1.4.2007 11.48 | hakki47 | Digi, Työelämä, Uutiset, Media, Asiakaspalvelu ja viestintä
Ilmeisesti eilinen oli aika monelle Kauppalehden toimituksesta 27.2.2007 irtisanotulle viimeinen työpäivä. Se on monelle kova paikka. Ja lienee latteus sanoa, että se myös on uusi mahdollisuus. Mutta sitä se on. Uusi mahdollisuus.
Valtakunnallisen päivälehden mukaan irtisanomisten osalta tyrittiin perisuomalaiseen öykkäröintitapaan. Excel-johtajat toiminnassa, arpaa heittämässä. Siitähän siinä on näissä tilanteissa usein kysymys. Jos olet osaamiselle ja ammattitaidolle rakentanut maineesi ja tulevaisuutesi, mutta välttänyt oikean peffan nuolaisua sopivassa tilaisuudessa, niin valitettavan usein havaitset kuuluvasi vapaaksi laskettujen joukkoon. Usein nämä tulevat uraohjukset myös hankkivat kannuksensa poistamalla lisäksi osaavammat, hankalammat, kokeneemmat ja vanhemmat itseään häiritsemästä.
Se, että kukaan ei halua työttömien ikoniksi, luuseriksi leimautumaan kai on ilmiselvää. Pienen yhteiskunnan ja vielä pienemmän alan kiroja. Oliko näin Kauppalehdessä, en todellakaan tiedä. Eikä Kauppalehti tai AlmaMedia toimi tässä kirjoituksessa kuin esimerkinomaisena ärsykkeenä omalle vuodatukselle joka pohjautuu omiin kokemuksiin monia vastaavia kohtaloita läheltä seuranneena.
Se mikä minua näissä tilanteissa ihmetyttää, on irtisanottujen lammasmaisuus. Meissä istuu hallintoalamaisen mentaliteetti tosi tiukassa. Solidaarisuudesta ei ole tietoakaan. Omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa edes yhdessä, ei uskota. Sääli. Mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla.
En kannata rettelöintiä. En kannata revittelyä muiden medioiden sisältötarjonnassa. En kannata edellisen työnantajan maineen pilaamisyrityksiä jne. jne. Välineethän meillä siihenkin on. Mitä iloa siitä irtisanotulle olisi? Kilpailussa voitetaan tai hävitään, elinkeinoelämässä kilpailussa häviäminen tuo potkut. Olivatpa ne sitten oikeutetut tai sitten ei.
Kilpailuun vastataan kilpailulla.
Ratkaisuksi tässä fiktiivisessä tilanteessa voisi harkita esimerkiksi seuraavanlaisia toimenpiteitä:
Älkää hajottako osaamiskeskittymäänne. Pitäkää yhteyttä. Ei keskittyen menneeseen niin kuin useimmiten tapahtuu, vaan yksinomaan tulevaan. Mitä sellaista voisimme tehdä yhdessä josta markkinoilla saisi riittävästi rahaa?
Ryhtykää kirjoittamaan ”mistä tahansa” KL/Presson blogeissa. Joko yhdessä tai erikseen. Jos KL/Presso ei anna mahdollisuutta niin voi sitä kirjoittaa muissakin blogeissa tai perustaa itse blogiston. Tai lehdenkin. Taloudesta voidaan kirjoittaa niin monella eri tavalla niin monissa eri paikoissa.
Liittykää kilpailemaan parhaimmalla yhteisellä osaamisellanne markkinoilla. Jos se johtaa teidät kilpailemaan entisen työnantajanne kanssa, so what? Ajatelkaa kuinka hauskaa olisi jos…
Business is business….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti