Riittää kun selviydytään

Vaikka Putler kenkkuilee tavallistakin aktiivisemmin, vaikka Jenkkilä on ajautumassa kiihtyvällä vauhdilla sisällissotaan, vaikka Boris ei taida tietää onko menossa tai tulossa, vaikka Merkel lähti ja Macronin palli heiluu, vaikka Korona kurittaa meitä ja muita kuin ei koskaan ennen, vaikka Ilmasto reagoi voimakkaasti ihmisen vastuuttomuuteen ja vaikka Sanna kuinkakin bilettää raskaan hallitustyön ohessa haluan toivotta kaikille tälle blogille eksyville

Rauhallista Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2022.

(Onni tulee aina tarpeeseen. Riittää kun selviydytään.)

Poliisin palvelu on perseestä

 

Heinolassa, Löytäneentiellä noin 300 metriä Vehkalahdentieltä on viime torstaista lähtien tien reunassa - varsin vaaralliseen paikkaan - pysähtynyt Audi 3 merkkinen vanha auto. Siihen se on joutunut ilmeisesti jonkin tasoisen onnettomuuden seurauksena siitä päätellen, että yksi puskuri on irronnut ojaassa, ainakin yksi puu katkennut ja osa ikkunoista hajalla. Ilmastointiteipillä sitä on, ilmeisesti jo ennen sen hylkäämistä yritetty korjata. Rekisterikilvistä ei ole havaintoa.

Varmistuttuamme torstaina siitä, että ketään ei ole sen paremmin sisällä kuin lähistölläkään jatkoimme matkaa kotiin ja jäimme odottamaan sen poistumista. Vaan eipä ole kukaan kaivannut vielä tähänkään päivään – tiistai – mennessä. Palatessamme sunnuntaina viikonloppumatkalta Helsingistä päätimme tehdä asiasta ilmoituksen poliisille. Poishan se siitä pitäisi saada.

Ei tuntunut tarkoituksenmukaiselta soittaa yleiseen hätänumeroon 112 olimmehan mielestämme varmistuneet jo torstaina, että hädästä ei ollut kysymys. Ja uutisista on jäänyt mieleen hätäkeskuksen kiireet ja asiattoman hätäsoitot.

Poliisi.fi sivuilta kävi ilmi, että oli kaksi ilmeisesti valtakunnallista puhelinnumeroa, johon voisi soittaa. Mutta ne eivät olleet avoinna kuin arkipäivisin klo 08.00 – 16.15. Samalla kävi selväksi, että Heinolan poliisi on lomalla elokuun alkuun. No, ehkä auto haetaan maanantaina?

Maanantaina palasimme kauppareissulta klo 16.20 jälkeen ja siinä se romu edelleen on. Nyt joku oli ilmeisesti käynyt avaamassa toisen etuoven. Ajankohdasta johtuen soittaminen ei kuitenkaan enää kannattanut.

Tänään tiistaina noin klo 10 aikaan kaupunkiin lähtiessämme päätimme sitten soittaa poliisille uudestaan. Kahdesti onnistuimme saamaan langan päähän - tosin varsin pitkän odottelun jälkeen - ihmisen joka lupasi yhdistää, mutta perille kumpikaan puhelu ei odottelemisesta huolimatta mennyt.

Kaupungissa menimme Heinolan Poliisiasemalle, joka oli lukittu ja pimeänä. Turha tarkastus, senhän jo arvasimme, mutta sitten potkaisi onni. Torilla havaitsimme poliisin Maijan, jonka perään toivorikkaana lähdimme. Valoja välkytellen ja äänimerkkejä antaen yritimme saada sen pysähtymään, mutta ajaja ei mitenkään reagoinut. Tie oli kapea enkä aluetta tuntemattomana halunut yrittää ohitusta. Kun olimme tulossa Rullantieltä Tommolankadulle päätin luopua yhteydenottoyrityksestä ja käännyin vasemmalle, poliisin edessä käännyttyä oikealle. Pitäkää tunkkinne.

