lauantai 12. maaliskuuta 2011

Tsunameita siellä täällä

Lähes samalla tavalla kuin 9/11 WTC tornien romahduksen seuraaminen, vaikutti minuun myös Japanin eilinen tsunami. Kymmenen vuotta sitten tapahtunutta seurasin reaaliajassa, ensimmäisestä YLEn tiedotuksesta lähtien nenä ruudussa. Nyt tapahtunutta lähes yhtä keskittyneesti BBCltä. Reaaliajassa kaksi maailmaan vaikuttavaa suurta tuhoa, suoraan olohuoneeseen toimitettuna.


Khao Lakin tsunamia tapanina 2004, joka vaati kai lähes 300.000 ihmisen hengen eri puolilta maailmaa, ei seurattu reaaliajassa reaaliajassa, olohuoneissa. Ehkä siksi sen vaikutukset maailman psyykeeseen jäivät ehkä sittenkin vähäisemmiksi? Siitä huolimatta, että se aurinkorannalla toteutuneena kosketti suoraan myös meitä suomalaisia.


Lehman Brothers konkurssi 2008, oli merkkinä globaalien rahamarkkinoiden tsunamista, joka on laajentunut koskemaan koko maailmaa ja maailmantaloutta. Sen inhimillisiä tuhoja ei vielä ole laskettu, mutta vakuudettomia seteleitä ja velkakirjoja on painettu ja laskettu liikkeelle jo tuhansin miljardein. Kymmenet elleivät sadat miljoonat  ihmiset ovat menettäneet omaisuutensa,  joutuneet työttömiksi tai aloittamaan alusta. Ehkä yksin, perhe hajonneena, ilman kotia, rahaa, työtä. Etenkin pienten kansallisvalitioiden Euroopassa sen jälki tulee olemaan pahaa.


Tsunami on ollut kehittymässä myös islamilaisessa arabimaissa. Kansat kapinoivat johtoaan vastaan vaatien demokrattisia vapauksia myös itselleen. Tunisiassa ja Egyptissä kansa on onnistunut kaatamaan vanhan vallan, vaan miten mahtaa sielläkään käydä tavoitteitten saavuttamisen? Libyassa Muamar Gaddaffi on alkanut sotia kansalaisiaan vastaan öljyvallan koko ase-arsenaalilla ja ellei ns. vastuullinen kansainvälinen yhteisö puutu tilanteeseen nopeasti, tulee palauttamaan valtansa. Hänkö panee vallankumouksille tulpan? Kansainvälinen yhteisö keskittyy puhumiseen. Pakolaisvirrat kasvavat, samoin ruumisröykkiöt.


Tässä mielessä Kehittyvien Maakuntien Suomen, tai oikeammin sen lahjansaajojen, liikkeelle saattama Timo Soinin valitsijamiesorganisaation gallupnousua ei ehkä voi tsunamiksi nimittää? Ei edes Suomessa? Vaikka sodanjälkeisessä Suomessa ei tällaista liene tapahtunut. Mutta suojassa ja syrjässä eläneen 5,3 miljoonaisen kansan historiassa se vertautuu aika hyvin, edellä kuvattuihin. Eihän juuri mikään, kuulemma Suomeen vaikuta.


Menee vielä kauan nähdä tuhoja ja arvioida vaikutuksia.


 


PS.


Siis tsunameista, järjestäytymättömina ajatuksina. Suoraan olohuoneesta.


 


PPS.


Joka puolella järisee.


http://www.youtube.com/watch?v=xylDxj6-9dY&feature=player_embedded

 


 

9 kommenttia:

mallipoisto kirjoitti...

BBC:n uutiskanavan lisäksi Japanista näkyy myös NHK-kanavalta uutisia ajan tasalla.
http://www3.nhk.or.jp/nhkworld/

Muistan ikuisesti, kuinka Kaksoistornien tuhon tapahtuessa Suomen tv-kanavat näyttivät eduskunnan jaaritusta yms, mutta onneksi Radiomafian toimittaja Olga K kertoi silloin meille kuulijoille, että kaapelikanavilla BBC ja CNN tapahtumat näkyvät juuri julman todellisina. Onneksi on kaapelikanavia nykyisinkin, jotta saa laajemmin uutisia joka puolelta.

hakki kirjoitti...

mallipoisto

Minä aloin katsoa ensin TV-kuvan ylälaidassa pyörivää vihreää nauhaa, joka kertoi uutisesta, jollain kanavalla.

Mutta ikimuistoinen oli tilanne, kun John F. Kennedyn ampumisesta sain kuulla 1963. Kuuntelin Radio Luxemburgia, jota kautta tuli nuoriso-musaa, rokkia ja vastaavaa, jota ei Suomessa juurikaan kuultu. Kesken parhaan rokin tuli tiedote "President Kennedy has been shot" ja rokki jatkui.

ToBe kirjoitti...

Kun Kennedyä ammuttiin istuin koululuokassa.Ainetta en muista.Aurinko paistoi.Koulutyö lopetettiin siltä päivältä.
Kaksoistornien tuho oli jo suoraa tv-showta.Sama show jatkui kun täsmäpommit putoilivat Bagdadiin .
Tsernobylistä en kuullut/ tiennyt mitään, koska olin Unkarissa minne se suurin ja pahin laskeuma päälle putosi.
Eihän Neuvostoliitossa voi tapahtua mitään pahaa ..eihän.
Maailma tuntuu kaamealta koska saamme tiedon siitä heti.Olemme jo tottuneet olemaan mukana kaikissa maailman kansannousuissa ja kaaoksissa.Ne ovat osa tosi tv tarjontaa.Sarkasmini pahenee.

hakki kirjoitti...

