torstai 28. marraskuuta 2024

Reunavaltiopolitiikasta B 52 ylilentoihin

Suomen faktisesti itsenäistyttyä sisällissodan jälkeen ja saksalaisten poistuttua maasta syksyllä 1918 alkoi Suomen politiikassa uusi vaihe. Yhtenä painopisteenä on ollut, tai olisi ainakin pitänyt olla myös turvallisuuspolitiikka, eli miten suojautua Neuvosto-Venäjän mahdolliselta takaisinvaltaus yritykseltä.

Poliitikoista valtaosa ei kai silloinkaan katsonut asiaa ajankohtaiseksi? Lokakuussa 1920 oli solmittu Tarton rauha ja Venäjällä kun oli raastava ja maan loputtomat resurssit syövä sisällissota aina vuoteen 1922 asti. Ei siis kiirettä ollenkaan... vajaata kahta vuosikymmentä myöhemmin, 30.11.1939 Helsingissä herättiin punailmavoimien pommitukseen. Näin siitä huolimatta, että vielä muutama päivää aikaisemmin mailla oli keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus.

Nyt 85 vuotta myöhemmin yksi asia ainakin on muuttunut. Suomi on konkreettisesti repäissyt itsensä irti itäisestä vaikutusvallasta viimeistään liittyessään NATOn jäseneksi 4.4.2023. Yhdysvaltojen ilmavoimien B 52 pommikoneet lentävät Suomen ilmatilassa Suomen ilmavoimien F 18 Hornettien saattamana. Suomella ei nyt ole minkään valtakunnan hyökkäämättömyyssopimusta ja meidät on virallisesti todettu epäystävälliseksi valtioksi.

Olisiko historiasta jotain opittu? Ainakin olisi syytä oppia muutama ominaisuus minkä tahansa nimisen Venäjän käyttäytmisestä.

  • Totta on aina se minkä hallitusvalta ja sen valtias – nykyisin Putler – todeksi väittää.

  • Venäjän valtias on aina voimakas, äkkipikainen ja pitkävihainen.

  • Pietari Suuresta lähtien Venäjän tavoite on vapaa pääsy Atlantille ja sinne pyrkii Putlerkin.

  • Venäläinen maailma (ruskij mir) on nykyisin virallnen geopoliittinen oppi. (Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa noin 30 000 Venäjän kansalaista. Kaikkiaan venäjänkielisiä on runsaasti yli 80 000.)

Ohessa muutamia uutisia viime päiviltä.

Heipä heijakkaa. Näin on nyt mutta huomenna kaikki voi olla toisin.

perjantai 22. marraskuuta 2024

Kiinalaista kipparointia?

Tuskinpa sentään. Kun lyhyellä aikavälillä Itämerellä on tapahtunut kaksi julkiseen mediaan päätynyttä kaapelien tai kaasuputkien katkaisua on kyllä syytä ihmetellä kiinalaista merimiesosaamista ja -perinnettä.

Ensin lokakuun alussa 2023 NewNew PolarBear niminen kiinalainen rahtialus katkoi Balticonnectorin kaasuputken Suomen ja Viron väliltä. Ilmeisesti ”oheisvauriona” katkesi myös yksi maiden välinen puhelinkaapeli.

Suomalaisviranomaisten poikkeuksellisen rivakan selvitystyön jälkeen kävi ilmi, että Pietariin saapuessa alukselta puuttui vasen ankkuri joka oli löytynyt Balticonnectorin katkeamispaikan läheltä. Meren pohjassa todetuista raahausjäljistä päätellen alus oli vetänyt ankkuriaan pohjaa pitkin useita kymmeniä merinpeninkulmia katkoen myös Ruotsin ja Viron välisen puhelinkaapelin. 

Kiina on luvannut selvittää asiaa mutta hitaita ovat kiinalasen byrokratian rattaat. Vaikka mediatiedot väittävät heidän myöntäneen tapahtuman, virallista selvitystä odotetaan yhä.

Nyt marrakuussa 2024, siis vuotta myöhemmin, katkesivat puhelinkaapelit sekä suoran Suomen ja Saksan että Ruotsin ja Liettuan väliltä. Jälleen jäljet johtavat kiinalaisalukseen. Sopivasti katkeamisen ajankohtina Yi Peng 3 niminen alus oli liikkunut alueella matkallaan UstLugasta Port Saidiin.

Jälleen kiinnittyi huomio vasemman puoleiseen ankkuriin, jonka todettiin vääntyneen. Laivan AIS oli pimeänä usean tunnin mikä on saattanut johtuen GPS tai muusta häirinnästä. Lisäksi alus oli käyttäytynyt matkallaan ”kummallisesti” https://www.youtube.com/watch?v=fB-vEp3wr-0

Tällä kertaa alus otettiin tarkkaan seurantaan Tanskan merivoimien toimesta jo ennen Itämereltä poistumista.

On aika epätodennäköistä, että kaksi samanlaista, veden pinnanalaista onnettomuutta tapahtuisi Itämerellä kun ei niistä juurikaan ole aiemmin raportoitu? Näin siitäkin huolimatta, että kaasuputket Nord Strean 1 ja 2 katkaistiin, ties kenenkä toimesta syyskuuss 2022. Ainakaan minulle ei tule mieleen vastaavaa tapahtumaa koskaan aiemmin. Ja että kumpikin koskisi yhden ja saman maan, siis Kiinan lipun alla kulkevia aluksia. Ja että kumpikin oli matkalla Venäjälle tai oli sieltä lähtenyt.

