Maanjäristys! Tsunami! Hurrikaani!

Ne oli eilen ne. Mitäs tehtäst seuraavaksi?

Kun luonnossa jonkin voiman jatkuva muutos ja kehittyminen eli evoluutio estyy, syntyy vaikuttavien voimien välisen muutoksen seurauksena revoluutio, jossa päädytään kertaheitolla taas hetkeksi takaisin tasapainoon. Luonnon äärimmäisille voimille emme edelleenkään paljoa mahda, mutta kun näin tapahtuu ihmisten yhteisössä, voimme syytä etsiä vain ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Ja reagoida. Suomessa etsiä syytä ensi sijassa yleisten ja yhteisten asioiden johdossa olevista ja viime kädessä meistä jokaisesta.

Kuntarakenne, puolustuksen resursointi ja Nokia tulivat siis näin käsiteltyä? Evoluution estymisestä, estämisestä - luonnollisen luontevan, hallitun kehittymisen - on näitten kaikkien ilmiöiden syy.

 

Kun Nokiasta ja sen johtamisen ongelmista jo varsin monta kertaa olen kirjoitellut, eikä eilisessä ratkaisussa lopultakaan mistään uudesta ollut kyse, en asiaan tässä puutu sen enempää. Kunhan totean kehityksen syystä J. Alfred Tannerin kupletin Haloska ja ne toiset muijat kertosäkeen sanoin: "Ma luulen vaan, että johdossa, ei muussa, jos ei siin´! Niin sitähän minäkin oon tuumannut, että vika se on justiin siin´."

Valitettava sama on kupletin juoni myös kahden muun tsunamin osalta. Sitä pitää oikein hämmästellä, että  osaammekin asiamme näin totaalisesti sotkea. Itselleni tapahtumien syy on selvä; yhteiskuntamme johtamisjärjestelmä ei enää mahdollista yleisten ja yhteisten asioitten tarkoituksenmukaista hoitamista. Paikallishallinnon osalta pohteen jättäminen edelleen ratkaisematta tulee äärimmäisen kalliiksi ja ajan myötä pakottaa meidät mieron, anteeksi ,Kreikan tielle. Puolustuksen osalta tauti saattaa olla kuolemaksi. Sitä emme käsitykseni mukaan etsi?

Nappasin Ilta-Sanomista pätkän: 

”Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen vakuutti keskiviikon infotilaisuudessa, että koko Suomea ollaan valmiita puolustamaan, vaikka sodan ajan joukkoja tulee olemaan reilut 200 000.

– Onhan tuo niin pieni määrä, että milläs puolustat koko maata, jos yksin puolustat? Jatkosodassa maata puolusti yli 500 000 suomalaista ja 240 000 saksalaista, ihmettelee kirjailija ja eversti evp. Erkki Nordberg.

– Kulloinenkin uhkakuva on se, mihin on varaa. Eihän tänne kukaan hyökkää.”

Jos uutinen todella oikein kuvaa näiden kahden henkilön mielipiteitä - mitä kyllä epäilen, ei voi kuin ihmetellä puolustuspolitiikan suorittavan portaan osaamisen tasoa ja erityisesti asenteita. Jos ei maan puolustaminen ole käytössä olevien resurssien puitteissa mahdollista, se on syytä selvästi todeta. Emme kai ole suunnittelemassa kansallista itsemurhaa olemalla valmiita puolustamaan toivotonta tilannetta? 

Palautan mieliin sen, minkä vuoksi malli Cajander on tullut kuuluisaksi. Suorittava porras ei saanut poliitikkoja riittävän ajoissa ymmärtämään, että puolueettomaksi ilmoittautuneen maan ja kansan puolustaminen vaatii resursseja. Ja 1930-luvun merkit ovat olleet Euroopan taivaalla jo vuosia.

Uhkakuva on mikä se maailman ja olosuhteiden muuttuessa kulloinkin on. Resurssit (laajasti ottaen) määrittelevät sen miten uhkakuvaan voidaan reagoida, jos se toteutuu. Strategia, miten siihen aiotaan resurssien puitteissa vastata. 

Puolustusvoimien komentajan lausunto herättää ajatuksen siitä, että valmiutta suorittavalla portaalla riittää ja, että strategiaksi on valittu itsensä uhraaminen. Sekö on myös nykyisen poliittisen johtomme kanta? Aluepolitiikka on puolustusmahdollisuuksien kannalta toisarvoista.

Jos ”Eihän tänne kukaan hyökkää” on sekä poliittisen että sotilaallisen johdon yhteinen uhkakuva, täytyy puolustusvoimat kokonaisuudessaan romuttaa ja siirtää resurssit johonkin hyödyllisempään, tuottavan projektiin. Olen ymmärtänyt, että resursseista on pulaa muuallakin?

Ihmisten yhteisössä tasapaino voidaan palauttaa myös siten, että kansa vaatii johtajien Päitä pölkylle. Kuvainnollisesti, toki. 

Valtioitten ja kulttuurien tuhosta