneistä tuloutetut rahat ovat tallessa, käytettävissä meidän ja lastemme elämisen ehtojen ylläpitämiseen. Sitten kun investointeja tarvitaan. Sekin aika kun tulee.

Nyt kun teollisuutemme lyödään tai on jo lyöty lihoiksi meidän pitäisi kuulemma elää palvelulla ja osaamisen viennillä. Siis aletaan viedä osaamista. Osaamisen viennistä vaan tulee liian nopeasti ja liian usein aivovientiä. Ja kun riittävän kauan aivoja viedään, ei enää ole ole osaamista, jota viedä. Osaajat muuttavat maasta tai ainakin siirtävät rahansa turvaan muualle, eivätkä ainakaan sitä enää tänne investoi. Miksi pitäisikään? Eiväthän ne tuota. Nopeasti mieleen tulevista esimerkeistä MySQL ja Jaiku? Mitä näitten osaamisesta tuloutuu maamme talouselämälle pitkässä juoksussa?

Kun nyt olemme vuosikymmeniä investoineet valtion miljardituilla Lappiin, saadaan vihdoinn tuloja Lapin hangilta. Ja hyvä niin. Nyt sitten pitäisi tuotteistaa kevät, ja kesä ja syksy. Aurinko ja sateet. Ja kyllä sekin varmasti tehtävissä on, kun toimeen tartutaan. Ja sitten olisi vielä tuotteistettava Pohjanmaa, Kainuu, Pohjois-Karjala, Uusimaa ja mitä niitä sitten onkaan. Avainsana on tuotteistaa ja saada niistä rahaa. Ja kun matkailutuloista tällä hetkellä noin puolet tulee Uudeltamaalta töitä riittää. Varsinkin jos liikematkailu hiipuu, Suomen tuotannollisen toiminnan hiipuessa. Sitä se noin puolet matkailutulosta nimittäin on. Liikematkailua.

Matkailu on lisäksi äärimmäisen suhdanneherkkä toimiala. Sen osoitti aika ennen EMUa. Silloin matkailubusiness tapettiin valtion suosiollisella myötävaikutuksella metsäteollisuuden edellyttämillä toistuvilla devalvaatioilla joka 5. – 10.vuosi. Ja valuuttakurssien muutokset ovat edelleen mahdollisia. Suhdanneherkkyyden osoittivat myös sodat. Eivätkä yksin sellaiset, joissa itse olimme osallisina. Kansainvälisen epävarmuuden lisääntyessä matkailu kärsii ensimmäisenä. Ja ilmastonmuutos hävittää niitä lumia myös Lapista.

Voidaksemme vakuuttua siitä, että elämme palvelulla meidän pitäisi kyetä estämään osaajien muuttaminen maasta ja huolehtia siitä, että heidän rahansa myös tänne jäisivät. Riittävän suuressa määrin.

Pysyvä linkki | 1 kommentti »

Näyttäkää niille, tahtokaa!

9.3.2007 20.54 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Sijoittaminen, Työelämä, Politiikka, Talous, Media

Kauppalehti/Presson Blogi on ainoa lukijalähtöinen, Suomessa arvostetun median Blogisto. Voisin kuvitella, että kannattaisi keskittyä kehittämään nykyistä hyvää lähtökohtaa ja nopeasti. On ainakin 4 keskeistä kehityskohdetta, jotka KL/P joko tekee, tai itkee ja tekee. Uskoisin, että noudattamalla ensimmäistä vaihtoehtoa tekisitte Suomelle, KL/P:lle ja suomalaiselle yritys- ja talouselämän asiantuntijain vuorovaikutukselle suuren palveluksen varsinkin nyt, kun suuret ikäluokat ovat tyrkyllä golf-kentille. Samalla hyötyisi myös suomalainen talousjournalismi. Tavoitteena voi aivan hyvin olla KANAVA-lehden tasoinen (Sorry, mutta se vain tuli mieleen.), asiantuntijuuteen pohjautuva, nopea, “reaaliaikainen” talouselämän vuorovaikutus- ja kehittämisforum.

1. Tarjoatte uskottavan (ja itseänne tyydyttävän) toimituksellisen hyväksynnän. (Suodatus)


2. Mahdollistatte artikkelin kirjoittajasta riippumattoman ja nykyistä nopeamman kommenttien julkipanemisen.


3. Markkinoitte sitä voimakkaasti yritysten johto- ja asiantuntija ”porukalle”.


4. Mahdollistatte WordPressin koko työvälinevalikoiman käytön.

Jopa näin pienessä markkinassa, joku ottaa tämän hoitaakseen jossain vaiheessa joka tapauksessa. Markkina on pieni. KL/Presson jos kenkään pitäisi tietää miten pitkään etumatkasta voi nauttia.

