Me miekalla piirrämme rajan

20.4.2007 9.30 | hakki47 | Työelämä, Politiikka

Eilen satuin kuulemaan YLEpeilistä muutamankin lähetyksen. Pari jäi pyörimään mieleen.

Soininvaaran haastattelu syistä, joiden vuoksi hän lähti politiikasta. Eräs niistä kolahti kovasti ja se jäi mieleen näin. Politiikka on muuttunut siten, että uusina, nuorina edustajina valitut eivät tulekaan vakaumuksesta muuttamaan maailmaa. He tulevat entistä enemmän kiinnostuneina vallasta ja omien etujensa ajamisesta. Yhä enemmän törmätään ilmiöön, että tärkeätä ei ole miten asiat ovat vaan miltä ne näyttävät tai miltä ne saadaan näyttämään.

Tieteen viikossa (?) jonkun kasvatustieteen professorin mielipiteitä nykyisestä luovuus-, huippu-, kilpailu- , osaamis-, innovointi-, kilpailukykyhuuhaasta ja sen seurauksista työelämään, koulutukseen, perheeseen, jaksamiseen. Vaikuttivat kiinnostavilta kumpikin.

Nyt aamusella kävellessäni yhdistelin vapaasti asioita. Jos edellä mainittuihin on luottamminen, olemme ilmeisesti siirtyneet jonkilaisen narsismin kauteen. Vain Minulla Itsellä on merkitystä, muista viis; mukaan lukien omat lapset, puoliso, lähiomaiset. Oman erinomaisuuden mitta on näkyvä huippumenestys ammatissa ja erityisesti siitä saatu huippurahallinen hyöty. Menestys hintaan mihin tahansa pitää sisällä myös menestymispakon muiden ja kaikenkin kustannuksella. Ja “heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa”.

Onko siis pojasta polvi pahentunut vai parantunut vai edes muuttunut? Korkeintaan muuttunut. Vanhemmilla on kai aina (jo muinaiset roomalaiset…) ollut taipumus taivastella nuorisonsa “jumalattomuutta”. Nuorena 50- ja 60-lukulaisena muistan meihin kohdistuneet vanhempien taivastelut. Kommareita ja taistolaisia joka iikka. Kuitenkin valtaosa senkinaikaisista nuoristakin oli kaikkea muuta. Itsekin. Mutta ääntä ja näkyvyyttä sai taistolaisuus, vasemmistolaisuus. Suomessa siihen varmasti vaikuttivat hävityt sodat ja ummehtuneeksi YYA-hengeksi rapautuva itsesensuuri ja nöyristelyn aika. Ja BabyBoom.

Tätä kautta on seurannut ensin “sosialistinen kausi” sitä “sosiaalinen kausi”. Kestettyään noin viisikymmentä vuotta, nämä tuntuvat nyt päättyneen. Olisiko siis niin, että erilaiset inhimilliset ominaisuudet, ajattelutavat tai painotukset vain nousevat tai nostetaan esiin historian eri aikoina? Ne syntyvät jonkintasoisen kriisin kautta, kehittyvät aikansa kukoistavat, taantuvat ja kuolevat? Inhimillisen kehityksen jatkuvaa sinikäyrää?

Kävimme vasemmalla. Nytkö mennään oikealle? Kuinka pitkälle? Kauanko sitä kestää? Milloin ja miten se muuttuu? Onko nyt taas sen aik, että köyhät saadaan kyykkyyn ja työväki kuriin? Kun kaikki peilataan vain itseen ja omaan viiteryhmään? Miksi meille ihmisille ääripäät ovat helppoja? Minimit ja maksimit hallitaan. Miksi vaikeaa on keskitie, optimit?

Ulkopolitiikan uusi suunta

19.4.2007 10.52 | hakki47 | Raha & valta, Uutiset, Politiikka

Ihmettelin miksi Vanhanen hyväksyi hallitukseensa Ilkka Kanervan ulkoministeriksi ja Paavo Väyrysen ulkomaankauppaministeriksi. Kaksi kuuskytlukulaista. Ja vielä noin tärkeille posteille.

Ja Väyrysteltyäni asia aukesi. Ei suhteiden hoito ole ollut ongelma Yhdysvaltojen, vaan Venäjän osalta. USA ei ole meidän kannaltamme oikein koskaan mikään ongelma ollutkaan. Mutta jossain on selvästi herätty havaitsemaan suurvalta Venäjän kasvava merkitys sekä kansainvälisessä politiikassa, että -taloudessa.

Kumpikin mainituista henkilöistä on ollut varsin tunnettu kyvyistään pitää yllä hyviä suhteita naapuriimme, joidenkin mielestä jopa liian hyviä suhteita. Suhteita, joiden hoitamisen osalta ei aina ole ehkä voitu olla ihan varmoja hoidetaanko vain omia etuja vai Suomenkin. No nyt sekin voidaan testata.

“Minulle nämä molemmat edustavat puhtaaksiviljeltyä poliittista broileria. Kummallakaan ei ole takanaan päivääkään oikeaa työtä (no, Paavolla on nyt sentään takanaan jonkinsortin kokeilu Keminmaalta). Ja elämässä on menty läpi siitä mistä aita on matalin. Valtaa on hankittu kiukuttelulla juonimalla tai käymällä Tehtaankadulla kumartamassa.” toteaa Americano blogissaan. Ja mikä minä olen olemaan eri mieltä,

Ensimmäinen naula turkoosihallituksen arkkuun

17.4.2007 9.23 | hakki47 | Raha & valta, Politiikka, Talous

Sääli, että se tuli jo ennen kisan varsinaista alkua.

“Tuoreet hallituspuolueet aikovat nostaa reippaasti puoluetukea. Puoluetuki halutaan nostaa 90 000 euroon kansanedustajaa kohti. Samalla erillinen vaalituki lakkautetaan. Tälle vuodelle puoluetukea maksettiin 62 220 euroa jokaista kansanedustajaa kohti. Tämän päälle eduskuntapuolueet saivat myös erillistä vaalitukea reilut 12 500 euroa kansanedustajaa kohti.” Tällä päätöksellä lisätään jälleen ns. tavallisen kansalaisen ärtymystä ja vieraantumista politiikasta.

Miksi verovaroista pitäisi tukea puolueiden toimintaa ilman niitä tulosvaatimuksia, joiden saavuttamiseen äänestäjät päivittäin velvoitetaan? Demokratialla on toki hintansa, mutta sillä pitää olla myös vastuu tuloksesta. Kun puolueet nyt ovat ottaneet perustuslain edellyttämän kansanedustajain vallan, niiden on otettava myös vastuu. Myös puolueet on saatava vastuuseen tuloksistaan.

Nyt turkoosihallituksen myötä, tehtäköön samalla tarvittavat muutokset puolueiden rahoituspohjan pitkän aikavälin parantamiseen. Tulosvastuu kunniaan.

Mikäli olet kiinnostunut ajatuksen lisäkuvauksesta, se löytyy:

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/08/tulosvastuuta-demokratiaan-ehdotus-perustuslain-muuttamiseksi/

 

Viestintäpoliittista päätöksentekoa

16.4.2007 13.38 | hakki47 | Digi, Koti, Politiikka, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä

Digiboxini hajosi. Ollut toiminnassa vain muutaman kuukauden.

TV kyllä toimii. Lienee 1970-luvulta.

Mutta hällä väliä.

Analogiset lähetyksethän jatkuvat. Ainakin vuoden.

Onkohan sitten vuoden kuluttua jo pakko? Vai voisiko saada jatkoaikaa? Tai kun ei voi käyttää kaikkea digi-ihanuutta hyväkseen voi varmasti saada TV-maksupalautetta?

Tai ehkä silloin TV ei enää toimi ollenkaan, vaan kaikki on siirretty nettiin?

Oli se hyvä, että digiboxi hajosi.

Artikkeli no. 84

14.4.2007 19.26 | hakki47 | Työelämä, Politiikka

Jos et kaksikymppisenä ole vasemmistolainen, sinulla ei ole sydäntä.
Jos et viisikymppisenä ole oikeistolainen, sinulla ei ole järkeä.

En muista kuka fiksu tämänkin on todennut. Varmasti siinä on järkensä. Ainakin meille ”suurille ikäluokille” oli. Minulle ainakin. En väitä, että se olisi ollut koskaan absoluuttinen totuus. Varmaankin sekin on totta vain suhteessa aikaansa. Vai oliko silloinkaan?

En tiedä miten tuo sanonta istuu nykynuoren ajatteluun. Siitä kai meidän ikäisten tulisi olla pohteissamme? Minulle välittyneen käsityksen mukaan nykynuorilla ei liene sitten sydäntä. Minä itte! Kaikki! Heti! Mulle! Nyt! - tuntuu olevan vallitseva ajattelutapa. Jotenkin minussa herää vastuu. Olemmeko me hoitaneet oman kasvatusvelvoitteemme?

Mistä tämä ajattelu lähti liikkeelle? Ai niin. Virkistävä poikkeus politiikan rähmäisessä, itseriittoisessa loassa on, vuosi vuodelta lisääntyvästi, ollut Osmo Soininvaara. Iltalehden jutun mukaan hän oli tuonut esiin seuraavia asioita:

• kehotti lehdistöä tarttumaan hanakammin politiikan sisältöihin ja paljastamaan politiikkojen julkisuustemput.


• oli helpottunut SDP:n eduskuntavaalikampanjan epäonnistumisesta. Jos amerikkalaismallisella vastustajan demonisoinnilla olisi menestynyt, olisi jälki voinut olla rumaa seuraavissa eduskuntavaaleissa.


• ehdotti tiedotusvälineille juttuaiheeksi “viikon limboa”, jossa paljastettaisiin väärien tietojen levittämistä, kuten eläkeharhautukset.


• kummasteli myös, miksi poliitikot ovat niin kerkeästi ulkoistaneet ikävien asioiden sanomisen valtiosihteeri Raimo Sailakselle.

Mielestäni jokainen esitetyistä ajatuksista on järkevä.

Itse en ollut vasemmistolainen kaksikymppisenä, enkä ole oikeistolainen vielä kuusikymppisenäkään. Vihreä en ole ollut koskaan. Muut ominaisuuteni jätän muiden arvioitavaksi. Saattaisiko olla aika unohtaa ainakin ajattelu oikea - vasen avaruudessa?

PK-yritysten kasvuhalut ja osaavan työvoiman puute

12.4.2007 20.42 | hakki47 | Työelämä, Uutiset, Talous

12.4.2007 Uutisblogin innoittamana.

Oman havainnoinnin perusteella väitän (ja on sitä varmasti tutkittukin): Karkeasti ottaen 10 % väestöstä omaa edellytykset yrittäjäksi, ja näistä noin 10 % omaa edellytykset kasvuyrittäjäksi. Viimeisen viidentoista vuoden aikana väestömäärämme on kasvanut alle 20.000 per vuosi. Ja kuten tiedetään väestö on ikääntynyt. Ikääntyneet eivät juuri kasvuyrityksiä perusta. Nettomääräisesti vuosittain on mahdollistunut 200 uuttaa kasvuyritystä.

