torstai 2. helmikuuta 2012

Sanan vapaudesta - Back to Basics



Kauan sitten toimi: Kel onni on, se onnen kätkeköön. Nyt vain jaettu onni voi olla kaikkien ilo.

Vaikka kuinka olis roimaa alkumiehen voimaa voi Tarzan ihan vapaasti karjua viidakossa, kun siellä vain harvaa kuulee, vielä harvempi välittää eikä kukaan sinne muutenkaan eksy. Ei edes löydä.




Pienemmälläkin meuhkaamisella voi saada aikaan paljon, jos puhuu oikeassa paikassa, oikealla tavalla.

Oikea paikka on siellä missä ovat ne, joiden intressissä viestin sanoma on.
Kun ei joka paikkaan voi keretä, ei ainakaan samanaikaisesti, voi aina yrittää tehdä polun, joka suorastaan houkuttelee paikalle. Ja ihmiset kokoontuvat vain sinne, missä paljon on tarjolla. Jatkuvasti. Markkinat voittavat pimeän erämaan mennen tullen.

Kaikkia eivät puhuttele samat asiat, eivät samat perustelut, eivät samanlaiset sanomisen tavat. Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas kummastakin ja neljäs naapurin Pekasta. Monesta voi aina valita itselleen sopivan.

Samaa asiaa voi lähestyä monesta suunnasta. Mitä useammasta suunnasta onnistuu saamaan tarkan kuvan, sitä paremmin ymmärtää mistä on kyse. Mitä useampi sanoo ja mitä erilaisemmalla tavalla, sitä helpompi on ymmärtää.

Uusi, jopa riittävän kauan unohtunut, on aina erilaisuutta. 

Uuden asian lanseeraus, myös ”itsestäänselvyyden” mieleen palauttaminen, edellyttää tarpeen tai kiinnostuksen lisäksi kriittistä massa tullakseen edes havaituksi. 

Kriittinen massa on valtaa ja voimaa.


Ei kommentteja: