lauantai 13. huhtikuuta 2013

Näin ratkeaa Euro-kriisi




Viikonlopun alun aikana olen yrittänyt, ja toivottavasti myös onnistunut ajattelemaan yksinkertaisesti. Olen yrittänyt rakentaa itselleni opiksi ja lukijoille viihdykkeeksi yksinkertaisen, siis todella todella yksinkertaisen rautalankamallin euro-kriisistä, tämän valuutta-alueen kaikkien tärkeimpien osasten toiminnasta ja lopuksi käsitykseni mukaan kuvaus siitä ainoasta tavasta, jolla se voidaan pelastaa. 

Historiasta ja kuvan nykypohteista antaa KLn ekonomistiforumissa professori Sixten Korkman artikkelissaan Velkajärjestelyt jatkuvat. Eikä asian tiimoilta käyty keskustelukaan heikkoa ole. Sama koskee toimittaja Päivi Isotaluksen artikkelia Seuraavaksi Slovenia? Kommentteineen.


Yksinkertainen rautalankamalli, menisikö se jotenkin näin?

  1. Valtio saa tulonsa pääosin veroina.
  2. Veroja maksavat lähinnä yksityiset ja yritykset. Jos niillä on mistä verottaa.
  3. Yksityiset maksavat tuloistaan ja kulutuksestaan, jos niillä on tuloja, joita kuluttaa.
  4. Yritykset samoin, jos niille syntyy liiketoimestaan verotettavaa tulosta, jos asiakkaat ostavat.
  5. Veroillaan valtio hoitaa ainakin kansalaisten peruspalveluita, jos sillä on riittävästi verotuloja tai se saa riittävästi lainaa. Jos valtio ei saa kumpaakaan, sen on pakko hankkia jostain tuottoja tai sen on vähennettävä kulujaan.
  6. Jos valtio ei saa tarpeeksi veroja täytyy lainata. Jos vielä voi. Ellei saa on vähennettävä kuluja tai nostettava veroja.  
  7. Kun valtio vähentää kulujaan, se pääsääntöisesti vähentää väkeään. Näin verotulot yksityisiltä ainakin vähenevät. Ehkäpä valtio joutuu maksamaan työttömyyskorvauksia, joka vielä lisää valtion kuluja? 
  8. Lisäksi se vähentää työttömien kansalaisten ostovoimaa ja tekee muistakin varovaisia säästäjiä (pahan päivän varalle) ja siten aiempaa haluttomampia ostamaan.
  9. Kun kansalaiset vähentävät ostojaan yritykset alkavat mennä huonosti ja vielä huonommin. Osa joutuu lopettamaan kokonaan, mistä seuraa lisää työttömiä. Sitten vielä useammat lopettavat,
  10. Yrityksiltä menee ainakin usko ”parempaan huomiseen”, eivätkä ne ainakaan voi investoida, kun ei ole tulorahoitusta, eikä pankinjohtajakaan usko saavansa lainaamaansa rahaa takaisin, tuskin edes korkoja.
  11. Eikä pankki ainakaan lisää lainaa anna ilman lisävakuuksia. Kummillekaan. Mutta vanhat lainat on kyllä hoidettava. Ellei pysty, ulosmitataan. Lappu luukulle, henkilökunta ja yrittäjä työttömiksi, työvälineet ja muu omaisuus myydään – markkinahintaan luonnollisesti - ellei yritys kuulu kategoriaan ”liian suuri kaatumaan”. Ja näiden määrä pienenee joka päivä talouden realiteettien paineessa.
  12. Yhteiskunnan kaikissa osissa tehokkuus ja tuottavuus rapautuvat, kilpailukyky muiden maiden kanssa heikkenee, tuotantokoneistot ja osaaminen vanhenevat, hävitäkseen lopulta kokonaan.
  13. Jos et toimi vientikaupassa ja saa tuloja ulkomailta, se on siinä sitten.  Vaihtoehtona on muutto ulkomaille tai palata kohtaan 7 ja toivoa taas mannaa taivaasta

Ja mitä tästä seuraa?

Kun riittävän moni euro-valtio tuossa kehässä pyörii vaikuttaa se alueen kaikkiin valtioihin, mutta päin vastaisessa järjestyksessä. Kaikkien niiden vientiyritysten tilaukset vähenevät, väkeä pihalle, vähemmän veroja, investoinnit seis, rahoitus loppuu, …

Ylivelkaantuneita valtioita ja niissä toimivia pankkeja, joiden tuhoutuminen johtaa maan talouselämän ja samalla valtion varmaan kaaokseen, EKP auttaa yhdessä kynnelle kykenevien jäsenmaiden kanssa antamalla ylivelkaantuneille maille lisää lainaa. Ns. pelastuspaketit käytetään pääsääntöisesti vanhoista veloista huolehtimiseen, ei uusiin investointeihin.