1990-luvun lama korjasi noin 30.000 ”yrittäjäyrittäjää” pois yrittämästä. Lamalla tarkoitan tässä lähinnä ns. päätöksentekijöitä eli niitä virkamiehiä ja poliitikkoja, jotka toimillaan panivat omien virhepäätöstensä maksumiehiksi ne, joilla ei ollut osaa eikä arpaa ns. kulutusjuhliin pienyrittäjät ja kotitaloudet. Nettomääräisesti näitä poistuneita tuskin vieläkään on korvattu, vaikka laman voittamisen lääkkeeksi luotiin yrittäjyyden edistäminen. Sillä tiellä ollaan ilmeisesti edelleen. Yhteiskunta tukee starttirahoin, perustamislainoin, pienyrityslainoin jne. alkavia yrittäjiä. Mutta ei virkamies eikä kukaan muukaan voi komentaa yrittäjäksi eikä yrittäjää kasvamaan.

On turha kuvitella, että kaikki tuetut, alkavat uudet yrittäjävetoiset yritykset etsisivät ensisijaisesti kasvua. Valtaosa, oman näkemykseni mukaan noin 90 %, on muita kuin kasvuhakuisia. Ne yrittäjä on perustanut halusta tai pakosta mahdollistamaan oman ammatin harjoittamisen. Mukaan mahtuu myös varsin monia sivutoimisia yrittäjiä, jotka kokeilevat. Aikaa myöten heistä saattaa tulla kasvuyrittäjiä, mutta siihen kuluu helposti vuosia. Milloin Nokia katsoo syntyneensä?

Lisää aiheesta esimerkiksi:

http://hakki47.blogit.kauppale…ematiikka/

http://hakki47.blogit.kauppale…istajista/

Suomi on saanut nauttia erinomaisen suhdanteen kyydistä jo neljä vuotta. Miten työttömyys on kehittynyt näiden neljän vuoden aikana? Sikäli jos olen oikein ymmärtänyt työkykyiset ja -haluiset ovat pitkälti jo töissä. Ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Mutta jossain vaiheessa 5,3 miljoonasta ei enää revitä. Eikä maahanmuutto ole koskaan ollut maassamme suuressa suosiossa. Eiväthän nämä asiat hetkessä korjaannu.

Toisaalta:

Osaavaa työvoimaa ei koskaan ole sopivasti.

Sitä on joko liikaa tai liian vähän.

 

Kasvatuksen huippu-innovaatio, lisänäkökohdin!

14.9.2007 11.58 | hakki47 | Hyvinvointi, Työelämä, Politiikka, Talous, Ihminen

Lisänäkökohtia aikaisempaan artikkeliin kursiivilla, sattuneesta syystä.

Mikä meitä vaivaa? Uskon puute itseemme? Innovointikyvyttömyys erityisesti julkisella sektorilla? Kateus? NIH (Not Invented Here-syndrooma)? Kuvitelma, että vain siihen korkeakoulussa koulutetut ja siihen palkatut henkilöt saavat innovoida? Tahto tasapäistää ja samanlaistaa koko kansa? Pyöreitä palikkoja kaikenmuotoisiin reikiin?

Katselin eilen poikkeuksellisesti tv:tä. YLE – Teemalta tuli dokkari ”Pojasta mieheksi” osa ½. Tulipa mieleen Olkahisen koulu Tampereella ja sen kokeilu ja tutkimus viime lukuvuonna. Nimittäin se, jonka Tampereen kaupungin opetusviraston (vast.) kielteisen rahoituspäätöksen vuoksi jäi ilmeisesti rahoittamatta.

Niille jotka eivät itse kokeilusta ole kuulleetkaan, lisätietoa löytyy esim. googlaamalla ja: tästä.

Meillä ollaan valmiita valtion tasolla panemaan satoja miljoonia euroja vuosittain hallinnollisiin leikkeihin mm. Innovaation huippuyliopistojen perustamiseen, kun asiassa päästäisi ainakin alkuun tiivistämällä yhteistyötä ja luovuttamalla kiinteistöjen omistus takaisin korkeakouluille. Samalla olemme ilmeisesti valmiita uskomaan, että niiden rahoitus ei ole muun korkeakoululaitoksen rahoittamisesta pois, sanoo tulevan vuoden valtion budjettiesitys mitä tahansa. Opetusministeri on halukas vähentämään teknisen alan opiskelupaikkojen määrää (uutisista, en ole tarkastanut), varmaan taikatieteitten innovatiivisen huippuopetuksen turvaamiseksi. Ja samalla yksittäinen kunta päättää lopettaa muutaman killingin vaativan kokeilun ja tutkimustyön varhaiskasvatuksen kiistattomien ongelmien ratkaisemiseksi. Mutta ilmeisesti, kun mahdolliset johtopäätökset sotivat perinteistä tasapäistämisfilosofiaa vastaa, rahoitus moisen hapatuksen osalta on lopetettava.

