Kauan sitten toimi: Kel onni on, se onnen kätkeköön. Nyt
vain jaettu onni voi olla kaikkien ilo.
Vaikka kuinka olis roimaa alkumiehen voimaa voi Tarzan ihan
vapaasti karjua viidakossa, kun siellä vain harvaa kuulee, vielä harvempi
välittää eikä kukaan sinne muutenkaan eksy. Ei edes löydä.
Pienemmälläkin meuhkaamisella voi saada aikaan paljon, jos puhuu
oikeassa paikassa, oikealla tavalla.
Oikea paikka on siellä missä ovat ne, joiden intressissä
viestin sanoma on.
Kun ei joka paikkaan voi keretä, ei ainakaan samanaikaisesti,
voi aina yrittää tehdä polun, joka suorastaan houkuttelee paikalle. Ja ihmiset kokoontuvat
vain sinne, missä paljon on tarjolla. Jatkuvasti. Markkinat voittavat pimeän
erämaan mennen tullen.
Kaikkia eivät puhuttele samat asiat, eivät samat perustelut,
eivät samanlaiset sanomisen tavat. Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä,
kolmas kummastakin ja neljäs naapurin Pekasta. Monesta voi aina valita
itselleen sopivan.
Samaa asiaa voi lähestyä monesta suunnasta. Mitä useammasta
suunnasta onnistuu saamaan tarkan kuvan, sitä paremmin ymmärtää mistä on kyse. Mitä
useampi sanoo ja mitä erilaisemmalla tavalla, sitä helpompi on ymmärtää.
Uusi, jopa riittävän kauan unohtunut, on aina
erilaisuutta.
Uuden asian lanseeraus, myös ”itsestäänselvyyden” mieleen
palauttaminen, edellyttää tarpeen tai kiinnostuksen lisäksi kriittistä massa
tullakseen edes havaituksi.
Kriittinen massa on valtaa ja voimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti