Kovasti kiihtynyt tappioiden tulva?

Turpiin on tullut. Käsitys Putlerin strategisesta ylivoimaisuudesta alkaa kärsiä kovaa inflaatiota. Alkaen Moldovassa 2006, Georgiassa 2008, Ukrainassa 2022 - 2024, Armeniassa 2024, Romaniassa 2024 ja viimeksi nyt Syyriassa 2024, kovasti on kiihtynyt tappioiden tulva. Voisin hyvin kuvitella kuulevani, että hiiliä Putlerin tuolin alla jo sytytellään. Herra se on Herrallakin ja halukkaista Kalifeista ei varmaan Venäjällä ole pulaa. Ongelmana kai on lähinnä se, kuka uskaltaa tuikata kasan tuleen?

Näitä sanoja nyt kirjoittaessani kiinnittyi huomioni ajankohtaan, jolloin Putlerin sotaretoriikan katsotaan alkaneen, Münchenissä 2007. Siitä hyvä englannin kielinen yhteenveto Wikipediassa. Ja taisinpa siitä jo silloin tuoreeltaan 12.2.2007 kirjoitella jotain minäkin. (Koska silloinen blogini oli Kauppalehden Pressossa en saa siihen nyt linkkiä rakennettua. (AD 2007 Helmikuusta se kyllä tämän blogin oikeasta reunasta löytyy.)

Mutta se pani minut miettimään oliko Putlerin epäonnistuminen Transnistrian neuvotteluissa 2006 todella se kipinä joka loi pohjan näille hänen tappioittensa tulvalle? Ja jostain olen muistavinani, että Angela Merkel oli ainakin yksi neuvottelijoista. Ilmeisesti.

Nyt kun Mustanmeren laivasto on lähes tuhottu, Välimeren tukikohdat ilmeisesti menetetty ja sikäläisillä aluksilla pitkä matka Itämerelle tai Murmanskiin, alkaako näyttöjä olla tarpeeksi? Joko tilanne on kypsä defenestratiolle?

Syyria ja Putlerin yöunet

Damaskos vallattu, Bašar al-Assad kukistunut, poistunut maasta ja lentänyt pohjoiseen. Syyrian vallankaappaus on onnistunut. Kun vallankumouksen kipinä syttyy, ei vaihdossa välttämättä aikaa mene. Ja ihan vaan vertailun vuoksi: pinta-alaltaan 185 000 km², runsas puolet Suomesta, väestöltään noin 23 miljoonaa eli runsaat neljä kertaa suurempi. Ja tästä huolimatta hallinto kukistuu noin puolessatoista viikossa.

Tästä alkoi juttelu tänään aamulla Mäkelänrinteen Uimahallissa. Toivossa on hyvä elää, ehkä ne Venäjälläkin saavat vielä jossain vaiheessa liikettä aikaan. Ja johan Wagner ja Jevgeni Prigožin itsensä Venäjän historiankirjoihin kesällä 2023 merkitsi. Ja huonostihan siinä kävi, ainakin hänelle.

Kun tavallisia venäläisiä on jo 50 sukupolven ajan jatkuvasti on poikkipuolisista sanoista kepillä ojennettu, ruoskalla hakattu ja Gulagiin passitettu, kyllä siitä vähemmästäkin oppii. Ja venäläinen jouralisti Elvira Barry, nykyisin luonnollisesti emigrantti kuvaili miksi venäläiset haluavat asua diktatuurissa. Oli niin tai näin, ainahan sitä saa toivoa.

Itsenäisyyspäivän tiimellyksessä Tasavallan Presidentti kertasi Iltalehdessä pointtinsa missä asioissa Putinille ei saa antaa periksi ja mihin hän arvelee Venäjän pyrkivän. Edellinen Presidentti taas kertoi MTV:ssä päätyneensä jo pari vuotta sitten käsitykseen, että henkliömiinoista saattaisi olla meille hyötyä.

Venäjän, tai tarkemmin VLADIMIR I PUTLERin pyrkimys on hänen monasti jo propagoima russki mir. Siihen kuuluvat tiukasti tulkittuna kaikki joskus Venäjään kuuluneet maa-alueet ja niillä nytkin asuvat kansat. Laajemmassa tarkastelussa siihen kuuluvat kaikki venäjää puhuvat missä maailmankolkassa tahnsa. Minulle on kieltämättä jäänyt epäselväksi koskeeko se myös venäjän kieltä vaikkapa TV:n kielikurssilla oppineita. Varmaankin.

Henkilömiinoihin en enää koske uusilla mielipiteillä. Nukkukoon Putler yönsä joka ilta kun lamppu sammuu, ilta illalta edellistä huonommin.

Kun Ukrainan tulevaisuudesta puhutaan, NATOn imperialisteiltä puuttuu pallit

Helmikuun 24. 2022 Venäjän ja erityisesti Putlerin aloittama kolmipäiväinen ristiretki Ukrainan denatsifioimiseksi olisi pitänyt olla maille, Minsk II sopimuksessa aseavun kieltäneille Isolle Britannialle, Saksalle ja Ranskalle ehdoton punainen viiva Putlerin toista vuosikymmentä jatkuneelle laajentumispolitiikalle.

Ukrainan kohtaloa on tarkasteltu monelta kulmalta. Varsinkin ns. länsimaat sitoutuivat kieltämättä, sen ihmeenpiä miettimättä tukemaan Ukrainan itsenäisyyttä. Viikkojen ja kuukausien vieriessä aina mittavaan aseapuun asti.

Luvattiin ”Tuemme Ukrainaa niin kauan kuin tarvitaan.”

Kaiken maailman punaisia linjoja avulle kuitenkin asetettiin, Putlerin punaista laukaisunappia kunnioittaen ja peläten. Kaikki ne on ylitetty ilman Harmageddonia, ainakin tähän mennessä. Mutta samalla Ukraina on jotunut taistelemman toinen käsi sidottuna omaa eksistenssiaalista ”Talvisotansa”, jota on jatkunut yli 1050 kunnian päivää.

Kukaan ei luvannut ”Tuemme kunnes Ukraina voittaa.” Apua tuli kun tuli, joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus ei tullut sitäkään.

Punaisten linjojen seurauksena on kuitenkin syntynyt tilanne, jossa päivä päivältä ja nyt yhä useammalta taholta uutisoidaan rauhanneuvotteluista, joita Ukraina ei ole aloittanut, vaikka sitä on kasvavasti siihen suuntaan ohjattu. Uudet geopoliittiset sodat Gazassa, Jemenissä, Libanonissa ja viimeksi nyt Syyriassa hämärtävät ja vääristävät varsinkin yleisen mielipiteen ”rauhaa rakastavat”ämyrit.

On turhaa kysellä Venäjän ulkopuolisilta imperialisteiltä tai entisiltä imperialisteiltä, mitä NATOn valtioden pitäisi tehdä Putlerin aloittaman Venäjän ja Ukrainan sodan suhteen. Näille valtioille - kuten USA, Iso Britannia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Portugal - Venäjä on vain yksi kutistumisestaan kipuilevista ”maailmanvalloista”.

Heillä ei ole omakohtaista kokemusta siitä mitä Venäjän miehitysvalta, ylivalta arkipäivässä on. Tarvittaessa siitä kannattaa kysellä rajamailta, reunavaltioilta kuten Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Valkovenäjä, Puola, Moldova, Slovakia, Ukraina, Georgia. Tai ehkä oikeammin tähän ryhmään kuuluvilta NATO-mailta.

Niistä kuuluu yhä selvemmin ”Ukrainaa on tuettava kunnes se voittaa.” Tosin kummassakin ryhmässä on muutama kummajainen, joka mielestäni ei istu joukkoon.

Saksalaiset, erityisesti entiset Itäsaksalaiset tuntuvat muistelevan vuonna 1989 päättynyttä neuvostovaltaa uskomattomalla ja samalla käsittämättömällä nostalgialla. Ne purkavat nyt alemmudentuntoaan lähinnä länsi-saksalaisiin, äänestämällä äärilaitojen AfD:ää ja Wagenknechtiä. Sisäpolitiikan painopisteet ylittivät moralisen oikeudenmukaisuuden. Riman alituksen teki satraapi, liittokansleri Scholz soittamalla Putlerille ja avaamalla siten Pandoran lippaan. Zeitenwende ehkä toteutuu, mutta im Gegenbild.

Valkovenäläiset eivät oikeastaan koskaan edes päässeet irti Venäjän vallasta. Siitä on Lukashenka pitänyt huolta. Hänen valtansa on mielestäni verrattavissa UKKn valtaa suomettuneessa Suomessa. Vaikka, se myönnettäköön UKK ei herranpelossa/alalivonnassa tainnut koskaan sentään ulottua ihan Lukashenkan tasolle.

Nyt ilmeisesti suomettumisen mallia ollaan istuttamassa Urkainalle. Ja miksi? Koska lännen demokratioilla ei enää ole johtajuutta. Niiltä puuttuu selkäranka tai vaihtoehtoisesti pallit. Ne muistelevat ehkä Kaarle XII Suuren vuonna 1709 aloittamaa Suurta Pohjan Sotaa tai Napoleonin Moskovan sotaretkeä vuodelta 1812 tai Hitlerin 1941 alkanutta Barbarossaa osoituksena Venäjän voittamattomuudesta.

Samalla unohtuvat ainakin vuonna 1853 alkanut Krimin sota ml. Oolannin sota, Tsushiman taistelu vuodelta 1905 mikä päätti Venäjän – Japanin sodan sekä vaikkapa Venäjän Sota Afganistanista 1979 – 1989. Ja mitä tulee Neuvostoliiton propagoimaan voittoon Natsien Saksasta 1945 väittäisin sen liittolaisilla ja niiden Neuvostoliitolle antamalla aseavulla ollen ehkä edes jonkinlainen merkitystä

Kun vuonna 1991 kirjoitin Kauppalehteen, viittasin Suomen johtajiin.

En ole peräämässä perinteistä, voimakasta johtajaa – en patruunaa, en Kekkosta, en Kennedyä, Churchilliä. Ei Führerkaan onneksi Sven Tuuvan maahan istu. Olen peräämässä johtajaa, joka tekee johtajan työt: johtaa yhteisön ongelmien ratkaisemista, tekee tarvittavat päätökset ja ennakoi toiminnan kriittisimmät riskit, kohdentaen yhteisön voimavarat ennakoimaan ja ehkäisemään tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Ongelma nimittäin on, että näitä töitä ei tee kukaan.

Olemmeko jo tartuttaneet taudin EUhun ja NATOon? Ja sitten vielä Trump.

Maailmanpolitiikassa on nyt liikaa liikkuvia osia

Kiihtyvä muutos kun on päivän sana. Helposti meiltä unohtuvat jopa henkilön, suvun, kansan tai kulttuurin kokemukset ja lähihistoria. Vaikka historia ei kuulemma toista itseään, siitä voi halutessaan ottaa opiksi, tai ainakin yrittää. Mutta vain jos sen tai edes sitä tuntee. Onpahan analyysin pohjaksi silloin ainakin joku konkreettinen vertailuaineisto.

Edellä mainittu tuli mieleeni YouTubea selatessani ja tutustuessani arvioon Trumpin mahdolliseen vaikutukseen Euroopan turvallisuuteen. Analyysi on mielestäni poikkeuksellisen hyvä, asiallinen, yksityskohtainen ja perusteellinen. Vain paria näkökohtaa jäin kaipaamaan.