Jälleen kerran yllä mainitussa ohjelmassa todettiin se, minkä kuka tahansa ajatteleva, tarpeeksi pitkään pienten lapsien oppimista ihaillut maallikkokin voi havaita. Että tytöt ja pojat oppivat ja motivoituvat oppimiseen lapsuudessa eri tavoilla. Ja, että tavat joilla sukupuolten tasa-arvoa yritetään meilläkin toteuttaa mm. varhaiskasvatuksessa, sortaa poikien kykyä ja ennen kaikkea halua oppia yleensäkin ja samalla estää, tai ainakin hidastaa, tyttöjen itsetunnon kehittymistä. Enkä väitä, että ongelma olisi vain Suomessa, samat ongelmat varhaiskasvatuksessa löytyvät varmaan monesta muustakin maasta. Väitän, että meillä on tämä ongelma.

Samalla voisi löytyä vähintään vihjeitä mm. seuraavanlaisille pohteille:

Kun lukioiden tyttöistymisestä ja tyttöjen vähäisestä matematiikan kiinnostuksesta jatkuvasti porataan ilman, että paljoakaan näkyvää tapahtuisi teen ehdotuksen: Kannattaisi pyrkiä löytämään olosuhteiden syy, jotta korjaaviin toimenpiteisiin voitaisi ryhtyä. Saattaisiko tämänkaltaisella kokeilulla löytyä ainakin osa syystä? Tai ainakin osa korjaavista toimenpiteistä?

Entä kytky työelämään, aikuisten jakautumiseen miesten ja naisten töihin. Voisiko tätä kautta löytyä opastusta työelämän entistä suurempaan tasa-arvoon?

En tiedä mistä Olkahisen kokeilu on peräisin. Ehkäpä joku oli nähnyt yllämainitun ohjelman tai vastaavan jossain aiemmin? En tiedä varmasti, miten kokeilun kävi. Lopetettiinko se, vai saiko se jatkua? En tiedä onko joku muu koulu ryhtynyt vastaavaan kokeiluun, esimerkiksi valtion varoin? Mutta siitä olen vakuuttunut, että kyseessä on asia joka pitäisi pikaisesti tutkia perin pohjin.

Siinä on varhaisopetuksen kansainvälisen huippu-innovation ainesta.

Näkemys tulevaisuuden työllistäjistä

4.4.2007 12.55 | hakki47 | Työelämä

Suomen teolliset suuryritykset, ja siitä seuranneen 1900-luvun yhteiskuntarakenteen, loivat pitkälti 1800-luvun maahanmuuttajat. ”Yhtiö” ei vuosisadan vaihteen oloissa voinut turvata perheenjäsentensä jatkuvaa toimeentuloa muulla tavalla kuin palauttamalla voitot yhtiön kasvuun. Pääomia oli pakko kerätä. 1960-luvun lopun laulut 20 perheestä ja heidän nimistään riittäköön todisteeksi. Nyt me Suomessa syntyneet suomalaiset, pelaamme näillä pääomilla globaalia sijoituskasinoa, asuen täällä tai palmujen alla - ulkomailla.

Suomen nykyinen työvoima on vajaat 2,5 miljoonaa eli noin puolet väestöstä.

Tarkastelun kannalta ei ole olennaista väliä sillä, että viime aikoina muutama kymmenen tuhatta on siirtynyt tai siirretty työvoiman ulkopuolelle. Työvoima jakautuu kahteen sektoriin – julkiseen ja yksityiseen. Näiden kahden, ja viime kädessä vain näiden kahden, panos on kotitalouksien kannalta merkittävä. Ns. kolmas sektori voidaan tässä unohtaa, sillä jolleivät edellä mainitut tuota riittävää kansallista varallisuutta, kolmas näivettyy rahoituksen puutteeseen. Jopa ns. EU-rahoituskin, suurimmilta osiltaan pl. ilmeisesti maaseutu ja taantuvat alueet, loppuu 2006 alkaen. Talkoilla ei viisi miljoonaisen kansan talous kauan pyöri. Ei 5 miljoonan suomalaisen, eikä varsinkaan 450 miljoonaisen EU:n toimesta - mittatappio, mikä mittatappio. Ajatellen em. kahden sektorin työllistävää vaikutusta, on syytä jakaa molemmat karkeasti ainakin kahtia. Julkinen; valtioon ja kuntiin ja yksityinen; suuriin ja pieniin

Avainkysymys on, kenellä on mahdollisuus työllistää Suomessa asuvat tulevaisuudessa. Valtiolla? Kunnilla? Suurilla yrityksillä? Pienillä yrityksillä?

Kansainvälinen kilpailukyky, keskittyminen ydinosaamiseen, tehokkuusvaatimukset, yksityistäminen, ulkoistamistarpeet, verokilpailukyky, tuottavuus, globalisaatio, ”Kiina-ilmiö”, laajentuneet - ja ilmeisesti yhä laajentuvat EU-kotimarkkinat - sekä kotimarkkinoiden sääntely, tulotasoerot EU:n sisällä, kurjistuva kuntatalous, kuntapalvelujen kriisi jne. jne. pitävät lähinäkymillä huolen siitä, että ensimmäisillä kolmella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä edes vastata nykyisen työllistämisosuutensa säilymisestä, kasvattamisesta puhumattakaan. Poisluettuna esimerkiksi Nokian kaltaiset onnenkantamoiset.

Jos vastuu jää pienille yrityksille, niin millä edellytyksillä?