Suomi tarvitsee esikuvia, edelleen.
Latelle terkkuja.

Esikunta ensin ja sitten kaikki muu

9.3.2007 10.06 | hakki47 | Raha & valta, Työelämä, Talous

Talouselämä-lehdessä tänään Pekka Seppänen kirjoittaa jälleen upean kolumnin aiheena Elämä ei ole liiketoimintaa. Siihen ja sen herättämiin ajatuksiin tulen taatusti palaamaan vielä.

Tässä vaiheessa vain pieni yksityiskohta.

”Kaikki se, mitä yrityksissä tehdään, ei ole edes yritystoiminnan kannalta mielekästä, saati voittoa tuottavaa. Yrityksissä on keskusjohto ja esikunta, joka yrittää tehdä itsestään tärkeän. Esikunta työllistää itsensä tekemällä muutoksia muutosten vuoksi. Esikuntaväki vaatii, että sille raportoidaan. Miksei ole toisinpäin? Miksei esikunnan päinvastoin pidä raportoida etulinjaan ja kertoa, mitä on saanut muiden hyväksi aikaan? ”

Niinpä. Miksi ei? Jouduin pähkäilemään tämänkin asian kimpussa 80-luvun alussa. Yritimme muutosta mutta koskaan en saanut selvitettyä onnistuiko, koska siirryin uusiin haasteisiin. Eräs asia kuitenkin jäi mieleeni. Liiketoimintajohtajan ja esikuntajohtajan ”menestyksellisyyden” mittaamisen ero, ainakin silloin.

Liiketoimintajohtajan menestys perustuu hänen kykyynsä tuoda taloon rahaa.

Esikuntajohtajan menestys arvioidaan sen mukaan, kuinka paljon hän saa käytettäväkseen.

Se yhteismitallistamisen ja mittaamisen ongelmista.

Sota terrorismia vastaan

8.3.2007 21.44 | hakki47 | Koti, Raha & valta, Politiikka, Talous

Muistatko vielä aikaa ennen 911? ……?

Terrorismia on ollut maailman sivu. Ja sitä tulee aina olemaan. Inhottava harraste, mutta terroristin itsensä mielestä korkeampaan, kaiken oikeuttavaan tavoitteeseen pyrkimistä. Sitä ei koskaan kitketä niin kauan kun ihmisiä maapallolla tai vastaavassa paikassa on. Jopa Suomessa oltiin sitä mieltä ennen 911. Ja vahvasti. Ei olla enää.

Lähimmäisestään ei saa antaa väärää todistusta, sanotaan sanassa. George W. on mielestäni kliininen tapaus. Onneksi USA:n osalta voi luottaa siihen, että hän ei jatka. Seuraava voi olla vielä suurempi seko, mutta tuskin. Ja jos sattuu olemaan, niin on sitä ainakin jollain toisella tavalla.

Terrorismin vastaisella sodalla ei ole minkäänlaista oikeudenmukaista perustetta. Kuitenkin se on ilmeisesti pitkälti pitänyt yllä maailman taloudellista noususuhdannetta. Ehkä siinä on myös ison KUPLAn puhkeamisen siemen?

Kumpaa minun pitäisi toivoa?

Tulosvastuuta demokratiaan - ehdotus perustuslain muuttamiseksi

Kun kansalaiset on nyt totutettu tulosvastuuseen ja globalisaation, optioihin ja Kiina – ilmiöön, ehdotan tulosvastuuta demokratiaan - puolueille ja kansanedustajille.

Ehdotus pähkinänkuoressa:

Valtion perustama rahasto, johon lahjoitetut varat ovat lahjoittajilleen täysimääräisesti verovähennyskelpoisia. Niitä jaetaan kerran vuodessa, edellisten eduskuntavaalien paikkajaon mukaisesti puolueille tai mahdollisille yksittäisille kansanedustajille toimintatukena.

Taustaksi:

Aina kun on vaalit, sekä puolueet että ehdokkaat itkevät äänestysprosentin perään. Puolueet ovat rahoituksensa kanssa aina kiikun kaakun ja aika usein, ehkei konkurssissa, mutta likellä. (Näin ainakin joskus oli.) Vaalikeskustelua käydään täysin epäoleellisista asioista (vain niin kauan kun menee hyvin, sen jälkeen ei enää jutella). Ehkä suurin tunneryöppy aiheesta Puoluetuki on nykyään saatu voitettua. Mutta demokratiasta kannattaa maksaa ja demokratiasta, jossa valta ja vastuu kohtaavat kannattaa maksaa enemmän. Mutta eihän sekään voi olla Pajatso, automaatti jossa jollakin porukalla on Taivaan Valtakunnan Avaimet? Tai sellaiseksi koettu?

Kansanedustajat päättävät nykyään puoluerahoituksen. Esteellisiä koko porukka. (En puhu palkasta ja myönnän, että työmies on palkkansa ansainnut. Sitä paitsi, sen kai nykyään”ehdottavat ulkopuoliset”?) Mutta mistä muut kuin konkarit ja puolueen sisäpiiri tietävät mistä ”narusta vetää” kun rahaa tarvitaan? Näin ollen valta eduskunnassa on siirtynyt puoluetoimistolle/sisäpiirille. Heillä on käytännössä valta mutta ei käytännössä vastuuta. Puolueita ei kai edelleenkään mainita perustuslaissa?

Vaikea kai tätä järjestelyä on paljon muutenkaan ollut rakentaa, jos jonkun on joka tapauksessa päätettävä valtion rahojen, eli meidän veroeurojen, käytöstä? Ja aina ne päätetyt rahat ovat sittenkin liian pieniä puolueiden mielestä ja ”sikamaisia” kriittisten äänestäjien mielestä. Se syö jatkuvasti luottamusta, uskottavuutta ja aktiivisuutta - demokratiaan.

Miksei rakenneta tulospalkkausjärjestelmää? Demokratiasta kannattaa maksaa.

Miksi tuen täytyy tulla verorahoista? Miksi eivät rahoittajina voisi olla ne, jotka rahaa tekevät: äänestäjät ja yritykset? Ne joiden etu parlamentaarinen demokratia loppujen lopuksi on?

Rahaa todennäköisesti kertyisi enemmänkin kuin mihin nykyisellä ”piilorahoittamisella” päästään. No pain, no gain. Uskaltaako edes joku ottaa haasteen vastaan?

Ehdotuksen yksityisempiä kohtia:

1. Suomen Valtio perustaa erillisellä lailla 100 - vuotiaan Suomen Parlamentaarisen Demokratian Tuki – rahaston, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää Suomen parlamentaarista demokratiaa.
2. Rahaston neljänä vuonna kumuloituneet varat jaetaan vuosittain, viimeksi toimitettujen eduskuntavaalien paikkajaon mukaisesti, joko puolueille tai puolueisiin kuulumattomien osalta yksittäiselle kansanedustajalle.
3. Rahastoon saavat lahjoituksia antaa sekä yhteisöt että yksityiset, suomalaiset ja ulkolaiset -rajattomasti.
4. Rahastoon annettavat lahjoitukset ovat antajilleen täysin verovähennyskelpoisia.
5. Yksityisen kansanedustajaehdokkaan rahoitus on sallittu nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Ehdokas ja/tai hänen tukiryhmänsä on kirjanpitovelvollinen. Kansanedustajaksi valitun on toimitettava yhteenveto kampanjarahoituksesta viimeistään 1 kk:n kuluttua valituksi tulemisestaan rahastolle. Mukaan on liitettävä vähintään tutkinnon suorittaneen HTM- tilintarkastajan lausunto. Yhteenvedot ovat julkisia. Yhteenvedon toimittamatta jättäminen tai riittämättömänä toimittaminen on sanktioitu edustajapaikan menettämisellä ja erikseen määritellyllä sakolla ja/tai vankeudella.
6. Kaikki muu yhden tai useamman poliittisen puolueen tai toimivan kansanedustajan suora tai välillinen rahoittaminen on kielletty ja sanktioitu erikseen määritellyllä sakolla. (ml. lehdistötuet, järjestötuet, opistot, kuntoutukset, hyväntekeväisyys…jne. )
7. Kaikki kansanedustajien päätöksentekoa rajoittavat tai muulla tavalla hänen itsenäistä päätöksentekoa sitovat sopimukset ovat lain mukaan mitättömiä.
8. Rahastoa johtaa johtoryhmä, jonka puheenjohtajana toimii korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Hallintokustannuksista vastaa Suomen valtio.
9. Laki tulee täysimääräisesti voimaan vuonna 2017. Rahaston kartuttaminen aloitetaan vuonna 2010. Ensimmäinen tuki maksetaan 2017, jolloin maksetaan 1/7 osa kertyneitä varoista.

Tämä toimii. Pitäisi toimia paremmin kuin nykyversio. Pitäisi saavuttaa kaikki edellisessä blogissa julkistamani kriteerit. Varmasti fiilausta riittää mutta sitä vartenhan meillä on eduskunnassa valiokuntia ja kansanedustajia.

Kannattaisiko laittaa mietintämyssyyn? Mitkä olisivat järjestelmän haittavaikutukset?

????

PS. Kaunista naisten päivää, … tytöt.