Vaikka Suomen tilanteesta Mainilan laukaukset ja Talvisota mainitaan ”ei koskaan” mainita Suomen realiteeteista sen jälkeen. Ei esimerkiksi Suomi-Neuvostoliitto seuran provokaatioista, ei neukkujen väännöstä Petsamon nikkelin osalta, ei pinonpolttajista, ei Molotovin Berliinin matkasta eikä varsinkaan Suomen elintarvikehuollon tilanteesta. Ei Suomi ollut edes elintarvikkeiden osata omavarainen tilanteessa, jossa Euroopassa raivosi sota ja sekä Tanskan salmet että Jäämeri, ja sitä kautta Atlanti olivat käytännössä pieneltä maalta suljettuja.

NATOn 2% BKT-kriteeristä puhuttaessa harvoin todetaan, että USAn osalta vertailukohta vähintäänkin ontuu. Kieltämättä USA kokonaisarvostelussa ylittää tavoitteen. Mutta kun samalla ei todeta, että sillä on monia muitakin puolustuskulujen rahankäyttökohteita kuin TransAtlantisen turvallisuuteen liittyviä mm. Avaruus, Lähi-itä, Etelä-Amerikka, Kaakkois-Aasia eli kaikki omaksumansa maailmanpoliisin kustannukset. Mikäli puhtaasti TransAtlantisen alueen kustannuksia tai Euroopan ”aiheuttamia” kustannuksia tarkastellaan, jopa sille 2% saavuttaminen on vähintäänkin kyseenalaista.

Varsinkin USAn punaniskoille jälkimmäisen asiantilan tiedostaminen saattaisi antaa ajattelemisen aihetta, heidän taivastellessa NATOn hintaa USAlle. Ja saattaisi olla jenkeille ihan opettavaista, jos EU:ssa alettaisi keskustella NATOsta ilman heitä.

Si vis pacem, para bellum

Meillä kovasti taas väännetään leukapieliä Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Olen sitä mieltä, että sopimukseen liittyminen oli jo aikoinaan selkeä virhe. Tätä eivät kumoa väitteet siitä, että kun Afrikan lapset invalidisoituvat vielä kauan sotien jälkeen ja kun muutkin... Tasavallan Presidentin perustelujen mukaisesti olen valmis odottamaan puolustusvoimien virallisen selvityksen valmistumista. Ja luotan selvitystyön jo alkanee ja rivakasti valmistuvan. Irtisanoutumisella on kiire, irtisanomisaika on 6 kuukautta eikä irtisanoutuminen astu voimaan sotatilan aikana.

Meillä itsenäisyyden keskeisin uhkakuva on nyt ja on aina ollut Venäjä, joka ei edes ole Ottawan-sopimukseen liittynyt. Ja vaikka olisikin, olisi sen allekirjoituksen merkitys ja sopimuksen pitävyys - historian näyttöjen perusteella - vähintäänkin asetettava kyseenalaiseksi.

Kun selvitys valmistuu ja siinä todetaan henkilömiinojen merkitys sotatilaan joutumista ennalta ehkäiseväksi lisäarvoksi nykyisessä maailmantilanteessa lähden siitä, että aseen/aseiden valmistus ja hajavarastointi riitävän lähelle tarvittavia käyttöalueita aloitetaan viipymättä.

Vanhentuneet suunnitelmat ja rakennelmat sekä kaiken jatkuva muuttuminen saattavat iskostua suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden mieliin niin voimakkaasti, että niiden perusteet positiiviset mahdollisuudet jäävät unohduksiin. Kun puolustuksessa tarkastellaan historian opetuksia tulee mieleen ainakin pari asiaa. 

Salpa-linja

Suomen historian suurin rakennusurakka on edelleen olemassa ainakin kiinteiden rakenteittensa osalta osittain. Ja varmasti suuri osa linjasta on nykyaikana käyttökelvotonta. Mutta yhtä varmasti sen sijoittuminen ja terveet osat antavat hyvän pohjan puolustautumisen valmistelulle. Inventoinnin, analysoinnin ja toimenpiteiden aika on nyt eikä vasta kun akuutti tarve ilmenee.