Viime vuosikymmenen laman seurauksena yhteiskunnan veroin kerätyt - ja varmaan vähintään yhtä suuret yksityiset panokset - pantiin usein ITC startup yrityksiin, muuhun HiTechiin ja Uuteen Talouteen. Kävi, niin kuin kävi. Onneksi osa Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin sijoitetuista pääomista säilyi WC:n pöntöltä ”Kuplan” puhjetessa. Kuitenkin liian suuri osa kansallisista pääomista haihtui savuna ilmaan. Kovin monta Suurta Kuplaa ei Suomen kokoinen talous kestä. Ei, vaikka kaikki Nokia - ja muut Uuden talouden lottomiljonäärit ryhtyisivät Business Enkeleiksi. Devalvaatiokaan ei tilannetta nykyisin pelisäännöin pelasta. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa puolet pienyrityskannastamme – noin 80.000 - 90.000 yritystä – on ns. sukupolvenvaihdoksen tai ainakin omistajavaihdoksen edessä. Siltä eivät varjele eduskunnan lait, ei yritysten kasvumahdollisuudet, eikä edes mahdollisesti yllättäen käsiin räjähtävä kysyntä.

Useilla pienyrittäjillä ei ole edes säällistä eläkettä, koska he ovat minimoineet YEL-maksut, minimoineet viimeisten yrittäjävuosiensa investoinnit ja maksimoineet toiveet saada yrityksen myynnistä eläkerahansa. Mutta kenen, ja mistä, pitäisi maksaa ja miksi? Suurimmalla osalla ei ole, eikä tule, jatkajaa eikä ostajaa. Silloin on ostajan markkinat, kun heidän yrityksensä tulee myyntiin. Tällöin yrityksiä on kaupan tuhansia. Samanaikaisesti meillä on varaa siirtää 300.000 – 400.000 ihmistä kortistoon ja pitää heidät siellä vuositolkulla. Siirtää heitä työnantajan ja työntekijän hiljaisella, tai vähän äänekkäämmälläkin, yhteisellä sopimisella vanhimmasta päästä (57v. ja yli) ”putkeen”. Sitten taivastellaan jos nuoret, ja vähän vanhemmatkin, työttömyyden pitkittyessä syrjäytyvät ja muutamassa vuodessa sopeutuvat elämään julkisen sektorin elätteinä, työtä vieroksuen ja yksityisiä etujaan optimoiden.

Onko meillä varaa maksaa ja maksaa syrjäytyminen, sen tuleviin polviin vaikuttavasta asennevammasta puhumattakaan? Olisiko aika uusille, nykypäivän realiteetteihin pohjautuville toimintamalleille?

Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ei ratkaise ongelmia. Avaimina voisivat olla vastaukset kysymyksille kuten: Miksi vain 7 – 10 % pienyrityksistä on kasvuhakuisia? Miksi yli 90 % ei ole? Miten helpotettaisiin näiden, alle 10 % kasvua? Miten saataisiin loput 90 % edes harkitsemaan kasvun mahdollisuutta? Ellei muuten niin edes oman jatkuvan toimintansa ainoana reaalisena vakuutuksena? Millä ihmeen tavalla huolehdittaisiin edes siitä, että osa näistä 90.000 yrityksestä löytäisi kasvuhakuisen seuraajan tai edes nykyisenkaltaisen jatkajan? Löytyisikö työttömien ja ikääntyvien yrittäjien itsekkäästä yhteistyöstä edes osavastausta?

Missä muualla ovat vaihtoehdot?

Työllä vaihdantaan luotu lisäarvo on yritysten - ja niiden kautta yksilöiden - vaurauden perusta.
Ja myös yhteiskunnan.

Näin kirjoitin kaksi vuotta sitten. Mitä se kertoo?

Näkemys tulevaisuuden työllistäjistä

Suomen teolliset suuryritykset, ja siitä seuranneen 1900-luvun yhteiskuntarakenteen, loivat pitkälti 1800-luvun maahanmuuttajat. ”Yhtiö” ei vuosisadan vaihteen oloissa voinut turvata perheenjäsentensä jatkuvaa toimeentuloa muulla tavalla kuin palauttamalla voitot yhtiön kasvuun. Pääomia oli pakko kerätä. 1960-luvun lopun laulut 20 perheestä ja heidän nimistään riittäköön todisteeksi. Nyt me Suomessa syntyneet suomalaiset, pelaamme näillä pääomilla globaalia sijoituskasinoa, asuen täällä tai palmujen alla - ulkomailla.

Suomen nykyinen työvoima on vajaat 2,5 miljoonaa eli noin puolet väestöstä.

Tarkastelun kannalta ei ole olennaista väliä sillä, että viime aikoina muutama kymmenen tuhatta on siirtynyt tai siirretty työvoiman ulkopuolelle. Työvoima jakautuu kahteen sektoriin – julkiseen ja yksityiseen. Näiden kahden, ja viime kädessä vain näiden kahden, panos on kotitalouksien kannalta merkittävä. Ns. kolmas sektori voidaan tässä unohtaa, sillä jolleivät edellä mainitut tuota riittävää kansallista varallisuutta, kolmas näivettyy rahoituksen puutteeseen. Jopa ns. EU-rahoituskin, suurimmilta osiltaan pl. ilmeisesti maaseutu ja taantuvat alueet, loppuu 2006 alkaen. Talkoilla ei viisi miljoonaisen kansan talous kauan pyöri. Ei 5 miljoonan suomalaisen, eikä varsinkaan 450 miljoonaisen EU:n toimesta - mittatappio, mikä mittatappio. Ajatellen em. kahden sektorin työllistävää vaikutusta, on syytä jakaa molemmat karkeasti ainakin kahtia. Julkinen; valtioon ja kuntiin ja yksityinen; suuriin ja pieniin

Avainkysymys on, kenellä on mahdollisuus työllistää Suomessa asuvat tulevaisuudessa. Valtiolla? Kunnilla? Suurilla yrityksillä? Pienillä yrityksillä?