Näyttää siltä, että kansalainen ei ainakaan kesäaikaan eikä ainakaan Heinolassa saa, vaivattomasti eikä edes kohtuuttomalla vaivallakaan yhteyttä poliisiin.

Vaikutti siltä, että puhelimeen vastannut ”keskusneiti” ei ehkä osannut yhdistää tai vaihtoehtoisesti yhdisti puhelimeen, johon kukan ei vastannut. Mahtoiko kyseessä olla kesäapulainen vai onkohan tämä valtakunnallinen puhelinpalvelu ulkoistettu vieraille maille?

Ilmeisesti maailman onnellisin kansa ei poliisia tarvitse? Ei ainakaan arkisin, ei virka-ajan päätyttyä, eikä viikonloppuisin, ainakaan kesällä? Miksi ihmeessä siis ylläpidämme poliisia?

Aika muuttuu, ihminen ei

Jotenkin sitä ihmettelee olemmeko mihinkään suuntaan kehittyneet. On Trumppia, Brexittiä, Erdogania, on Lukashenkoa, Putinia ja Orbania. On kaikkea muutakin autoritaarista, yksisilmäistä ja vastuutonta valehtelua. Emme ainakaan kansalaisten valtaosan hyvinvoinnin kannalta parempaan suuntaan ole menossa. 

Itse asiassa, kun ajattelee vain ihan viime aikaisia kansallisia ja kansainvälisiä kehityssuuntia jenkkien Jan. 6.2021., Myanmar, HongKong, AfD ja kansallisesti kokiksien, demareiden ja kepuleiden kehityssuunnista ei voi kuin tulla yhteen selkeään johtopäätökseen; 1800 - ja 1900 - lukujen aikana syntynyt poliittinen, idealistinen regiimi on tullut tiensä päähän. Se ei enää nykykansalaista puhuttele.

Vaan mikä puhuttelee? Valitettavan laajasti se nyt näyttää kiinnittyvän reality-tv:n luomiin julkkiksiin, someen ja reaaliperusteisiin pohjautuvan itsearvoiseen julkisuuteen. Mutta on siitä näin Kalevala päivän kunniaksi kerrottava muutakin:

Kumpujen yöstä, Kalevalanpäivän kunniaksi   28.02.2007

"Ei Suomen kansantalouden keskeisin ongelma ole korkea kustannustaso, ei markan yliarvostus, ei maatalousteollisuuden tappiollisuus, ei työmarkkinakoneiston lahous eikä politiikan mahous. Keskeisin ongelma on johtamisen ongelma. Suomesta ja suomalaisista yhteisöistä ja yrityksistä puuttuu johto. Oikeammin johtajat.

En ole peräämässä perinteistä, voimakasta johtajaa – en patruunaa, en Kekkosta, en Kennedyä, Churchilliä. Ei Führerkaan onneksi Sven Tuuvan maahan istu. Olen peräämässä johtajaa, joka tekee johtajan työt: johtaa yhteisön ongelmien ratkaisemista, tekee tarvittavat päätökset ja ennakoi toiminnan kriittisimmät riskit, kohdentaen yhteisön voimavarat ennakoimaan ja ehkäisemään tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Ongelma nimittäin on, että näitä töitä ei tee kukaan.

Meillä johtaminen jää muotioikuksi. Piällysmiehet ja muut fiskaalit opettelevat kursseilla ja seminaareilla päivätolkulla erilaisia, kunkin ajan muodissa olevia uusia johtamistapoja. Oli tavoitejohtaminen, tulosjohtaminen, resurssijohtaminen, kriisijohtaminen, patruunajohtaminen, osallistuva johtaminen, laatujohtaminen, strateginen johtaminen, operatiivinen johtaminen, visiointi, palvelujohtaminen. Oli diversifioitumista, jämäkkyyttä, konsensusta ja kansainvälisyyttä.

Tunnollisimmat yrittävät omaksua ja soveltaa. Onneksi koulutuslaitokset ja konsultit tuovat uuden ismin tarjolle, juuri kun edellisen ympärille ei enää uutta koulutusta osata rakentaa.

