Lapuanliike, encore?

Paperinen ainoa valtakunnallinen muistutti, että juuri tänään 80 vuotta sitten alkoi Lapualla liike, jonka seurauksena näytti hetken jopa siltä, että Suomeenkin saataisi aito Valtakunnanjohtaja. Heil Hitler, meil Kosola. Vahvan miehen, Messiaan, Johtajan vaade ylitti jopa silloisen valtiojohdon sietokyvyn. Tasavallan Presidentti, itsekin varsin oikeistolainen, ykkös.suojeluskuntalainen itsenäisyysmies Pehr Evind Svinhufvud yhdellä radiopuheella - näin tarina kertoo - päästi paineet pois Mäntsälään jo kerääntyneiltä. Onneksi meille. Ukko - Pekka kun edellisen lisäksi oli Siperian kokenut laillisuusmies. Jälkikäteinen kiitos minultakin.

Sattumaa vai ei, paneuduin eilen kiinnostuneena samaan aihepiiriin, 1920 - 30 luvun tapahtumiin Euroopassa ja fasismin nousuun. Kuten edellä olevasta linkistä ilmenee, olen jo viitisen vuotta ollut huolissani nykytapahtumien samanlaisuudesta silloisiin tapahtumiin.

 

 Fasismia Demokratian paketissa

Aiheen mietinnälle antoi nimimerkki Ruukinmatruuna blogilla Takkirauta ja kirjoituksellaan Kuuluuko tulevaisuus fasismille?  Harvoin väitän, että blogikirjoitus on loistava ja asiaa, mutta tämä on sitä. (Onneksi olkoon vaan matruunalle.) Siitä ja sen linkeistä riittää pohdittavaa moneenkin lähtöön. Otan niistä tässä esille vain kaksi merkittävää, joiden oikeutuksesta - niidenkin - olen itse vakuuttunut.

1. Fascismi on totalitaristinen etatistinen järjestelmä, jossa korporativismi hallitsee elinkeinoelämää, ja jossa sekä taloudellinen vapaus että yksilönvapaudet on lakkautettu. Fascismi on antikapitalistinen, modernistinen, totalitaristinen ja etatistinen ideologia, joka pyrkii kollektivismiin ja tasa-arvoiseen, korporatiiviseen yhteiskuntaan, jota johtaa puolue-eliitti. Fascismi on kapitalismille vastakkainen ja vihamielinen ideologia. Saksan kansallissosialismi ei ollut fascismia. Se oli sosialismia - ei-marxilaista sosialismia, mutta aivan yhtä sosialismia kuin neuvostososialismikin.
2.  Tilanne muistuttaa siis pelottavalla tavalla sitä tilannetta, joka vallitsi mentäessä 1920-luvun lamaan ja 1930-luvun pulakauteen ja joka merkitsi pahinta kriisiä, minkä demokratia on milloinkaan kokenut. Myös silloin laissez-faire-kapitalismi romutti keskiluokan niin Yhdysvalloissa kuin varsinkin Saksassa. Ja maailmassa on nyt tekijä, joka on isompi voima kuin totalitarismi tuolloin ja Italia, Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa yhteensä, ja se on Kiina. 

Kun jaan uskon sekä määritelmän että johtopäätöksen oikeellisuuden jään miettimään, mitä pitäisi tehdä? Voitaisiko vielä jotain tehdä, ettei meille Euroopan taviksille taas jää luu lihattomaan käteen?

Edelliskerralla selvisimme omalla uskonnollisella jääräpäisyydellämme ja USAn halulla "pelastaa" kansalaistensa alkukotien manner. Tällä kerralla en monestakaan syystä usko heidän väliintuloonsa. Heidän intressinsä ja omat huolensa tulevat ylittämään heidän mahdollisuutensa joka tapauksessa.




Siispä suulla suuremmalla; So what?