Miten tämä auttaa ylivelkaantuneita valtioita vähänkään pidemmällä aikajänteellä on ainakin minulle mysteeri. Se ”vähänkään pidempi aikaväli” tarkoittaa edes niin pitkään, että vientiyritykset saavat aikaan tuloa, jota voi sitten verottaa, josta sitten seuraa työpaikkoja, joiden haltijoita voi sitten verottaa, jotka tarvitsevat palveluita ja tavaroita, joita voi sitten verottaa…..

Kreikka, Portugali, Irlanti, Kypros ja Espanja ovat jo tuossa yllä kuvatussa kierteessä. Niiden ostot muista maista, myös euro-maista vähenevät. Sieltä kasvavat sitten uudet pelastettavat; Sloveniat, Maltat. Italiasta odotetaan pelin ensimmäistä todellista totuuden hetkeä ja, ellei siitä niin sitten viimeistään Ranskan pelastuspotti räjäyttää tämän kuvion.  Niin paljon rahaa ei Euroopassa ole, että loput euromaat ja IMF pystyisivät tässä kappaleessa mainitut valtiot, niiden pankit, elinkeinot ja kansalaiset elättämään.

Ja se pelastusresepti.

Paitsi jos saadaan luotua ainakin näihin maihin kysyntää. Sillä kysynnästä talous on kiinni, ei tarjonnasta.



Mutta totta on myös se, että "No money, no honey, no funny".  Vaan mistä raha?

Tarvitaan rahaa. Paljon rahaa.

Rahaa on tunnetusti vaikka kuinka paljon. Kuin bittejä pankkien virtuaalitaseissa. Rahahan on velkaa. Siis velkakirjoja, jotka joku on ottanut vastatakseen. Niitä velkakirjoja jakelemalla keskuspankki, siis meidän tapauksessamme EKP, pystyy luomaan niin paljon rahaa kuin se haluaa.  Tai oikeammin, niin paljon kun katsotaan tarvittavan kysynnän synnyttämiseen ainakin näissä maissa. Eikö oikeaa keskuspankkia juuri siksi kutsutakin nimellä ”lender of last resort”? 



Eikä se periaatteessa vaadi muuta kuin hallitusten päätöstä EKPn mandaatin muuttamisesta. Kun hintavakautta nyt tavoitellaan siten, että euro-alueen inflaatio jää alle 2 prosentin tasoon, tavoitetaso muuteta nyt alle 5 prosentiksi. Ja samalla ortodoksisella fundamentalismilla, jolla EKP on tähän mennessä puolustanut tuota 2 prosenttia, se tämän jälkeen puolustaa 5 prosenttia. Sen he aivan ilmeisesti osaavat, ovathan he tähänkin asti siinä onnistuneet.

Kuinka paljon uutta rahaa näin syntyy? Ei harmainta aavistustakaan, mutta varmasti paljon, ja toivottavasti riittävästi. Ja eiköhän joku asiantuntija osaa sen näppärästi laskea? Ellei osaa jatkettakoon velkakirjojen kirjoittamista siihen asti, että lähelle sitä viitosta varmasti päädytään. Sillä tarkoituksena on käynnistää kysyntä ja käynnistää nykypolitiikan johdosta tukehtuvat kansantaloudet. Ei viiden prosentin vuotuinen inflaatio ketään tapa, isommistakin on selvitty. Ja EKP osaa vahtimisen taidon ja sitten kun aika tulee myös mahdollisen kiristämisen taidon. Jälkimmäistähän se harjoittaa jo nyt.

Miten syntyvät rahat saadaan kohdistumaan täsmäiskuin sinne, missä niitä eniten tarvitaan? Kun silloinen suuriruhtinas halusi saada talousvaikeuksista, massatyöttömyydestä ja nälänhädästä kärsivää Suomea tolpilleen, hän määräsi rakennettavaksi ainakin rautatien. Taisi vielä rahoittaakin sen omista rahoistaan? Hän onnistui. Voisiko nytkin vastauksena olla infra? Tai uutta teollisuutta? Tai välttämätöntä palvelutoimintaa?

Olipa se mitä tahansa, sen pitäisi lyhyen aikavälin vaikutuksiltaan luoda työtä ja sen kerrannaisia ”massoille” ja hyödyttää sekä ao. aluetta että EU-yhteisöä myös pidemmällä aikavälillä. Eikä sen suinkaan tarvitse olla sama asia joka maassa. Varmaankin alueet tietävät itse parhaiten, mitä tarvitaan? Ja yhdessä muiden kanssa homma voidaan tasapainottaakin.

Todennäköisesti vaikeinta tulee ensinnäkin olemaan se, että rahoituksen vaikutukset pystytään pitämään mahdollisimman suuressa määrin ao. alueen sisällä, eikä niitä päästetä valumaan tilauksina vanhoja latuja sinne, minne ne aina ennenkin ovat valuneet. Ja toisekseen, siitä huolehtiminen, että ne todella myös käytetään tarkoituksenmukaisesti niitten asioitten aikaansaamiseen, joita tavoitellaan.

Niin ja onhan tässä vielä pikku mutka matkassa. Lähes kaikki asiantuntijoiksi itsensä kohottaneet tai sellaisiksi kohotetut ovat olleet sitä mieltä, että seuraukset olisivat kammottavat. Ja täytyyhän noita asiansa sotkeneita rangaista. Sillä velallisuus on syntiä, "Schuld ist Sünde", ellei peräti itse Perkeleestä.

Mutta nykyisiä tapoja on kokeiltu jo vuosia, ja kuten olemme joutuneet toteamaan pelastuspaketit seuraavat toisiaan, ja vastaanottajien määrä on kasvussa. Mutta ennen kurki kuolee, kuin suo sulaa. Edelleen. Loppua vaan ei näy. Siis positiivista loppua. Me vain kurjistamme valuutta-aluettamme. 

Olisi varmaan korkea aika kokeilla jotain, joka luo uutta. Nykyinen tie ei johda edes EU - Liittovaltioon vaan Saksan Liittovaltion kasvuun ja reunamaiden muuttumiseen reuna-alueen halvan työvoiman reservaateiksi, jotka jo nykyisin raharikkaat silloin omistavat

Olisihan tässä vielä yksi pieni ongelma. Miten saada Berliini ja Frankfurt ymmärtämään, että muiden euromaiden kurjistaminen ei voi olla Saksankaan etu. Ymmärtämään, että ellei kriisimaihin saada aikaan positiivista toimintaa ja kasvua, hinta myös Saksalle tulee olemaan mahdottoman kallis. Sen koki 1940-luvulla Euroopasta erityisesti Saksa.  


14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

sukkessiivinen kehitys päättyy aina katastrofiin ja tuhkasta sitten rakentuu jotain uutta. Euroopan käy niinkuin alokkaan asennon; vanhasta ei parantamalla kunnollista saa vaan täytyy tehdä täysin uusi.

Ensin hajoaa Euro ja sitten mahdollisesti EU sisäiseen kinasteluun. EU:n sirpaleista sitten rakentuu jotain uutta, ehkäpä pohjoiseen Saksan johdolla uusi Hansa -liitto, eteään sitten Ranskan johdolla "eteläisen mentaliteetin unioni" joka sinänsä voisi olla kulttuurisesti hyvinkin homogeeninen ja toimiva; kaikki voisivat cusettaa toisiaan.

Jotenkin näin näen tämän menevän. Loppua kohti vauhti kiihtyy. Asiaan vaikuttaa myös kireä maailmantilanne, Lähi-Idässä on jännitteet kovat, Iranin tilanteesta ei aidosti neuvotella ja toukokuussa alkaa liitoutuneiden sotaharjoitukset Persian lahdella.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Näemme kumpikin näin menevän. Minä varsinkin, jos nykyinen BuBa johtoinen euro-politiikka jatkuu. Ja on aivan mahdollista, että sillä tiellä on jo ehditty PONR (Point of no retunin) ohi.

Enpä oikein uuteen Hansaliittoon jaksa uskoa, vaikka latinot saisivat aikaiseksi uuden Rooman tai Ateenan. Gallian kukko on kastroitu, eivätkä Saksa, IsoBritannia ja Puola löydä yhteistä säveltä ilmeisesti koskaan, ellei se ole Chopiniä. Ja Puolan takana Venäjä voi rauhassa odottaa ja vahvistua. Ehkä meidän sittenkin kannattaisi selvittää onko Ruotsi valmis puolustusliittoon jos Saksa tai Venäjä hyökkää jomman kumman kimppuun. Vaikka turhaahan moisen ajattelu on. Monestakin syystä.

