Mahtaako Mauria hatuttaa koska hän on alipalkattu? "Pekkarisen mitta johtajien ahneuteen täyttyi" kertoo Talouselämä.
Mutta viesti sinänsä on oikea. EKn ja teollisuuden uskottavuus tehdä vilpittömiä, uskottavia ehdotuksia Suomen kansantalouden, edes teollisuuden kilpailukykyä parantavia ehdotuksia on mennyt. Mutta tokkopa myöntävät, että kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset ovat enemmän riippuvaisia suhdanteista ja sattumasta kuin huippujohdostaan. En siis väitä, etteikö yksittäisten johtajien osaamisella ole merkitystä mutta väitän, että moiset palkankorotukset ja palkatkin ovat epäsuhtaisia kenenkä tahansa osaamiseen tai kykyyn verrattuna.
Jos Suomi tai suomalaiset yritykset menettäisivät nämä Superjohtaja liian pienen palkan vuoksi, on sekä yrityksen että kansantalouden intressien mukaista antaa heidän vaikka muuttaa muille maille. Palkattakoon halvempia ja osaavampia sitten, vaikka vaikka ulkomailta.
Kun samalla verrataan EKn jatkuvaa viestiä niistä tehostamisista, leikkauksista, ulkoistamisista ja työajan pidennyksistä, joita he pitävät välttämättöminä kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ei voi kuin ihmetellä, kuinka tyhminä he muita pitävät. Sen, että he ovat hurmanneet kahden - kolmen puolueen eliitin, ei pitäisi tuudituttaa teollisuusjohtajia uskomaan älylliseen ja moraaliseen ylivaltaansa. Siitä teollisuus ja elinkeinoelämä, niin keskeisiä kuin ne taloudellisen hyvinvoinnin tekijöinä ovatkin, saanut ennenkin näpeilleen. Lisäksi näyttöä siitä, että tämän kokoluokan palkoilla ja ao. yrityksen tuloksella olisi ainakaan positiivista korrelaatiota, ei silmiini ole osunut. Päinvastaisia muistan nähneeni.
Mahtaa Mauri unohtaa, että itse on kauppa- ja teollisuusministerinä ollut 8 vuotta varsin merkittävässä asemassa vaikuttamaan hallinnonalansa yksityisten toimijoitten solidaarisuuden kehittymiseen. Lisäksi sen, että esimerkkinä nyt esillä olevat yritykset ovat yksityisiä yrityksiä, joiden johdon palkan määrää ...joko yhtiökokous, hallitus tai käytännössä johtajat itse. Tätä taustaa vasten Pekkarisen ulostuloa voi pitää vaalipropagandana.
Osaaminen, uskottavuus ja luottamus ovat kansallisen kilpailukykymme keskeisimmät kriteerit. Eivät ensisijaisesti työvoiman pienet kulut. Edes jonkinlaista järkeä, jos ei vastuuntuntoa kansakunnasta pitäisinoin palkatuilta ihmisiltä voida edellyttää, vaikkei yhteiskunnallinen dynamiikka olekaan heidän alaansa.
Mutta tehdään tähän loppuun joku rakentava ehdotus:
Seuraavaan hallitusohjelman otetaan lausuma, että tämän hallituksen aikana toteutetaan etujärjestöt kattava julkinen lobbariluettelo, joka on kansalaisten vapaasti saatavissa. (Yksityiskohdat selvittää puolueista, etujärjestöistä, vapaista kansalaisjärjestöistä sekä alan vapaista tutkijoista koostuva työryhmä 1.3.2012 mennessä. Toimeksianto sisältää yksityiskohtaisen toimintamallin luomisen ja tarvittavan lainsäädännon laatimisen)
PS.
Kun jo palkkamaltista kirjoitin liitän artikkelini vain linkkinä tähän.
3 kommenttia:
Pekkarointi jää historiaan vaikka Mauri jo saa (saisi) mennä.
OrNot
Pekkarointi ei jää historiaan edes silloin kun Mauri on jo saanut mennä. Se kun ei poistu ennen kuin Maurin edustama puolue on joko saanut mennä tai on ymmärtänyt, ettei sen tehtävänä ole toimia maaseudun ja maatalouden ja kaikkien siihen liittyvien etujärjestönä. Eikä sen päivän tulemisesta näy ensimmäistäkään viitettä.
Silloin he ehkä voisivat olla mukana luomassa yhteisvastuullista toimintaa kansakunnan kokonaisedun kasvattamiseksi esimerkiksi siten, että tuo älytön johtajien palkkataso saataisi mitoitettua järkevälle tasolle.
Ymmärrän jos joku pyytää ja joku antaa, mutta kun itse oman palkkansa nostaa niin voihan vee.
Lähetä kommentti