Opit Ukrainan sodasta sekä vuosilta 2014 – 2022 että varsinkin Ukrainan kesähyökkäyksen huono menestys vuonna 2023 osoittavat vahvasti linnoitettujen rintamien merkityksen puolustuksen kannalta edelleen.

Suomenlahden sulkeminen

Taas kerran historiasta on syytä ottaa oppia. Jos Venäjä tietää, että ainakin Suomi ja Viro, ja miksei koko NATOkin on valmistautunut ja harjoitteluin todentanut mahdollisuuden sulkea Venäjältä mahdollisen hyökkäyksen seurauksena Suomenlahden käyttö se on vähemmän halukas aloittamaan selkkauksia. Aseet vanhenevat mutta paikat eivät.

Samassa yhteydessä on otettava huomioon mahdolliset maihinnousut Suomen rannikolla esimerkiksi Saaristomerellä tai Pohjanlahdella, jos Venäjällä jää siihen mahdollisuus Suomenlahden sulkemisesta huolimatta. Inventoinnin, analysoinnin ja toimenpiteiden aika on nyt eikä vasta jos akuutti tarve ilmenee.

Vanhentunut, kunnostettu linja tai varustus on taatusti parempi puolustusasema kuin ei linjaa ollenkaan. Ja päätellen maailman muutoksien määrästä on syytä varautua sotaan.

Näin nopeasti muuttuu maailma Putlerini

Ukraina, Gaza, Libanon, Georgia ja nyt Syyria – taas kerran. Taiwanissa on suhteellisen rauhallista - vielä. Itämerellä ja Kattegatissa kuplii. Ja kaikkea varjostavat Putler, Xi ja Trumpin uusi tuleminen tammikuun 20.

Ensireaktiona näistä uusista kehityssuuunnista voisi sanoa, että ilmeisesti ainakin Putlerilla alkaa olla kädet täynnä töitä. Sen täytyy olla helpottava tieto erityisesti Zelenskylle. Vaikka en katso lukeutuvani salaliittoteoreetikkoihin, en yhtään ihmettelisi, jos Ukrainan nykyongelmien ja Aleppon valtauksen välille paljastuisi kausaalikytkös. Sen verran yllättäen, nopeasti ja ainakin tähän mennessä näyttävän tuloksellisesti Aleppo antautui.

Eivätkä Putlerin ongelmat tähän lopu. Tästä ne vasta alkavat. Times radion mukaan kapinalliset suuntaavat nyt valtatie M5 seuraten kohti Hamaa. Jos sen jälkeen vielä voimia riittää seuraavana tavoitteena voisi olla Homs. Silloin Venäjän eteläisimmät tukikohdat Tartus ja Latakkia ovat motissa. Sitä ei sen paremmin Putlerin ego kuin tuskin valta-asemakaan kestäisi. 

Ja jokainen panostus Syyriaan verottaa voimia Hersonissa, Zaporižžjassa, Donetskissa, Luhanskissa ja Kurskissa. Olipa apuna sitten Pohjois-Korea tai Iran tai Kiina. Pakollinen panostus Syyriaan on Pulterille eksistentiaalinen välttämättömyys.

Reunavaltiopolitiikasta B 52 ylilentoihin

Suomen faktisesti itsenäistyttyä sisällissodan jälkeen ja saksalaisten poistuttua maasta syksyllä 1918 alkoi Suomen politiikassa uusi vaihe. Yhtenä painopisteenä on ollut, tai olisi ainakin pitänyt olla myös turvallisuuspolitiikka, eli miten suojautua Neuvosto-Venäjän mahdolliselta takaisinvaltaus yritykseltä.

Poliitikoista valtaosa ei kai silloinkaan katsonut asiaa ajankohtaiseksi? Lokakuussa 1920 oli solmittu Tarton rauha ja Venäjällä kun oli raastava ja maan loputtomat resurssit syövä sisällissota aina vuoteen 1922 asti. Ei siis kiirettä ollenkaan... vajaata kahta vuosikymmentä myöhemmin, 30.11.1939 Helsingissä herättiin punailmavoimien pommitukseen. Näin siitä huolimatta, että vielä muutama päivää aikaisemmin mailla oli keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus.

