keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ajattelun vapaudesta



Viisi blogaamisen vuotta on takana. Julkaisin ensimmäisen artikkelini juuri  perustamallani Presson-sivuston blogillani , Putin ja isovenäläinen itsetunto juuri 1. helmikuuta 2007. Ja koukussa olen yhä.

Blogaaminen jatkoi aiempaa tapaani ajatella tavalla tai toisella ”merkitykselliseksi” ja tai ”hankalaksi” kokemiani asioita. Kun pakottaa ajatuksensa tekstiksi, lauseiksi ja kappaleiksi tietää entistä paremmin mitä kulloinkin itse asiassa ajattelee. Kirjoitettuun tekstiin on lisäksi helppo myöhemmin myös palata aikojenkin kuluttua. Ei sitten aika turhaan pääse muistoja kultaamaan. ”Haaleinkin muste on parempi kuin paraskaan muisti” sanoivat viisaat kiinalaiset. Olen samaa mieltä.

Ensimmäisen kerran arvioin Elämääni blogaajana kuukauden kokemusten valossa. Seuraavan kerran vuoden kuluttua todeten Tää on kivaa. Toki aika ajoin on muullakin tavalla ollut mietinnän paikka. Erityisesti minua on häirinnyt se, kun isot pojat ovat kiusanneet ja vielä asiassa, josta he itse kuuleman mukaan kantavat erityistä huolta. Sananvapaudesta. Sillä siitä, he eivät todellakaan enää kanna huolta. Kaupallinen etu, se mitä tulojen ja kulujen jälkeen sille kaikista viimeisimmälle riville jää, se on ainoa kriteeri. Ja, kuten muistan jonkun muun joskus todenneen, blogin poistaminen julkisen median sivuilta on toimitusta yhtä lähellä kuin DEL on näppiksellä.

Siksi olen yrittänyt useammankin kerran selvittää kiinnostusta jonkinlaisen blogaajien ”oman” portaalin perustamiseen. Ilmeisesti muut tai ainakaan riittävän monet, eivät koe sellaisen puutetta itselleen riskiksi? Ainakaan eivät vielä. Ja kun he sen huomaavat, saattaa olla jo liian myöhäistä?

Varoiksi olen kirjoitellut alkuperäisen Kauppalehden lisäksi myös Aamulehden, Maaseudun Tulevaisuuden ja hetken myös Uuden Suomen tarhoissa. Jossain määrin omaa blogia olen aiemmin pitänyt myös Wordpressin, Bloggerin, Vuodatuksen ja Ningin sivuilla. Kaksi muuta nimimerkkiäni ovat olleet Kirkkovene ja Joku Muu. 26. syyskuuta 2011  lähtien olen oleillut vain tällä nykyisellä blogilla.

Syystä jos toisesta yritetään netin avoimuutta tällä hetkellä rajoittaa vähän joka puolella maailmaa. Yksi keskeinen yritys saatiin juuri muutama päivä sitten ainakin hetkeksi hyllylle USAssa. Samanlaista yritetään kuulemma tällä hetkellä myös Suomessa. Meillä sekä EVA että ilmeisesti EK ajavat samanlaista sananvapauden rajoittamislinjaa täällä meillä. Ja se jos mikä sopii puolueille ja muille etujärjestöille. Ja nehän laeista tässä maassa päättävät.

Tällä hetkellä yritän siksi selvittää mikä olisi tapa, jolla saisin yhdelle blogille kirjoitetun artikkelin, minkä tahansa alustan osalta, siirtymään automaattisesti minkä tahansa alustan toiseen blogiin? Varmasti sellainen mahdollisuus on olemassa, ja siitä voisi kehittyä juuri ”blogaajien oman portaalin” pohja. Tai se voisi ainakin auttaa oman blogin sisällön laajempaa levitystä niihin muutamaan mediaan, joissa ”tavisblogaaminen” vielä sallitaan. Sillä laaja lukijakuntaa aikaansaa enemmän kommentointia ja se taas lisää omia mahdollisuuksiani kehittää ainakin omaa ajatteluani.

Tämän artikkelin loppuun istuu hyvin näiden 5 vuoden viimeisin blogi Kauppakamaripoikien historiakäsityksestä.



4 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Minkälaista "portaalia" oikein tarkoitat? Miten sillä voisi olla parempi sananvapauden tila kuin esim bloggerilla?

Hakki kirjoitti...