OrNot

Ihan totta. Unohdin Irakin Israeliin ampumat Scudit ja Bagdadin ensimmäisen pommitusyön. Kun ensimmäiset tiedot Tsherobylistä huhtikuussa saatiin istuin lentokoneessa matkalla Birmingahamiin. Viimeinen tieto ennen lähtöä kertoi, että ilmeisesti Ruotsin Forsmarkin (?) voimala olisi possahtanut.

Ja sitten se kaamein. Vuonna 1956 sen päivän kun radioista kuulin Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.

Olenkin ihmetellyt sitä vihreää hohdetta, joka teksteistäsi hehkuu. :-)

ToBe kirjoitti...

Muistan sen 1956 Kekkonen ,Kekkonen ,Kekkonen....keittiössämme istuneet ihmiset eivät uskoneet korviaan.Luulen että meillä istuksi niitä Fagerhomin kannattajia.Masennustahan siinä ilmapiirissä oli.Kekkonen tiedettiin konnaksi jo silloin.
Unkarin kansannousu jäi meillä ihan liian vähälle julkisuudelle.Onneksi pääsin osallistumaan Tsekkoslovakian miehityksen vastaiseen mielenosoitukseen.Se onkin muuten ainoa kerta kun olen marssinut ja huutanut.
Matkustin Prahaan jo seuraavana vuonna ja opin kunnioittamaan asenteitaan.Kuten muistamme he sanoivat:Ollaaan me tekevinämme töitä ja he ovat maksavinaan siitä."
Muutama tuttu Prahasta uskoi jo silloin systeemin kaatuvan alle 10 vuodessa...kauan se kesti.Kotikommunistit eivät vieläkään ymmärrä miksi sen piti hajota.

ToBe kirjoitti...

Are talking to me?
Puhut vihreästä hohteeesta.Missä?Ai niin se huumoria...humöör.

hakki kirjoitti...

OrNot

1968? Elokuussa? Tehtaankadulla? Vaiko oikeasti sen lyhyellä poikkikadulla, Ulrikankadulla? Jos olit siellä, olemme olleet samoissa "bileissä". Tosin minä turvallisesti lehdistön joukossa, heidän ja poliisien takana. Enkä silloinkaan marssinut ja huutanut.

Meillä kotona ei ääntenkaskun aikaan ollut muistaakseni muita, eikä demareita ensinkään. Mutta olin poliittisesti "valveutunut" jo silloin.

ToBe kirjoitti...

1968!Olin jo aamuyöllä kaverillani Georgella Muukalaiskadulla ja hänen pirtukopiokoneensa naksutti iskulauseita A 4 kokoon.
Olin jakamassa niitä ihmisten postiluukkuihin.Muutama avasi ovensa ja oli aivan samaa mieltä kanssamme.
Olin kadulla aikani ja minusta tuntui ensimmäisen kerraan, että meillä on Suomessa mahdollisuus oikeaan sananvapauteen joskus tulevaisuudessa.Dubcek, Dubcek huuto soi aina päässäni.Kekkonen oli ahdistava persoona.Ihmettelin todella suuresti miten suuri sankari hän on edelleen Keskustan joukoissa.Muistamme että hän oli viimeisten eurovaalien visuaalinen veturi mainitulle puolueelle.
Vaikea on nykynuorelle selittää miten pienistä asioista tuli iloiseksi.Olin Moskovan olympiakioissa-80 jalkapallon loppuottelussa DDR vs. CSSR....voittomaaliksi jääneen 1-0 osuman laukoi mies nimeltä SVOBODA....Koko meidän porukka ulvoi svobodaa eli vapautta ja venäläiset ihmettelivät miksi kannatimme tsekkejä emmekä DDR:ää? Oli paras olla selittämättä.Mukavalta tuntui kuitenkin sekin pieni mahdollisuus kertoa mielipiteensä ikäänkuin mutkan kautta.

Hakki kun paljon olet historiaa nähnyt niin mikä sinusta oli parasta tuossa kommunismissa?
Minulla on siihen selkeä vastaus:Se oli huumori.Vain kurjuus ja typeryys voi synnyttää sellaista huumoria kuin silloin oli.
Vaikkappa Puolassa.Stalin lahjoitti sen kaamean näköisen kulttuuripalatsin siihen Varsovan keskustaan ja kansa sanoi:"Mistä on paras näköala Varsovassa?No tietenkin kulttuuripalatsi kun sieltä ei näy kulttuuripalatsi."

hakki kirjoitti...

OrNot

Historiastasi päätellen olemme nähneet sitä kai yhtä paljon.

Kommunismin paras puoli? Jeesustelua, kuin suoraan vuorisaarnasta? ;-) Ei sentään, se kun edellyttää ihmismielen monimuotoisuuden vastaista uskonnollista fundamentalismia toimiakseen. Ei. Kyllä se on sama kuin kapitalismin paras puoli. Mitä nopeammin kumpikin puhtaaksi viljeltynä saadaan loppumaan, sen parempi ihmiskunnalle.

Tilalle vastuullinen, sosiaalinen markkinatalous.