Kansainvälinen kilpailukyky, keskittyminen ydinosaamiseen, tehokkuusvaatimukset, yksityistäminen, ulkoistamistarpeet, verokilpailukyky, tuottavuus, globalisaatio, ”Kiina-ilmiö”, laajentuneet - ja ilmeisesti yhä laajentuvat EU-kotimarkkinat - sekä kotimarkkinoiden sääntely, tulotasoerot EU:n sisällä, kurjistuva kuntatalous, kuntapalvelujen kriisi jne. jne. pitävät lähinäkymillä huolen siitä, että ensimmäisillä kolmella ei ole minkäänlaisia edellytyksiä edes vastata nykyisen työllistämisosuutensa säilymisestä, kasvattamisesta puhumattakaan. Poisluettuna esimerkiksi Nokian kaltaiset onnenkantamoiset.

Jos vastuu jää pienille yrityksille, niin millä edellytyksillä?

Viime vuosikymmenen laman seurauksena yhteiskunnan veroin kerätyt - ja varmaan vähintään yhtä suuret yksityiset panokset - pantiin usein ITC startup yrityksiin, muuhun HiTechiin ja Uuteen Talouteen. Kävi, niin kuin kävi. Onneksi osa Suomeen ja suomalaisiin yrityksiin sijoitetuista pääomista säilyi WC:n pöntöltä ”Kuplan” puhjetessa. Kuitenkin liian suuri osa kansallisista pääomista haihtui savuna ilmaan. Kovin monta Suurta Kuplaa ei Suomen kokoinen talous kestä. Ei, vaikka kaikki Nokia - ja muut Uuden talouden lottomiljonäärit ryhtyisivät Business Enkeleiksi. Devalvaatiokaan ei tilannetta nykyisin pelisäännöin pelasta. Seuraavan kymmenen vuoden kuluessa puolet pienyrityskannastamme – noin 80.000 - 90.000 yritystä – on ns. sukupolvenvaihdoksen tai ainakin omistajavaihdoksen edessä. Siltä eivät varjele eduskunnan lait, ei yritysten kasvumahdollisuudet, eikä edes mahdollisesti yllättäen käsiin räjähtävä kysyntä.

Useilla pienyrittäjillä ei ole edes säällistä eläkettä, koska he ovat minimoineet YEL-maksut, minimoineet viimeisten yrittäjävuosiensa investoinnit ja maksimoineet toiveet saada yrityksen myynnistä eläkerahansa. Mutta kenen, ja mistä, pitäisi maksaa ja miksi? Suurimmalla osalla ei ole, eikä tule, jatkajaa eikä ostajaa. Silloin on ostajan markkinat, kun heidän yrityksensä tulee myyntiin. Tällöin yrityksiä on kaupan tuhansia. Samanaikaisesti meillä on varaa siirtää 300.000 – 400.000 ihmistä kortistoon ja pitää heidät siellä vuositolkulla. Siirtää heitä työnantajan ja työntekijän hiljaisella, tai vähän äänekkäämmälläkin, yhteisellä sopimisella vanhimmasta päästä (57v. ja yli) ”putkeen”. Sitten taivastellaan jos nuoret, ja vähän vanhemmatkin, työttömyyden pitkittyessä syrjäytyvät ja muutamassa vuodessa sopeutuvat elämään julkisen sektorin elätteinä, työtä vieroksuen ja yksityisiä etujaan optimoiden.

Onko meillä varaa maksaa ja maksaa syrjäytyminen, sen tuleviin polviin vaikuttavasta asennevammasta puhumattakaan? Olisiko aika uusille, nykypäivän realiteetteihin pohjautuville toimintamalleille?

Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ei ratkaise ongelmia. Avaimina voisivat olla vastaukset kysymyksille kuten: Miksi vain 7 – 10 % pienyrityksistä on kasvuhakuisia? Miksi yli 90 % ei ole? Miten helpotettaisiin näiden, alle 10 % kasvua? Miten saataisiin loput 90 % edes harkitsemaan kasvun mahdollisuutta? Ellei muuten niin edes oman jatkuvan toimintansa ainoana reaalisena vakuutuksena? Millä ihmeen tavalla huolehdittaisiin edes siitä, että osa näistä 90.000 yrityksestä löytäisi kasvuhakuisen seuraajan tai edes nykyisenkaltaisen jatkajan? Löytyisikö työttömien ja ikääntyvien yrittäjien itsekkäästä yhteistyöstä edes osavastausta?

Missä muualla ovat vaihtoehdot?

Työllä vaihdantaan luotu lisäarvo on yritysten - ja niiden kautta yksilöiden - vaurauden perusta. Ja myös yhteiskunnan.

Näin kirjoitin kaksi vuotta sitten. Mitä se kertoo?

Kansaa kadulle

3.4.2007 19.36 | hakki47 | Digi, Uutiset, Farssi

No niin. Nyt se on nähty. Elämme selvästi muutoksen aikaa. Järki voi voittaa. Tämä on historiallinen käännekohta. Tänään on 3.4.2007 ei edes aprillipäivä.
Yleisradio sallii digitaalisen signaalin muuttamisen analogiseksi sairaaloiden lisäksi myös kerrostaloissa. Missä viipyvät vanhainkodit?Kehotan kaikkia niitä kerrostaloasukkaita, jotka katsovat hankkineensa ns. digiboxin vain sen vuoksi, että aiemman virkamiespäätöksen mukaan muu ei ole mahdollista, lähettämään laskun Yleisradiolle. Vaikka sitten osoitteella www.yle.fi.Samalla ehdotan, että kaikki muutkin, jotka Yleisradion vastuuton, virheellinen digikampanja on pannut ostamaan tuon kirotun rakkineen, eli digiboxin toimivat samoin.

Tästä saadaan aikaan vielä kansanjuhla. Latinalaisessa maailmassa kansa tanssisi nyt kaduilla. Ja päätöksen sallineet kastettaisi tervaan, kieritettäisi höyhenissä ja johdettaisi marssien kaupungin porttien ulkopuolelle.

Jakovarassa piisaa, eikun jakamaan

3.4.2007 14.19 | hakki47 | Hyvinvointi, Raha & valta, Politiikka, Talous

Aloin tässä huvikseni miettiä mitkä julkisen hallinnon tehtävät ovat nyt mielestäni niitä keskeisiä. Niitä joista olen nyt valmis veroillani maksamaan. (niin kuin minulta nyt kukaan vaivautuisi kysymään) Tämä lähti oikeastaan liikkeelle jo eilen kun kävi ilmi, että kuvitelmani valtion velanlyhentymisestä 37 miljardiin euroon oli virheellinen. Oli menneet eurot ja prosentit sotkuun. (Ei ensi kerran, tuskin viimeisenkään.) Oikeat luvut ovat Talouselämän mukaan valtion velka on 59 mrd euroa mikä on 147 % suhteessa valtion budjettiin ja 37 % BKT:een. Mikä suhteellinen luku on oikein mittari, siitä taistelkoot asiantuntijat. Erästä entistä esimiestäni siteeratakseni: ”Liian isot verrattuna mihin tahansa.” Korkomenoina tänä vuonna 2,3 miljardia.

Näistä olen nyt valmis maksamaan:

Turvallisuus - puolustus

Opetus – koulut, oppilaitokset

Sosiaali- ja terveysasiat – lapset, vanhukset, syrjäytyneet jne. sairaalat, päivä- ja vanhainkodit jne.

Ulkoasiat – suhteet ulkovaltoihin

Sisäasiat – julkisen hallinnon ja paikallishallinnon järjestelyt, poliisi, rajavartio…

Oikeus – lait, oikeuslaistos, rikosseuraamukset…

En ole tekemässä tiedettä joten saattaa varmasti olla, että olen unohtanut jotain mielestäni välttämätöntä. Mutta leimaan ne nyt tässä mittatappioiksi. Näitä en hallinnonaloina ole kuitenkaan unohtanut: Maa- ja metsätalousministeriö, Liikenne- ja viestintäministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Työministeriö, Ympäristöministeriö.

Tässä käsitykseni nykytilanteesta:

Käsitykseni mukaan asiat ovat varojen niukkuudesta johtuen hunningolla seuraavilla alueilla: Turvallisuus ja Sosiaali- ja terveysasiat

Käsitykseni mukaan asiat ovat muista syistä johtuen hunningolla seuraavilla alueilla:
Opetus ja Sisäasiat

Rahan kulutuksen kannalta sekä Ulkoasiat että Oikeus lienevät lähes merkityksettömiä.

Mitä pitäisi tehdä?

Lainaa en kyllä enää suostuisi ottamaan lisää. Sitä paitsi, jos me joudumme nyt, ollessamme ilmeisesti huippusuhdanteen aallonharjalla lisäämään velkaa mikä tilanne onkaan kun ei jos alkaa mennä huonosti?

Rahaa Opetuksesta ja niiltä sektoreilta, jotka eivät sisälly yllämainittuun kuuden kärkeen (ml. työllisyys- ja elinkeinotuet) Turvallisuus ja Sosiaali- ja terveys sektoreille.

Niukkuuden jakaminen on aina vaikeaa. Ja on tietysti selvää, että kaikilla hallinnonalolla on toimintoja jotka ovat pakollisia yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi. Kehittämällä uusia ajattelutapoja asioiden hoitamiseen voidaan lisäksi säästää paljon niistä leikkauksista jotka on tehtävä.

Ei kun jakamaan.

Rasismin monet kasvot

2.4.2007 20.51 | hakki47 | Rakkaus

Jos on asia, jota todella inhoan se on rasismi.Käsitykseni mukaan sitä on aina esiintynyt ja tulee aina kai valitettavasti esiintymään. Onhan sitä yritetty juuria pois, mutta eipä vaan tunnu lähtevän. Siihen ei tunnu tepsivän yleinen valistus, koulutustason nostaminen, tulotason nostaminen, työpaikan saaminen eikä kai mikään muukaan. Läheistä sukua kai se on suvaitsemattomuudelle, mutta huomattavasti vakavampaa. Vapaasti ”Vanhanaikaista” toisesta yhteydestä lainaten ”Ongelmaan on turhaan etsitty ratkaisua ihmiskunnan suurimpien ajattelijoiden voimin, joista mainittakoon esimerkinomaisesti Lenin, Stalin, Hitler, Mao ja Pol Pot.”

Sen lisäksi, että inhoan rasismia ihmettelen sitä, että blogia pitävä ”Väärinajattelija” katsoo asiakseen valita kommentteja siten kuin itse haluaa. Mutta eipä ollut ensimmäinen. Olin siis oppinut ensimmäisestä kerrasta, peräti kansanedustajaehdokkaalta ja taltioinut omat kommenttini.