Sitä kuitenkin kannattaisi miettiä mikä on kireän ja yhä kiristyvän maailmantilanteen syy. Ja mikä on seuraus? Minulle tulee näissä yhteyksissä aina mieleen vaaleanpunainen sykellusvene ja Tony Curtissin repliikki: "In confusion there is profit."

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Ehkä meidän sittenkin kannattaisi selvittää onko Ruotsi valmis puolustusliittoon jos Saksa tai Venäjä hyökkää jomman kumman kimppuun.+++

minä olisin hyvilläni, jos saataisiin synnytettyä uusi liittovaltiomuotoinen Ruotsi-Suomi. Ja yhteinen valuutta kruunun pohjalta. Yhteisen puolustuksenkin suhteen olisi silloin hieman leveämmät olkapäät. Eikä Venäjä kokisi tuota uhkaksi. Ja pakkoruotsille tulisi paremmat opiskelun edellytykset. Eikö se ollut Paavo Värynen joka jotain tuonsuuntaista on jo ehdottanutkin, mutta hänen ehdotustaan ei oteta huomioon, koska ehdottajana on Paavo Väyrynen :-)

+++ "In confusion there is profit." +++

Niinpä. “buy when there’s blood in the streets.” Eivät kaikki tulevassa (tai jo nykyisessä) kaaoksesta häviä. Osaisipa vain olla noiden voittajien joukossa. Todennäköisesti on menossa suurin koskaan varallisuuden uusijako.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Ei se aiemmin ollut liittovaltio, enkä oikein usko tulevaankaan. Uskottava ulkopuolisten silmissä siitä tulisi vasta vuosikymmenien jälkeen. Eikä meillä taida olla missään tapauksessa nytkään niin paljon aikaa? Mutta puolustusliiton aikaansaaminen saattaisi moista prosessia kyllä edesauttaa, jos rauha täällä säilyy.

Mielestäni suurin koskaan varallisuuden uusijako on tosiasia.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

no eihän se tietenkään aiemmin ollut liittovaltio, mutta sellaisen kautta olisi mahdollista luoda uusi kiinteämpi side. Pelkästään puolustusliitto olisi sellainen, että tosipaikan tullessa Suomi tappelisi ja ruåtsalaiset katselisivat sivusta.

Onneksi on näitä vuosirenkaita jo senverran runsaasti, että voi katsella tätä spektaakkelia hieman sivusta. Eiköhän meille molemmille riitä tässä jäljelläolevana aikana kohtuullisesti särvintä leivän päälle, että ihan hyvin selvitään. Senverran aion itselleni selustaa varmistaa, että nyt hankin kaikki mahdolliset pelit sun vempaimet, että jos rahan ja eläkkeen arvo romahtaa, kaikki tarpeellinen on jo hankittuna. Punainen tupa ja perunama Pohjanmaalla varustetaan parhaimman päälle.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Ystäväni mielestä Ruotsi on koko historiansa ollut valmis puolustamaan maataan viimeiseen suomalaiseen asti. En ihan jaa hänen käsitystään, mutta en ihmettele ollenkaan, että rajamaan asukkaalle tällainen käsitys syntyy. Eikä tästä tavasta ajatella, meille ainakaan mitään iloa jatkossa ole. "Ystävät" kaukana mutta ainoa mahdollinen uhka vieressä.

Punainen tupa ja perunamaa - strategia kantaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Ystäväni mielestä Ruotsi on koko historiansa ollut valmis puolustamaan maataan viimeiseen suomalaiseen asti. +++

Historian opettajani Meilahden yhteskoulussa 50 vuotta sitten opetti tämän asian samalla tavalla. Lisäksi hän opetti, että "Venäjä on aina pyrkinyt merelle ja länteen". Ja tämän päälle täytyy aina pitää mielessä Suomenlinnan kuninkaanportin graniittilaattojen teksti joke menee jotenkin näin: Jälkipolvet, seiskää tässä omilla jaloillanne älkääkä koskaan luottako vieraan apuun. Suurena kokonaisuutena, näillä eväillä mennään. Ei tässä mitkään natot meitä auta. Siksi seuraankin hyvin surullisena armeijamme alasajoa, joka menee samoilla nuoteilla jotka olivat viimeksi käytössä ennen Talvisotaa.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Olen samaa mieltä historian opettajasi Venäjän opetuksesta ja tarpeesta pitää Kuninkaanportin plakkari opetuksesta. Tosin paikalliset (?) suomalaiset (?) vain rakensivat linnan. Siitä päättivät ruotsalaiset ja sen rahoittivat ranskalaiset. Kehotuskaan ei ollut ainakaan ensisijassa suomalaisille tarkoitettu. Meitä kun ei ollut. Ja tässä maassa asui jo silloin kaikenkarvaista väkeä. ;-)