Kumitonttu, kiitti kommentista

Tarkoitan "verkkojulkaisua", johon jollain tavalla valikoidut, esimerkiksi yhteiskuntaan, politiikkaan ja talouteen keskittyvät nimimerkkikirjoittajat voisivat jokainen keskittää juttunsa.

Jokainen julkaisisi tavallaan kaksi juttua yhdellä kerralla. Artikkelin omalla blogillaan kuten nykyisin. Mutta samalla se automaattisesti päivittyisi myös tuossa verkkomediassa. Keskittämällä "kaikki" aihepiirin artikkelit yhteen mediaan voisivat kaikki nyt hajallaan ja ties missä olevat blogaajat saada oman "sanomansa" paremmin kuulluksi, kun samaa aihealuetta vastuullisesti käsittelevät artikkelit saataisi yhteen paikkaan. Siinä lukijoiden ja kommentoijien määrä kasvaisi "toiseen potenssiin". Kuvittelisin, että noin 30 – 40 aktiivia alkaisi olla sellainen määrä, joka saisi huomiota julkisuudessa, muissakin kuin blogaamiseen vihkiytyneissä piireissä.

Olen kokeillut ning`illä ennen kuin se tuli maksulliseksi. Osoite on http://jokumuu.ning.com/ vielä 10 päivää. Ilmoittivat tänään poistavansa sen, kun en ole halunnut maksullista ylläpitää. Ei se kuitenkaan hinnasta ole ollut kiinni vaan siitä, että muita tulijoita ei ole lähtenyt mukaan. Mm. Aamulehti on oman blogistonsa toteuttanut juuri ningillä. Yhtä hyvin portaali voisi olla blogger tai wordpress.

Ning ei kuitenkaan sellaisenaan poista perusongelmaa; millä oman blogin artikkeli, tai vaikkapa sen ensimmäiset 5 riviä, saataisi automaattisesti siirtymään? Mielestäni juuri mahdollisuus jatkaa oman tutun blogin kirjoittamista, ja samalla julkaista artikkeli omassa "verkkomediassa" saattaisi saada aikaan toimivan "portalin". Vähän kuten blogaajien oma Uusi Suomi? Tai vaikkapa sinun blogisi ”Kuukauden luetuimmat” mutta toteutettuna siten, että kirjoittajia on useita.


Löytyisikö sinulta vastausta?

Kumitonttu kirjoitti...

Oikotieto.fi toteuttaa tuota, mutta ei silläkään paljoa taida lukijoita olla. Ei siksi, että se olisi huono palvelu, vaan sitä alustaakin täytyisi jonkun toimittaa. Kommentoida kirjoituksia ja ylläpitää keskustelua. Kaikkein tärkein näkyvyyttä tuova asia on asiallinen ja aktiivinen ylläpito, mutta se vie sitten tosi paljon aikaa. Mulla ei oikein muuta ideaa ole tarjota, valitettavasti.

Niin, Roopen mediaseuranta on kanssa todella hyvä, mutta eihän siellä keskustelua synny, kun ei voi kommentoida. Toisekseen, uusia päivityksiä tulee kuitenkin muutama päivässä, joten kommentit hukkuvat uutisvirran joukkoon. Olisi tärkeää nostaa kommentit etusivulle näkyviin. Ja tietenkin tylysti reivata trollit ja muut inttäjät pois. Eli antaa isännän/emännän äänen kuulua ja huolehtia, että sivusto pysyy halutulla poliittisella linjalla.

Hakki kirjoitti...

Puhut kuin minun suullani.

"Kaikkein tärkein näkyvyyttä tuova asia on asiallinen ja aktiivinen ylläpito, mutta se vie sitten tosi paljon aikaa." Puhut siitä kuitenkin niin kuin se olisi suurikin työ. Ja sellaiseksi se helposti mielletään.

Oletko viime aikoina miettinyt miten elefantti syödään? Aivan, pala kerrallaan. Asiallisen jam aktiivisenkin ylläpidon saa aikaiseksi, jos tahtoa riittää. Eikä maksa paljon. Vain vähän riittävän monen ihmisen aikaa.

Vähän suurempi vaikeus on saada "sivusto pysyy halutulla poliittisella linjalla." Mutta siihenkin pätee edellin. "When there is a will, there´s a way." Tämä on kuitenkin sopimuskysymys, ihan kuten euroopan vakaussopimus.

Ja. Mikä olisi parempi vaihtoehto? Tarzanina viidakossa?

http://eaglesflysingly.blogspot.com/2012/02/sanan-vapaudesta-back-to-basics.html