Jälkiviisauden makeudella?

Peter Nyberg valtiotieteen tohtori, valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston osastopäällikkö (?) kirjoittaa HS.fin pääkirjoitussivulle tänään klo 12.00 seuraavasti:

 
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 14. helmikuuta todetaan: "Jälkiviisauden makeudella voi sanoa, että olisi pitänyt heti tyytyä Kreikan kriisin vuoksi vaikeuksiin joutuneiden pankkien pönkittämiseen."

Finanssikriisiä seuranneelle ei liene uutinen, että maailmalla on jo vuosien ajan ihmetelty Euroopan tapaa hoitaa kriisiä. Sitä on ihmetelty myös Suomessa.

Vaihtoehtoja sille on ollut periaatteessa kaksi: keskuspankin rahoittama elvyttävä finanssipolitiikka, joka jättäisi kasvavat velat myöhemmin hoidettaviksi esimerkiksi inflaatiolla, tai pikainen hallittu velkasaneeraus rahoittajien kustannuksella, mikä johtaisi laajahkoon pankkituen tarpeeseen mutta parantaisi lähivuosien kasvunäkymiä.

Kannattaa muistaa, että jokaisen epäilyttävänkin lainan ottajalle on löytynyt myös antaja. Euroalueen valitsema kriisipolitiikka perustuu pitkälti näiden lainanantajien epäsuoraan ja vastikkeettomaan tukemiseen vastuiden yhteisvastuullisella siirtämisellä julkiselle sektorille ja runsaalla keskuspankkirahoituksella. Euroopassa saatetaan tämän takia korjata tulevaisuudessa yhä katkerampaa taloudellista ja poliittista satoa.


"On turha itkeä, kun se on jo housuissa". Sitä hän varmaan tahtoo sanoa? Toisaalta, hänen pitäisi jo yksin asemansa vuoksi olla yksi niistä, joiden neuvoja viimeiset kaksi valtionvarainministeriämme ovat varmaan saaneet, ennen lukuisia Brysselin neuvotteluja? Miksi siis jälkiviisauden makeudella? Karvauden vielä ymmärtäisi.

Olemme nyt jo aivan uudessa tilanteessä; valuuttamme euron yksi käyttäjä on ajautumassa joko konkurssiin tai vähintäänkin hallittuun saneerauksen yli kahden vuoden pitkittyneen tehohoidon jälkeen. On todennäköistä, että ainakin toinen nykyhoidokeista, Irlanti tai Portugali seuraa.

Mitä kaikkea tästä sitten meille suomalaisille seuraa jää nähtäväksi? Toivottavasti ne vastuut sitten todella päätyvät siihen vajaaseen kahteen miljardiin euroon, joista puoli vuotta sitten vielä oli puhe? Tuskin maksumme ainakaan siihen pelättyyn 49 - 50 miljardiin kerkeä, vaikka Kreikka "takuutukset" meille allekirjoituksellaan vahvistaisi? Ei kai tämän jälkeen panna enää yhteenkään vekseliin nimeämme! Eikä mihinkään suuntaan!

Katselin eilen dokumenttia siitä, mikä Kreikkaa ja mahdollisesti Irlantia ja Portugalia odottaa. Ulkolinja: Konkurssivaltio - Kreikka ei saa mennä konkurssiin, sanovat eurooppalaiset poliitikot. Kreikan tai Italian konkurssi olisi euron loppu. Mutta valtio voi mennä konkurssiin, Argentiina meni 2002 ja selvisi. Sääli, että se on nähtävissä enää kaksi päivää. 

Näin siinä sitten käy kun itsenäisten valtioden liitto alkaa harjoittaa liittovaltion finanssipolitiikkaa ilman yhteistä talouspolitiikkaa. Ja, uskokaa tai älkää, kaikki menee päin ahteria, kun ei edes näissä liiton valtioissa demokratia toimi. Liitosta puhumattakaan.