Ennen talvisotaa edes jo yritettiin lisätä aseistusta, jota ei ollut. Nyt sulatetaan ja hävitetään sitäkin vähää jota on. Nappulajohdon uskomatonta poliittista viisautta.

Mutta nämä turinat taitavat jo aika mahtavasti ohittaa artikkelin positiivisen viestin? Uudella ajattelutavalla ja politiikalle euro, ja sen seurauksena EU saattaisi sittenkin vielä olla pelastettavissa.

Anonyymi kirjoitti...

Hakki,

+++ Uudella ajattelutavalla ja politiikalle euro, ja sen seurauksena EU saattaisi sittenkin vielä olla pelastettavissa. +++

Eri mieltä, katteetonta optimismia. Ei tästä kankaasta takkia tule, ei taida tulla edes kukkaroa. Tarvitaan kokonaan uusi kangaspakka.

Täällä Saksassa nousee jo uusi poliittinen liike "Alternative für Deutschland", arvovaltainen ja joka haluaa D-markan takaisin. Ehkä sen kautta alkaa uudenlainen ajattelutapa Euroopassa.

tutkija Pohjanmaalta

Hakki kirjoitti...

PohjanPoika

Angelan onneton, mutta valitettavasti onnistunut operaatio tulouttaa Saksan pankkien rahat kriisimaista ja maksattaa niiden tappioista suurin osa pienillä euro-mailla loppuisi luonnollisesti, jos valta Berliinissä vaihtuu. Kiittämättömyys on maailman palkka. ;-)

Siitähän saadaan nationalismia taas nostettua joka Euroopassa, jos fataljit on jo ryypätty. Sieg Heil!

Karl Fransen kirjoitti...


Hakki.

Suuntaan mihin koko maailman on menossa ei anna mahdollisuutta mennä perikatoa kauemmas, ei edes Austraaliassa, Saksasta tai Suomesta puhumattakaan. Saksassa on nousemassa uusi, menneitä matkiva puolue, ja ihmisten tyytymättömyys Merkel ideologiaan on sen nousun takaaja. En uskoisi saksalaisten helposti menevän kiihkomielisten lupauksien ansaan, heillä kun on kokemusta sellaisesta erehdyksestä, enemmän kuin monella muulla kansallisuudella. Valitettavasti kokemukset, niin hyvät kuin huonotkin, johtavat saman toistamiseen ja niitä meillä jokaisella on paljon. Katsomalla vallitsevaa tilannetta historian tapahtumien valossa, suunnan muutos voi olla liian myöhäistä.


Hakki kirjoitti...

Karl

Kuka viisas se mahtoi olla, joka viisasteli "Historiasta voi oppia vains sen, ettei historiasta voi mitään oppia"? Olisiko ollut itse Mark Twain? Se on hauska lreikko sanoila ja monessa suhteessa totta. Ja mielestäni vielä useammassa ei. Kyse lienee lähinnä yleistyksen tasosta. Historia tuskin toistaa itseään koskaan 1:1.

Siitä olen valitettavasti pitkälti samaa mieltä kanssasi, että monessa suhteessa nyt on jo kovin, kovin myöhäistä, ehkä jopa liiankin. Mutta kun asiassa on toisaalta paljon kiinni, eikä toisaalta yhtikäs mitään jatkat yrittämistä.

Mikä tahansa lauma menee kiihkomielisten lupausten ansaan, kun kiihko riittävän suureksi kasvaa. Jopa kerta toisensa jälkeen. Myös saksalaiset.



Anonyymi kirjoitti...

Eksynyt hiihtäjä pääsee takaisin hiihtämällä omia latujaan päinvastaiseen suuntaan. Sitä pelastautumistapaa suosittelen Suomellekin.

Hakki kirjoitti...

A no nymos, kiitti kommentista.

Emmehän me eksyneet. Huonot kelit vaan yllättivät. Ja se järvi, jonka yli niin rivakasti hiihdimme jo sulaa ehti? Vesi on kylmää ja matka on pitkä. Voi olla liiankin.