Maailmanpolitiikan arkipäivää erityislähetys eilen oli varsin mielenkiintoinen. Valitettavasti siitä tuli vain katsottua Tasavallan Presidentin haastatteluosuus. Vaikka olenkin sitä mieltä, että olemme valinneet osaavan ja sujuvasanaisen miehen presidentiksemme yksi osa hänen arvioistaan särähti korvaan. Katkelma Ylen uutisoinnista:
"On esitetty arvioita, että nyt ei uskalleta kritisoida Yhdysvaltoja nimenomaan läheisen liittolaissuhteen takia – mitä vastaatte, toimittaja Sampo Vaarakallio kysyi.
Presidentti vastasi sanomalla, että tällaiset mielipiteet osoittavat historiattomuutta.
Pitää muistaa, että Neuvostoliitto oli autoritäärinen, totalitaarinen, kommunistinen sortovaltio. Se oli imperialistinen valtio, joka otti hoteisiinsa Keski- ja Itä-Euroopan maita, ja toimi Suomen kanssa kuten toimi.
Hyvä uutinen on Stubbin mukaan se, että nykyään kysymyksen uussuomettumisesta voi esittää ilman seurauksia."
Tiedäpä tuosta historiattomuudesta. Varmasti ei nykyinenkän USA:n hallinto tunnustaudu eikä leimaudu kommunistiseksi ja sen autoritäärisyys ja totalitaarisuus on vielä tässä vaiheessa vasta tasolla ”Wanna be”.
Yhdysvaltojen historiallista imperialismia ei kai nykypäivänä enää monikaan kyseenalaista. Eiköhän sen toiminta jo yksin Monroe – opin puitteissa osoita riittävää historiallista imperialismia. Se, että John Kerry vuonna 2013 julisti opin soveltamisen päätyneen on tällä hetkellä syksyn kuolevien lehtien havinaa. Itse asiassa itsenäisten Yhdysvaltojen lähes 250 – vuotinen historia on osoitus imperialistisesta nationalismista, viimeaikaisimpina esimerkkeinä vaatimukset Kanadasta, Panamasta ja Grönlannista.
Kieltämättä voi Suomessa kysymyksen uussuomettumisesta vielä esittää ilman seurauksia, mutta esimerkit Yhdysvalloista (yksityishenkilöistä vaikkapa Liz Cheney. Adam Kinzinger, Mark Milley, ja viimeaikaiset oikeusministeriön virkamiesten massairtisanomiset) osoittavat, että on sielläkin taas koittanut uusi aika; vain herran pelko on herran alku.
Uskon ymmärtäväni miksi Stubb ei katso voivansa asiassa juurikaan muuta sanoa. Vaan siinäpä se pointti juuri onkin.