Sen sijaan vähemmälle huomiolle on mediassa jäänyt se, että NewNew PolarBear oli lähtenyt Pietariin Kaliningradista ja muistini mukaan ottanut mukaansa uutta, venäläistä miehistöä. Julkisten tietojen valossa Yi Peng 3 kippari oli venäläinen. https://bulgarianmilitary.com/2024/11/20/russian-captained-chinese-ship-danish-navy-cable-attack/#google_vignette  vaikka sekin on venäläiosmedian toimesta kiistetty. Mahtoiko NewNew PolarBearin miehistön vaihto koskea myös kapteenia?

Näin aprikoitu koska, käsitykseni mukaan mahdollinen rikosoikeudellinen vastuu kansainvälisessä merioikeudessa lankeaa kapteenille ei lippuvaltiolle.

Minusta molemmat tapahtumat tuntuvat perusteellisesti tyypillisesti ryssityiltä.


Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä

Unkarin lahja Euroopalle ja maailmalle – Victor Orban – on kutsunut Benjamin Netanjahun kylään huolimatta ICCn (Kansainvälinen rikostuomioistuin) jäsenvaltiota koskevasta Netanjahun pidätysmääräyksestä. Unkari on ICCn jäsen. EU:n jäsenvaltioiden tulisi kunnioittaa niitä sekä tarvittaessa toteuttaa tuomioistuimen päätös. Vaan se ei tätä EUn tämänhetkistä puheenjohtajaa hetkauta. Ei ole ennenkään.

Vaan eipä tämä ole ensimmäinen kerta kun pustan poika vetää sidosryhmiensä vastaista linjaa. Auttamatta mieleen tulevat toivioretki Moskovaan EUn valtuuttamattomatonta ”rauhanmissiota” Putlerille esittelemään, kekkuloinnit sekä EUssa että NATOssa venäläisen öljyn ja maakaasun sanktionnin osalta, puhumattakaan Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden estämisestä.

Sääli, että EUsta ja NATOsta nyt puuttuu johtajuus. Vaikka, kieltämättä eräänlaisella "kauhulla" odotan tulevaa Trumppia.

tiistai 19. marraskuuta 2024

Apocalypse now - ATACAMS into Russia

Elämme hyvin vaarallista aikaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu jo toista tuhatta päivää ja taistelut ilmeisesti sen kun laajenevat. Kun Zelensky ei ole tähän mennessä taipunut Venäjän ”rauhansopimus”ehdotuksiin, Putler pureutuu bunkkeriista kuten ”kaimansa” Hitler aikoinaan. Uhkailu ja pelottelu ei tunne määrää ei rajoja. Vastustajia tapetaan sekä kotona että ulkomailla. Jos ei poloniumilla tai novitshokilla, niin sitten vankileireillä tai lennättämällä ikkunoista. Matkustajakoneita ammutaan alas, satelliittien paikannusjärjestelmi häiritään, kaasuputkia tuhotaan ja kaapeleita katkotaan. Nyt jo uudistetaan Venäjän ydinaseiden käytön doktriinia.

Kun Biden antaa Ukrainalle luvan käyttää ATACAMs ohjuksia myös Venäjän aluetta vastaan, selkärangaton Saksan Scholz soittelee Putlerille vastoin länsiliittoutuneiden päätöstä olla pitämättä minkään valtakunnan yhteyttä häneen. (Mitä isot - siis Orban ja Erdogan - edellä, sitä tuuliviirit ja hännänheiluttajat perässä.) Kuulopuheiden mukaan tunnin kestäneeseen keskusteluun ei todellakaan ollut aihetta. Selkeä ilmoitus Saksan seisomisesta EUn ja NATOn yhteisrintamassa olisi hoitaantunut alle kymmenessä minuutissa, jopa diplomaattikielen koukeroilla höystettynä. Trumpin toinen tuleminen ja hänen yhden puhelinsoiton rauhansopimusta ei vielä ole edes esitelty. Se siitä lännen yhteisrintamasta. Päivät senkun synkistyvät.

Myönnettäköön, että sodan kestosta huomattavan vastuun kantavat Ukrainaa tukevat länsiliittoutuneet. Kun Zelensky helmikuussa 2022 ilmoitti tarvitsevansa aseita, ei evakuointikyytiä Kiovasta, syntyi lännessä paine auttaa Ukrainaa sotilaallisesti. Taisi olla hetken huumassa tehty harkitsematon päätös. Nyt, lähe kolme vuotta myöhemmin on selvää, että lman lännen aseapua ei puolustautuminen olisi pitkään aikaan enää ollut mahdollista. Samalla länsi kantaa pitkälti vastuun myös siitä, että Ukraina ei ole voinut käyttää Venäjän heikkouksia läheskään täysimäärisesti hyväkseen.

Yhä enemmän näyttää siltä, että Putlerin analyysi lännen pitkäaikaisen sitoutumisen vähittäisestä rapautumisesta pitää täysin paikkansa. Voisiko todella olla niin, että päätökset aseiden toimittamisen lisäavusta on tietoisesti ja ko-ordinoidusti jaksotettu ja ajoitettu niin, että Ukraina voi kulloinkin jatkaa taistelua mutta ei voi voittaa?

Suomalaisena minun on hyvin vaikea ymmärtää suurten länsivaltojen johtajien löperöä käytöstä suhteessa Venäjään ja erityisesti Putleriin. Normaalia käyttäytymistä ei siitä ilmansuunnasta kannata odottaa. Sen toivominenkin voi perustua vain historian kokemusten vahvistamaan itsepetokseen.

Aurinko kyllä nousee idästä eelleen, mutta ryssä on ryssä vaikka voissa paistais. Edelleen.