Nyt 85 vuotta myöhemmin yksi asia ainakin on muuttunut. Suomi on konkreettisesti repäissyt itsensä irti itäisestä vaikutusvallasta viimeistään liittyessään NATOn jäseneksi 4.4.2023. Yhdysvaltojen ilmavoimien B 52 pommikoneet lentävät Suomen ilmatilassa Suomen ilmavoimien F 18 Hornettien saattamana. Suomella ei nyt ole minkään valtakunnan hyökkäämättömyyssopimusta ja meidät on virallisesti todettu epäystävälliseksi valtioksi.

Olisiko historiasta jotain opittu? Ainakin olisi syytä oppia muutama ominaisuus minkä tahansa nimisen Venäjän käyttäytmisestä.

• Totta on aina se minkä hallitusvalta ja sen valtias – nykyisin Putler – todeksi väittää.

• Venäjän valtias on aina voimakas, äkkipikainen ja pitkävihainen.

• Pietari Suuresta lähtien Venäjän tavoite on vapaa pääsy Atlantille ja sinne pyrkii Putlerkin.

• Venäläinen maailma (ruskij mir) on nykyisin virallnen geopoliittinen oppi. (Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa noin 30 000 Venäjän kansalaista. Kaikkiaan venäjänkielisiä on runsaasti yli 80 000.)

Ohessa muutamia uutisia viime päiviltä.

• Ei NATO,ei Suomi ole sodassa Venäjää vastaan, mutta Venäjä on sodassa Natoa ja Suomea vastaan, Putler ei usko diplomatiaan, uskoo vain voimaan ja uhkailuun (Sullivan) https://www.youtube.com/watch?v=eBFTvwmikHc We're Already at War with Russia (w/ John J. Sullivan)

• Venäjän ilmaisema suunnitelma tarkistaa rajankäyntiä Itämerellä https://www.youtube.com/watch?v=QDnMYztaxfI How Russia is changing Baltic Sea borders

• Yi Peng 3 Kattegatissa WSJ todennus sille, että Yi Peng 3 raahasi ankkuriaan 160 kilometriä ja katkoi kaksi mediajohtoa, WSJ: Chinese Ship Dragged Anchor for 100 Miles and Cut Two Cables https://maritime-executive.com/article/wsj-chinese-ship-dragged-anchor-for-100-miles-and-cut-two-cables

• Ruotsin vaatimus saada laiva omille aluavesille tarkastettavaksi,

• Puolan pääministerin, Tuskin ehdotus Itämerenvaltioiden yhteisestä merivalvonnasta https://www.hs.fi/maailma/art-2000010863598.html, yhteinen ilmavalvonta lienee jo toteutuu

• Suomen ja Irämeren NATO - valtioiden irtaantuminen Ottawan sopimuksesta https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010863747.html

• Kahden B 52 pommikoneen harjoittelu Suomen ilmatilassa, IS Kommentti: B-52-pommittajien harvinainen harjoitus Suomessa paljastui – kova viesti Venäjälle https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010861490.html

• Puolustusliittojen reunavaltio – ominaisuus voi olla tositilanteessa kirous. Suomi olisi taistelukenttänä, joista rintamaat voivat perääntyä puolustautuakseen (1920 – 30 luvuilla Reunavaltiopolitiikka) https://fi.wikipedia.org/wiki/Reunavaltiopolitiikka , https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_sopimus_(1922) Nyt meillä on NATO, DCA ja JEF ja muut kahden väliset puolustussopimukset mm. https://ilmavoimat.fi/-/pohjoismaiden-ilmavoimat-syventavat-yhteistyotaan

• Etelä-Suomeen perustetaan salainen droonitehdas https://www.hs.fi/talous/art-2000010864833.html

Heipä heijakkaa. Näin on nyt mutta huomenna kaikki voi olla toisin.