Ihan vain tasapuolisuuden nimissä, julkaisen ne alla asianomaisen linkin kohdalla. Ymmärtäisin vielä jos kovasti kiroaisin tai haistattelisin mutta….

SA-Int YYA-hengessä, taas kerran

Rasismi on “kymmenienmiljoonien siviilien murhaamista ja raiskaamista.” vain siksi että he ovat erilaisia ja että itse pelkäät.

Rakkaus omaan kansaan ei ole osoitus pelkuruudestasi. Sen vuoksi ei yleensä harrasteta “kymmenienmiljoonien siviilien murhaamista ja raiskaamista.”

Heitä voltti, valkonaama!

“Siellä aikamiehet katsovat oikeudekseen raiskata esim. 10-vuotiata pikkutyttöjä siksi, että nämä ovat toisen rodun edustajia. Vai onko joskus kuullut, että ns. maahanmuuttaja raiskaisi oman heimonsa jäseniä.” Raiskaus on raiskaus ja sille on pykälät rikoslaissa. Raiskaus voi olla myös rasismin aikaansaamaa. En usko, että usein, mutta varmasti joskus on. Raiskauksia tekee myös valtaväestö. Ei välttämättä aina vain ilmaistakseen rasistista mielenlaatuaan.

“Erilaisella lapsella ei ole koskaan helppoa. Ja sen tiesivät myös Anu Myllärin adoptiovanhemmat adoptiopäätöstä tehdessään.” Ei kai erilaisen lapsen tai hänet adoptoineitten aikuisten syy ole se jos sinä olet rasisti ja haluat tehdä erilaiselle lapselle ja hänen vanhemmilleen elämän helvetiksi?

Hyvä ihminen ”Väärinajattelija”. Jos et halua kommenttejani mielestäni vastenmielisestä vakaumuksestasi, sano se toki julkisesti. Silloin lupaan reagoida muulla tavalla.

Business is business

1.4.2007 11.48 | hakki47 | Digi, Työelämä, Uutiset, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä

Ilmeisesti eilinen oli aika monelle Kauppalehden toimituksesta 27.2.2007 irtisanotulle viimeinen työpäivä. Se on monelle kova paikka. Ja lienee latteus sanoa, että se myös on uusi mahdollisuus. Mutta sitä se on. Uusi mahdollisuus.

Valtakunnallisen päivälehden mukaan irtisanomisten osalta tyrittiin perisuomalaiseen öykkäröintitapaan. Excel-johtajat toiminnassa, arpaa heittämässä. Siitähän siinä on näissä tilanteissa usein kysymys. Jos olet osaamiselle ja ammattitaidolle rakentanut maineesi ja tulevaisuutesi, mutta välttänyt oikean peffan nuolaisua sopivassa tilaisuudessa, niin valitettavan usein havaitset kuuluvasi vapaaksi laskettujen joukkoon. Usein nämä tulevat uraohjukset myös hankkivat kannuksensa poistamalla lisäksi osaavammat, hankalammat, kokeneemmat ja vanhemmat itseään häiritsemästä.

Se, että kukaan ei halua työttömien ikoniksi, luuseriksi leimautumaan kai on ilmiselvää. Pienen yhteiskunnan ja vielä pienemmän alan kiroja. Oliko näin Kauppalehdessä, en todellakaan tiedä. Eikä Kauppalehti tai AlmaMedia toimi tässä kirjoituksessa kuin esimerkinomaisena ärsykkeenä omalle vuodatukselle joka pohjautuu omiin kokemuksiin monia vastaavia kohtaloita läheltä seuranneena.

Se mikä minua näissä tilanteissa ihmetyttää, on irtisanottujen lammasmaisuus. Meissä istuu hallintoalamaisen mentaliteetti tosi tiukassa. Solidaarisuudesta ei ole tietoakaan. Omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa edes yhdessä, ei uskota. Sääli. Mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla.

En kannata rettelöintiä. En kannata revittelyä muiden medioiden sisältötarjonnassa. En kannata edellisen työnantajan maineen pilaamisyrityksiä jne. jne. Välineethän meillä siihenkin on. Mitä iloa siitä irtisanotulle olisi? Kilpailussa voitetaan tai hävitään, elinkeinoelämässä kilpailussa häviäminen tuo potkut. Olivatpa ne sitten oikeutetut tai sitten ei.

Kilpailuun vastataan kilpailulla.

Ratkaisuksi tässä fiktiivisessä tilanteessa voisi harkita esimerkiksi seuraavanlaisia toimenpiteitä:

Älkää hajottako osaamiskeskittymäänne. Pitäkää yhteyttä. Ei keskittyen menneeseen niin kuin useimmiten tapahtuu, vaan yksinomaan tulevaan. Mitä sellaista voisimme tehdä yhdessä josta markkinoilla saisi riittävästi rahaa?

Ryhtykää kirjoittamaan ”mistä tahansa” KL/Presson blogeissa. Joko yhdessä tai erikseen. Jos KL/Presso ei anna mahdollisuutta niin voi sitä kirjoittaa muissakin blogeissa tai perustaa itse blogiston. Tai lehdenkin. Taloudesta voidaan kirjoittaa niin monella eri tavalla niin monissa eri paikoissa.

Liittykää kilpailemaan parhaimmalla yhteisellä osaamisellanne markkinoilla. Jos se johtaa teidät kilpailemaan entisen työnantajanne kanssa, so what? Ajatelkaa kuinka hauskaa olisi jos…

Business is business….