Milloinkohan oppisimme, että johtaminen ei ole pelkästään matkimista, taulukkolaskentaa ja mantrojen toistoa? Että johtamista on vain kahta tapaa: joko saat aikaan tuloksia asettamalla tavoitteita ja antamalla alaistesi itse ratkaista toimintatavat, tai käskemällä mitä ja miten pitää tehdä? Että vallanhimo elättää vain himoajan? Että johtajat ovat joukkojaan varten, ei päinvastoin? Että johtaminen on työtä siinä kuin ojankaivuukin? Että golftyöläiset harvemmin johtavat yrityksiä?

Jo kauan sitten kapitalismi ja sosialismi kävivät kilpasille. Kumpi voitti? Kumpikin hävisi, ainakin meiltä. 60- ja 70- luvun yleisessä politisoitumisessa ja 80-luvun kasinossa voittaja taisi olla broileri. Ei yksin poliittinen valtapyrkyri. Kahdenkymmenen perheen ja niiden kavereiden otteen kirpoaminen loi maahan kasvottoman omistajuuden. Omistajaa ei ole. Valtaa käyttää ammattijohto, jota ei enää omistaja kontrolloi. Nyt pankki yrittää kontrolloida ja kun ei ymmärrä alan logiikkaa seuraukset pelottavat. Jo vanhan sanonnan mukaan valta korruptoi ja ehdoton valta korruptoi ehdottomasti.

Tuottavuutta on perätty työntekijöiltä ja toimihenkilöiltä. Jopa AY – kartellin johtaja perää tuottavuuden parantamista. Jos jossain tarvittaisi tuottavuuden nostoa niin johtamisessa. Mutta ehkä ensin olisi luotava uskottavuus.

Julkaistu Kauppalehti 27.11.1991

Kun runsaat 15 vuotta sitten kirjoitin tämän artikkelin en arvannut, että siihen joskus vielä – jälleen eduskuntavaalien alla - palaisin. Paljon on muuttunut paljon on ennallaan. Aika oli niin kovasti toinen. Nykyisin markkaa ei ole, maatalousteollisuus on purkautunut, kasvoton omistaja on yhä useammin ulkomailla, pankit ehkä oppivat läksynsä 90-luvulla. Mutta valitettavan paljon on ennallaan. Ja nykyaikana kirjoittaisin, kiinnittäisi paljon enemmän huomiota johtajan vastuuseen."

Aika on muuttunut ja monetkin reunaehdot. Vaan perustat eivät. Todellinen johto puuttuu.

Vai olisivatko koronalevinneisyyden suurimmat "syylliset" sittenkin oireettomat pikkulapset?

Kun tässä nyt jo muutamankin viikon olen yrittänyt tarkasti seurata mm. korona-uutisia herää, vastoin kaikkea "ainoaan oikeaa, vakintunutta totuutta" ainakin minulla kysymys; olisiko sittenkin niin, että keskeisin tartuntalähde olisi sittenkin oireettomat lapset?

Ei minulla ole ensimmäistäkään faktaa todentamaan otaksumaani, kun en todellakaan ole millään tavalla terveydenhoidon ammattilainen. Mutta en myöskään ole havainnut, että kukaan, missään vaiheessa olisi asiaa selvittänyt. Kun nyt juuri katson YLEn A-TALKia, ei siinäkään "pikkulasten"  osalta ilmene muuta kuin suojelun ja huolenpidon lähtökohtaa. 

Jos olen väärässä, siitä vaan. Jos taas epäilys on jo tutkittu ja aiheettomaksi todettu, hienoa. Jos taas asiaa ei, ties mistä syystä ole tutkittu, kannattaisko?

Suomi tarvitsee onnea ja osaamista

 YLEn uutisissa tänään oli monelta tasolta ansiokas Janne Riiheläisen kolumni otsikolla Pienen on oltava fiksu ja siksi Suomi tarvitsee uusia ulkopolitiikan osaajia. Ensinnäkin hän käsitteli aihetta mielestäni varsin  asiantuntevasti, perusteellisesti ja monipuolisesti. Vielä tätäkin tärkeämpää on kolumnin aikaansaama keskustelu, joka varsin hyvin kuvaa meillä aiheesta vallitsevia erilaisia käsityksiä. Se taas suorastaan vahvistaa asian käsittelyn tärkeyttä. Meillä kun ei edes kansalaissodasta vielä kaikilta osin ole aikaansaatu yhteistä näkemystä. Ei siis ihme, että ei myöhäisemmästäkään historiastamme. 

