Kyllä minä niin mieleni pahoitin

kun minulle selvisi, että kommenttiani ei ilmeisesti julkaista. Ja kyseessä on tulevaisuutemme kannalta monella tapaa keskeisestä asiasta. Uusien yritysten synnyttämisestä, asiasta josta jotain vielä kuvittelen ymmärtäväni. Mutta ei varmaan ole ensimmäinen kerta, kun en välttämättä kulje valtavirran mukana. Toivottavasti ei viimeinenkään.

Mielestäni yrittäjyys on vain ammatiksi muuttunut yrittelijäisyyttä. Ja vain uuden yrittäjyyden synymisen kautta syntyy uusia yrityksiä. Yrityksiä, jotka tarjoavat muille työtä, toimeentuloa ja monelle myös mahdollisuuden toteuttaa ja kehittää itseään ja tulevaisuuttaan.

Joten ensin artikkeli ja sen jälkeen kommenttini.

Suomen on tähdättävä aallon harjalle

Suomeen on viimeisen parin vuoden aikana syntynyt yrittäjyysinnostus, jollaista emme ole ennen näillä perukoilla nähneet. Täällä on vieraillut maailmanluokan yritysguruja sparraamassa yrittäjätiimejä, ja kansainvälisiä pääomasijoittajia on käynyt katsastamassa potentiaalisia sijoituskohteita. Media on ollut merkittävä tekijä ilmiön muodostumisessa: startup-yritykset, niiden sparraajat ja yritysten keräämät sijoitukset ovat saaneet huomiota aivan uudessa mittakaavassa.

Samaan hengenvetoon meillä on yksi yhteisesti jaettu huoli, suomalaisen pääomasijoitustoimialan (venture capital, VC) haasteellinen tilanne. Siitä on esitetty laajalti kantoja, mutta syistä ollaan montaa mieltä. Syyllisiä on nähty niin yrittäjissä kuin sijoittajissa, jotkut taas syyttävät globaalia rahoitusmarkkinoiden kriisiä. Julkisen toimijoiden roolista yritysten rahoituksessa on myös käyty keskustelua.

Olivatpa syyt mitkä tahansa, suomalaisten institutionaaliset sijoittajat perustavat näkökantansa ensisijaisesti koville faktoille, eli VC–rahastoista saamilleen tuotoille. Tulos ei ole kovin ruusuinen.

Suomessa varhaisen vaiheen yritysten rahoitukseen on löydyttävä pikaisesti kestäviä ratkaisuja, sillä markkinat eivät odota meitä. Monessa maassa sijoitustoiminta on taas kasvussa. Vuoden 2010 VC-sijoitusten volyymiin verrattuna vuonna 2011 Etelä-Koreassa sijoitusvolyymi kasvoi 15,6 prosenttia, USA:sa 22 prosenttia ja Kanadassa ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana 30 prosenttia. Oma lukunsa on Israel; siellä vuoden 2011 VC-sijoitusten volyymi kasvoi lähes 70 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Ja kaikissa esimerkkimaissa VC-toiminnan volyymi on miljardiluokassa.

Suomalaiset yritykset tarvitsevat kansainvälisen kilpailun vaatimat edellytykset. Se on meidän kaikkien suomalaisten etu, sillä kyse ei ole vain yksittäisten yritysten, vaan koko kansakunnan kilpailukyvystä.

Ja tässä kommenttini, jota ei sitten ilmeisesti pidetä julkaisemisen arvoisena. Tässä asiassa.

Olen yrittelijäisyyden vakaa kannattaja. Samoin kannattavan, pitkäjänteisen  yrittäjyyden. Mutta uskoni siihen, että hypetys ja tukirahoilla aikaansaadut rikastumisesimerkit olennaisesti parantaisivat maamme tilannetta on mennyt. 

Toki tarvitsemme uusia yrityksiä. Mutta tarvitsemme markkinaehtoisesti toimivia kannattavia yrityksiä. Nimenomaan sellaisia, jotka tuovat maahan työtä ja toimeentuloa. Toimialasta riippumatta.

Liian usein muodostuu uutisoiduista menestystarinoista kuva, että julkisin tuin alkuun saatettu yritys kasvatetaan lahtipossuksi. Ja pannaan ensimmäisen tilaisuuden tulleen lihoiksi. Kun valitettavasti taitaa edelleen olla niin, että vc-toimintaa nojaa meillä pitkälti verovaroihin. Ei verovaroin ole syytä tukea yrityksiä, joiden kasvusta hyötyvät vain perustajat ja vc-toimijat. Eikä tulokseksi riitä selitys, että "näin saatu myyntivoitto" kanavoidaan takaisin yhteiskuntaan. Siitä kun ei ole takeita ollenkaan.

Kumpi on suomalaisten veronmaksajien kannalta suurempi etu; vc-rahaston tuotto vai ne "pysyvät" työpaikat, jotka yritys tänne Suomeen luo?

 - - - - - -

Eihän asia olisi minua jäänyt minua jurppimaankaan, ellei vasta eilen, kai se oli eilen, OECD antoi ymmärtää , mutta kuitenkin suurin piirtein saman asian. Panostamme Suomessa vähintäinkin riittävästi start-uppeihin, eikä niiden riskirahoitus enää ole ongelma.

Lisäksi se, että vihdoin jotkut pankit ovat vihdoin ottaneet järjen käteen ja lopettaneet johtajien kalastelut ökybonuksia ja muita tähtitieteellisiä etuja tarjoamalla. Miten tämä tarkkaan ottaen juuri "peliteollisuuden" statuppien vc-rahoitukseen istuu, ei minulle itsellenikään ole aivan selvää.

Jotenkin se tuo uskoa siihen, että vähitellen rahoitussektorille menee viesti yritystoiminnan yhteiskunnallisesta ja kansallisesta tehtävästä. Se on lisäarvon luomista työtilaisuuksia tarjoamalla, enemmin kuin pelaamisen mahdollistaminen joillekin harvoille. Ehkä ymmärrys siitä sitten vähitellen muuallekin vielä valuu?