Näinä kasvavan kansainvälisen kriisiytymisen sekä poliittisen ja ideologisen polarisoitumisen aikana olisi korkea aika nostaa "kansalaisten ja kansakunnan" pää pensaasta. Kaiken viisauden alku kun todella on tosiasiain tunnustaminen. Niihin kuuluu myös tarve edistää kansalaiskeskustelua ulkopolitiikan vaihtoehtoisista suunnista. Sitä taas emme saa sen paremmin vaikenemalla vaikeista asioista kuin jättämällä ne yksin "asiantuntijoiden" kabinettikeskustelujen varaan. Siinä sekä tietoisuus tosiasiain reunaehdoista että toiminnan vaatimuksista ja vaihtoehdoista kehittyvät.

Asiaan epäsuorasti liittyen kompastuin myös QUORAssa Hannu Monosen esittämään vastaukseen kysymykseen "What made the Finns at defending their country in the 1940s?" Hyvään ja perusteelliseen analyysiin pohjaavaan vastaukseen ja Tom Essenin esittämään kommenttiin oli helppo yhtyä. Toisaalta, väheksymättä lainkaan - päinvastoin - aikalaisten veteraaniemme ja päättäjiemme panosta kannattaa myös selkeästi tuoda esille, että selviämistämme aika pitkälti myös edesauttoi hyvä tuuri. 

"Ostopalvelulääkäri ei oo tehnyt hommiaan

Eläkeläisenä olen jo vuosia ollut julkisen terveydenhoidon tyytyväinen asiakas. Palvelu on ollut ystävällistä, tehokasta, nopeaa ja asiantuntevaa. Siksi olen pitkälti kummeksunut ilmeisesti vallitsevaa, yleistä käsitystä julkisen terveydenhoidon ja erityisesti terveyskeskusten huonosta osaamisesta ja palvelusta Suomessa. Liekö syynä asuinpaikkani, ensin Helsingin Munkkiniemi nykyisin Töölö? 

Nyt tulin toisiin ajatuksiin. Perjantaina 5.2.2021 kävin Töölön terveysasemalla valittamassa vaivojani (kova, jo päiviä kestänyt kipu niskassa, pään oikealla puolella). Ajan olin saanut edellisenä päivänä ja lääkärintarkastuskin toimi moitteitta. Sain lähetteen kuvantamiseen (röntgen). Ilokseni sain HUSlab-Elielinaukiolla jopa ajan välittömästi, noin tunti lääkärikäyntini jälkeen. Taas moitteetonta palvelua ja 10-15 minuutin kuluttua poistuin.

Jäin odottamaan tulosta. En edes odottanut mitään tapahtuvaksi heti, olihan viikonloppu tulossa. Kun kipu oli kohtuullista kovempi taisin soittaa terveyskeskukseen ensimmäisen kerran seuraavan viikon keskiviikkona sitten perjantaina ja viimeksi eilen. "Tuloksia ei ole tullut" sanottiin. Tänään päätin itse soittaa  HUSlabiin ja vastaus näkyy otsikossa. Luvattiin laittaa kuvat Malmin pikalistalle ja tuloksia voisi odottaa viimeistään huomenna.

Tässäkö julkisen terveydenhoitomme perusvika? Yksinkertainen hallintotyö ei toimi, asiakaslähtöisyydestä ei saumakohdissa ole tietoakaan ja keikkalääkärien käyttö mättää? Tämänkö vuoksi meillä on valjastettu koko poliittinen koneistomme kohta pari kymmentä vuotta rakentamaan maahan turhaa, kallista ja tuhlailevaa poliittisen hallinnon kolmatta tasoa? Ainakin tämän tasoisten ongelmien varmaan riittäisi esimiesvalmennus ja johtamisen jämäköittäminen.